Narsistin katse

Vierailija kirjoitti:

Tällä mun tapaamalla sadistisella narsistilla oli jo Tinder-kuvassaan se katse, joka jäi mieleen omituisena. Sellainen halveksuva ja vihaava. Tapailumme alussa mainitsin kyseisen kuvan karmivan minua, koska se katse oli niin pelottava. Vaihtoi whatsappiin profiilikuvakseen sen eikä ollenkaan kuulemma ymmärtänyt, miksi kuva oli pelottava.

Törmäsin tähän kreisipussiin Tinderissä uudestaan ja oli se sama kuva sielläkin. Jos uskaltaisin, varottaisin kaikkia helsinkiläisiä nuoria naisia tästä miehestä. Harmi, kun ei ole Tinderin mustaa listaa missään.

Nämä deittisovellukset ovat miesnarsisteille oikea kultakaivos, koska voivat esittää siellä mitä haluavat. 

Miksi halusit tutustua tyyppiin, jolla oli karmea katse? Ei kuulosta viehättävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä mun tapaamalla sadistisella narsistilla oli jo Tinder-kuvassaan se katse, joka jäi mieleen omituisena. Sellainen halveksuva ja vihaava. Tapailumme alussa mainitsin kyseisen kuvan karmivan minua, koska se katse oli niin pelottava. Vaihtoi whatsappiin profiilikuvakseen sen eikä ollenkaan kuulemma ymmärtänyt, miksi kuva oli pelottava.

Törmäsin tähän kreisipussiin Tinderissä uudestaan ja oli se sama kuva sielläkin. Jos uskaltaisin, varottaisin kaikkia helsinkiläisiä nuoria naisia tästä miehestä. Harmi, kun ei ole Tinderin mustaa listaa missään.

Nämä deittisovellukset ovat miesnarsisteille oikea kultakaivos, koska voivat esittää siellä mitä haluavat. 

Miksi halusit tutustua tyyppiin, jolla oli karmea katse? Ei kuulosta viehättävältä.

En halunnutkaan, oli vaan match. Poistin Tinderin mutta mies oli stalkannut mut instasta ja alkoi kirjoitella siellä. Olin eronnut pitkästä liitosta juuri ja se imartelu löysi paikkansa. Love bombingia teki.

Mies kirjoitteli sitkeästi monta viikkoa ennen kuin edes ajattelin, että ko. tyyppi voisi olla deittien arvoinen. Joku siinä mätti alusta saakka mutta esitti NIIN mukavaa ja kilttiä, mun Instan perusteella katsoi mistä tykkään ja pelasi sitä kautta. Luulin löytäneeni miehen, jonka kanssa voin tehdä yhdessä näitä asioita, koska oletin hänenkin pitävän esim. teatterista.

Aika pian osoittautui feikiksi. Katse kiinnitti huomiota jo heti Tinderissä, mutta yhdistin katseen narsismiin vasta tapailtuani miestä.

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Miten se muka voi olla vaikea diagnosoida, kun tavallinen palstamammakin pystyy sen silmistä näkemään?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä siinä katseessa on, mutta ap on ihan oikeassa. Narsistin/psykopaatin katseen oppii tunnistamaan.

Omat kokemukset psykopaatista, joka hakeutui terapiaan eri asian takia ja sai tämän diagnoosin, eli ihan oikea psykopaatti. Kertoi siitä vain, koska oli ihan helvetin vihainen diagnoosistaan eikä mielestään ole yhtään sellainen. Oli varma, ettei kukaan uskoisi hänen psykiatriaan, koska hänhän on itse aivan täydellinen ja tämä psykiatri oli varmasti itse täysin mielenvikainen...

Samaa mieltä. Mun isä on väkivaltainen sadostinarsisti ja aina kun se oli päättänyt pahoinpidellä meitä lapsia, sen silmistä näkyi se kiihko ja vallantunne, oikein silmät hehkui. Tälle on ihab termikin: kiilusilmänarsisti (tai -psykopatti).

Vierailija kirjoitti:

En halunnutkaan, oli vaan match. Poistin Tinderin mutta mies oli stalkannut mut instasta ja alkoi kirjoitella siellä. Olin eronnut pitkästä liitosta juuri ja se imartelu löysi paikkansa. Love bombingia teki.

