Miksi pitäisi ”intoilla” siitä, että on lapsilleen täekwä? Miksi sen siis pitäisi merkitä itselle jotain?

Mistä täällä nyt väitellään? Että miksi lapsen pitäisi olla tärkeä vanhemmilleen?

Luulen että aika moni vanhempi tuntee vaistonvaraisesti syvää rakkautta lapseensa, ja sen myötä lapsi on tärkeä ja hänen vuokseen jaksaa mitä vain.

Mutta jos rakkautta ei tunnu, voisiko masennus olla kyseessä? Sehän kai vie tunteet pois.

Vierailija kirjoitti:

Mistä täällä nyt väitellään? Että miksi lapsen pitäisi olla tärkeä vanhemmilleen?

Luulen että aika moni vanhempi tuntee vaistonvaraisesti syvää rakkautta lapseensa, ja sen myötä lapsi on tärkeä ja hänen vuokseen jaksaa mitä vain.

Mutta jos rakkautta ei tunnu, voisiko masennus olla kyseessä? Sehän kai vie tunteet pois.

Minulla ainakin on masennus. Syynä on se, että äitini halveksi minua koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni JA väärensi sen välittämiseksi. Se oli rakkautta, että haukkui ja arvosteli minua. Se, että se satutti oli kuulemma minusta johtuvaa vikaisuuttani. Ei hänen vastuullaan mitenkään.

En tajunnut, että narsisti halveksii. En tjunnut, että hän on narsistinen, enkä sitä, että hän halveksii minua, ei omaa jotain ”parempaa” tai ”jalompaa” tietoa, tai oikeasti ole edes kykenevä ajattelemaan minua tai välittämään minusta.

Siksi meni niin kauan, että tajusin, miten minua on kohdeltu väärin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä täällä nyt väitellään? Että miksi lapsen pitäisi olla tärkeä vanhemmilleen?

Luulen että aika moni vanhempi tuntee vaistonvaraisesti syvää rakkautta lapseensa, ja sen myötä lapsi on tärkeä ja hänen vuokseen jaksaa mitä vain.

Mutta jos rakkautta ei tunnu, voisiko masennus olla kyseessä? Sehän kai vie tunteet pois.

Minulla ainakin on masennus. Syynä on se, että äitini halveksi minua koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni JA väärensi sen välittämiseksi. Se oli rakkautta, että haukkui ja arvosteli minua. Se, että se satutti oli kuulemma minusta johtuvaa vikaisuuttani. Ei hänen vastuullaan mitenkään.

En tajunnut, että narsisti halveksii. En tjunnut, että hän on narsistinen, enkä sitä, että hän halveksii minua, ei omaa jotain ”parempaa” tai ”jalompaa” tietoa, tai oikeasti ole edes kykenevä ajattelemaan minua tai välittämään minusta.

Siksi meni niin kauan, että tajusin, miten minua on kohdeltu väärin.

Ap

Ja siksi en saanut apua. Koska en tajunnut, että hän on narsistisena ihmisenä halveksija. Hän itse piti ajatuksiaan jalomman ihmisen ajatuksina, ja minua arvosteltavana p*skana, joka ei saa olla sellainen, kuin on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä täällä nyt väitellään? Että miksi lapsen pitäisi olla tärkeä vanhemmilleen?

Luulen että aika moni vanhempi tuntee vaistonvaraisesti syvää rakkautta lapseensa, ja sen myötä lapsi on tärkeä ja hänen vuokseen jaksaa mitä vain.

Mutta jos rakkautta ei tunnu, voisiko masennus olla kyseessä? Sehän kai vie tunteet pois.

Minulla ainakin on masennus. Syynä on se, että äitini halveksi minua koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni JA väärensi sen välittämiseksi. Se oli rakkautta, että haukkui ja arvosteli minua. Se, että se satutti oli kuulemma minusta johtuvaa vikaisuuttani. Ei hänen vastuullaan mitenkään.

