Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12-v. poikani herättää huolta mutta en osaa tehdä mitään
23.12.2019 |
Poika asuu isänsä ja pikkusiskonsa kanssa lähettyvillä. Itse lähdin perheestä pois, koska en kestänyt miehen tapaa olla vanhempi, mutta miehellä ei sentään mene hermot lasten kanssa, ja itselläni menee ja poikamme on taipuvainen masentumaan, joten sättiminen ei tee hänelle hyvää.
Mutta poika kärsii nyt miehen ja siskonkin kanssa. Kaksi vuotta nuorempi sisko koittaa ylittää veljensä joka asiassa, ja koska veljellä on nepsypiirteitä (neuroepätyypillisiä piirteitä, kuten asperger), ja siskolla ei, niin sisko onnistuu lähes kaikessa, mitä tekee ja isoveli tuntee itsensä aina ”lyödyksi”. Mies ei saa hillittyä tätä tytön käytöstä, ei mielestäni yritä tarpeeksi vaan antaa olla. Hyväksyy sen.
Samoin jos poika puhuu jotain, sisko puhuu päälle ja poika loukkaantuu, koska ilmeisesti ajatus katoaa ja menettää sen, mitä olikaan sanomassa.
Lapset eivät ole luonani ollenkaan, vaan tapaan heitä viettämällä osan yhdestä päivästä viikosta aina vuorotellen toisen kanssa. En pidä arjesta lasten kanssa, koska tarvitsisin apua heidän vikojensa sietämiseen ja sen ymmärtämiseen, että jos jokin ei suju nyt, niin se ehkä kolmen vuoden päästä sujuu.
Toisaalta lapset ovat hyvin erilaisia, tytön kanssa asiat sujuvatkin ikäkausitasoisesti, pojan kanssa eivät.
Poika on herkkä ja eilen ollessamme menossa syömään vasta illemmalla (koska minun lahja- eli jouluvalmistelut) purkautui hänen paha olonsa minulle autossa. Tunsin itseni todella avuttomaksi, koska en tiedä, miten parantaa tilannetta, josta lapsi valitti. Hän oli monestakin asiasta kuulemma surullinen. Ei tunnu jouluiselta, hänellä oli nälkä koska oli syönyt siihen mennessä vain aamupalan, hän oli surullinen, koska en tullut joulujuhlaan (vaikkei hänen luokkansa esiintynytkään), ja koska hän ei voi kotona olla enää samassa huoneessakaan, kuin siskonsa. Eikä voikaan, isolta osin. Kotona hallitsee pikkusisko, eikä mies tee mitään sille, että sisko siis metelöi ja pitää monesti sellaista turhaa hölinää yllä, joka häiritsee poikaa. Tuli tosi iso surku pojan puolesta. Hän itkikin, mutta hän itkee todella helposti, kun mieli on pahana.
Koitin lohduttaa kuulemalla häntä ja varmaan nälkä oli mielen sillä hetkellä pahiten alas vetävä asia, mutta hän oli myös huolissaan unirytmistään, että se on ollut ylösalaisin, mutta hänellä ei ole voimia ja osaamista huolehtia itsestään ja muutenkin hän tietää olevansa aina laitteilla ja että se on pahaksi, mutta ei osaa muutakaan.
Mies ei katso perään, viettääkö poika aikaa laitteilla, vaikka olisi sovitun mukainen laitteeton päivä. Toisaalta silloin kun mies katsoi pojan perään, niin jos vain onnistui, poika livisti salaa laitteille, eikä siitä seurannut yhtäön mitään. Eli poika ei yrittänytkään noudattaa sovittua. Puuh, miksi teinkään lapsia. Aivan kuin en olisi murheellinen jo syistä, jotka eivät tule lapsista.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta pojan elämään ilmestyvät päihteet, kun kotona ei saa olla rauhassa, eikä kukaan välitä.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No jotenkin että ”on ihan karmeeta, miten sä et voi olla olematta laitteilla kun pitäisi nukkua/ kun nyt ei ole laitteeton päivä/ et syö mitä eteen pistetään”
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No jotenkin että ”on ihan karmeeta, miten sä et voi olla olematta laitteilla kun pitäisi nukkua/ kun nyt ei ole laitteeton päivä/ et syö mitä eteen pistetään”
Ap
ts. kun on laitteeton päivä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap
Lapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap
11v pojan äitinä voin vakuuttaa, että ynähtelyt, ok, ihan hyvin, joo joo ja ihan just ovat täysin normaali tapa pienen pojan vastata arkisiin kysymyksiin.
