Narsistin katse

Ap:n teoria on ihan turhan vaikea. Kyllä narsistin ja psykopaatin katse on ihan vaan ilkeä. Jopa sadistinen. Eikä siihen tarvita edes katsetta. Kyllä sen vaistoaa, jos jonkun seurassa on paha olla, jopa puhelimessa.

YLÖS

Mikähän luonnevika mulla ois kun silmänpohjanrappeumasta johtuen joudun siristelemään silmiäni...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Mitään vaikeita persoonallisuushäiriöitä ei ole vaikea diagnosoida, koska diagnoosi tulee sen perusteella miten ihminen toimii ja mitä se tekee. Ei sen perusteella mikä henkilön oma sielun tila on. Kaikki psykot, narskut ym. toimii täysin tietoisesti ja suunnitelmallisesti ja tämä erottaa ne mielenterveysongelmista. Käytös on myös universaalia ja patologista eli toistuu läpi elämän samoja kuvioita toistaen. Diagnosoinnin ongelma on siinä että sen sijaan että tutkitaan henkilö, pitäisi haastatella lähipiiri koko elämän ajalta koska itse tutkittava valehtelee kaikesta. Diagnoosit jää tekemättä jos henkilön itsensä antamaa informaatiota pidetään validina kuvana todellisuudesta.

Olipas fiksu kirjoitus. Itselläni vahvistui epäilys miehen narsismista nimenomaan, kun juttelin hänen ex-vaimonsa kanssa. Ex-vaimo kertoili täysin samanlaisista epätavallisista asioista, mihin olin itse törmännyt. Mies yritti kaikkensa, etten olisi hänen ex-vaimonsa kanssa puheväleissä, maalasi tästä suunnilleen tappajan ja hirviön puheissaan.

YLÖS

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on narsistileimoja jakavien ihmisten empatiakyky? Luulevatko he että voivat leimata ihmisiä tuosta vain oman mielen mukaan jo ihan katseesta tietää. Jos olet tähän taipuvainen, kannattaa harjoittaa nöyrästi itsetutkiskelua ja miettiä mistä tämä toisten lynkkaaminen kumpuaa. Onko taustalla teot, vai sinun omat aavistuksesi? Pitää muistaa myös että narsistitkin ovat ihmisiä, vaikka eivät tämän yhteiskunnan arvojen mukaisesti toimisikaan. Jotkut narsistit tekevät myös hyvää, mutta tältä on suljettu silmät, narsistileima peittää kaiken tämän alleen. Jokanen narsistikin on yksilö, eikä heitäkään tulisi niputtaa kylmästi yhdeksi oksennukseksi. Minua kiinnostaisi tietää kuinkahan moni narsisti on onnellinen, luulen että se ei kuulu heidän etuoikeuksiinsa. Empaattiseksi itseään mainostavat ihmiset kuvottavat minua.

Onpa sulla musta mieli.

Juuri empatia saa ihmisen jäämään, mutta on olemassa myös henkistä väkivaltaa, jota uhriutuva ihminen harjoittaa. Eli suhteessa voi olla uhriutuva narsisti myös. Tällainen kombo on sairas ja siinä ei ole uhria ja alistajaa, vaan kaksi narsistia.

Omalla kohdallani suurin virhe oli tuntea liian pitkään empatiaa exää kohtaan, koska tiesin niiden haavojen juontuvan lapsuudesta, annoin anteeksi ihan liikaa ja annoin kävellä omien rajojeni yli.

Jos narsisteja kohtaan EI tunnettaisi empatiaa, ei olisi uhrejakaan tai koko diagnoosia. Vain diagoosin kautta tulee ymmärrys. Sitä tosin ihmettelen, että koska diagnoosin kautta saa empatiaa, miksi narsistit eivät halua nähdä muiden olevan oikeassa ja hakea sen lausunnon terapian myötä, jos siis hyväksyntä on mitä he hakevat. No siksi, että he eivät näe olevansa narsisteja vaan etuoikeutettuja yksilöitä.

Miksi sanot että minulla on musta mieli? Ei empatia itsessään tee haavoittuvaksi, vaan se että ei aseta rajoja. Nämä ei sulje toisiaan pois.