En tajunnut, että narsisti halveksii. En tjunnut, että hän on narsistinen, enkä sitä, että hän halveksii minua, ei omaa jotain ”parempaa” tai ”jalompaa” tietoa, tai oikeasti ole edes kykenevä ajattelemaan minua tai välittämään minusta.

Siksi meni niin kauan, että tajusin, miten minua on kohdeltu väärin.

Ap

Ja siksi en saanut apua. Koska en tajunnut, että hän on narsistisena ihmisenä halveksija. Hän itse piti ajatuksiaan jalomman ihmisen ajatuksina, ja minua arvosteltavana p*skana, joka ei saa olla sellainen, kuin on.

Ap

Halusin myös olla jalo ja oikeamielinen ihminen, siksi en hellittänyt, vaikka hänen sanansa satuttivatkin. Siis yhteydestä häneen. Hän tuntui aina omaavan sen ns. oikean tiedon. Nyt tiedän, että se johtuu siitä, että hän halveksii ihmisiä. Silloin voi aina olla olevinaan heistä välittävä ihminen ja samalla satutta.

Ap

En tänä jouluna osoittanut hänelle pienintäkään välittämisen vahinkoa. En aidosti välitäkään hänestä, enkä hänen tunteistaan, niin kauan kun hän ei käsittele minua kohtaan tekemiään vääryyksiä, ja pyydä anteeksi.

On ihanan vapauttavaa alkaa vihdoin päästä eroon hänen arvostelustaan ja halveksunnastaan ja päättää itse, mitä mieltä on itsestään ja asioista.

Ap

Hän kykeni hallitsemaan minua sillä, että esitti halveksuntaa välittämisenä. Sitä tekevät myös matalamielisimmät ja sillä saralla viallisimmat palstalaiset. Luulevat välittävänsä muista, kun pääsevät pätemään ja satuttamaan ja halveksimaan, eli sanalla sanoen kiusaamaan palstalla muita.

Onneksi lopultakin tajusin, että äitini halveksii kaikkia läheisimpiään (=isäni ja minä), kuten täysin tyypillinen narsisti. He eivät halveksi vieraammiksi jääviä ihmisiä, koska halveksinnalla ei voi onnistua saamaan näitä (syyllisyys- tai mihin tahansa vastaavaan) koukkuun, kuten läheisen voi onnistua saamaan. Isääni ei koukuttelut purreet, onneksi :D Äiti olikin tosi pissiintyneenä.

Ap

Missä omat lapsesi ovat näin joulupäivän aamuna? Millaisen joulun heille annoit? Miten osoitit heille, että välität heistä?

Lapset ovat tietty isällään. Ap ei jaksa lapsiaan, ne saattaa sotkea ja mölistä eivätkä ymmärrä, että äitiä pitää ymmärtää, koska äiti on ainoa tärkeä ihminen äidille.

Vierailija kirjoitti:

Missä omat lapsesi ovat näin joulupäivän aamuna? Millaisen joulun heille annoit? Miten osoitit heille, että välität heistä?

Ovat isällään. Hyvän joulun annoin, tyttö oli onnesta soikeana saatuaan toivomansa eläinlajin pehmona ja sille vielä poikasen. Pehmo oli iso, vaikka oli harvinaisempaa lajia, ja se oli hänen paras lahjansa. Poika taas sai kiertotietä suurimman toiveensa, pelitietokoneen, eli ostin sen lasten isälle, koska muuten lasten lahjojen arvossa olisi ollut niin suuri ero :) Plus 12-vuotias ei ehkä ihan vielä tarvitse omaa lähes tonnin lahjaa.

Molemmat olivat hyvillään joulusta ja lahjoista ja soitin heille pianoa ja opetin tyttöä vähän neulomaan jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä omat lapsesi ovat näin joulupäivän aamuna? Millaisen joulun heille annoit? Miten osoitit heille, että välität heistä?

Ovat isällään. Hyvän joulun annoin, tyttö oli onnesta soikeana saatuaan toivomansa eläinlajin pehmona ja sille vielä poikasen. Pehmo oli iso, vaikka oli harvinaisempaa lajia, ja se oli hänen paras lahjansa. Poika taas sai kiertotietä suurimman toiveensa, pelitietokoneen, eli ostin sen lasten isälle, koska muuten lasten lahjojen arvossa olisi ollut niin suuri ero :) Plus 12-vuotias ei ehkä ihan vielä tarvitse omaa lähes tonnin lahjaa.

