Onko joku noussut burnoutista ja löytänyt mielekkään tavan tehdä töitä?

Raskastahan se oli. Ei mitään sairauslomaa vaan vaihdoin lennosta toiseen työpaikkaan, samalla rakensimme vielä okt:a

Vuoden verran sain paniikkikohtauksia kun näin firman logon jossain mutta sitten helpotti. Tuosta on nyt jo 20v mutta edelleenkin tulee epävarmuuden aaltoja vaikka olenkin hyvä työssäni.

Burnoutin jälkeen perustin toiminimen, koska sain starttirahaa. Olin niin järjissäni, että onnistuin paperiasioissa. Puoli vuotta meni muutenkin burnoutista toipuessa, nukuin ja hengailin kotona. Olin työkyvytön, lähinnä siksi perustin toiminimen saadakseni jotain tuloa ja levätäkseni.

Ennen lopullista palamistani kävin työterveyslääkärillä, ei olisi kannattanut. En saanut mitään vastakaikua. En hakeutunut edes jälkeenpäin lääkäriin, ajattelin ajan auttavan.

Eli en suosittele toiminimen perustamista kenellekkään loppuunpalaneelle.

Lopulta pidin yritystä pari vuotta, loppu häämötti, kun kuluja oli enemmän kuin tuloja.

Kun lopetin yrityksen, hakeuduin hoitoon. Pari vuotta siinä vierähti.

Minulla on tullut kipeitä muistoja alalta, jolta paloin loppuun. En ole jatkanut sitä enää. Olin todella hyvä siinä, mitä tein. Nykyään olisin varmaan yksi suomen huipuista. Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee.

Olin vuosia pois työelämästä loppuunpalamisen takia, kävin terapiassa ja lepäsin. Halusin muita töitä mutta en yksinkertaisesti keksinyt mitään muuta joten palasin työpaikkaani tehden osa-aikatyötä. Osa-aikatyö mahdollisti sen, että pystyin tavallaan opettelemaan työnteon uudelleen. Kuten moni edellä on kommentoinut laittamaan rajat itselleen ja hyväksymään sen ettei kaikkea pysty eikä tarvitse tehdä. Olen tehnyt yli 5 vuotta täyttä työaikaa. Eli on nousu mahdollista mutta se edellytti ainakin minulta valtavasti ajatustyötä ja uudelleenoppimista terapian avustuksella. Aluksi vahdin rajoja ja jaksamistani hysteerisesti mutta nykyään jaksan kun pidän minulle tärkeistä rutiineista kiinni.

Vaihdoin todella yksinkertaiseen perustyöhön ja nyt olen tylsistynyt. Olen moninkertainen maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin todella yksinkertaiseen perustyöhön ja nyt olen tylsistynyt. Olen moninkertainen maisteri.

Sori ei sais nauraa mutta moninkertainen meni yksinkertaiseen työhön ja tylsistyi :D

Ensiksi täytyy alkaa havainnoimaan itseään. Mistä asioista ahdistuu ja pahoittaa mielensä?

Kokemus syntyy omista ajatuksista. Ei siitä mitä työkaveri tai pomo sanoo, miten mokaa jonkun homman tai myöhästyy deadlinesta. Jos saat haukut asiakkaalta on täysin itsestä kiinni miten siihen suhtautuu - voi murehtia päiväkausia tai sitten vaan todeta, että olipa hänellä huono päivä, kun piti tuulettaa vieraalle ihmiselle!

Voit kokeilla tätä itse. Kokemuksesi on aivan eri samasta asiasta ja riippuu täysin siitä mitä siinä hetkessä ajattelet. Tottakai välillä tulee pettymyksiä, mutta ne menevät ohi. Mieliala on meillä välillä matalalla ja välillä korkealla. Kunhan ei jää mataliin väkisin vellomaan.

Oma elämäni on muuttunut totaalisesti sen jälkeen, kun sain tämän oivalluksen. Mikään mitä minulle tapahtuu ei määrää sitä miltä minusta tuntuu vaan minun kokemukseni syntyy aina siinä hetkessä minun ajatusteni kautta. Hyvä mieli on aina vain yhden ajatuksen päässä. Ei kannata ottaa asioita niin henkilökohtaisesti. Jos meinaa ajautua burnoutiin on hyvä päättää suhtautua asiaan eri tavalla esim. minulle maksetaan tästä, käyn täällä klo 8-16 ja oikeastaan on hauska katsoa mitä draamaa ääliöt työkaverit saavat tänäänkin aikaiseksi :D

Tai jos tuo tuntuu vieraalta niin keskittyy siihen mitä mukavaa saa taas tehdä, kun työpäivä on ohi. Sinä itse päätät miten suhtaudut elämääsi!

Hyvää joulua ja ihanaa omannäköistä arkea sinulle kun se taas koittaa!

Tajusin olleeni koko tämän vuosikymmenen sumussa. En taida nousta enää.

Minut ajoi burnoutiin vuosia kestänyt pätkätyökierre saman työnantajan hommissa. Hain työnantajani vakituisia paikkoja, mutta en päässyt koskaan ryhmähaastattelua pidemmälle. Pätkätyökierre aiheutti lopulta niin pahan stressin ja ahdistuksen, että aloin saada rytmihäiriöitä. Kerran vietin päivän sairaalassa päivystyksessä ja sydäntäni tutkittiin sydänpolilla. Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Mukaan tuli myös nukkumisvaikeudet, mahakivut, ruokahaluttomuus, jatkuva päänsärky ja migreenikohtaukset. Olen laihtunut parissa kuukaudessa 6 kg ja olen jo alipainoinen.

