Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12-v. poikani herättää huolta mutta en osaa tehdä mitään
23.12.2019 |
Poika asuu isänsä ja pikkusiskonsa kanssa lähettyvillä. Itse lähdin perheestä pois, koska en kestänyt miehen tapaa olla vanhempi, mutta miehellä ei sentään mene hermot lasten kanssa, ja itselläni menee ja poikamme on taipuvainen masentumaan, joten sättiminen ei tee hänelle hyvää.
Mutta poika kärsii nyt miehen ja siskonkin kanssa. Kaksi vuotta nuorempi sisko koittaa ylittää veljensä joka asiassa, ja koska veljellä on nepsypiirteitä (neuroepätyypillisiä piirteitä, kuten asperger), ja siskolla ei, niin sisko onnistuu lähes kaikessa, mitä tekee ja isoveli tuntee itsensä aina ”lyödyksi”. Mies ei saa hillittyä tätä tytön käytöstä, ei mielestäni yritä tarpeeksi vaan antaa olla. Hyväksyy sen.
Samoin jos poika puhuu jotain, sisko puhuu päälle ja poika loukkaantuu, koska ilmeisesti ajatus katoaa ja menettää sen, mitä olikaan sanomassa.
Lapset eivät ole luonani ollenkaan, vaan tapaan heitä viettämällä osan yhdestä päivästä viikosta aina vuorotellen toisen kanssa. En pidä arjesta lasten kanssa, koska tarvitsisin apua heidän vikojensa sietämiseen ja sen ymmärtämiseen, että jos jokin ei suju nyt, niin se ehkä kolmen vuoden päästä sujuu.
Toisaalta lapset ovat hyvin erilaisia, tytön kanssa asiat sujuvatkin ikäkausitasoisesti, pojan kanssa eivät.
Poika on herkkä ja eilen ollessamme menossa syömään vasta illemmalla (koska minun lahja- eli jouluvalmistelut) purkautui hänen paha olonsa minulle autossa. Tunsin itseni todella avuttomaksi, koska en tiedä, miten parantaa tilannetta, josta lapsi valitti. Hän oli monestakin asiasta kuulemma surullinen. Ei tunnu jouluiselta, hänellä oli nälkä koska oli syönyt siihen mennessä vain aamupalan, hän oli surullinen, koska en tullut joulujuhlaan (vaikkei hänen luokkansa esiintynytkään), ja koska hän ei voi kotona olla enää samassa huoneessakaan, kuin siskonsa. Eikä voikaan, isolta osin. Kotona hallitsee pikkusisko, eikä mies tee mitään sille, että sisko siis metelöi ja pitää monesti sellaista turhaa hölinää yllä, joka häiritsee poikaa. Tuli tosi iso surku pojan puolesta. Hän itkikin, mutta hän itkee todella helposti, kun mieli on pahana.
Koitin lohduttaa kuulemalla häntä ja varmaan nälkä oli mielen sillä hetkellä pahiten alas vetävä asia, mutta hän oli myös huolissaan unirytmistään, että se on ollut ylösalaisin, mutta hänellä ei ole voimia ja osaamista huolehtia itsestään ja muutenkin hän tietää olevansa aina laitteilla ja että se on pahaksi, mutta ei osaa muutakaan.
Mies ei katso perään, viettääkö poika aikaa laitteilla, vaikka olisi sovitun mukainen laitteeton päivä. Toisaalta silloin kun mies katsoi pojan perään, niin jos vain onnistui, poika livisti salaa laitteille, eikä siitä seurannut yhtäön mitään. Eli poika ei yrittänytkään noudattaa sovittua. Puuh, miksi teinkään lapsia. Aivan kuin en olisi murheellinen jo syistä, jotka eivät tule lapsista.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Poika tarvitsee kavereita, joita voisi pyytää sinne omaan kotiin, omaan huoneeseen pelaamaan pelejä. Ja tietysti ulkoilemaan.
