Lue keskustelun säännöt.
Onko joku noussut burnoutista ja löytänyt mielekkään tavan tehdä töitä?
22.12.2019 |
Olen juuri nyt pohjalla enkä näe tietä ulos. Vaihtamalla toisen työnantajan palvelukseen ei parane, olen kohdannut samoja vaikeuksia eri paikoissa.
Ainoa ratkaisu tuntuu olevan oman firman perustaminen?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut burnout kaksi kertaa. Ensimmäisestä toipuminen vei vuosia ja seuraava tuli paljon vähemmästä. Burnout numero kakkosen aikaan minulla oli neutraali, siisti toimistotyö klo 8-16, ei ylitöitä eikä kotiin seuraavaa stressiä. Silti olin aivan työkyvytön. Olin aivan kauhuissani, etten kykene enää minkäänlaiseen työhön.
Sain kenkää yt-neuvotteluissa ja elin jonkin aikaa työttömyyskorvauksella. Tuona aikana ehdin levätä sen verran että kykenin esittämään tervettä työhaastatteluissa, ja lopulta pääsinkin töihin hyvin pieneen yritykseen. Heti alusta asti minulle terotettiin, että firmassa ei olla kiinnostuneita kuinka monta tuntia teen ja mihin kellonaikaan ne sijoittuvat, kunhan työt hoituvat. Aluksi oli tosi vaikea tottua tämänkaltaiseen vapauteen, koska olin tosiaan tehnyt töitä vuosikausia kellokortin katveessa ja raportoinut joka minuutista. Mutta tässä vuosien mittaan olen tullut tuottavaksi työntekijäksi sen lisäksi että olen sekä parantunut burnoutista että ymmärtänyt siihen itselläni johtavia syitä.
Yksi suurimpia on varmaan ollut vuosia kestävä 8-16 työaika, joka on minulle aivan liian aikainen. En vuosiin nukkunut tarpeeksi. Uniongelma korjaantui hitaasti mutta tehokkaasti kun en enää tarvinnut herätyskelloa eikä kroppa herännyt hälytystilaan joka ikinen aamu.
Toiseksi etätyömahdollisuus. Se säästää niin hurjasti aikaa päivässä, kun työmatkat jäävät pois ja kotihommia, kuten pyykinpesua voi tehdä töitten ohessa.
Kolmanneksi työn vaihtelevuus. Ennen istuin samassa tuolissa, saman tietokoneruudun ääressä koko päivän ja poistuin vain lounaalle, jota mitattiin kellokortilla. Nykyään kaikki päiväni ovat erilaisia.
Neljänneksi olen aivan varma, että suuri osa työuupumuksista johtuu yksinkertaisesti huonosta johtamisesta. Suomessa on edelleen vallalla 80-luvun kyttäyskulttuuri ja minuuttien laskeminen tehokkuuden mittaamisena. Kertoohan sen jo joku aivan älytön kiky-sopimuskin. Työt ovat yksitoikkoisia, turhauttavia ja tuntuvat merkityksettömiltä jos ei niihin voi vaikuttaa. Lisäksi vielä aamuvirkkujen tyrannia, josta ei päästetä irti sielläkään missä voisi.
Itselläni kävi älytön tuuri, kun sain pomon, joka uskoo järkevään johtamiseen. Saan itse vaikuttaa työhöni, työ on monipuolista ja merkityksellistä, toivomuksia kuunnellaan työntekijöihin luotetaan, työntekijöiden vahvuudet yritetään tunnistaa ja löytää jokaiselle mielekäs työnkuva. Vastineeksi joustan, teen tarvittaessa pitkää päivää, ajattelen aidosti työnantajani parasta. Vaikka välillä voi olla raskaitakin työputkia, burnoutit eivät ole enää olleet lähelläkään. Lähden aina ilolla töihin ja nautin jopa raskaista työputkista kun tiedän että pääsen myös kunnolla lepäämään aina välillä.
Kerro mitä työtä teet nyt? Kuulostaa unelmalta, tässä itsekin burnoutista toipuessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä.
Vaihdoin työpaikkaa ja aloitin alusta.
Priorisoin nykyään itseni ja oman hyvinvointini aina ja kaikessa. Kunnon yöunet, kunnon ruoka ja säännöllinen ulkoilu, liikunta ja hikoilu on tärkeää. Teen töitä 8 tuntia hyvin, mutta en enempää: sairaana jään kotiin, en tee ylitöitä. Hakeudun joka päivä tekemään jotain, mistä saan hyvän mielen, vaikka vain hetkeksi metsään. Näillä keinoin pystyn tehdä töitä ja voin melko hyvin. Huomaan kuitenkin että stressinsietokykyni on laskenut: pienikin stressi vie yöunet ja ahdistaa valtavasti, ikään kuin palaan sinne uupumuksen tilaan pienestäkin ärsykkeestä.