Mies kirjoitteli sitkeästi monta viikkoa ennen kuin edes ajattelin, että ko. tyyppi voisi olla deittien arvoinen. Joku siinä mätti alusta saakka mutta esitti NIIN mukavaa ja kilttiä, mun Instan perusteella katsoi mistä tykkään ja pelasi sitä kautta. Luulin löytäneeni miehen, jonka kanssa voin tehdä yhdessä näitä asioita, koska oletin hänenkin pitävän esim. teatterista.

Aika pian osoittautui feikiksi. Katse kiinnitti huomiota jo heti Tinderissä, mutta yhdistin katseen narsismiin vasta tapailtuani miestä.

Okei. Jo se, että siirtyi instan puolelle, kun et kiinnostunut Tinderissä on melko huono merkki, tuosta muusta puhumattakaan. Hyvä, että pääsit eroon. Itse kulutin neljä vuotta hyypiööni.

Tarkoitat kai sellaista kiihkomielistä huhtis-katsetta? Sellainen on monella poliitikolla. Katsokaa tarkemmin, niin huomaatte.

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Mitään vaikeita persoonallisuushäiriöitä ei ole vaikea diagnosoida, koska diagnoosi tulee sen perusteella miten ihminen toimii ja mitä se tekee. Ei sen perusteella mikä henkilön oma sielun tila on. Kaikki psykot, narskut ym. toimii täysin tietoisesti ja suunnitelmallisesti ja tämä erottaa ne mielenterveysongelmista. Käytös on myös universaalia ja patologista eli toistuu läpi elämän samoja kuvioita toistaen. Diagnosoinnin ongelma on siinä että sen sijaan että tutkitaan henkilö, pitäisi haastatella lähipiiri koko elämän ajalta koska itse tutkittava valehtelee kaikesta. Diagnoosit jää tekemättä jos henkilön itsensä antamaa informaatiota pidetään validina kuvana todellisuudesta.

Intensiivinen saalistajan katse, jota virheellisesti luulin jopa välittäväksi. Kylmä katse. Vihaa kipunoiva katse, vaikka juuri väittänyt (=valehdellut) rakastavansa.Kuolleet silmät, toisinaan ristiriidassa hymyilevän suun kanssa.

Tai sitten ohikiitävä virne naamalla hyvin epäsopivissa tilanteissa kun sai narsistista mielihyvää esim. toisen vastoinkäymisistä.

Elävästi jääneet mieleen nämä.

Jos ihminen on kantapään kautta kokenut sellaisen koulutuksen, jota ei haluaisi uusiksi ottaa, niin eikö ole vähintään järkevää käyttää sitä hiljaista tietoaan ja olla vaientamatta intuitiivisia havaintojaan välittömästi. En tarkoita, että heti pitäisi heilutella narsistin-leimaa, mutta ottaa vaikka askel taaksepäin ja tarkastella kokonaiskuvaa paremmin. Jos toimintatavoista löytyy paljon yhtäläisyyksiä esim. tämän listan kanssa niin kaikki ei ole ok https://thoughtcatalog.com/shahida-arabi/2016/06/20-diversion-tactics-h…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Miten se muka voi olla vaikea diagnosoida, kun tavallinen palstamammakin pystyy sen silmistä näkemään?

Diagnoosia ei voi asettaa, ellei ihminen itse hakeudu hoitoon. Mutta täällä voi kertoa kokemuksistaan. Jos et ole tuota katsetta koskaan bongannut, onnittelen, olet vahva ja liian kova luu narsisteille, eivät ne vahvempiensa kimppuun käy.

Eikä täällä kukaan ole diagnoosia antanut, vaan kertonut omat kokemuksensa, joita taas eivät alan asiantuntijat mitätöi kun niistä esim. terapiassa puhuu. Terapeutti voi hoitaa narsistin uhria ja puhua narsistista, mutta ei voi tehdä diagnoosia toisen puolesta, mutta kyllähän ne merkit ovat aika selkeät ja näyttäytyvät uhrien tarinoissa samoina.

 NPD on todellinen haasta mielenterveyden ammattilaisille, sen takiahan siitä kiistelläänkin, että pitäisikö se poistaa tautiluokituksesta sittenkin, kun on niin yleinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaisilta sivustoilta tästä voi lukea ja tubessa on paljon ko. aiheesta. Tänne palstalle kirjoittajien mielenkiinto ei taida riittää näin dramaattisiin aiheisiin. Kertoo jotain suomalaisten ymmärryksestä narsisteja kohtaan, että täällä edelleen levitetään (myös mt-alan ammattilaisten) keskuudessa sitä vuosikymmeniä vanhaa tutkimustietoa faktana, että narsisteja olisi vaan 1% väestöstä.