Tämä. 12-vuotias alkaa jo irtautua vanhemmistaan, ja omat ikätoverit tulevat tärkeiksi. Jos pojalla ei ole kavereita, joita kutsua/jotka kutsuvat kotiinsa tai hengailemaan ulos, sillä on syrjäyttävä vaikutus.
Toki vanhempien on vaikea ellei mahdoton niitä kavereita hankkia. Onko pojalla joku sellainen harrastus, missä tapaa muita poikia? Siis ihan livenä, ei verkkopeleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on monta kommenttia, joiden kirjoittajat eivät pysty käsittämään, että ap on juuri niin hyvä vanhempi kuin osaa olla. Ap:n tarkkojeknanalyysien perusteella hän on hyvinkin empaattinen ja tajuaa asioita paremmin kuin miehensä.
Hänen syyllistämisensä ja haukkumisensa on typerää. Sama kuin arvosteltaisiin sitä, että hänellä on väärä kengänkoko ja ihonväri.Moni vanhempi on niin hyvä vanhempi kuin osaa, ehkä jopa Touko Tarkki, mutta joskus se ei vain riitä.
Ap on jopa muuttanut pois kotoa, jotta lapsensa eivät tramatisoituisi hänestä. Ap n luopunut vanhemmuudesta lastensa hyväksi.
Mitä ihmeen tekemistä sillä on lapsensa pahoinpitelyn mahdollistaneen vätyksen kanssa?! Ei yhtään mitään.Lapsillehan ei tietenkään ole yhtään traumatisoivaa että äiti lähtee kun ei jaksa lapsiaan. Eikä hän lähtenyt lasten hyvinvoinnin vuoksi, vaan ihan itsensä vuoksi.
Kyllä näkee, että tämä on mammapalsta. Isät kyllästyvät perhe-elämään jatkuvasti ja siirtyvät eteenpäin. He eivät edes tiedä, miten lapsensa voivat. Kyllä äitinsä hoitaa.
Tämä on ihan yleistä.
Joten: eipä syyllistetä sellaista äitiä, joka on tehnyt ratkaisun itsensä ja lapsiensa hyväksi. Ap on Oikeasti edelleen äiti ja hyvä onkin, kun täällä palstallakin kyselee, miten voisi auttaa poikaansa. Ai niin, "muutu eri ihmiseksi" ei ole toimiva neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on monta kommenttia, joiden kirjoittajat eivät pysty käsittämään, että ap on juuri niin hyvä vanhempi kuin osaa olla. Ap:n tarkkojeknanalyysien perusteella hän on hyvinkin empaattinen ja tajuaa asioita paremmin kuin miehensä.
Hänen syyllistämisensä ja haukkumisensa on typerää. Sama kuin arvosteltaisiin sitä, että hänellä on väärä kengänkoko ja ihonväri.Moni vanhempi on niin hyvä vanhempi kuin osaa, ehkä jopa Touko Tarkki, mutta joskus se ei vain riitä.
Ap on jopa muuttanut pois kotoa, jotta lapsensa eivät tramatisoituisi hänestä. Ap n luopunut vanhemmuudesta lastensa hyväksi.
Mitä ihmeen tekemistä sillä on lapsensa pahoinpitelyn mahdollistaneen vätyksen kanssa?! Ei yhtään mitään.
Ei ap mistään vanhemmuudesta ole luopunut, vaan vanhemmuuden velvoitteista. Kaikesta huokuu, että mikäli asia vaatii ap:lta ponnisteluja, tai on epämiellyttävää, niin sitten selitellään, kuinka nämä ponnistelut eivät kuitenkaan hyödyttäisi mitään.