Molemmat olivat hyvillään joulusta ja lahjoista ja soitin heille pianoa ja opetin tyttöä vähän neulomaan jne.

Ap

Ai että, tämä oli koko vuoden paras palstapostauksesi. <3 Hyvää joulunjatkoa sinulle ja perheellesi!

Tyttökin sai minulta yli kymmenen lahjaa, ahjoja pitää aina olla PALJON ja niiden ei tarvitse olla monien kuin jotain ”pientä”. Vaikka onhan monet 10-vuotiaan toivelahjat muutamia kymppejäkin per toive. Poika sai lisäks itselleen retrokonsolin ja muutaman muun paketin. Pitää itse toimia koko suvun ”lahjakoneena”, koska lapsilla ei ole mummia, joka ostaisi arvolahjoja, kuten itselläni oli vanhempien lisäksi aikoinaan. Eikä muutenkaan tätejä lähellä tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä omat lapsesi ovat näin joulupäivän aamuna? Millaisen joulun heille annoit? Miten osoitit heille, että välität heistä?

Ovat isällään. Hyvän joulun annoin, tyttö oli onnesta soikeana saatuaan toivomansa eläinlajin pehmona ja sille vielä poikasen. Pehmo oli iso, vaikka oli harvinaisempaa lajia, ja se oli hänen paras lahjansa. Poika taas sai kiertotietä suurimman toiveensa, pelitietokoneen, eli ostin sen lasten isälle, koska muuten lasten lahjojen arvossa olisi ollut niin suuri ero :) Plus 12-vuotias ei ehkä ihan vielä tarvitse omaa lähes tonnin lahjaa.

Molemmat olivat hyvillään joulusta ja lahjoista ja soitin heille pianoa ja opetin tyttöä vähän neulomaan jne.

Ap

Ai että, tämä oli koko vuoden paras palstapostauksesi. <3 Hyvää joulunjatkoa sinulle ja perheellesi!

Miten niin paras? Luuletko, että mä täällä sinua varten kirjoittelen? En todellakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä omat lapsesi ovat näin joulupäivän aamuna? Millaisen joulun heille annoit? Miten osoitit heille, että välität heistä?

Ovat isällään. Hyvän joulun annoin, tyttö oli onnesta soikeana saatuaan toivomansa eläinlajin pehmona ja sille vielä poikasen. Pehmo oli iso, vaikka oli harvinaisempaa lajia, ja se oli hänen paras lahjansa. Poika taas sai kiertotietä suurimman toiveensa, pelitietokoneen, eli ostin sen lasten isälle, koska muuten lasten lahjojen arvossa olisi ollut niin suuri ero :) Plus 12-vuotias ei ehkä ihan vielä tarvitse omaa lähes tonnin lahjaa.

Molemmat olivat hyvillään joulusta ja lahjoista ja soitin heille pianoa ja opetin tyttöä vähän neulomaan jne.

Ap

Ai että, tämä oli koko vuoden paras palstapostauksesi. <3 Hyvää joulunjatkoa sinulle ja perheellesi!

Miten niin paras? Luuletko, että mä täällä sinua varten kirjoittelen? En todellakaan.

Ap

En luule, älä huoli. Mutta olit jotenkin sympaattisen oloinen ihan hetken. No se meni ohitse, joten unohda koko juttu.

Et siis ole kiintynyt lapsiisi?

Miksi et?

Ilmeisesti yleistä on myös sellainen että ollaan kyllä kiintyneitä mutta omassa elämässä ei ole ollut mallia terveille tavoille näyttää kiintymystä kiintymyksen kohteelle.

Kannattaa siis olla heittämättä kirvestä kaivoon niiden lasten kanssa: veikkaan että tuollainen on niitä "tietää vasta menettäneensä kun menettää" -juttuja.