Etätyö pelasti minutkin, työpaikan vaihtoon yhdistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut burnout kaksi kertaa. Ensimmäisestä toipuminen vei vuosia ja seuraava tuli paljon vähemmästä. Burnout numero kakkosen aikaan minulla oli neutraali, siisti toimistotyö klo 8-16, ei ylitöitä eikä kotiin seuraavaa stressiä. Silti olin aivan työkyvytön. Olin aivan kauhuissani, etten kykene enää minkäänlaiseen työhön.
Sain kenkää yt-neuvotteluissa ja elin jonkin aikaa työttömyyskorvauksella. Tuona aikana ehdin levätä sen verran että kykenin esittämään tervettä työhaastatteluissa, ja lopulta pääsinkin töihin hyvin pieneen yritykseen. Heti alusta asti minulle terotettiin, että firmassa ei olla kiinnostuneita kuinka monta tuntia teen ja mihin kellonaikaan ne sijoittuvat, kunhan työt hoituvat. Aluksi oli tosi vaikea tottua tämänkaltaiseen vapauteen, koska olin tosiaan tehnyt töitä vuosikausia kellokortin katveessa ja raportoinut joka minuutista. Mutta tässä vuosien mittaan olen tullut tuottavaksi työntekijäksi sen lisäksi että olen sekä parantunut burnoutista että ymmärtänyt siihen itselläni johtavia syitä.
Yksi suurimpia on varmaan ollut vuosia kestävä 8-16 työaika, joka on minulle aivan liian aikainen. En vuosiin nukkunut tarpeeksi. Uniongelma korjaantui hitaasti mutta tehokkaasti kun en enää tarvinnut herätyskelloa eikä kroppa herännyt hälytystilaan joka ikinen aamu.
Toiseksi etätyömahdollisuus. Se säästää niin hurjasti aikaa päivässä, kun työmatkat jäävät pois ja kotihommia, kuten pyykinpesua voi tehdä töitten ohessa.
Kolmanneksi työn vaihtelevuus. Ennen istuin samassa tuolissa, saman tietokoneruudun ääressä koko päivän ja poistuin vain lounaalle, jota mitattiin kellokortilla. Nykyään kaikki päiväni ovat erilaisia.
Neljänneksi olen aivan varma, että suuri osa työuupumuksista johtuu yksinkertaisesti huonosta johtamisesta. Suomessa on edelleen vallalla 80-luvun kyttäyskulttuuri ja minuuttien laskeminen tehokkuuden mittaamisena. Kertoohan sen jo joku aivan älytön kiky-sopimuskin. Työt ovat yksitoikkoisia, turhauttavia ja tuntuvat merkityksettömiltä jos ei niihin voi vaikuttaa. Lisäksi vielä aamuvirkkujen tyrannia, josta ei päästetä irti sielläkään missä voisi.
Itselläni kävi älytön tuuri, kun sain pomon, joka uskoo järkevään johtamiseen. Saan itse vaikuttaa työhöni, työ on monipuolista ja merkityksellistä, toivomuksia kuunnellaan työntekijöihin luotetaan, työntekijöiden vahvuudet yritetään tunnistaa ja löytää jokaiselle mielekäs työnkuva. Vastineeksi joustan, teen tarvittaessa pitkää päivää, ajattelen aidosti työnantajani parasta. Vaikka välillä voi olla raskaitakin työputkia, burnoutit eivät ole enää olleet lähelläkään. Lähden aina ilolla töihin ja nautin jopa raskaista työputkista kun tiedän että pääsen myös kunnolla lepäämään aina välillä.
Kerro mitä työtä teet nyt? Kuulostaa unelmalta, tässä itsekin burnoutista toipuessa...
Pieni elintarvikealan yritys kyseessä. Noin puolet työstä tavallista toimistotyötä, jota voi tehdä etänä. Puolet projektiluontoista työtä, jota pystyy aika pitkälle itse aikatauluttamaan. Tapahtumasuunnittelua, koulutuksia, markkinointia ym. Pakollisia aikatauluja ja aamuheräämisiäkin toisinaan tulee asiakastapaamisista, catering-hommista, messuista ja sen sellaisesta, mutta ne ovat onneksi mielenkiintoisia ja herätyskelloon herääminen pari kertaa kuussa on pieni hinta työnkuvan monipuolisuudesta.