Tunnen muutaman narsistin ja heillä on kaikilla erilaiset katseet. Yhteistä on vain se rohkeus, jolla voivat katsoa silmiin katseen värähtämättäkään. Erilaisia tunteita niissä katseissa on kuitenkin ihan normaalisti, eikä niiden perusteella voi tunnistaa narsistiksi. Tunnen myös ainakin yhden. mahdollisesti kaksi psykopaattia. Heillä on omituinen eloton katse, ihan kuolleet silmät, vaikuttavat sieluttomilta. Toisaalta telkkarissa on ollut dokumentteja psykopaattirikollisista ja heillö on ollut ihan tavalliset silmät ja ilmeet, ei heitä olisi voinut tunnistaa mistään.

Eli en luottaisi tuollaisiin keittiöpsykologitulkintoihin lainkaan.

Tuo katse on kyllä ihan totta! En nyt tiedä tunnistaisinko kaikkien kohdalla, mutta oman entisen poikaystäväni kohdalla kyllä. Seurustelimme kymmenen vuotta sitten, kun olin 20-vuotias. Onneksi suhteemme kesti vain vuoden, mutta tuon vuoden aikana tuo ihminen satutti minua niin henkisesti, kuin fyysisesti ja sai itsetuntoni nolliin. Tarina on perinteinen, alussa ihana mies muuttuu vähitellen kamalaksi ja eristää muista ihmisistä. Ulospäin kulissit pidetään ylhäällä väkisin. Siinä vaiheessa tajusin lähteä, kun ex vahingoitti koiraani. Kovilla pakkasilla sulki tämän useiksi tunneiksi ulos, kun olin koulussa. Koira oli kuulemma häirinnyt hänen pelaamistaan. Onneksi koiralle ei tullut mitään paleltumia, vaikka mikään paksukarvainen ei olekkaan. Pitkään vihasin exääni kaikista hänen teoistaan, mutta nykyään enemmänkin säälin häntä.

Emme ole olleet enää missään yhteydessä vuosiin, tai edes mitään Facebook-kavereita, mutta silti uskomatonta on, että vieläkin näin 10 vuoden jälkeen jos törmäämme jossain yleisissä tapahtumissa, niin tämä exäni jää tuijottamaan minua, juurikin tuollaisella "pedon katseella". Hän ei lähesty minua, ei yritä puhua, ei tervehdi. On vaan paikoillaan ja tuijottaa. Aiemmin moikkasin tai saatoin vaihtaa pari sanaa (en tiedä miksi, ehkä halusin näyttää hänelle, ettei minua enää pelota), mutta nykyään annan ollan. Kerran kun olimme ystävieni kanssa konsertissa, exäni tuli seisomaan about 15 m. päähän meistä ja seisoi vaan siinä tuijottamassa n. 10 minuuttia. En reagoinut häneen mihinkään ja kun ystäväni ihmettelivät, että kuka meitä tuijottaa, sanoin vaan että ovat kuin eivät huomaisikaan ja kerron myöhemmin. Tuon 10 minuutin jälkeen ex siirtyi sitten vähän kauemmas tuijottamaan, kunnes hänen vaimonsa tuli hakemaan tämän pois. En kyllä ymmärrä tuon tuijottamisen syytä? Mutta se katse on kyllä jäätävä, ihan kuin petoeläin joka valmistautuu hyökkäykseen. Tämäkin on outoa kun hänelläkin on jo uusi "uhri", vaimonsa, joten en ymmärrä miksi kuluttaa enää energiaa minuun. En tiedä tekeekö hän tätä myös muille entisille tyttöystävilleen.