Tässä ei ollut niinkään ajatuksena se, että saisit informatiivisia tai viihdyttäviä vastauksia, vaan yhteydenpito osoittaa pojalle että välität, olet kiinnostunut ja olet olemassa, silloin kun puhua haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap11v pojan äitinä voin vakuuttaa, että ynähtelyt, ok, ihan hyvin, joo joo ja ihan just ovat täysin normaali tapa pienen pojan vastata arkisiin kysymyksiin.
Tässä ei ollut niinkään ajatuksena se, että saisit informatiivisia tai viihdyttäviä vastauksia, vaan yhteydenpito osoittaa pojalle että välität, olet kiinnostunut ja olet olemassa, silloin kun puhua haluaa.
No, kannattaa haluta puhua silloin kun mä olen paikalla, jos ei halua, niin miksi ei?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
Ap
Siis ei kiinnosta soittaa ja kysyä, miten päivä meni. Varmaan ihan hyvin. Jos ei mennyt, niin onhan siellä isä, jolle kertoa. Tai soittakoot minulle itse, jos ei mennyt hyvin
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap11v pojan äitinä voin vakuuttaa, että ynähtelyt, ok, ihan hyvin, joo joo ja ihan just ovat täysin normaali tapa pienen pojan vastata arkisiin kysymyksiin.
Tässä ei ollut niinkään ajatuksena se, että saisit informatiivisia tai viihdyttäviä vastauksia, vaan yhteydenpito osoittaa pojalle että välität, olet kiinnostunut ja olet olemassa, silloin kun puhua haluaa.
No, kannattaa haluta puhua silloin kun mä olen paikalla, jos ei halua, niin miksi ei?
Ap
Eli joka toinen lauantai klo 14-16.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
Ap
Välität mutta ei kiinnosta?
Miten sinun välittämisesi ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap11v pojan äitinä voin vakuuttaa, että ynähtelyt, ok, ihan hyvin, joo joo ja ihan just ovat täysin normaali tapa pienen pojan vastata arkisiin kysymyksiin.
Tässä ei ollut niinkään ajatuksena se, että saisit informatiivisia tai viihdyttäviä vastauksia, vaan yhteydenpito osoittaa pojalle että välität, olet kiinnostunut ja olet olemassa, silloin kun puhua haluaa.
No, kannattaa haluta puhua silloin kun mä olen paikalla, jos ei halua, niin miksi ei?
ApEli joka toinen lauantai klo 14-16.
Näet lapsiasi kuukauden aikana yhteensä neljän tunnin ajan? Ei ihme, jos lapsesi eivät osaa kanssasi puhua.
Lapsiraukat. Elävät alle köyhyysrajan isän peruspä8värahan turvin. Äitiä ei ole lainkaan eikä ole koskaan ollut. Kotona asuessaan tämä äiti ei huolehtinut edes lastensa perustarpeista, koska etenkin poika oli epäviihdyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa vastuuton vanhempi. Et taida olla kovin empatiakykyinen, kun et osaa toimia lohduttamistilanteissa spontaanisti, vaiston mukaan?
Kaiken lisäksi hylkäsit lapsesi, ja nyt ihmettelet miksi hän on surullinen. En voi muuta kuin sanoa asiat näin suoraan, jotta ymmärrät roolisi tärkeyden.
Olen todella pahoillani lastesi, etenkin poikasi, puolesta. Toivottavasti opit toimimaan oikein. Tsemppiä matkaan!
