Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12-v. poikani herättää huolta mutta en osaa tehdä mitään
23.12.2019 |
Poika asuu isänsä ja pikkusiskonsa kanssa lähettyvillä. Itse lähdin perheestä pois, koska en kestänyt miehen tapaa olla vanhempi, mutta miehellä ei sentään mene hermot lasten kanssa, ja itselläni menee ja poikamme on taipuvainen masentumaan, joten sättiminen ei tee hänelle hyvää.
Mutta poika kärsii nyt miehen ja siskonkin kanssa. Kaksi vuotta nuorempi sisko koittaa ylittää veljensä joka asiassa, ja koska veljellä on nepsypiirteitä (neuroepätyypillisiä piirteitä, kuten asperger), ja siskolla ei, niin sisko onnistuu lähes kaikessa, mitä tekee ja isoveli tuntee itsensä aina ”lyödyksi”. Mies ei saa hillittyä tätä tytön käytöstä, ei mielestäni yritä tarpeeksi vaan antaa olla. Hyväksyy sen.
Samoin jos poika puhuu jotain, sisko puhuu päälle ja poika loukkaantuu, koska ilmeisesti ajatus katoaa ja menettää sen, mitä olikaan sanomassa.
Lapset eivät ole luonani ollenkaan, vaan tapaan heitä viettämällä osan yhdestä päivästä viikosta aina vuorotellen toisen kanssa. En pidä arjesta lasten kanssa, koska tarvitsisin apua heidän vikojensa sietämiseen ja sen ymmärtämiseen, että jos jokin ei suju nyt, niin se ehkä kolmen vuoden päästä sujuu.
Toisaalta lapset ovat hyvin erilaisia, tytön kanssa asiat sujuvatkin ikäkausitasoisesti, pojan kanssa eivät.
Poika on herkkä ja eilen ollessamme menossa syömään vasta illemmalla (koska minun lahja- eli jouluvalmistelut) purkautui hänen paha olonsa minulle autossa. Tunsin itseni todella avuttomaksi, koska en tiedä, miten parantaa tilannetta, josta lapsi valitti. Hän oli monestakin asiasta kuulemma surullinen. Ei tunnu jouluiselta, hänellä oli nälkä koska oli syönyt siihen mennessä vain aamupalan, hän oli surullinen, koska en tullut joulujuhlaan (vaikkei hänen luokkansa esiintynytkään), ja koska hän ei voi kotona olla enää samassa huoneessakaan, kuin siskonsa. Eikä voikaan, isolta osin. Kotona hallitsee pikkusisko, eikä mies tee mitään sille, että sisko siis metelöi ja pitää monesti sellaista turhaa hölinää yllä, joka häiritsee poikaa. Tuli tosi iso surku pojan puolesta. Hän itkikin, mutta hän itkee todella helposti, kun mieli on pahana.
Koitin lohduttaa kuulemalla häntä ja varmaan nälkä oli mielen sillä hetkellä pahiten alas vetävä asia, mutta hän oli myös huolissaan unirytmistään, että se on ollut ylösalaisin, mutta hänellä ei ole voimia ja osaamista huolehtia itsestään ja muutenkin hän tietää olevansa aina laitteilla ja että se on pahaksi, mutta ei osaa muutakaan.
Mies ei katso perään, viettääkö poika aikaa laitteilla, vaikka olisi sovitun mukainen laitteeton päivä. Toisaalta silloin kun mies katsoi pojan perään, niin jos vain onnistui, poika livisti salaa laitteille, eikä siitä seurannut yhtäön mitään. Eli poika ei yrittänytkään noudattaa sovittua. Puuh, miksi teinkään lapsia. Aivan kuin en olisi murheellinen jo syistä, jotka eivät tule lapsista.