Tuo ei kuitenkaan ole alhaisinta. Alhaisinta on se, että tuossa tilanteessa luettelee muiden oletettuja virheitä. Tilanteessa, jossa itse on paennut koko tilanteesta, eikä oman toiminnan muutokseen ole pienintäkään aikomusta. Tuo on pahasti luonnevikaisen toimintakuvio. Vika löytyy muiden toiminnasta ja oma toiminta/toimimattomuuskin kääntyy lähes hyväntekeväisyydeksi. Rannalta sitten huudellaan ohjeita, kun merellä myrskyää.
Jokaisella ihmisellä on toivoa, mitä tulee muutokseen. Se vaatii kuitenkin omien heikkouksien tunnustamista ja niiden analysointia. Pääasiassa ihminen voi kuitenkin vaikuttaa vain omaan osaansa kuviossa.
Jos itse siirryt sivustakatsojaksi lastesi elämässä, et voi kritisoida esimerkiksi sitä, että yksin tilanteeseen jäänyt ei saa kännykkää/pelikonsolia pois yön ajaksi. Jos on niin viisas, että voi arvostella tuosta muita, luulisi sitten olevan siellä kotona näyttämässä, miten homma onnistuu. Tai ottaisi lapset yöksi edes kerran viikossa. Mutta kun se on epämukavaa. Voi kyynel.
Ja kyllä vaan, tunnen empatiaa myös ap:ta kohtaan. Joskus se nyt vain on niin, että kunnon potku persuksille on ainoa mahdollisuus herättää selittelijä ja muista vikaa hakeva todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on monta kommenttia, joiden kirjoittajat eivät pysty käsittämään, että ap on juuri niin hyvä vanhempi kuin osaa olla. Ap:n tarkkojeknanalyysien perusteella hän on hyvinkin empaattinen ja tajuaa asioita paremmin kuin miehensä.
Hänen syyllistämisensä ja haukkumisensa on typerää. Sama kuin arvosteltaisiin sitä, että hänellä on väärä kengänkoko ja ihonväri.Moni vanhempi on niin hyvä vanhempi kuin osaa, ehkä jopa Touko Tarkki, mutta joskus se ei vain riitä.
Ap on jopa muuttanut pois kotoa, jotta lapsensa eivät tramatisoituisi hänestä. Ap n luopunut vanhemmuudesta lastensa hyväksi.
Mitä ihmeen tekemistä sillä on lapsensa pahoinpitelyn mahdollistaneen vätyksen kanssa?! Ei yhtään mitään.Lapsillehan ei tietenkään ole yhtään traumatisoivaa että äiti lähtee kun ei jaksa lapsiaan. Eikä hän lähtenyt lasten hyvinvoinnin vuoksi, vaan ihan itsensä vuoksi.
Kyllä näkee, että tämä on mammapalsta. Isät kyllästyvät perhe-elämään jatkuvasti ja siirtyvät eteenpäin. He eivät edes tiedä, miten lapsensa voivat. Kyllä äitinsä hoitaa.
Tämä on ihan yleistä.
Joten: eipä syyllistetä sellaista äitiä, joka on tehnyt ratkaisun itsensä ja lapsiensa hyväksi. Ap on Oikeasti edelleen äiti ja hyvä onkin, kun täällä palstallakin kyselee, miten voisi auttaa poikaansa. Ai niin, "muutu eri ihmiseksi" ei ole toimiva neuvo.
Kyllä niitä isiäkin syyllistetään, jotka eivät maksa elatusmaksuja tai tapaa lapsiaan.
Miksi et voi ottaa poikaa luoksesi asumaan, kun poika ei kerran tule toimeen sisarensa kanssa? En ymmärrä miksi voit luovuttaa oman lapsen suhteen noin? Miksi et muka kykene kasvattamaan poikaa? Selvästi poika ei ole onnellinen. Lapsi tarvitsee äitiään. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap on siis täysin tunnekylmä raivareita saava etä-äiti, joka syyttää omasta käytöksestään omaa äitiään, ei osoita välittämistään millään tavalla koska ilmeisesti lasten pitäisi osata lukea ajatuksia, ja haukkuu yksinhuoltaja-miestään siitä ettei tämä "pärjää" tilanteessa josta ap häippäisi totaalisesti omien intressiensä vuoksi?