Ehkä pääpointtini olisi kuitenkin se, että kukaan meistä ei tunne aina 100% "oikein".

Toisten tunne-elämä on tavallisempaa kuin toisten, ja siksi täälläkin on valtavasti painostusta siihen miten niiden omien lasten kanssa _pitäisi_ olla.

Minusta jonkun verran pitää pystyä teeskentelemään ihan vaan jo kohteliaisuudesta niitä itse tehtyjä ihmisiä kohtaan - mutta hyvin tärkeää on myös kääntää nokka tuuleen ja haistella reitti kohti niitä itselle tärkeitä asioita ja itselle sopivaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa raskas teksti kun oli kirjoitettu noin typerästi. Minulle ei ole tärkeää olla lapsilleni tärkeä. On helpompaa kun ei ole kellekään tärkeä. Se että on jollekin tärkeä on enemmänkin rasite kuin mikään ilon asia. Elämästä ei pysty nauttimaan jos on riippana jonkun ihmisen tunteet.

Sinulla ei varmaan ole lapsia.

Ap

On monta ja lapsenlapsia.

Okei. Mielenkiintoista. Eikö oma ajattelutapasi anna luvan olla itsekäs ja ajatella vain itseään? Eikö toisten huomioiminen ala siitä, että miettii, mikä heille on tärkeää?

Ap

Jokainen kertoo itse mikä heille on tärkeää, ei ole minun asiani miettiä muiden ihmisten ajatuksia. Siihen kuuluu myös se, että en tuputa itseäni millään tavalla kenenkään elämään. 

Mutta lapset eivät osaa kertoa sitä. Eivät he tiedä. Lasten puolesta on osattava ajatella sitä, mikä on heille tärkeää. Muuten on itsekäs ja huono vanhempi.

Ap

Tarkoitan, että lapset on helppo manipuloida uskomaan, etteivät heidän tarpeensa ole tärkeitä, tai että se manipulointi tapahtuu siinä, mitä vanhempi itse ajattelee. Jos vanhempi uskoo, ettei lapsi kärsi, vaikka vanhempi jättää tämän iltapäiviksi yksin moniksi tunneiksi, niin lapsestakin se on ihan oikein häntä kohtaan. Jos vanhempi ei tajua, että ei ole ok. Lapsen on vaikea sanoa, että tarvitsen tätä tai tuota, jos sitä ei ole.

Ap

Ap, olet melkoisen oikeassa. Toisaalta, joskus on tilanteet ja olosuhteet sellaiset, että lapsi/lapset on jätettävä pärjäämään omillaan muutamiksi tunneiksi. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten tämä oli tavallista, nykyään lasun paikka. Monessa muussa maassa näin tehdään edelleen. Lapset oppivat ja ymmärtävät, että elämä on. Silti vanhempansa ovat heille tärkeitä, sekä lapset vanhemmilleen. Ei pidä sekoittaa asioita. Välittäminen näkyy (tai on näkymättä) silloin, kun lapsi tarvitsee apua ja tukea, sekä tietty tavallisessa arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä omat lapsesi ovat näin joulupäivän aamuna? Millaisen joulun heille annoit? Miten osoitit heille, että välität heistä?

Ovat isällään. Hyvän joulun annoin, tyttö oli onnesta soikeana saatuaan toivomansa eläinlajin pehmona ja sille vielä poikasen. Pehmo oli iso, vaikka oli harvinaisempaa lajia, ja se oli hänen paras lahjansa. Poika taas sai kiertotietä suurimman toiveensa, pelitietokoneen, eli ostin sen lasten isälle, koska muuten lasten lahjojen arvossa olisi ollut niin suuri ero :) Plus 12-vuotias ei ehkä ihan vielä tarvitse omaa lähes tonnin lahjaa.

Molemmat olivat hyvillään joulusta ja lahjoista ja soitin heille pianoa ja opetin tyttöä vähän neulomaan jne.

Ap

Ai että, tämä oli koko vuoden paras palstapostauksesi. <3 Hyvää joulunjatkoa sinulle ja perheellesi!