Minä olisin ollut ihan soromnoo, jos minun äitini olisi älynnyt häipyä minun elämästäni. Et sinä voi noin vain sanoa, että hylkäsin lapseni. En hylännyt, en vain halunnut sättiä heitä. Se on hylkäämistä paljon enemmän.
Ap
Kyllä sinä olet paennut tilannetta aika täysin ja kontribuutiosi on viettää puoli päivää viikossa lasten kanssa. Mies on tuossa käytännössä yksinhuoltaja ja sinä huutelet puskista.
Kaikessa näkyy vastuun vierittäminen muille ja muiden syyllistäminen, vaikka itse olet paennut hankalaksi kokemastasi tilanteesta viisastelemaan ulkopuolelta. Joulujuhla on tuosta oikein hyvä esimerkki. Olisiko se nyt kuitenkin niin, että sinun tehtäväsi on selvittää juhlien aikataulu ja sopia vapaasi sen perusteella.
Jos et halua sättiä lapsia, niin älä sitten säti. Muitakin lähestymistapoja on. Kasvattaminen ei ole helppoa hommaa, eikä täydellisyyttä sen suhteen ole. Sinä et kasvata ollenkaan, paitsi että olet nyt näyttänyt esimerkin, kuinka ongelmia paetaan, hylätään lapset omilleen ja arvostellaan vierestä muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap11v pojan äitinä voin vakuuttaa, että ynähtelyt, ok, ihan hyvin, joo joo ja ihan just ovat täysin normaali tapa pienen pojan vastata arkisiin kysymyksiin.
Tässä ei ollut niinkään ajatuksena se, että saisit informatiivisia tai viihdyttäviä vastauksia, vaan yhteydenpito osoittaa pojalle että välität, olet kiinnostunut ja olet olemassa, silloin kun puhua haluaa.
No, kannattaa haluta puhua silloin kun mä olen paikalla, jos ei halua, niin miksi ei?
ApEli joka toinen lauantai klo 14-16.
No mitä se muuttaisi, että soitan? Ynähtely auttaisi?
Ap
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa vastuuton vanhempi. Et taida olla kovin empatiakykyinen, kun et osaa toimia lohduttamistilanteissa spontaanisti, vaiston mukaan?
Kaiken lisäksi hylkäsit lapsesi, ja nyt ihmettelet miksi hän on surullinen. En voi muuta kuin sanoa asiat näin suoraan, jotta ymmärrät roolisi tärkeyden.
Olen todella pahoillani lastesi, etenkin poikasi, puolesta. Toivottavasti opit toimimaan oikein. Tsemppiä matkaan!
Minä olisin ollut ihan soromnoo, jos minun äitini olisi älynnyt häipyä minun elämästäni. Et sinä voi noin vain sanoa, että hylkäsin lapseni. En hylännyt, en vain halunnut sättiä heitä. Se on hylkäämistä paljon enemmän.
ApKyllä sinä olet paennut tilannetta aika täysin ja kontribuutiosi on viettää puoli päivää viikossa lasten kanssa. Mies on tuossa käytännössä yksinhuoltaja ja sinä huutelet puskista.
Kaikessa näkyy vastuun vierittäminen muille ja muiden syyllistäminen, vaikka itse olet paennut hankalaksi kokemastasi tilanteesta viisastelemaan ulkopuolelta. Joulujuhla on tuosta oikein hyvä esimerkki. Olisiko se nyt kuitenkin niin, että sinun tehtäväsi on selvittää juhlien aikataulu ja sopia vapaasi sen perusteella.
Jos et halua sättiä lapsia, niin älä sitten säti. Muitakin lähestymistapoja on. Kasvattaminen ei ole helppoa hommaa, eikä täydellisyyttä sen suhteen ole. Sinä et kasvata ollenkaan, paitsi että olet nyt näyttänyt esimerkin, kuinka ongelmia paetaan, hylätään lapset omilleen ja arvostellaan vierestä muita.