Kommentit (109)
Äitihullu ei maksa edes elatusmaksuja. Lapsilisät varastaa lapsiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
ApSiis ei kiinnosta soittaa ja kysyä, miten päivä meni. Varmaan ihan hyvin. Jos ei mennyt, niin onhan siellä isä, jolle kertoa. Tai soittakoot minulle itse, jos ei mennyt hyvin
Ap
Olen sanaton... Kaikenlaisille kusitolpille sitä lapsia syntyykin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
ApSiis ei kiinnosta soittaa ja kysyä, miten päivä meni. Varmaan ihan hyvin. Jos ei mennyt, niin onhan siellä isä, jolle kertoa. Tai soittakoot minulle itse, jos ei mennyt hyvin
ApYmmärsin että ongelmana oli, mitä voisit tehdä pojan pahalle ololle. Tämä yhteydenpito oli tilannetta tuntematta ehdotus asiasta joka voisi parantaa pojan oloa. Jotenkin oudosti käänsit sen itseesi. Jos yhteydenpidosta olisi pojalle hyötyä, ja välität pojasta ja haluat auttaa, niin eikö se kannattaisi tehdä. Pojan takia siis, eikä sinun.
Niin, mutta jos haistan, ettei hän ilahdu, siitä EI OLE hänelle hyötyä, koska hän vaistoaa, että koen sen turhaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei maksa edes elatusmaksuja. Lapsilisät varastaa lapsiltaan.
Tämä on vale. Aion ostaa lapselle tonnin tietokoneen. Tai mies saa sen, mutta pojan toive se oli. Nykyinen kone ei pyöritä pelejä Steamista.
Ap
Tai siis ostin jo, menee pukinkonttiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
ApSiis ei kiinnosta soittaa ja kysyä, miten päivä meni. Varmaan ihan hyvin. Jos ei mennyt, niin onhan siellä isä, jolle kertoa. Tai soittakoot minulle itse, jos ei mennyt hyvin
ApYmmärsin että ongelmana oli, mitä voisit tehdä pojan pahalle ololle. Tämä yhteydenpito oli tilannetta tuntematta ehdotus asiasta joka voisi parantaa pojan oloa. Jotenkin oudosti käänsit sen itseesi. Jos yhteydenpidosta olisi pojalle hyötyä, ja välität pojasta ja haluat auttaa, niin eikö se kannattaisi tehdä. Pojan takia siis, eikä sinun.
Niin, mutta jos haistan, ettei hän ilahdu, siitä EI OLE hänelle hyötyä, koska hän vaistoaa, että koen sen turhaksi.
Ap
Totta. Lapsesi tietävät ettet välitä heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei maksa edes elatusmaksuja. Lapsilisät varastaa lapsiltaan.
Tämä on vale. Aion ostaa lapselle tonnin tietokoneen. Tai mies saa sen, mutta pojan toive se oli. Nykyinen kone ei pyöritä pelejä Steamista.
Ap
Ei se korvaa sitä ettet maksa elatusmaksuja ja lapset elävät köyhyydessä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko soitella tai viestitellä pojan kanssa enemmän? Kysellä mitä on tehnyt, onko ollut ulkona, tehnyt läksyt, nähnyt kavereita. Mitä on pelaillut, kenen kanssa jne. Toivottaa hyvää yötä.
Luulen että tällainen yhteys, välittäminen ja huomiointi auttaisi pojan pahaan oloon, ja voisit lempeästi kysellä arjesta vaikka et siinä mukana olisikaan.
No ei palvele, koska saan yhähtelyä vastineeksi. Siis ihan vilpittömästi se tuntuu silloin siltä että ”äiti on keksinyt että suorittaa hyvää vanhemmuutta näillä ja välittää”. Jos se ei merkitse, että välitän oikeasti, se ei ole paras tapa edetä. Välitän, mutta ynähtelyt tai sellainen lapsen kylmän kuuloinen ”okei” tai ”aha” eivät kerro itselleni, että toinen kokee sen niin. En itse puhunut lapsena ainakaan siten kivoille aikuisille.
ApLapsesi on oma persoonansa, ei sinun kopiosi. Et sinä voi arvostella häntä sen perusteella, miten itse kommunikoit lapsena tai mikä sinun suhteesi omaan äitiisi oli. Hän on täysin syytön niihin asioihin. Miten hän voisi osata vastata sinua miellyttävällä tavalla, kun ei ole saanut normaalin käytöksen mallia kummaltakaan vanhemmaltaan? Yritä nyt tajuta, että hän on vasta lapsi.