Miten teidän kohdalla on narsissit käyttäytyneet eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on narsistileimoja jakavien ihmisten empatiakyky? Luulevatko he että voivat leimata ihmisiä tuosta vain oman mielen mukaan jo ihan katseesta tietää. Jos olet tähän taipuvainen, kannattaa harjoittaa nöyrästi itsetutkiskelua ja miettiä mistä tämä toisten lynkkaaminen kumpuaa. Onko taustalla teot, vai sinun omat aavistuksesi? Pitää muistaa myös että narsistitkin ovat ihmisiä, vaikka eivät tämän yhteiskunnan arvojen mukaisesti toimisikaan. Jotkut narsistit tekevät myös hyvää, mutta tältä on suljettu silmät, narsistileima peittää kaiken tämän alleen. Jokanen narsistikin on yksilö, eikä heitäkään tulisi niputtaa kylmästi yhdeksi oksennukseksi. Minua kiinnostaisi tietää kuinkahan moni narsisti on onnellinen, luulen että se ei kuulu heidän etuoikeuksiinsa. Empaattiseksi itseään mainostavat ihmiset kuvottavat minua.

Onpa sulla musta mieli.

Juuri empatia saa ihmisen jäämään, mutta on olemassa myös henkistä väkivaltaa, jota uhriutuva ihminen harjoittaa. Eli suhteessa voi olla uhriutuva narsisti myös. Tällainen kombo on sairas ja siinä ei ole uhria ja alistajaa, vaan kaksi narsistia.

Omalla kohdallani suurin virhe oli tuntea liian pitkään empatiaa exää kohtaan, koska tiesin niiden haavojen juontuvan lapsuudesta, annoin anteeksi ihan liikaa ja annoin kävellä omien rajojeni yli.

Jos narsisteja kohtaan EI tunnettaisi empatiaa, ei olisi uhrejakaan tai koko diagnoosia. Vain diagoosin kautta tulee ymmärrys. Sitä tosin ihmettelen, että koska diagnoosin kautta saa empatiaa, miksi narsistit eivät halua nähdä muiden olevan oikeassa ja hakea sen lausunnon terapian myötä, jos siis hyväksyntä on mitä he hakevat. No siksi, että he eivät näe olevansa narsisteja vaan etuoikeutettuja yksilöitä.

Miksi sanot että minulla on musta mieli? Ei empatia itsessään tee haavoittuvaksi, vaan se että ei aseta rajoja. Nämä ei sulje toisiaan pois.

No ihan vaikka näistä lauseistasi, tuo viimeinen on ihan kummallinen. Oletko itse narsisti? Ei mikään muu oikein selitä sitä, että peräänkuulutat empatiaa narsisteille. Ei yhteiskunnan kuulu antaa toisia ihmisiä terrorisoiville ihmisille empatiaa ja ymmärrystä, koska empatia ei paranna persoonallisuushäiriöstä.  Jos empatia olisi auttanut yhtäkään narsistia voimaan paremmin, ei näitä narsistin uhreja olisi olemassakaan.

YLÖS

gaslighting kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin katse on halveksunnan katse. Hän halveksii uhriaan, varsinkin tämän heikkouksia ja avuttomuutta, mutta saattaa piilottaa halveksuntansa jopa itseltään ja kuvitella välittävänsä niistä, joita satuttaa, arvostelee ja halveksien haukkuu.

.

Narsisti ei koskaan kykene antamaan arvostelunsa kohteille ohjeita, miten uhri pääsisi narsistin tahtomaan päämäärään, koska a) auttaminen tai toimeentuleminen ei oikeasti ole narsistin tarkoitus ja b) se olisi ongelmallista narsistille seuraavalla kerralla samassa tilanteessa, jos uhri tekisi kuten ohjeistettiin, koska narsisti ei voisikaan uudelleen arvostella ja ilmoittaa, että uhri toimii väärin (niin kuin narsistilla on tarve tehdä), koska narsisti itse olisi antanut uhrille ohjeet, miten toimia.

t.kristallikissa

No, tuon kyllä narsisti kiertää siten, että kun hän on antanut ohjeet ja uhri tekee ohjeiden mukaan, niin sen jälkeen narsisti pokkana väittää, että ei ole sellaisia ohjeita ikipäivänä antanutkaan. Uhri on hullu ja kuvitellut kaiken. 

Tämäkään ei toisaalta tee narsistiksi, tai sitä että narsistit kaikki toimisivat näin. Eri

On empatiaa ja on sympatiaa. Empatia on jotain tosi hajottavaa yliymmärtäjyyttä kun taas sympatia antaa itselle rauhan antaa toisen kiehua omissa nesteissään ja tehdä elämällään mitä tahtoo.

Sympatiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Mitään vaikeita persoonallisuushäiriöitä ei ole vaikea diagnosoida, koska diagnoosi tulee sen perusteella miten ihminen toimii ja mitä se tekee. Ei sen perusteella mikä henkilön oma sielun tila on. Kaikki psykot, narskut ym. toimii täysin tietoisesti ja suunnitelmallisesti ja tämä erottaa ne mielenterveysongelmista. Käytös on myös universaalia ja patologista eli toistuu läpi elämän samoja kuvioita toistaen. Diagnosoinnin ongelma on siinä että sen sijaan että tutkitaan henkilö, pitäisi haastatella lähipiiri koko elämän ajalta koska itse tutkittava valehtelee kaikesta. Diagnoosit jää tekemättä jos henkilön itsensä antamaa informaatiota pidetään validina kuvana todellisuudesta.

Jep. Mun ex peilasi kaikkea, esim. riidan yhteydessä haukkui mua narsistiksi. Se oli hämmentävää, koska NPD on hyvin kaukana mun käytöksestä. Mies kertoi ystäviensä epäilleen, että mä olen narsisti. Asia jäi vaivaamaan, koska nämä ystävät eivät mielestäni olleet edes hänen oikeita ystäviään vaan kohteita, joita mies kuppasi ja joita hän haukkui selän takana kateuttaan.

Ja  vaikka miten kreisi olisinkin, en ole narsisti. Kysyin suoraan miehen "ystäviltä", ovatko sanoneet että olen narsisti, niin kertoivat, että kysyivät kylläkin mieheltä itseltään, onko hän narsisti. Epäilivät, että on, koska aiheutti niin outoja tilanteita ja jäi kiinni valehtelusta ja käytti hyväkseen muita.

Mies leuhotti ystäviensä omaisuudella ja esitteli omanaan, kaverinsa veneessä oli ja kuvaili Instagramiin "kipparikuvia". Eikä koskaan kertonut, että ei ole oma vene. Koko elämä sillä oli teatteria ja käytti ihmisiä törkeästi hyväkseen, osteli firman kortilla itselleen kamaa ja samaan aikaan vihjaili pomolle, että kollega ostelee itselleen. Se siis kertoi ne omat pahat tekonsa niin, että joku toinen on tehnyt ne.

Ei tuollaista voi edes diagnosoida kukaan ammattilainen, kun on niin kiero epäihminen.

Niin tuttua. Mun eksä leuhotti kaverinsa maatilalla, oli kuin isäntä siellä. Samoin isäni yrityksessä, yritti käydä siellä töissä, mutta käyttäytyi kuin omistaja, jakeli isäni omaisuutta ympäriinsä lupaa kysymättä. Kotiamme esitteli tietenkin omanaan, vaikka minä olin joutunut maksamaan kaiken, kun toisella ei ollut kuin velkoja. Oman isänsä mökkiä piti omanaan, vaikka se oli toisen nimissä.

Ja harrasti erittäin paljon tuota, että kertoili omat pahat tekonsa niin, että joku muu muka oli ne tehnyt. Ikään kuin peilasi vikansa muihin ihmisiin. Minusta, raivoraittiista, valehteli vanhemmilleni (!) niin taitavasti ongelmakäyttäjää, että nuo olivat uskoneet. Vaikka esim. käydessämme kotonani kylässä, eksäni tyhjensi isäni kanssa hänen baarikaappiaan, ja minä olin selvä ja ajoin. Narsistit saavat ihmiset uskomaan ihan uskomattomia juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi osata diagnosoida persoonallisuushäiriöitä. Kun tulee ikävä tunne, että jossakussa on jotain mätää, sellainen kavahdus tai turvattomuudentunne, niin siinä on riittävästi informaatiota. Kannattaa luottaa intuitioon, ei se varotusmerkki turhasta tule. Meillä ihmisillä on paha tapa rationalisoida tässä asiassa. Olisi fiksumpaa toimia kuin eläimet ja luottaa itsesuojeluvaistoon.