Teen töitä yrittäjämäisesti enkä laske työtuntejani kuin satunnaisesti. Uskon, että niitä tulee useimmilla viikoilla enemmän kuin vanhassa työssäni. Silti jaksan harrastaa töiden jälkeen enkä koe eläväni vain seuraavaa lomaa odottaessa kuten aiemmissa työpaikoissani. Teen myös itse itselleni kalenterin ja työlistan rungon pitkälle eteenpäin ja otan jo siinä huomioon tarvitsemani lepopäivät ja kevyemmät jaksot.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä ap. Vanha ura vei burn outtiin, sydän ei ollut mukana tuossa työssä ja haluan olla oman elämäni pomo. Oman firman perustamisen alkutaipaleilla ollaan ja uskon, että kaikki menee sullakin hyvin kunhan intohimo on sulla matkassa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä olin ihan burnoutissa huonon työpaikan takia. Määräaikaisuus loppui ja pari viikkoa makasin vaan sängyn pohjalla itkien. Syksyllä aloitin uudessa työpaikassa ja se on kuin eri planeetalta - kollegiaalisuus, toisten auttaminen, ilon ja naurun täyteiset työpäivät, ja tiimi vetää yhtä köyttä. Väsymys on väistynyt vähitellen, työn ilo ja ammattitaitoni arvostus on taas löytynyt itsestäni, ja menen töihin aina hyvällä mielellä. En olisi ikinä uskonut puoli vuotta sitten, silloin suunnittelin jo vaihtavani ihan nollatason duuneihin kun olin mielestäni niin tyhmä, hidas, epäpätevä ja huono työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä saitte voimia?
Jooga, meditointi, self help kirjat, motivoivat YouTube kanavat, ulkona liikkuminen, terveellinen ruokavalio, affirmaatiot... Etenkin päivittäinen meditointiharjoittelu on täysin elämää muuttava keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saitte voimia?
Jooga, meditointi, self help kirjat, motivoivat YouTube kanavat, ulkona liikkuminen, terveellinen ruokavalio, affirmaatiot... Etenkin päivittäinen meditointiharjoittelu on täysin elämää muuttava keino.
Kaikki nuo tapahtuvat sosiaalisessa tyhjiössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lopen uupunut. Burn outissa Työni oli vaativaa ja edellytti jatkuvaa matkustelua maailmalla. En jaksanut enää mitään ja avioliittokin oli lopun tiellä. Seuraavissa irtisanomisissa ilmottauduin vapaaehtoiseksi lähtijäksi. Sitä vapauden tunnetta en koskaan unohda. Elin kaksi vuotta ansiosidonnaisella. Opiskelin alaani lisää ja tein omaa retriittiäni. Matkustelin ja harrastin. Vietin aikaa perheen ja ystävien parissa. Palasin työelämään yliopiston tutkimusprojektin kautta. Kun tunsin taas jaksavani hain useampaa paikkaa liike-elämästä. Pääsin valitsemaan minulle mielenkiintoisimman yrityksen. Nyt pohjilla käynnin jälkeen elämäni alkaa olla taas mallillaan. Olen jatkuvasti varuillani työn määrän kanssa ja en enää ota tehtäviä jos koen että kuorma voi kasvaa liiaksi. Burn outista toipuminen on vuosien prosessi.
Minulla burnout ei ole työn määrästä vaan laadusta johtuvaa. Olen pikemminkin tylsistynyt ja koen etten voi vaikuttaa asioihin kuin ylikuormittunut.
Oireet on silti samat, olen kyynistynyt, väsytyt ja voimaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkasin välittämästä tehdä niin tunteella, kun tuntuu ettei muutkaan välitä.
Toiset "itkee" kun pitää tehdä tietyssä työvuorossa niin paljon ja sanon kun ne hommat ei siihen vuoroon edes kuulu. Jos näkee jonkun tekevän, niin antaa tehdä. Voi jos haluaa ja aikaa on, mutta muutoin ei.
En rääkkää itseäni puhki, vähemmälläkin pärjää eikä kukaan valita.
Olen työtön ja palanut loppuun tästä työnhausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön ja palanut loppuun tästä työnhausta.
Pian helpottaa kun altiivimalli puretaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä saitte voimia?
Jooga, meditointi, self help kirjat, motivoivat YouTube kanavat, ulkona liikkuminen, terveellinen ruokavalio, affirmaatiot... Etenkin päivittäinen meditointiharjoittelu on täysin elämää muuttava keino.
Kaikki nuo tapahtuvat sosiaalisessa tyhjiössä?
Mulle ainakin oli tärkeää antaa sitä aikaa just itselle. Toisille voi sopia paremmin ottaa vaikka kaveri mukaan lenkille jne.
Joo, ehdottomasti minäkin loppuunpalaneena duunarina menisin ja perustaisin oman firman, jolloin tulee enemmän vastuuta ja lykyssä ajaa itsensä elinikäiseen velkakierteeseen jos ei business luistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ehdottomasti minäkin loppuunpalaneena duunarina menisin ja perustaisin oman firman, jolloin tulee enemmän vastuuta ja lykyssä ajaa itsensä elinikäiseen velkakierteeseen jos ei business luistakaan.