Miten niin paras? Luuletko, että mä täällä sinua varten kirjoittelen? En todellakaan.

Ap

En luule, älä huoli. Mutta olit jotenkin sympaattisen oloinen ihan hetken. No se meni ohitse, joten unohda koko juttu.

Unohda itse, en tarvitse sun määrittelyjäsi omasta irl sympaattisuudestani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole kiintynyt lapsiisi?

Miksi et?

Ilmeisesti yleistä on myös sellainen että ollaan kyllä kiintyneitä mutta omassa elämässä ei ole ollut mallia terveille tavoille näyttää kiintymystä kiintymyksen kohteelle.

Kannattaa siis olla heittämättä kirvestä kaivoon niiden lasten kanssa: veikkaan että tuollainen on niitä "tietää vasta menettäneensä kun menettää" -juttuja.

Ehkä pääpointtini olisi kuitenkin se, että kukaan meistä ei tunne aina 100% "oikein".

Toisten tunne-elämä on tavallisempaa kuin toisten, ja siksi täälläkin on valtavasti painostusta siihen miten niiden omien lasten kanssa _pitäisi_ olla.

Minusta jonkun verran pitää pystyä teeskentelemään ihan vaan jo kohteliaisuudesta niitä itse tehtyjä ihmisiä kohtaan - mutta hyvin tärkeää on myös kääntää nokka tuuleen ja haistella reitti kohti niitä itselle tärkeitä asioita ja itselle sopivaa elämää.

Ei olekaan. Mieti, jos oma äiti osoittaa lapselle halveksuntaa ja kuvittelee rakastavansa? Ja suuttuu, kun reagoin halveksimiseen niin, että HÄN satuttaa minua (=fakta) eli rähisin? Rähinä oli ihan oikeutettua lataan satuttavalle p*skaäidille. Itse ei vain tajunnut, että tekee jotain väärin! No eipä tietenkään vttu, koska on narsisti.

Ap

Itse läheltä seuraan yhden aikuisen rimpuilua pskan mutsin aihettamassa mielipahassa. Tätä loputonta analysointia on jatkunut jo pari vuosikymmentä.

Neuvoni onkin aplle: ota etäisyyttä, tai jopa katko välit. Lapsuutesi oli mitä oli, sille ei voi enää mitään. Ymmärrän kyllä, että epäoikeudenmukaisesta kohtelusta on vaikea päästää irti, mutta tee se silti. Elämä on lyhyt, keskity olennaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse läheltä seuraan yhden aikuisen rimpuilua pskan mutsin aihettamassa mielipahassa. Tätä loputonta analysointia on jatkunut jo pari vuosikymmentä.

Neuvoni onkin aplle: ota etäisyyttä, tai jopa katko välit. Lapsuutesi oli mitä oli, sille ei voi enää mitään. Ymmärrän kyllä, että epäoikeudenmukaisesta kohtelusta on vaikea päästää irti, mutta tee se silti. Elämä on lyhyt, keskity olennaiseen.

Helppo sanoa, vaikeampi toteuttaa, kun oma mieli on rikki.

Aika parantaa. Itse kuuskymppisenä olen päässyt rauhaan. Äitikin poistui aiheuttamasta lisää traumoja jo aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse läheltä seuraan yhden aikuisen rimpuilua pskan mutsin aihettamassa mielipahassa. Tätä loputonta analysointia on jatkunut jo pari vuosikymmentä.

Neuvoni onkin aplle: ota etäisyyttä, tai jopa katko välit. Lapsuutesi oli mitä oli, sille ei voi enää mitään. Ymmärrän kyllä, että epäoikeudenmukaisesta kohtelusta on vaikea päästää irti, mutta tee se silti. Elämä on lyhyt, keskity olennaiseen.

Helppo sanoa, vaikeampi toteuttaa, kun oma mieli on rikki.

Aika parantaa. Itse kuuskymppisenä olen päässyt rauhaan. Äitikin poistui aiheuttamasta lisää traumoja jo aikaa sitten.

Näinhän se on, mutta muutakaan tapaa ei ole.