Eläimet ovat hyviä diagnosoimaan. Jos ihminen ei tule toimeen eläinten kanssa, kannattaisi kaikkien hälytyskellojen soida.

Olin narsistin kohteena kymmenisen vuotta mutten havainnut hänessä tuollaista. Ennemminkin katse oli koko ajan tyhjän oloinen eikä siitä pystynyt lukemaan minkäänlaisia tunnetiloja, toisin kuin tutuilta ihmisiltä yleensä. Koskaan en tiennyt millä päällä hän on ennen kuin suunsa avasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on narsistileimoja jakavien ihmisten empatiakyky? Luulevatko he että voivat leimata ihmisiä tuosta vain oman mielen mukaan jo ihan katseesta tietää. Jos olet tähän taipuvainen, kannattaa harjoittaa nöyrästi itsetutkiskelua ja miettiä mistä tämä toisten lynkkaaminen kumpuaa. Onko taustalla teot, vai sinun omat aavistuksesi? Pitää muistaa myös että narsistitkin ovat ihmisiä, vaikka eivät tämän yhteiskunnan arvojen mukaisesti toimisikaan. Jotkut narsistit tekevät myös hyvää, mutta tältä on suljettu silmät, narsistileima peittää kaiken tämän alleen. Jokanen narsistikin on yksilö, eikä heitäkään tulisi niputtaa kylmästi yhdeksi oksennukseksi. Minua kiinnostaisi tietää kuinkahan moni narsisti on onnellinen, luulen että se ei kuulu heidän etuoikeuksiinsa. Empaattiseksi itseään mainostavat ihmiset kuvottavat minua.

Onpa sulla musta mieli.

Juuri empatia saa ihmisen jäämään, mutta on olemassa myös henkistä väkivaltaa, jota uhriutuva ihminen harjoittaa. Eli suhteessa voi olla uhriutuva narsisti myös. Tällainen kombo on sairas ja siinä ei ole uhria ja alistajaa, vaan kaksi narsistia.

Omalla kohdallani suurin virhe oli tuntea liian pitkään empatiaa exää kohtaan, koska tiesin niiden haavojen juontuvan lapsuudesta, annoin anteeksi ihan liikaa ja annoin kävellä omien rajojeni yli.

Jos narsisteja kohtaan EI tunnettaisi empatiaa, ei olisi uhrejakaan tai koko diagnoosia. Vain diagoosin kautta tulee ymmärrys. Sitä tosin ihmettelen, että koska diagnoosin kautta saa empatiaa, miksi narsistit eivät halua nähdä muiden olevan oikeassa ja hakea sen lausunnon terapian myötä, jos siis hyväksyntä on mitä he hakevat. No siksi, että he eivät näe olevansa narsisteja vaan etuoikeutettuja yksilöitä.

Miksi sanot että minulla on musta mieli? Ei empatia itsessään tee haavoittuvaksi, vaan se että ei aseta rajoja. Nämä ei sulje toisiaan pois.

No ihan vaikka näistä lauseistasi, tuo viimeinen on ihan kummallinen. Oletko itse narsisti? Ei mikään muu oikein selitä sitä, että peräänkuulutat empatiaa narsisteille. Ei yhteiskunnan kuulu antaa toisia ihmisiä terrorisoiville ihmisille empatiaa ja ymmärrystä, koska empatia ei paranna persoonallisuushäiriöstä.  Jos empatia olisi auttanut yhtäkään narsistia voimaan paremmin, ei näitä narsistin uhreja olisi olemassakaan.

