Anopin jouluvierailu ahdistaa

Mun anoppini kysy aattoiltana, että mihinkä ajattelit lähteä yöksi? Purkaa ja pakkaa laukkuaan ja sinne menee minunkin vaatteet.

Kuulema dementikko piristyy, kun pääsee kylään. Hoitajana itsekin olen huomannut, että menee vaan entistä enemmän sekaisin.

Sanoin just omille lapsille, etteivät ikinä raahaa minua mihinkään, josolen samassa jamassa.

Noin käy, kun ottaa puolison huonosta suvusta. Minä tutustuin huolella mieheni sukuun ennen avioitumista, minulla olikin ihanat appivanhemmat. Olivat perheemme tuki ja turva pikkulapsiaikaan. Asuimme heillä ilmaiseksi puolivuotta kun taloamme rakennettiin.

Wt-porukasta en miestä olisi ottanut. Sinä otit.

Käykää joskus vuoden aikana kylässä anopin luona. Muistele kaihoisasti ääneen kuinka ex-puolisosi/poikaystäväsi Keijon äiti oli niin mukava ja lämmin ihminen, teki hyvää ruokaakin ja oli oikea enkeli, aina ilo nähdä. Harmi ettei tuommoisia anoppeja ole enempää tarjolla, täytyykin pitkästä aikaa soittaa Keijon äidille...

Ja tuosta eteenpäin vietätte juhlapyhät erillänne.

Vierailija kirjoitti:

Noin käy, kun ottaa puolison huonosta suvusta. Minä tutustuin huolella mieheni sukuun ennen avioitumista, minulla olikin ihanat appivanhemmat. Olivat perheemme tuki ja turva pikkulapsiaikaan. Asuimme heillä ilmaiseksi puolivuotta kun taloamme rakennettiin.

Wt-porukasta en miestä olisi ottanut. Sinä otit.

Kerropa meille muillekin, miten se mies otetaan hyvästä suvusta. Olisi todella tarpeellista tietoa. Etenkin silloin, kun oma isä on ollut alkoholisti ( ovat ihan työssäkäyviä ihmisiä, myös paremmista piireistä) ja hylännyt lapsensa ja näin antanut lapsilleen arvottomuuden ja kelpaamattomuuden tunteen elämänevääksi. Se sama kelpaamattomuuden tunne ohjaa puolisonvalinnassa siten, että ei ole itsetuntoa valita, vaan tulee valituksi. Jään odottamaan neuvoja. Unohditko muuten kertoa rakastavasta lapsuudenperheestä, joka on hyvän puolisonvalinnan pohjalla?

Yllätyksekseni olen itse tavannut tilannetajuttomuutta juurikin korkeastikoulutettujen parissa. Sydämensivistyksestä ei ole tietoakaan ja suusta tulee ihan mitä sattuu. Tähän ihmisryhmään ei taideta viitata white trash- termillä.

Minä ainakin pidän miniästäni ja arvostan kovasti. Poikani oli vähän hunsvotti nuoruudessaan, mutta miniän tultua kuvioihin rauhoittui kivaksi mieheksi ja hyväksi isäksi. Miniä on myös loistava äiti.. ja osaa tehdä ruokaa huomattavasti paremmin kuin minä.. Olen todella onnellinen miniästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tahditon anoppi luulee olevansa suunnilleen Englannin kuningatar joten ihan luontevaa, että suusta tulee suodattamatta kaikki mikä hänen korkeudelleen ei ole ihan parhain päin. Ei edes ymmärrä, miten muista ei jatkuva valitus tunnu kivalta, kun sehän antaisi mainion tilaisuuden palvella häntä paremmin. Silmät pyöreinä ihmettelee, että miten sinä nyt sen pahalla voit ottaa jos hän nyt on vähän parempaan tottunut.

Nykyään hänen korkeutensa asuu vierailut hotellissa, ei itse ymmärrä miksi vaikka talossa olisi tilaa. Saapa perhe ainakin välillä hengähtää.

Tästä syystä en enää pistä mitään tarjolle anopin vieraillessa. Huutaa hyitä jo ennen kuin tietää mitä on tarjolla eikä suostu maistamaan mitään. Muistaa myös kertoa, että kukaan muu ei tee niin hyvää kuin hän.

Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun mies kerran kyseenalaisti äitinsä yökkäilyt ja selvisi, ettei tosiaan edes tiennyt mitä on tarjolla, mutta oli vain päättänyt ettei kuitenkaan tykkää.

Heillä on perheessä tapana tämä ruualle yökkäily eivätkä häpeä tehdä sitä myös lapsillemme. Hokevat vieressä, että eihän lapsi nyt tuosta pidä hyi yök ällöttävää. Ja vaikka kuinka asiasta huomauttaisi niin eivät mitenkään ymmärrä miksi se ei ole ok.

Tuossa kohtaa ei riitä enää huomautus. Napakka ja terävä ärähdys, että poistu pöydästä, ellei kelpaa. Ruoasta ei nirsoilla, ja ellei maistu, ole nälissäsi.