Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään muuta, jolle ei terapia sovi?
23.12.2019 |
Mä kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta. Oon nuorempana käynyt läpi kolmen vuoden terapian, ja teini-iässäkin kävin terapeutilla. En oikein näe, että niistä olisi ollut ihan hirveästi apua, joten en senkään takia näe hyötyä hakeutua hoitoon. Olen käynyt pari vuotta sitten keskustelemassa masennushoitajan kanssa, mutta se jäi, koska en vain ole hyvä puhumaan asioistani.
Kohtalotovereita?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat tässäkin erilaisia. Minulle ei sovi asioiden vatvominen ja ylianalysointi. Ihan ajanhukkaa vääntää ja kääntää mennyttä koska sitä ei voi muuttaa. Pitää vain hyväksyä menneisyys sellaisena kuin se on. Pyrkiä elämään tämä päivä mahdollisimman hyvin ja keskittyä tulevaan.
Mutta onko sinulla sellaisia mielenterveysongelmia, jotka vaivaavat vuodesta toiseen? Kyllä kait monet puhuvat terapiassa ihan kaikenlaisista asioista, eivät vain menneisyydestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisikohan tuolla terapian hinnalla vaikka palkattua vanhukselle hoitajan.
Saisi mutta... on laulu ja leikki tärkeämpää.
Saithan varmasti taksisetelit kelasta, ettei sade pilannut terapiaasi.
Vierailija kirjoitti:
Saisikohan tuolla terapian hinnalla vaikka palkattua vanhukselle hoitajan.
Saisi mutta... on laulu ja leikki tärkeämpää.
Miten pitkäksi aikaa sä olisit yli 10 vuotta sitten halunnut sen hoitajan palkata? Kuten tuolla aiemmin jo sulle sanoin, voithan sä googletella niitä terapiakäyntien hintoja ja laskea siitä. Miinusta kahdesta vuodesta omavastuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen VUODEN terapia yhteiskunnan piikkiin eikä siitä ollut mitään apua?
Hämmästyttävää, että tuollaiseen on varaa.
No mitä sä haluaisit, että mä teen asialle?
Ap
No kai sä puhuit tästä terapeutille?
Mitä se sanoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saithan varmasti taksisetelit kelasta, ettei sade pilannut terapiaasi.
Sä saat varmasti paljon irti tästä keskustelusta!
En saanut, kuljin julkisilla terapiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen VUODEN terapia yhteiskunnan piikkiin eikä siitä ollut mitään apua?
Hämmästyttävää, että tuollaiseen on varaa.
No mitä sä haluaisit, että mä teen asialle?
Ap
No kai sä puhuit tästä terapeutille?
Mitä se sanoi?
Mä en oikeastaan tiedä, mitä sä kysyt, joten hirveän vaikea vastata. Onko sulla jotenkin ankea joulu tulossa, vai mistä tästä näytelmässä on kyse?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisikohan tuolla terapian hinnalla vaikka palkattua vanhukselle hoitajan.
Saisi mutta... on laulu ja leikki tärkeämpää.
Miten pitkäksi aikaa sä olisit yli 10 vuotta sitten halunnut sen hoitajan palkata? Kuten tuolla aiemmin jo sulle sanoin, voithan sä googletella niitä terapiakäyntien hintoja ja laskea siitä. Miinusta kahdesta vuodesta omavastuu.
Ap
Ei mistään asiasta vähennetä omavastuuta!, Se on ainoa vastuu.
Ihmisellä on 100 % vastuu itsestään.
Jouduin pyytämään taas veroihin maksusuunnitelmaa, että toiset voivat jutella kolme vuotta ja olla tyytymättömiä kun ei mennyt palaveri mielen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsinyt vakavasta masennuksesta kohta 11 vuotta. Olen kokopäivätöissä ja lääkkeiden voimalla menen. Terapiaa olen kokeillut eikä siitä ollut mitään apua. Työ on parasta terapiaa mitä itse olen kokeillut :)
Masennuksessa toki on erilaisia vaiheita, joskus menee hyvin ja joskus tuntuu siltä että tahtois vaan vajota maan alle. Mutta oikealla lääkityksellä sekä itseään miellyttävällä tekemisellä(vaikka kuntosali, harrastukset, käsityöt, ristikot ym) töiden lisäksi edesauttaa tässä tilanteessa.