Niin, mutta teennäinen välittämisen esittäminen ei ole välittämistä. Välitän kyllä, mutta ei minua kiinnosta, miten hänen päivänsä meni, enkä välitä toivottaa hyvää yötä puhelimessa. Välittämisen tapojen on osoitettava aitoa välittämistä, että niillä olisi merkitystä. Minä välitän iloisten ja hyväntuulisten lasten seurasta ja toivoisin lapsenikin olevan samaa mieltä, että kun on kivaa, on parempi mieli. Jos ei ole kivaa, pitää fiksata se, eikä teeskennellä, että asiat ovat hyvin.
ApSiis ei kiinnosta soittaa ja kysyä, miten päivä meni. Varmaan ihan hyvin. Jos ei mennyt, niin onhan siellä isä, jolle kertoa. Tai soittakoot minulle itse, jos ei mennyt hyvin
ApYmmärsin että ongelmana oli, mitä voisit tehdä pojan pahalle ololle. Tämä yhteydenpito oli tilannetta tuntematta ehdotus asiasta joka voisi parantaa pojan oloa. Jotenkin oudosti käänsit sen itseesi. Jos yhteydenpidosta olisi pojalle hyötyä, ja välität pojasta ja haluat auttaa, niin eikö se kannattaisi tehdä. Pojan takia siis, eikä sinun.
Niin, mutta jos haistan, ettei hän ilahdu, siitä EI OLE hänelle hyötyä, koska hän vaistoaa, että koen sen turhaksi.
Ap
Ja nythän mietittiin asioita, joista ON lapselle hyötyä. Varmasti, niin että eron näkee.
Ap
Viime jouluna tyttäresi soitti sinulle ja itki, että mahdatko tulla, kun he eivät ole siivonneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei maksa edes elatusmaksuja. Lapsilisät varastaa lapsiltaan.
Tämä on vale. Aion ostaa lapselle tonnin tietokoneen. Tai mies saa sen, mutta pojan toive se oli. Nykyinen kone ei pyöritä pelejä Steamista.
ApEi se korvaa sitä ettet maksa elatusmaksuja ja lapset elävät köyhyydessä joka päivä.
Korvaa se, mies voi käyttää rahansa niihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa vastuuton vanhempi. Et taida olla kovin empatiakykyinen, kun et osaa toimia lohduttamistilanteissa spontaanisti, vaiston mukaan?
Kaiken lisäksi hylkäsit lapsesi, ja nyt ihmettelet miksi hän on surullinen. En voi muuta kuin sanoa asiat näin suoraan, jotta ymmärrät roolisi tärkeyden.
Olen todella pahoillani lastesi, etenkin poikasi, puolesta. Toivottavasti opit toimimaan oikein. Tsemppiä matkaan!
Minä olisin ollut ihan soromnoo, jos minun äitini olisi älynnyt häipyä minun elämästäni. Et sinä voi noin vain sanoa, että hylkäsin lapseni. En hylännyt, en vain halunnut sättiä heitä. Se on hylkäämistä paljon enemmän.
ApKyllä sinä olet paennut tilannetta aika täysin ja kontribuutiosi on viettää puoli päivää viikossa lasten kanssa. Mies on tuossa käytännössä yksinhuoltaja ja sinä huutelet puskista.
Kaikessa näkyy vastuun vierittäminen muille ja muiden syyllistäminen, vaikka itse olet paennut hankalaksi kokemastasi tilanteesta viisastelemaan ulkopuolelta. Joulujuhla on tuosta oikein hyvä esimerkki. Olisiko se nyt kuitenkin niin, että sinun tehtäväsi on selvittää juhlien aikataulu ja sopia vapaasi sen perusteella.
Jos et halua sättiä lapsia, niin älä sitten säti. Muitakin lähestymistapoja on. Kasvattaminen ei ole helppoa hommaa, eikä täydellisyyttä sen suhteen ole. Sinä et kasvata ollenkaan, paitsi että olet nyt näyttänyt esimerkin, kuinka ongelmia paetaan, hylätään lapset omilleen ja arvostellaan vierestä muita.
Ei se minulla ole mikään valinta, sätinkö lapsia, vai en. Jos menee hermot, sätin aivan varmasti. Voit miettiä minkä verran sillä, että äitini halveksi minua esittäen, että se on välittämistä, on tekemistä asian kanssa.
Ap
Äitisi vika, miehesi vika, poikasi vika ja sinulle ei edes erikseen ilmoitettu joulujuhlien aikataulua. Niinpä niin.