Ei se minulla ole mikään valinta, sätinkö lapsia, vai en. Jos menee hermot, sätin aivan varmasti. Voit miettiä minkä verran sillä, että äitini halveksi minua esittäen, että se on välittämistä, on tekemistä asian kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
Ap11v pojan äitinä voin vakuuttaa, että ynähtelyt, ok, ihan hyvin, joo joo ja ihan just ovat täysin normaali tapa pienen pojan vastata arkisiin kysymyksiin.
Tässä ei ollut niinkään ajatuksena se, että saisit informatiivisia tai viihdyttäviä vastauksia, vaan yhteydenpito osoittaa pojalle että välität, olet kiinnostunut ja olet olemassa, silloin kun puhua haluaa.
No, kannattaa haluta puhua silloin kun mä olen paikalla, jos ei halua, niin miksi ei?
ApEli joka toinen lauantai klo 14-16.
No mitä se muuttaisi, että soitan? Ynähtely auttaisi?
Ap
Ei mitään, koska lapsillasi ei ole äitiä. Se on heille vaikea asia.
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa vastuuton vanhempi. Et taida olla kovin empatiakykyinen, kun et osaa toimia lohduttamistilanteissa spontaanisti, vaiston mukaan?
Kaiken lisäksi hylkäsit lapsesi, ja nyt ihmettelet miksi hän on surullinen. En voi muuta kuin sanoa asiat näin suoraan, jotta ymmärrät roolisi tärkeyden.
Olen todella pahoillani lastesi, etenkin poikasi, puolesta. Toivottavasti opit toimimaan oikein. Tsemppiä matkaan!
Minä olisin ollut ihan soromnoo, jos minun äitini olisi älynnyt häipyä minun elämästäni. Et sinä voi noin vain sanoa, että hylkäsin lapseni. En hylännyt, en vain halunnut sättiä heitä. Se on hylkäämistä paljon enemmän.
ApKyllä sinä olet paennut tilannetta aika täysin ja kontribuutiosi on viettää puoli päivää viikossa lasten kanssa. Mies on tuossa käytännössä yksinhuoltaja ja sinä huutelet puskista.
Kaikessa näkyy vastuun vierittäminen muille ja muiden syyllistäminen, vaikka itse olet paennut hankalaksi kokemastasi tilanteesta viisastelemaan ulkopuolelta. Joulujuhla on tuosta oikein hyvä esimerkki. Olisiko se nyt kuitenkin niin, että sinun tehtäväsi on selvittää juhlien aikataulu ja sopia vapaasi sen perusteella.
Jos et halua sättiä lapsia, niin älä sitten säti. Muitakin lähestymistapoja on. Kasvattaminen ei ole helppoa hommaa, eikä täydellisyyttä sen suhteen ole. Sinä et kasvata ollenkaan, paitsi että olet nyt näyttänyt esimerkin, kuinka ongelmia paetaan, hylätään lapset omilleen ja arvostellaan vierestä muita.
Ei se minulla ole mikään valinta, sätinkö lapsia, vai en. Jos menee hermot, sätin aivan varmasti. Voit miettiä minkä verran sillä, että äitini halveksi minua esittäen, että se on välittämistä, on tekemistä asian kanssa.
Ap
Se on täysin oma valintasi, että lapsillasi ei ole äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
ApSiis ei kiinnosta soittaa ja kysyä, miten päivä meni. Varmaan ihan hyvin. Jos ei mennyt, niin onhan siellä isä, jolle kertoa. Tai soittakoot minulle itse, jos ei mennyt hyvin
Ap
Ymmärsin että ongelmana oli, mitä voisit tehdä pojan pahalle ololle. Tämä yhteydenpito oli tilannetta tuntematta ehdotus asiasta joka voisi parantaa pojan oloa. Jotenkin oudosti käänsit sen itseesi. Jos yhteydenpidosta olisi pojalle hyötyä, ja välität pojasta ja haluat auttaa, niin eikö se kannattaisi tehdä. Pojan takia siis, eikä sinun.
Alue: Aihe vapaa
Aloittaja vaikuttaa vahvasti as- piirteiseltä kirjoitustyylinsä perusteella.