Itse olisin päässyt terapiaan pidemmäksi aikaa mutta se ei todellakaan ollut kelan maksama se on kelan TUKEMA. Eli siitä joutuu itse maksamaan osan tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olo vaan paheni terapiassa. Oli vastenmielistä mennä sinne ja vastailla terapeutin kysymyksiin. Lopetin terapian ja koin suuren helpotuksen tunteen kun ei tarvinnut enää mennä. Olo on ollut siitä lähtien aika hyvä. Että miten lienee , oliko terapiasta se hyöty että sen lopettaminen korjasi oloa.
Hautasit vaikeat asiat etkä käsittele niitä. Ne saattavat vaikuttaa loppuelämääsi noin. Terapian kuuluukin "mennä ihon alle" ja olla vaikeaa - hyvän ja itelleen oikean terapeutin kanssa toki siedettävää ja avuksi.
Kuulostaa, ettet käynyt siellä kovin kauaa. Oliko terapeutti sinulle sopiva? Terapeutin pitäisi olla sellaine, jolle on helppo puhua.
No ihan paskaa. Niitä asioita voi vatvoa itsekin ja ystävien kanssa, jos terapeutti vain hymisee ja kysyelee miten sitten siihenn suhtauduit. Ei ole mitään järkeä velloa kakkakasassa yksin eikä terpeutin kanssa, ellei siinä saa jotain ratkaisuapuja myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
⚠️⬅️ 🏃♂️🏃♀️ ⬅️⚠️ [Kiusaajat tätä tietä] ☠️
Esimerkki, joka kuvaa hyvin kokemuksiani terapiasta:
”Ahdistaa kamalasti että entä jos kuolen.”
”Kaikkihan me kuollaan.”
”Ajattelen koko ajan että kuolen minä hetkenä hyvänsä.”
”Niin, se voi tosiaan tapahtua minä hetkenä hyvänsä.”
”Niin....”
”Mmm-m.”
”Niin...”
”No mutta tässä tämä tällä kertaa. Syö hyvin ja liiku. Heippa!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki, joka kuvaa hyvin kokemuksiani terapiasta:
”Ahdistaa kamalasti että entä jos kuolen.”
”Kaikkihan me kuollaan.”
”Ajattelen koko ajan että kuolen minä hetkenä hyvänsä.”
”Niin, se voi tosiaan tapahtua minä hetkenä hyvänsä.”
”Niin....”
”Mmm-m.”
”Niin...”
”No mutta tässä tämä tällä kertaa. Syö hyvin ja liiku. Heippa!”
Minua terapeutti ei herättänyt ajattelemaan, että suhteeni on väkivaltainen ja epäterve. Ei puuttunut asiaan mitenkään, hymisi vain. Niinpä yritin ja yritin sinnitellä henkisesti väkivaltaisessa liitossa. Kun terapia loppui, tajusin ettei minun tarvitse rampata terapiassa hoitamassa itseäni kestääkseeni elämääni vaan saan lopettaa suhteen ja katkaista sitoutumiseni siihen.
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsinyt vakavasta masennuksesta kohta 11 vuotta. Olen kokopäivätöissä ja lääkkeiden voimalla menen. Terapiaa olen kokeillut eikä siitä ollut mitään apua. Työ on parasta terapiaa mitä itse olen kokeillut :)
Masennuksessa toki on erilaisia vaiheita, joskus menee hyvin ja joskus tuntuu siltä että tahtois vaan vajota maan alle. Mutta oikealla lääkityksellä sekä itseään miellyttävällä tekemisellä(vaikka kuntosali, harrastukset, käsityöt, ristikot ym) töiden lisäksi edesauttaa tässä tilanteessa.
Itse olisin päässyt terapiaan pidemmäksi aikaa mutta se ei todellakaan ollut kelan maksama se on kelan TUKEMA. Eli siitä joutuu itse maksamaan osan tietenkin.
Mäkin selviydyn elämästä miten kuten. Ihmissuhteet ne on, jotka on vaikeita. Olen sysipaska vanhempi ja puoliso. Jos olisin yksin, en varmasti kaipaisi jotain ratkaisuja tähän tilanteeseen.
Ap
Ihmiset ovat tässäkin erilaisia. Minulle ei sovi asioiden vatvominen ja ylianalysointi. Ihan ajanhukkaa vääntää ja kääntää mennyttä koska sitä ei voi muuttaa. Pitää vain hyväksyä menneisyys sellaisena kuin se on. Pyrkiä elämään tämä päivä mahdollisimman hyvin ja keskittyä tulevaan.