Olet varmaankin ihan oikeassa äitisi vaikutuksesta asiaan, mutta mikäli olet asian tiedostanut, sinulla on mahdollisuus työstää käytöstäsi. Kaikki kuitenkin kulminoituu taas ruikutukseesi siitä, että voi asioille mitään.
Ihan ensimmäiseksi suosittelen peiliin katsomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime jouluna tyttäresi soitti sinulle ja itki, että mahdatko tulla, kun he eivät ole siivonneet.
Ei hän sitä itkenyt, vaan sitä, kun EI OLLUT siistiä. Korkeintaan itki sitä, että olenko vihainen, kun tulen, koska ei olisi siistiä, vaikka oli kyllä ja en tietenkään ollut vihainen enää, koska se ei ollut minun hoidettavanani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei maksa edes elatusmaksuja. Lapsilisät varastaa lapsiltaan.
Tämä on vale. Aion ostaa lapselle tonnin tietokoneen. Tai mies saa sen, mutta pojan toive se oli. Nykyinen kone ei pyöritä pelejä Steamista.
ApEi se korvaa sitä ettet maksa elatusmaksuja ja lapset elävät köyhyydessä joka päivä.
Korvaa se, mies voi käyttää rahansa niihin.
Ap
Ei korvaa. Sinun veökasi heille on 300€ kuukaudessa plus lapsilisä 200€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa vastuuton vanhempi. Et taida olla kovin empatiakykyinen, kun et osaa toimia lohduttamistilanteissa spontaanisti, vaiston mukaan?
Kaiken lisäksi hylkäsit lapsesi, ja nyt ihmettelet miksi hän on surullinen. En voi muuta kuin sanoa asiat näin suoraan, jotta ymmärrät roolisi tärkeyden.
Olen todella pahoillani lastesi, etenkin poikasi, puolesta. Toivottavasti opit toimimaan oikein. Tsemppiä matkaan!
Minä olisin ollut ihan soromnoo, jos minun äitini olisi älynnyt häipyä minun elämästäni. Et sinä voi noin vain sanoa, että hylkäsin lapseni. En hylännyt, en vain halunnut sättiä heitä. Se on hylkäämistä paljon enemmän.
ApKyllä sinä olet paennut tilannetta aika täysin ja kontribuutiosi on viettää puoli päivää viikossa lasten kanssa. Mies on tuossa käytännössä yksinhuoltaja ja sinä huutelet puskista.
Kaikessa näkyy vastuun vierittäminen muille ja muiden syyllistäminen, vaikka itse olet paennut hankalaksi kokemastasi tilanteesta viisastelemaan ulkopuolelta. Joulujuhla on tuosta oikein hyvä esimerkki. Olisiko se nyt kuitenkin niin, että sinun tehtäväsi on selvittää juhlien aikataulu ja sopia vapaasi sen perusteella.
Jos et halua sättiä lapsia, niin älä sitten säti. Muitakin lähestymistapoja on. Kasvattaminen ei ole helppoa hommaa, eikä täydellisyyttä sen suhteen ole. Sinä et kasvata ollenkaan, paitsi että olet nyt näyttänyt esimerkin, kuinka ongelmia paetaan, hylätään lapset omilleen ja arvostellaan vierestä muita.
Ei se minulla ole mikään valinta, sätinkö lapsia, vai en. Jos menee hermot, sätin aivan varmasti. Voit miettiä minkä verran sillä, että äitini halveksi minua esittäen, että se on välittämistä, on tekemistä asian kanssa.
ApÄitisi vika, miehesi vika, poikasi vika ja sinulle ei edes erikseen ilmoitettu joulujuhlien aikataulua. Niinpä niin.
Olet varmaankin ihan oikeassa äitisi vaikutuksesta asiaan, mutta mikäli olet asian tiedostanut, sinulla on mahdollisuus työstää käytöstäsi. Kaikki kuitenkin kulminoituu taas ruikutukseesi siitä, että voi asioille mitään.
Ihan ensimmäiseksi suosittelen peiliin katsomista.
En minä ole sanonut, ettei asioille voi mitään. En vain tiedä, mitä niille voisi, etkä tiedä sinäkään, mitä minä voisin niille. Siis minä. Et sinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei maksa edes elatusmaksuja. Lapsilisät varastaa lapsiltaan.