Ap, sinun pitäisi katkaista kaikki yhteydet lapsiisi, olisi heille helpompaa niin. Sitten otat yhteyttä lasten asuinkunnan lastensuojeluviranomaisiin ja kerrot heille huolesi poikasi hyvinvoinnista. He tarkistavat tilanteen ja jos mitään vakavaa ei ilmene, sinä jatkossa pidät pääsi kiinni asioista joista et selvästikään mitään ymmärrä.
Hyi hel…. mikä aloitus. Tekee vihaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä aistin, että ap:lla taitaa olla jotain nepsypuolen ongelmia myös itsellään? Ei ole normaalia tämä sietämättömyys, kyvyttömyys ja tunteettomuus.
Olet äiti. Sen tosiasian kanssa sinun on elettävä. Toimintasi on vastuunpakoilua ja heitteillejättöä. Olet itse lapsesi tehnyt, he eivät ole pyytäneet syntyä tänne. Poikasi on erityislapsi, joka on hätääntynyt vanhempiensa erosta. Siksi hän on surullinen ja masentunut. Muistan itse avioerolapsena, kuinka suurin toiveeni oli vielä melkein aikuiseksi asti, että vanhempani tekisivät sovinnon ja muuttaisivat taas samaan kotiin. Tiesin tietenkin, ettei niin kävisi, mutta sydämessäni asui suru. Sinä olet hylännyt lapsesi henkisesti ja fyysisesti. On siis turha ihmetellä, miksi he eivät kommunikoi kanssasi luontevasti. Kun he tulevat teini-ikään, molempien tilanne pahenee. Moni asia on jo mennyt peruuttamattomasti rikki, valitettavasti. Normaali äiti on kiinnostunut lapsensa päivästä, mielialoista ja koulun tapahtumista. Sinä pystyt selvästikin ajattelemaan vain itseäsi ja omia asioitasi. Lapsistasi ei tule varttumaan tunne-elämältään ehjiä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että kuormitut helposti, eikä sinulla ole keinoja sen aiheuttaman ahdistuksen ja paniikin hallintaan. Tähän epäilemättä vaikuttaa oma äitisuhteesi. Uskoisin että myös sinulla (ja äidilläsi) voi olla Aspergerin tai autismin oireita, tai erityisherkkyyttä.
Et voi ratkaista vanhemmuuden vaikeuksia toivomalla lastesi olevan aina hyväntuulisia tai kykenevän ajoittamaan oikeanlaiset keskustelut juuri siihen hetkeen kun sinulle sopii. He ovat lapsia, ja sinä olet vanhempi. Sinun olisi hyvä etsiä syitä ahdistuneisuusherkkyyteesi, ja apua ja keinoja sen hallintaan. Maailma ei lopu, vaikka kaikki ei ole koko ajan hyvin. Kaikille epämiellyttävällekin tunteille on oltava tilaa, muuten ne patoutuu sisälle ja ihmisestä tulee ehkä juuri noin kuormittunut kuin itse olet, tai pahempaa.
Suosittelen soittamaan terveyskeskukseen ja kertomaan omasta ahdistuneisuudesta, mainitsemaan lapsen neuroepätyypillisyyden ja oman äidin häiriintyneisyyden. Pyytämään apua sietämättömään ahdistukseen ja vanhemmoinnin haasteisiin. Voit myös soitta MLL neuvovaan puhelimeen, tai perheneuvolaan.