En ole narsisti, enkä tykkää siitä että ihmisiä niputetaan yhteen. Mieti asiaa tältä kannalta, missä kulkee narsistin raja? Tätä ohutta ja mutkittelevaa rajaa toisella puolella oleva ansaitsee empatiaa ja toisella puolella ei? Minusta tämä on kylmä tapa suhtautua asiaan, sillä kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Pitäiskö empatian määrä määräytyä henkilön narsistisien piirteiden määrän mukaan? En minä tiedä onko empatiasta hyötyä narsistin kanssa, mutta uskon että he eivät voi koskaan kokea esim sitä onnea, jota minä koen elämässäni, niin se saa minut tuntemaan empatiaa heitä kohtaan. En silti menisi mainostamaan itseäni suureen ääneen empaattiseksi, koska se menee jo egoilun puolle. Ei se että on empaattinen, muutu mihinkään vaikka sitä toitottaa tai päin vastoin. Sama kun ihmiset karsastavat ihmisiä jotka toitottavat älykkyyttään, voimiaan, luotettavuuttaan, hyvyyttään, mitä tahansa ominaisuutta. Teot puhukoon puolestaan hyvässä ja pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi osata diagnosoida persoonallisuushäiriöitä. Kun tulee ikävä tunne, että jossakussa on jotain mätää, sellainen kavahdus tai turvattomuudentunne, niin siinä on riittävästi informaatiota. Kannattaa luottaa intuitioon, ei se varotusmerkki turhasta tule. Meillä ihmisillä on paha tapa rationalisoida tässä asiassa. Olisi fiksumpaa toimia kuin eläimet ja luottaa itsesuojeluvaistoon.

Eläimet ovat hyviä diagnosoimaan. Jos ihminen ei tule toimeen eläinten kanssa, kannattaisi kaikkien hälytyskellojen soida.

Tämä olikin hauska ketju.

Silmistä sen näkee, ja koiratkin haistaa... :D

Vierailija kirjoitti:

Missä on narsistileimoja jakavien ihmisten empatiakyky? Luulevatko he että voivat leimata ihmisiä tuosta vain oman mielen mukaan jo ihan katseesta tietää. Jos olet tähän taipuvainen, kannattaa harjoittaa nöyrästi itsetutkiskelua ja miettiä mistä tämä toisten lynkkaaminen kumpuaa. Onko taustalla teot, vai sinun omat aavistuksesi? Pitää muistaa myös että narsistitkin ovat ihmisiä, vaikka eivät tämän yhteiskunnan arvojen mukaisesti toimisikaan. Jotkut narsistit tekevät myös hyvää, mutta tältä on suljettu silmät, narsistileima peittää kaiken tämän alleen. Jokanen narsistikin on yksilö, eikä heitäkään tulisi niputtaa kylmästi yhdeksi oksennukseksi. Minua kiinnostaisi tietää kuinkahan moni narsisti on onnellinen, luulen että se ei kuulu heidän etuoikeuksiinsa. Empaattiseksi itseään mainostavat ihmiset kuvottavat minua.

Kukaan EI ole nimeltä maininnut täälläkään yhtäkään narsistia. Eikä kukaan mitään narsistileimoja jaa livenäkään. Olet vainoharhainen.

Enkä usko, että narsistia kukaan tunnistaa pelkästä katseesta. Aloitus on vähän turhan vauhdikas.

Mutta on hyvä selvittää omassa päässään, mikä kimppuun iski. Narsistin hyvä kumoutuu AINA tämän pahoilla teoilla. Niin hyvää ei olekaan, että pitäisi sietää pahoinpitelyä sen takia. Narsistin liian empaattinen uhri on äkkiä kuollut uhri.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi osata diagnosoida persoonallisuushäiriöitä. Kun tulee ikävä tunne, että jossakussa on jotain mätää, sellainen kavahdus tai turvattomuudentunne, niin siinä on riittävästi informaatiota. Kannattaa luottaa intuitioon, ei se varotusmerkki turhasta tule. Meillä ihmisillä on paha tapa rationalisoida tässä asiassa. Olisi fiksumpaa toimia kuin eläimet ja luottaa itsesuojeluvaistoon.

Eläimet ovat hyviä diagnosoimaan. Jos ihminen ei tule toimeen eläinten kanssa, kannattaisi kaikkien hälytyskellojen soida.

Tämä olikin hauska ketju.