Tämä on vale. Aion ostaa lapselle tonnin tietokoneen. Tai mies saa sen, mutta pojan toive se oli. Nykyinen kone ei pyöritä pelejä Steamista.
ApEi se korvaa sitä ettet maksa elatusmaksuja ja lapset elävät köyhyydessä joka päivä.
Korvaa se, mies voi käyttää rahansa niihin.
Ap
Se korvaa kahden kuukauden velkasi ja tarkoittaa ettet anna mitään joululahjaksi perheellä.
Rahvasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu ei maksa edes elatusmaksuja. Lapsilisät varastaa lapsiltaan.
Tämä on vale. Aion ostaa lapselle tonnin tietokoneen. Tai mies saa sen, mutta pojan toive se oli. Nykyinen kone ei pyöritä pelejä Steamista.
ApEi se korvaa sitä ettet maksa elatusmaksuja ja lapset elävät köyhyydessä joka päivä.
Korvaa se, mies voi käyttää rahansa niihin.
ApEi korvaa. Sinun veökasi heille on 300€ kuukaudessa plus lapsilisä 200€.
Maksan senkin ja kela lapsilisän. Mies sai jopa osilta kuukausia kelalta (ja minulta) lapsilisät kaksi kertaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime jouluna tyttäresi soitti sinulle ja itki, että mahdatko tulla, kun he eivät ole siivonneet.
Ei hän sitä itkenyt, vaan sitä, kun EI OLLUT siistiä. Korkeintaan itki sitä, että olenko vihainen, kun tulen, koska ei olisi siistiä, vaikka oli kyllä ja en tietenkään ollut vihainen enää, koska se ei ollut minun hoidettavanani.
Ap
Hän pelkäsi ettet mene sinne jouluksi. Ja sitähän itsekin mietit.
Lapsirukka!
Sama toistumassa?
Vierailija kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista kuulla isän näkemys näistä asioista. Jotenkin nyt tämä lapsena syistä "en kestänyt miehen tapaa olla vanhempi" ja "tarvitsisin apua lasten vikojen sietämiseen" hylännyt ei vakuuta. Toki voihan se olla että isäkin on yhtä sekaisin, toivottavasti ei.
Kun poika on jo 12, luulen että on vähän myöhäistä nyt alkaa noita perusasioita kuten nukkumaanmeno- tai laiteaikoja kovasti muuttamaan. Se ettei niissä ole rajoja aiheuttaa toki tietynlaisia ongelmia, mutta ne helpottaa kun lapsi kasvaa ja kyllä niistä yli selviää. Melkein näkisin että voi olla että murrosikä tuo myönteisen muutoksen tuohon tilanteeseen, vaikka toki myös omat lisähaasteensa, hormonien jne saavassa mielialat enemmän heittelemään. Mutta siinä iässä harva suostuu olemaan esim. siskonsa heittopussi ja omassa kodissaan nurkkaan ahdistama vaan ottaa kyllä oman tilansa vaikka raivolla jos pakko.
Kiitos, tämä oli positiivinen ja kannustava viesti!
Tähän mieskin tuntuu uskovan, ja minun on ollut pakko uskoa häntä. Koska mies on itse ainakin ihan tasapainoinen. Kasvattajuudesta olisin toivonut jämäkämpää otetta häneltä etten joudu asettamaan rajoja yksin. Siihen en kyennyt. Mies hyväksyy siis paljon enmmän kuin minä. Ei selaisessa kodissa voi elää, jossa hyväksytään asioita, joita itse ei hyväksy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime jouluna tyttäresi soitti sinulle ja itki, että mahdatko tulla, kun he eivät ole siivonneet.
Ei hän sitä itkenyt, vaan sitä, kun EI OLLUT siistiä. Korkeintaan itki sitä, että olenko vihainen, kun tulen, koska ei olisi siistiä, vaikka oli kyllä ja en tietenkään ollut vihainen enää, koska se ei ollut minun hoidettavanani.
ApHän pelkäsi ettet mene sinne jouluksi. Ja sitähän itsekin mietit.
Lapsirukka!
Sama toistumassa?
Eikä pelännyt, vaan korkeintaan sitä, että me vanhemmat riitelemme sotkuista.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Se on henkistä tasoa, enemmän kuin tekoja.
Ap