Sinulta puuttuu keinot hallita tilannetta, ja myös lapset oireilevat. Nuorempi ei voi luultavasti myöskään hyvin tylyttäessään isoveljeään. Toivon koko sydämestäni voimia haasteisiisi ja armollisuutta itseäsi ja lapsiasi kohtaan. Ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki, ja juuri tällä hetkellä voit päättää hakea apua ja opetella keinoja oman ahdistuneisuutesi hoitoon. Kaikki voi järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että kuormitut helposti, eikä sinulla ole keinoja sen aiheuttaman ahdistuksen ja paniikin hallintaan. Tähän epäilemättä vaikuttaa oma äitisuhteesi. Uskoisin että myös sinulla (ja äidilläsi) voi olla Aspergerin tai autismin oireita, tai erityisherkkyyttä.
Et voi ratkaista vanhemmuuden vaikeuksia toivomalla lastesi olevan aina hyväntuulisia tai kykenevän ajoittamaan oikeanlaiset keskustelut juuri siihen hetkeen kun sinulle sopii. He ovat lapsia, ja sinä olet vanhempi. Sinun olisi hyvä etsiä syitä ahdistuneisuusherkkyyteesi, ja apua ja keinoja sen hallintaan. Maailma ei lopu, vaikka kaikki ei ole koko ajan hyvin. Kaikille epämiellyttävällekin tunteille on oltava tilaa, muuten ne patoutuu sisälle ja ihmisestä tulee ehkä juuri noin kuormittunut kuin itse olet, tai pahempaa.
Suosittelen soittamaan terveyskeskukseen ja kertomaan omasta ahdistuneisuudesta, mainitsemaan lapsen neuroepätyypillisyyden ja oman äidin häiriintyneisyyden. Pyytämään apua sietämättömään ahdistukseen ja vanhemmoinnin haasteisiin. Voit myös soitta MLL neuvovaan puhelimeen, tai perheneuvolaan.
Sinulta puuttuu keinot hallita tilannetta, ja myös lapset oireilevat. Nuorempi ei voi luultavasti myöskään hyvin tylyttäessään isoveljeään. Toivon koko sydämestäni voimia haasteisiisi ja armollisuutta itseäsi ja lapsiasi kohtaan. Ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki, ja juuri tällä hetkellä voit päättää hakea apua ja opetella keinoja oman ahdistuneisuutesi hoitoon. Kaikki voi järjestyä.
Teoriaa ja sanahelinää. Ap on jo kertonut käyneensä lääkärissä (varmaan monta kertaa) ja on tehty Asperger-testejäkin. Ap ITSE jo kirjoitti, että tietää ettei ole maailmanloppu, kun kaikki ei suju. Ongelma on se, miten tämän tiedon saa välitettyä omille aivoilleen niin, ettei ahdistu ja räjähdä. Muistan itse saaneeni vastaavia kohtauksia murrosikäisen pojan kanssa kamppaillessa. Tuntui että sydän ei kestä, siis fyysisesti. Stressitasoni huitelivat sfääreissä. Tähän asiaan tuli apu vasta, kun poika muutti pois kotoa 18-vuotiaana. Nykyään olemme hyvissä väleissä ja poika (30 v) on sanonut arvostavansa minua kovasti, eikä meillä ole mitään kaunoja välillämme.
Niin paljon on vialla tuossa tilanteessa. Sinun pitäisi terapiassa keskittyä tulevaisuuteen, ja vastuunkantoon lapsista, eikä äitisuhteen jauhamiseen, mutta tämä on varmaankin turha ehdotus. Lapsen kanssa oleminen ei ole aina hauskaa, eikä lapset ole samanlaisia, kuin me itse. Siitä omasta lapsesta kuitenkin löytyy hyviä piirteitä, vaikka hän olisikin erityinen, ja vielä jollain tavalla vaikea. Omaan lapsen takia kannattaa nähdä vaivaa, ja tutustua lapsen omaan persoonaan. Hän on sen arvoinen. Lapsi ei koe välittämistä. Huomaat sen itsekin. Isä välittää, mutta antaa pikku-siskon kiusata ja ahdistaa, joten isän välittäminen ei ole uskottavaa. Sinä taas et halua lapsia nähdä, etkä keskity heihin. Ylianalysoit heitä, ja itseäsi. Et sinäkään siis vaikuta välittävän. Lapsi on yksin. Tilanne menee huonommaksi koko ajan. Miksi lapsesi ei ansaitsisi sellaista perhettä, jossa hänestä välitetään omana itsenään, ja hän saisi kokea olevansa tärkeä. Nyt niin ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ketjun aloittaja on trolli. En haluaisi joutua uskomaan, että tämänkaltaisia ihmisiä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on monta kommenttia, joiden kirjoittajat eivät pysty käsittämään, että ap on juuri niin hyvä vanhempi kuin osaa olla. Ap:n tarkkojeknanalyysien perusteella hän on hyvinkin empaattinen ja tajuaa asioita paremmin kuin miehensä.
