Onko täällä ketään muuta, jolle ei terapia sovi?
Mä kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta. Oon nuorempana käynyt läpi kolmen vuoden terapian, ja teini-iässäkin kävin terapeutilla. En oikein näe, että niistä olisi ollut ihan hirveästi apua, joten en senkään takia näe hyötyä hakeutua hoitoon. Olen käynyt pari vuotta sitten keskustelemassa masennushoitajan kanssa, mutta se jäi, koska en vain ole hyvä puhumaan asioistani.
Kohtalotovereita?
Kommentit (36)
"En ole hyvä puhumaan asioistani"... Se on kuitenkin SE JUTTU siellä terapiassa. Sopiva terapeutti saattaisi saada sinutkin avautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olo vaan paheni terapiassa. Oli vastenmielistä mennä sinne ja vastailla terapeutin kysymyksiin. Lopetin terapian ja koin suuren helpotuksen tunteen kun ei tarvinnut enää mennä. Olo on ollut siitä lähtien aika hyvä. Että miten lienee , oliko terapiasta se hyöty että sen lopettaminen korjasi oloa.
Mä en voi sanoa, että olisi tullut huonompi olo, mutta mitään oivalluksia en muista terapiassa saaneeni.
Oliko sulla siis sellainen kelan korvaama pitkä terapia, vai millaisessa terapiassa kävit?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olo vaan paheni terapiassa. Oli vastenmielistä mennä sinne ja vastailla terapeutin kysymyksiin. Lopetin terapian ja koin suuren helpotuksen tunteen kun ei tarvinnut enää mennä. Olo on ollut siitä lähtien aika hyvä. Että miten lienee , oliko terapiasta se hyöty että sen lopettaminen korjasi oloa.
Hautasit vaikeat asiat etkä käsittele niitä. Ne saattavat vaikuttaa loppuelämääsi noin. Terapian kuuluukin "mennä ihon alle" ja olla vaikeaa - hyvän ja itelleen oikean terapeutin kanssa toki siedettävää ja avuksi.
Kuulostaa, ettet käynyt siellä kovin kauaa. Oliko terapeutti sinulle sopiva? Terapeutin pitäisi olla sellaine, jolle on helppo puhua.
Vierailija kirjoitti:
"En ole hyvä puhumaan asioistani"... Se on kuitenkin SE JUTTU siellä terapiassa. Sopiva terapeutti saattaisi saada sinutkin avautumaan.
Niin, mä tiedän, että se on se juttu siellä terapiassa, ja koska en tosiaan ole hyvä niistä asioistani puhumaan, mun terapiastakaan ei oikein tullut mitään. Voi olla, että sopiva terapeutti osaisi siinä auttaa, en tiedä.
Ap
Kolmen VUODEN terapia yhteiskunnan piikkiin eikä siitä ollut mitään apua?
Hämmästyttävää, että tuollaiseen on varaa.
Kävin joskus pari kertaa. Tädit vaan lässyttivät kuin 5 vuotiaalle ja koittivat syyttää isääni ongelmistani, vaikka totuus on aivan kaikkea muuta. Sitten vaan vittuunnuin siihen hommaan ja totesin, että saatana yksin minä selviän. Ja niinhän minä tein. Lääkkeet lopetin samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmen VUODEN terapia yhteiskunnan piikkiin eikä siitä ollut mitään apua?
Hämmästyttävää, että tuollaiseen on varaa.
No mitä sä haluaisit, että mä teen asialle?
Ap
Oletko itse maksanut terapian, jos niin hyvä!
Jos et olet sen mm. minulle velkaa.
Maksa terapiasi veroina.
Työ on parasta terapiaa ja vapauttaa sinut hulluudesta.
Paljonko tuohon on laitettu verorahoja?
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse maksanut terapian, jos niin hyvä!
Jos et olet sen mm. minulle velkaa.
