Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12-v. poikani herättää huolta mutta en osaa tehdä mitään
23.12.2019 |
Poika asuu isänsä ja pikkusiskonsa kanssa lähettyvillä. Itse lähdin perheestä pois, koska en kestänyt miehen tapaa olla vanhempi, mutta miehellä ei sentään mene hermot lasten kanssa, ja itselläni menee ja poikamme on taipuvainen masentumaan, joten sättiminen ei tee hänelle hyvää.
Mutta poika kärsii nyt miehen ja siskonkin kanssa. Kaksi vuotta nuorempi sisko koittaa ylittää veljensä joka asiassa, ja koska veljellä on nepsypiirteitä (neuroepätyypillisiä piirteitä, kuten asperger), ja siskolla ei, niin sisko onnistuu lähes kaikessa, mitä tekee ja isoveli tuntee itsensä aina ”lyödyksi”. Mies ei saa hillittyä tätä tytön käytöstä, ei mielestäni yritä tarpeeksi vaan antaa olla. Hyväksyy sen.
Samoin jos poika puhuu jotain, sisko puhuu päälle ja poika loukkaantuu, koska ilmeisesti ajatus katoaa ja menettää sen, mitä olikaan sanomassa.
Lapset eivät ole luonani ollenkaan, vaan tapaan heitä viettämällä osan yhdestä päivästä viikosta aina vuorotellen toisen kanssa. En pidä arjesta lasten kanssa, koska tarvitsisin apua heidän vikojensa sietämiseen ja sen ymmärtämiseen, että jos jokin ei suju nyt, niin se ehkä kolmen vuoden päästä sujuu.
Toisaalta lapset ovat hyvin erilaisia, tytön kanssa asiat sujuvatkin ikäkausitasoisesti, pojan kanssa eivät.
Poika on herkkä ja eilen ollessamme menossa syömään vasta illemmalla (koska minun lahja- eli jouluvalmistelut) purkautui hänen paha olonsa minulle autossa. Tunsin itseni todella avuttomaksi, koska en tiedä, miten parantaa tilannetta, josta lapsi valitti. Hän oli monestakin asiasta kuulemma surullinen. Ei tunnu jouluiselta, hänellä oli nälkä koska oli syönyt siihen mennessä vain aamupalan, hän oli surullinen, koska en tullut joulujuhlaan (vaikkei hänen luokkansa esiintynytkään), ja koska hän ei voi kotona olla enää samassa huoneessakaan, kuin siskonsa. Eikä voikaan, isolta osin. Kotona hallitsee pikkusisko, eikä mies tee mitään sille, että sisko siis metelöi ja pitää monesti sellaista turhaa hölinää yllä, joka häiritsee poikaa. Tuli tosi iso surku pojan puolesta. Hän itkikin, mutta hän itkee todella helposti, kun mieli on pahana.
Koitin lohduttaa kuulemalla häntä ja varmaan nälkä oli mielen sillä hetkellä pahiten alas vetävä asia, mutta hän oli myös huolissaan unirytmistään, että se on ollut ylösalaisin, mutta hänellä ei ole voimia ja osaamista huolehtia itsestään ja muutenkin hän tietää olevansa aina laitteilla ja että se on pahaksi, mutta ei osaa muutakaan.
Mies ei katso perään, viettääkö poika aikaa laitteilla, vaikka olisi sovitun mukainen laitteeton päivä. Toisaalta silloin kun mies katsoi pojan perään, niin jos vain onnistui, poika livisti salaa laitteille, eikä siitä seurannut yhtäön mitään. Eli poika ei yrittänytkään noudattaa sovittua. Puuh, miksi teinkään lapsia. Aivan kuin en olisi murheellinen jo syistä, jotka eivät tule lapsista.
Kommentit (109)
Jos otat tytön kanssasi asumaan, ja poika jää isälle, jos lapsi on vaativa, niin ainoana hän saa sitä tukea tarpeeksi. Myös tyttö saisi enemmän tukea äidiltä, varsinkin teininä sitä tarvitsee naisen mallia elämään, isän kanssa on noloa puhua vaikka menkoista tai poikakavereista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos otat tytön kanssasi asumaan, ja poika jää isälle, jos lapsi on vaativa, niin ainoana hän saa sitä tukea tarpeeksi. Myös tyttö saisi enemmän tukea äidiltä, varsinkin teininä sitä tarvitsee naisen mallia elämään, isän kanssa on noloa puhua vaikka menkoista tai poikakavereista....
Ei äitihullu kykene asumaan lapsensa kanssa, eihän hän kestä lapsiaan edes tuntia viikossa.
Nälkäisenä kaikki ottaa päästä. Minä olisin antanut ensiksi ruokaa ja sitten olisi juteltu mistä kenkä puristaa. Kuuntelukin auttaa.
Jos tapaa lastaan kaksi tuntia joka toinen viikko ja silloinkin äiti myöhästyy kun on jouluhommia, niin kyllä ihmettelen.
Eikö lapsen tapaaminen mene jouluun liittyvien hommien edelle?
Varsinkin kun tapaamisia noin vähän.
Ovatko lapset koskaan äidin kotona? Aika outoa.
Voi olla tosiaan kuitenkin parempi etteivät ole jos äiti ei kestä tavata tuon enempää.
Mä en pysty lukemaan näitä ap:n juttuja. Käy niin sääliksi noita lapsia. Luin kyllä aloituksen kunnes tajusin kenestä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten häiriintynyt pitää olla ennenkuin tajuaa, että lapset kärsii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
Ap
Ap hyvä, jos sinä laitan viestin tai kirjoitat aloituksen tänne = sinä välität. Ei sun tarvitse tuntea välittämisen tunteita sillä hetkellä kun laitat viestiä eikä kovaa kiinnostusta vastauksen sisältöä kohtaan. Riittää kun esität mukavan kysymyksen/mukavan viestin lapselle.
Ei aikuiset leiki lastensa kanssa siksi, että he itse haluavat leikkiä. Eikä päiväkodin työntekijät laula hämähäkkiä siksi, että se on heidän mielestään hyvä laulu.. vaan nämä kaikki tehdään lapselle, jotta lapselle tulisi hyvä mieli.
Kysyn minäkin ystäviltäni kuulumisia ja unohdan kuunnella vastauksen... mutta en minä vastauksen vuoksi kysy, vaan siksi että annan toiselle mahdollisuuden puhua huolistaan tai kivoista asioista. Jos toinen ei halua puhua tai vastaa vain "ok", olet kuitenkin tehnyt mukavasti. Se nyt vain on lasten ja nuorten tapa vastata kysymyksiin. He ei ehkä halua kertoa kaikkea, mutta he odottavat, että sinä silti kysyt.
Vähän sama kun pöydässä on mansikkakakkua ka olet vieraana. Et ehkä aio syödä sitä, mutta toivoisit kuitenkin että joku silti kysyisi.. miksi? Koska sinulla olisi kuitenkin mahdollisuus tulla kuulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Juuri tätä olen sanonut kivikissaaidille kerta toisensa jälkeen: jos itse et ole saanut lapsena sellaista kohtelua kuin halusit, silloinhan juuri sinä tiedät kaikkein parhaiten miten lasta pitää kohdella oikein ja voit antaa omalle lapsellesi sen, mitä itseltäsi jäi puuttumaan. Mutta hän ei suostu ymmärtämään neuvoa, vaan alkaa jauhaa samaa vanhaa virttä miten äiti teki sitä ja tätä.