Hänen syyllistämisensä ja haukkumisensa on typerää. Sama kuin arvosteltaisiin sitä, että hänellä on väärä kengänkoko ja ihonväri.Moni vanhempi on niin hyvä vanhempi kuin osaa, ehkä jopa Touko Tarkki, mutta joskus se ei vain riitä.
Ap on jopa muuttanut pois kotoa, jotta lapsensa eivät tramatisoituisi hänestä. Ap n luopunut vanhemmuudesta lastensa hyväksi.
Mitä ihmeen tekemistä sillä on lapsensa pahoinpitelyn mahdollistaneen vätyksen kanssa?! Ei yhtään mitään.Lapsillehan ei tietenkään ole yhtään traumatisoivaa että äiti lähtee kun ei jaksa lapsiaan. Eikä hän lähtenyt lasten hyvinvoinnin vuoksi, vaan ihan itsensä vuoksi.
Kyllä näkee, että tämä on mammapalsta. Isät kyllästyvät perhe-elämään jatkuvasti ja siirtyvät eteenpäin. He eivät edes tiedä, miten lapsensa voivat. Kyllä äitinsä hoitaa.
Tämä on ihan yleistä.
Joten: eipä syyllistetä sellaista äitiä, joka on tehnyt ratkaisun itsensä ja lapsiensa hyväksi. Ap on Oikeasti edelleen äiti ja hyvä onkin, kun täällä palstallakin kyselee, miten voisi auttaa poikaansa. Ai niin, "muutu eri ihmiseksi" ei ole toimiva neuvo.
Ap on aikuinen ihminen, joka on tietoisesti hankkinut lapsia. Silloin niistä lapsista huolehditaan, eikä selitellä. "mutta, kun mun äiti, sitä ja tätä". Kasvakoon aikuiseksi.
Eikö teidän tollojen kommentoijien kaaliin mene, että EI ap väistele arjen vanhemmuutta ja vastuutaan omaa ilkeyttään!?!
Hän ei kertakaikkiaan pysty siihen, mitä häneltä edellytätte. Ihan sama kuin vaatisitte yksijalkaista juoksemaan ja haukutte, kun tämä ei siihen pysty. Ei tietenkään kykene, kun puuttuu perustavanlaatuiset edellytykset!
Ap ei sen takia ole huono ja vastuuton ihminen, hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa vastuuton vanhempi. Et taida olla kovin empatiakykyinen, kun et osaa toimia lohduttamistilanteissa spontaanisti, vaiston mukaan?
Kaiken lisäksi hylkäsit lapsesi, ja nyt ihmettelet miksi hän on surullinen. En voi muuta kuin sanoa asiat näin suoraan, jotta ymmärrät roolisi tärkeyden.
Olen todella pahoillani lastesi, etenkin poikasi, puolesta. Toivottavasti opit toimimaan oikein. Tsemppiä matkaan!
Minä olisin ollut ihan soromnoo, jos minun äitini olisi älynnyt häipyä minun elämästäni. Et sinä voi noin vain sanoa, että hylkäsin lapseni. En hylännyt, en vain halunnut sättiä heitä. Se on hylkäämistä paljon enemmän.