Jatkuvat pettymykset työnhaussa aiheuttivat itsetunnon romahtamisen. Aloin pitää itseäni maailman turhimpana ihmisenä ja paskimpana työntekijänä. Minussa täytyy olla jotain vikaa, koska en kelpaa edes omalle työnantajalleni. Olen arvoton ja turha luuseri. En koe olevani minkään arvoinen työnantajan silmissä. En usko työllistyväni enää koskaan minnekään muualle.

Olen vielä töissä, mutta en näe enää muuta ratkaisua kuin ottaa lopputilin tämän sopimuksen loppumisen jälkeen. Määräaikainen ei voi saada mitään tukea työnantajalta. Jos kertoisin murheistani, sopimusta ei enää jatkettaisi. Irtisanoudun mieluummin itse. Olen nyt pidemmällä joululomalla ja yritän levätä. Tänäänkin aattona päiväni alkoi itkulla tämän uupumisen ja itseinhon takia. Joulumielestä ei ole tietoakaan.

En tiedä. Ahdistaa palata töihin ensi viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin olleeni koko tämän vuosikymmenen sumussa. En taida nousta enää.

En nouse. Töihin paluu iski kaikki kauhut kasvoille ja ahdistaa.

Onko kukaan lukenut Uusitalo-Arolan kirjaa Uuvuksissa ? Mielipiteitä?

Itselle iski burn out, ei kylläkään ollut voimia mitään diagnooseja hakea. Otin vaan ja irtisanouduin. Sen jälkeen mielekäs tapa tehdä työtä on ollut tehdä sitä puolet vähemmän. Jossain vaiheessa sitten se yrityskin tulossa. Kunhan nyt hieroo tässä ensin idean mahdollisimman valmiiks. Tavote ei ole missään kohtaa rikastua vaan lähinnä tulla toimeen ilman almuja. Tuota muutosta se edellytti omassa ajattelussa.

Olen juuri palannut työelämään kolmen kuukauden uupumussaikun jälkeen. Olen tajunnut, että suurimmat syyt loppuunpalamisille (joita on ollut kaksi) ovat oman pääni sisällä. Totta kai omat ajatusvinoumani myös korostuvat, jos työtä johdetaan erityisen kehnosti. Mutta viimekädessä syy burnout-alttiudelleni on minussa itsessäni, ja näin ollen myös mahdollinen muutos lähtee minusta itsestäni.

Olen työaddikti. Haen työn kautta sellaista hyväksyntää ja rakkautta, joita ei työelämältä VOI saada; haen aivan vääriä asioita. En rajaa töitäni. Keskivertosuoritus ei riitä. Pelkään virheitä. Haluan, että minut muistetaan ennen kaikkea hyvänä, lahjakkaana ja ahkerana duunarina.

Kaikki tämä valhe estää minua voimasta hyvin ja nauttimasta elämästäni.

Nyt koen eläväni etsikkoaikaa, itsetutkiskelun aikaa. Koetan havaita työarjessa näitä kuormittavia, valheellisia ajatuksiani ja tehdä valintoja oikeaan suuntaan. Apuna ovat mindfulness-harjoitteet, käynnit psyk. hoitajalla ja jatkuva vuoropuhelu oman itsen kanssa.

Luulen, että nyt on viimeinen aika löytää tasapainoinen työelämä ja aidosti ammatillinen suhtautuminen työtehtäviin. Luulen, että joko nyt opin tai joudun luovuttamaan kokonaan. Saa nähdä. Haluaisin löytää ilon ja kohtuuden elämääni vuosikymmenten äärivaativuuden jälkeen.

Burnoutissa 96/97 vuosi meni toipuessa. Siihen aikaan ei lääkärit ottaneet sitä tosissaan vaan piti itse selvitä. Olin niin huonossa kunnossa että tärisin aina kun näin firman autoja. Eikä mitään sairauslomia päivääkään.

Lennosta vaihdoin töitä ja tein parhaani.

Tekihän se sen että on epävarmempi omasta osaamisesta vaikka tietää olevansa oikeasti hyvä ja pelkään tekeväni virheitä vaikkei niin ole tapahtunutkaan. Silti se tunne on vain puskettava pois ja jatkettava. Hyvä työyhteisö tuo voimaa

Mulla loppuunpalamisen syyt olivat perhe-elämässä (sairas puoliso ja nepsylapsi), joten työelämä oli se, joka jousti. Teen yliopistokoulutuksesta huolimatta selkeää duunarihommaa, joka ei stressaa eikä tule kotiin. Sitäkin osa-aikaisena. Muu elämä on jo raiteillaan, mutta mitään mielenkiintoa itsensä haastamiseen ei ole, vähempikin riittää.

Pitkän sairausloman jälkeen palasin osa-aikaiseksi ja aloitin terapian. Keskusteluapu auttoi sitten hahmottamaan, että syy uupumukseen löytyikin kotoa, eikä töistä.

Nykyään teen samassa paikassa täyttä työaikaa ja nautin työstäni. Jaksan ja on hyvä olla, kun ymmärsin erota silloisesta miehestä.