Mitä ehdotat ratkaisuksi sitten?
Vierailija kirjoitti:
Joo, ehdottomasti minäkin loppuunpalaneena duunarina menisin ja perustaisin oman firman, jolloin tulee enemmän vastuuta ja lykyssä ajaa itsensä elinikäiseen velkakierteeseen jos ei business luistakaan.
Yrittäjyys ei ole kaikkia varten ja toki kannattaa odottaa, että on tervehtynyt, joskushan burn out voi olla niin paha että ei pääse sängystä ylös. Aina se uupumus ei tosin johdy työtaakasta vaan huonosta johtamisesta, huonosta työyhteisöstä tai työstä joka ei ole mieleistä . Mä pyrin pikemmin ajattelemaan niin päin, että mitäpä jos se mun bisnes onnistuukin sen sijaan että vaan pelkäisin epäonnistuvani ja joutuvani velkakierteeseen. Tällöin toteutan omaa unelmaani enkä jonkun toisen unelmaa ja se auttaa jaksamaankin ihan eri lailla.
Olisiko kommentteja onnistuneilta?
Minulla on ollut burnout kaksi kertaa. Ensimmäisestä toipuminen vei vuosia ja seuraava tuli paljon vähemmästä. Burnout numero kakkosen aikaan minulla oli neutraali, siisti toimistotyö klo 8-16, ei ylitöitä eikä kotiin seuraavaa stressiä. Silti olin aivan työkyvytön. Olin aivan kauhuissani, etten kykene enää minkäänlaiseen työhön.
Sain kenkää yt-neuvotteluissa ja elin jonkin aikaa työttömyyskorvauksella. Tuona aikana ehdin levätä sen verran että kykenin esittämään tervettä työhaastatteluissa, ja lopulta pääsinkin töihin hyvin pieneen yritykseen. Heti alusta asti minulle terotettiin, että firmassa ei olla kiinnostuneita kuinka monta tuntia teen ja mihin kellonaikaan ne sijoittuvat, kunhan työt hoituvat. Aluksi oli tosi vaikea tottua tämänkaltaiseen vapauteen, koska olin tosiaan tehnyt töitä vuosikausia kellokortin katveessa ja raportoinut joka minuutista. Mutta tässä vuosien mittaan olen tullut tuottavaksi työntekijäksi sen lisäksi että olen sekä parantunut burnoutista että ymmärtänyt siihen itselläni johtavia syitä.
Yksi suurimpia on varmaan ollut vuosia kestävä 8-16 työaika, joka on minulle aivan liian aikainen. En vuosiin nukkunut tarpeeksi. Uniongelma korjaantui hitaasti mutta tehokkaasti kun en enää tarvinnut herätyskelloa eikä kroppa herännyt hälytystilaan joka ikinen aamu.
Toiseksi etätyömahdollisuus. Se säästää niin hurjasti aikaa päivässä, kun työmatkat jäävät pois ja kotihommia, kuten pyykinpesua voi tehdä töitten ohessa.
Kolmanneksi työn vaihtelevuus. Ennen istuin samassa tuolissa, saman tietokoneruudun ääressä koko päivän ja poistuin vain lounaalle, jota mitattiin kellokortilla. Nykyään kaikki päiväni ovat erilaisia.
Neljänneksi olen aivan varma, että suuri osa työuupumuksista johtuu yksinkertaisesti huonosta johtamisesta. Suomessa on edelleen vallalla 80-luvun kyttäyskulttuuri ja minuuttien laskeminen tehokkuuden mittaamisena. Kertoohan sen jo joku aivan älytön kiky-sopimuskin. Työt ovat yksitoikkoisia, turhauttavia ja tuntuvat merkityksettömiltä jos ei niihin voi vaikuttaa. Lisäksi vielä aamuvirkkujen tyrannia, josta ei päästetä irti sielläkään missä voisi.
Itselläni kävi älytön tuuri, kun sain pomon, joka uskoo järkevään johtamiseen. Saan itse vaikuttaa työhöni, työ on monipuolista ja merkityksellistä, toivomuksia kuunnellaan työntekijöihin luotetaan, työntekijöiden vahvuudet yritetään tunnistaa ja löytää jokaiselle mielekäs työnkuva. Vastineeksi joustan, teen tarvittaessa pitkää päivää, ajattelen aidosti työnantajani parasta. Vaikka välillä voi olla raskaitakin työputkia, burnoutit eivät ole enää olleet lähelläkään. Lähden aina ilolla töihin ja nautin jopa raskaista työputkista kun tiedän että pääsen myös kunnolla lepäämään aina välillä.