ApKyllä sinä olet paennut tilannetta aika täysin ja kontribuutiosi on viettää puoli päivää viikossa lasten kanssa. Mies on tuossa käytännössä yksinhuoltaja ja sinä huutelet puskista.
Kaikessa näkyy vastuun vierittäminen muille ja muiden syyllistäminen, vaikka itse olet paennut hankalaksi kokemastasi tilanteesta viisastelemaan ulkopuolelta. Joulujuhla on tuosta oikein hyvä esimerkki. Olisiko se nyt kuitenkin niin, että sinun tehtäväsi on selvittää juhlien aikataulu ja sopia vapaasi sen perusteella.
Jos et halua sättiä lapsia, niin älä sitten säti. Muitakin lähestymistapoja on. Kasvattaminen ei ole helppoa hommaa, eikä täydellisyyttä sen suhteen ole. Sinä et kasvata ollenkaan, paitsi että olet nyt näyttänyt esimerkin, kuinka ongelmia paetaan, hylätään lapset omilleen ja arvostellaan vierestä muita.
Ei se minulla ole mikään valinta, sätinkö lapsia, vai en. Jos menee hermot, sätin aivan varmasti. Voit miettiä minkä verran sillä, että äitini halveksi minua esittäen, että se on välittämistä, on tekemistä asian kanssa.
Ap
Ei sinun tarvitse tehdä samoin kuin äitisi. Päinvastoin käännä asia niinpäin, että kohtelet lastasi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on monta kommenttia, joiden kirjoittajat eivät pysty käsittämään, että ap on juuri niin hyvä vanhempi kuin osaa olla. Ap:n tarkkojeknanalyysien perusteella hän on hyvinkin empaattinen ja tajuaa asioita paremmin kuin miehensä.
Hänen syyllistämisensä ja haukkumisensa on typerää. Sama kuin arvosteltaisiin sitä, että hänellä on väärä kengänkoko ja ihonväri.Moni vanhempi on niin hyvä vanhempi kuin osaa, ehkä jopa Touko Tarkki, mutta joskus se ei vain riitä.
Ap on jopa muuttanut pois kotoa, jotta lapsensa eivät tramatisoituisi hänestä. Ap n luopunut vanhemmuudesta lastensa hyväksi.
Mitä ihmeen tekemistä sillä on lapsensa pahoinpitelyn mahdollistaneen vätyksen kanssa?! Ei yhtään mitään.Lapsillehan ei tietenkään ole yhtään traumatisoivaa että äiti lähtee kun ei jaksa lapsiaan. Eikä hän lähtenyt lasten hyvinvoinnin vuoksi, vaan ihan itsensä vuoksi.
Kyllä näkee, että tämä on mammapalsta. Isät kyllästyvät perhe-elämään jatkuvasti ja siirtyvät eteenpäin. He eivät edes tiedä, miten lapsensa voivat. Kyllä äitinsä hoitaa.
Tämä on ihan yleistä.
Joten: eipä syyllistetä sellaista äitiä, joka on tehnyt ratkaisun itsensä ja lapsiensa hyväksi. Ap on Oikeasti edelleen äiti ja hyvä onkin, kun täällä palstallakin kyselee, miten voisi auttaa poikaansa. Ai niin, "muutu eri ihmiseksi" ei ole toimiva neuvo.Ap on aikuinen ihminen, joka on tietoisesti hankkinut lapsia. Silloin niistä lapsista huolehditaan, eikä selitellä. "mutta, kun mun äiti, sitä ja tätä". Kasvakoon aikuiseksi.