Maksa terapiasi veroina.Työ on parasta terapiaa ja vapauttaa sinut hulluudesta.
En ole. Voit arjen tullen kirjelmöidä kelaan, ja pyytää sieltä jotain korvausta tästä. Mä en nyt tiedä, mistä sä keksit, että mä en tee töitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Paljonko tuohon on laitettu verorahoja?
En tiedä. Voithan googletella, paljonko psykoterapeutin taksat ovat ja laskeskella siitä.
Ap
Ei ole ihme, että Suomi velkaantuu rahat valuvat terapeuttien taskuihin kun kela maksaa joka pellelle monen vuoden terapian.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme, että Suomi velkaantuu rahat valuvat terapeuttien taskuihin kun kela maksaa joka pellelle monen vuoden terapian.
Ei maksa kela kaikille. Pitää täyttää tietyt kriteerit. Esim. jos kuntoutumisennuste on liian heikko, ei maksa.
Ap
Jos tuollaisiin terapioihin ei törsättäisi verorahoja kaikilla olisi ilmainen hammashoito.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollaisiin terapioihin ei törsättäisi verorahoja kaikilla olisi ilmainen hammashoito.
Voisinko mä lohduttaa sua jotenkin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme, että Suomi velkaantuu rahat valuvat terapeuttien taskuihin kun kela maksaa joka pellelle monen vuoden terapian.
3,2 miljardia/vuosi on vara laittaa eräille muille pelleille?
Jos on, niin turhaan täällä uliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme, että Suomi velkaantuu rahat valuvat terapeuttien taskuihin kun kela maksaa joka pellelle monen vuoden terapian.
3,2 miljardia/vuosi on vara laittaa eräille muille pelleille?
Jos on, niin turhaan täällä uliset.
Tottahan teitäkin piti tänne ketjuun saada vouhottamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olo vaan paheni terapiassa. Oli vastenmielistä mennä sinne ja vastailla terapeutin kysymyksiin. Lopetin terapian ja koin suuren helpotuksen tunteen kun ei tarvinnut enää mennä. Olo on ollut siitä lähtien aika hyvä. Että miten lienee , oliko terapiasta se hyöty että sen lopettaminen korjasi oloa.
Hautasit vaikeat asiat etkä käsittele niitä. Ne saattavat vaikuttaa loppuelämääsi noin. Terapian kuuluukin "mennä ihon alle" ja olla vaikeaa - hyvän ja itelleen oikean terapeutin kanssa toki siedettävää ja avuksi.
Kuulostaa, ettet käynyt siellä kovin kauaa. Oliko terapeutti sinulle sopiva? Terapeutin pitäisi olla sellaine, jolle on helppo puhua.
Terapian ei kuulu mennä ihon alle eikä olla vaikeaa...tai no ehkä sellaiselle, joka ei osaa itse analysoida kriittisesti itseään ja tunteitaan ja ajatuksiaan. Musta toimiva terapia on helppoa ja mukavaa ja auttaa oloa. Mulle ei ole olemassa mitään kiellettyjä tunteita tms, en yritä esittää parempaa kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Kävin joskus pari kertaa. Tädit vaan lässyttivät kuin 5 vuotiaalle ja koittivat syyttää isääni ongelmistani, vaikka totuus on aivan kaikkea muuta. Sitten vaan vittuunnuin siihen hommaan ja totesin, että saatana yksin minä selviän. Ja niinhän minä tein. Lääkkeet lopetin samana päivänä.
Hienoa näin ihminen ottaa vastuun itsestään.
Minä. Olo vaan paheni terapiassa. Oli vastenmielistä mennä sinne ja vastailla terapeutin kysymyksiin. Lopetin terapian ja koin suuren helpotuksen tunteen kun ei tarvinnut enää mennä. Olo on ollut siitä lähtien aika hyvä. Että miten lienee , oliko terapiasta se hyöty että sen lopettaminen korjasi oloa.