Silmistä sen näkee, ja koiratkin haistaa... :D

Ohis: pilkkaatko ihmisiä reaalimaailmassakin, vai ivaatko vaan netissä? En ole tuo kirjoittaja, mutta minun mielestä ei tarvitse kiusata, vaikka ei jakaisikaan samaa mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Mitään vaikeita persoonallisuushäiriöitä ei ole vaikea diagnosoida, koska diagnoosi tulee sen perusteella miten ihminen toimii ja mitä se tekee. Ei sen perusteella mikä henkilön oma sielun tila on. Kaikki psykot, narskut ym. toimii täysin tietoisesti ja suunnitelmallisesti ja tämä erottaa ne mielenterveysongelmista. Käytös on myös universaalia ja patologista eli toistuu läpi elämän samoja kuvioita toistaen. Diagnosoinnin ongelma on siinä että sen sijaan että tutkitaan henkilö, pitäisi haastatella lähipiiri koko elämän ajalta koska itse tutkittava valehtelee kaikesta. Diagnoosit jää tekemättä jos henkilön itsensä antamaa informaatiota pidetään validina kuvana todellisuudesta.

Jep. Mun ex peilasi kaikkea, esim. riidan yhteydessä haukkui mua narsistiksi. Se oli hämmentävää, koska NPD on hyvin kaukana mun käytöksestä. Mies kertoi ystäviensä epäilleen, että mä olen narsisti. Asia jäi vaivaamaan, koska nämä ystävät eivät mielestäni olleet edes hänen oikeita ystäviään vaan kohteita, joita mies kuppasi ja joita hän haukkui selän takana kateuttaan.

Ja  vaikka miten kreisi olisinkin, en ole narsisti. Kysyin suoraan miehen "ystäviltä", ovatko sanoneet että olen narsisti, niin kertoivat, että kysyivät kylläkin mieheltä itseltään, onko hän narsisti. Epäilivät, että on, koska aiheutti niin outoja tilanteita ja jäi kiinni valehtelusta ja käytti hyväkseen muita.

Mies leuhotti ystäviensä omaisuudella ja esitteli omanaan, kaverinsa veneessä oli ja kuvaili Instagramiin "kipparikuvia". Eikä koskaan kertonut, että ei ole oma vene. Koko elämä sillä oli teatteria ja käytti ihmisiä törkeästi hyväkseen, osteli firman kortilla itselleen kamaa ja samaan aikaan vihjaili pomolle, että kollega ostelee itselleen. Se siis kertoi ne omat pahat tekonsa niin, että joku toinen on tehnyt ne.

Ei tuollaista voi edes diagnosoida kukaan ammattilainen, kun on niin kiero epäihminen.

Jännä tietää että tuota narsistiksi syyttelyä ilmenee.

Siskoni tapasi 4 vuotta sitten miehen. Vähitellen siskoni muuttui, hän ei saanut tavata ystäviään tai mies rankaisi mykkäkoululla. Sisko ei saanut pitää sitten yhteyttä enää meihinkään, perheeseensä tai sukuunsa. Mies eristi siskoni täysin. Emme kuulleet siskosta pitkään aikaan. Viime kesänä sisko yritti erota ja tapasi minua ja kertoi kaikista kauheuksista, hän oli elänyt täysin alistettuna ja pelossa, mies oli määrännyt kaiken ja siskoni oli todella muuttunut, hänestä sellaisena mitä hän oli ei ollut enää paljoa jäljellä. Ero kesti 2 viikkoa ja sitten siskoni palasi miehen luo eikä hänestä sen koommin ole kuultu. 

Siskoni oli aina ollut se kaikista sydämellisin ja empaattisin tyyppi, aina auttamassa ja huolehtimassa niin läheisistä kuin kaukaisemmista avuntarvitsijoista. Aina ajatteli muita ennen itseään, jopa äärimmilleen asti. Mutta tämä hänen miehensä oli saanut siskoni uskomaan että hän on itse narsisti ja hän jopa oli hakeutunut psykiatrille siitä syystä kun mies halusi että siskoni narsimi hoidetaan. Toivon että siskoni saa hoitoa ja että hoitotaho saisi hänet jättämään miehen.

Ota sisko luoksesi asumaan siksi ajaksi, että hän pääsee narsistimiehestään eroon. Ymmärrä ja auta. Se että sisko on pystynyt sinulle kertomaan kokemistaan kauheuksista, on jo paljon narsistin uhrilta.