Mitä keinoja tällaiseen ”aikuiseksi kasvamiseen” on, jos omat voimavarat ja sietokyky on minimaalisia? Voiko ihminen vaan päättää kestää kaiken ja päättää osata toimia oikein, jos omat voimat ja taidot ei riitä? Tällaiseen saa apua terapiasta ja perheneuvolasta ja veikkaukset tuolta aiemmin linkatusta Maria Akatemiasta. Ihminen ei oo kone, jonka voi ohjelmoida napista painamalla toimimaan toisin, vaan se vaatii työtä ja apua. Tässä ap:n tilanteessa on jo kiire ohjata oikeille raiteille perheen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on monta kommenttia, joiden kirjoittajat eivät pysty käsittämään, että ap on juuri niin hyvä vanhempi kuin osaa olla. Ap:n tarkkojeknanalyysien perusteella hän on hyvinkin empaattinen ja tajuaa asioita paremmin kuin miehensä.
Hänen syyllistämisensä ja haukkumisensa on typerää. Sama kuin arvosteltaisiin sitä, että hänellä on väärä kengänkoko ja ihonväri.Moni vanhempi on niin hyvä vanhempi kuin osaa, ehkä jopa Touko Tarkki, mutta joskus se ei vain riitä.
Ap on jopa muuttanut pois kotoa, jotta lapsensa eivät tramatisoituisi hänestä. Ap n luopunut vanhemmuudesta lastensa hyväksi.
Mitä ihmeen tekemistä sillä on lapsensa pahoinpitelyn mahdollistaneen vätyksen kanssa?! Ei yhtään mitään.Lapsillehan ei tietenkään ole yhtään traumatisoivaa että äiti lähtee kun ei jaksa lapsiaan. Eikä hän lähtenyt lasten hyvinvoinnin vuoksi, vaan ihan itsensä vuoksi.
Kyllä näkee, että tämä on mammapalsta. Isät kyllästyvät perhe-elämään jatkuvasti ja siirtyvät eteenpäin. He eivät edes tiedä, miten lapsensa voivat. Kyllä äitinsä hoitaa.
Tämä on ihan yleistä.
Joten: eipä syyllistetä sellaista äitiä, joka on tehnyt ratkaisun itsensä ja lapsiensa hyväksi. Ap on Oikeasti edelleen äiti ja hyvä onkin, kun täällä palstallakin kyselee, miten voisi auttaa poikaansa. Ai niin, "muutu eri ihmiseksi" ei ole toimiva neuvo.Ap on aikuinen ihminen, joka on tietoisesti hankkinut lapsia. Silloin niistä lapsista huolehditaan, eikä selitellä. "mutta, kun mun äiti, sitä ja tätä". Kasvakoon aikuiseksi.
Mitä keinoja tällaiseen ”aikuiseksi kasvamiseen” on, jos omat voimavarat ja sietokyky on minimaalisia? Voiko ihminen vaan päättää kestää kaiken ja päättää osata toimia oikein, jos omat voimat ja taidot ei riitä? Tällaiseen saa apua terapiasta ja perheneuvolasta ja veikkaukset tuolta aiemmin linkatusta Maria Akatemiasta. Ihminen ei oo kone, jonka voi ohjelmoida napista painamalla toimimaan toisin, vaan se vaatii työtä ja apua. Tässä ap:n tilanteessa on jo kiire ohjata oikeille raiteille perheen elämä.
Ap ei halua yrittää, vaan väittää teeskentelyksi ja odottelee jotain aitoja tunteita poikaa kohtaan. Ei hän ole kykenevä sellaiseen, joten sitten sitä tehdään koneena ja haetaan apua samalla itselle. Lapsi ei haista tai vaistoa mitään, ei varsinkaan Asperger. Pojan auttaminen on pääasia, ei ap:n ongelmat.
Alue: Aihe vapaa
Lapsillehan ei tietenkään ole yhtään traumatisoivaa että äiti lähtee kun ei jaksa lapsiaan. Eikä hän lähtenyt lasten hyvinvoinnin vuoksi, vaan ihan itsensä vuoksi.