MaalaisjärjelläKIN ajateltuna luku ei voi enää pitää paikkaansa, koska ko. tutkimus on tehty ennen kuin maailmansotien jälkeisten sukupolvien traumatisoituneet kasvatuksen tulokset ovat perustaneet omia perheitään. 

Todellinen lukema tällä hetkellä on paljon suurempi, koska narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole geneettinen ominaisuus, vaan lähes aina väärän kasvatuksen seurausta.

Ja paradoksista kyllä, pelkästään tänne palstalle kirjoittavien keskuudesta voi bongata voimakasta empatiakyvyttömyyttä, itsekeskeistä puhetta ja kiusaamista. Aivan kuin tänne kirjoittavat olisivat vailla inhimillisiä tunteita. Olen lukenut palstaa vuosia ja selvästi havaittavissa on yleinen empatiakyvyn puute ja tietynlainen keskustelemattomuus, ei vaihdeta ajatuksia vaan jankataan omia näkemyksiä viesti toisensa jälkeen.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Narsistin katse on jotain todella karmivaa. Tapailin itse vuoden ajan miestä, jonka katse oli ahdistava alusta saakka.

Ei tarvinnut kovin kummoinen psykologi olla, kun alkoi lukea häntä narsismin oppikirjan kautta. Ainoastaan se, että tunnistin tyypiltä tämän ko. persoonallisuushäiriön esti minua menettämästä hänen kanssaan mielenterveyttä. Nyt lähinnä säälin häntä ja aika ajoin käyn katsomassa somesta, millaista persoonaa hän tällä hetkellä esittää.

Olen tavannut hänen exänsä sattumalta (puhui tästä paljon pahaa epänormaalin paljon) ja ko. nainen kertoi psyykeensä vaurioituneen miehen kanssa niin paljon, että terveys oli romahtanut. Kokemuksemme olivat lähes identtiset. Rakkauspommituksesta siirryttiin alistamiseen ja mitätöimiseen nopeasti.

Sen tyypin elämässä oli kaikki peruselementit narsistisen persoonallisuushäiriön kehitykseen: lapsuuden hylkäämiskokemus toiselta vanhemmalta ja toisen vanhemman  tarjoama ylenpalttinen lelliminen materialla, mutta yksin jättäminen henkisesti (alkoholismi).

Esitti eläinrakasta, mutta samalla omasi hyvin sadistisia piirteitä eläimia kohtaan. Ulospäin oli valkoinen, oikeasti musta. Mukautui sen hetkisen seuransa mukaan ja haki hyväksytyksi ja ihailluksi tulemista. Mikään siinä tyypissä ei ollut totta, vaan omaa harhaista kuvitelmaa.

Konkreettinen esimerkki: esittää karaokessa kappaleen, saa aplodit: on vakuuttunut, että olisi menestyvä levyttävä artisti.  Hommasi kotiinsa vehkeet, että voisi levyttää. Raivostui silmittömästi kun kyseenalaistin, mies lauloi ihan nuotinvierestä.

Toinen esimerkki: katsottiin pubissa liveartistia, joka sai kaiken huomion. Mies ei kestänyt, että kaikki huomio ei ollut hänessä, joten änkesi lavalle laulamaan ja musisoimaan viereen. Muusikko oli hämmentynyt ventovieraan lavalle noususta, mutta koska oli harrastelija-artisti ja illan keikka oli ilmaisesitys, antoi tyypin jäädä soittamaan ohi nuottiensa.

Narsisti ei itse näe omia tekojaan omituisina, "normaaleille" ihmisille on absurdi ajatuskin mennä toisen keikkaa sotkemaan, mutta narsisti ei koe tätä niin. Hänellä on mielestään oikeus tulla nähdyksi ja ihailluksi. Ja ikää tällä kaverilla oli pitkälle yli 30. Kun jätin hänet, yritti kaikki temput, joita voi kuvitella. 

Ainoa tapa päästä narsisteista eroon on jäädyttää ja haamuttaa, katkoa kaikki kontaktit myös yhteisistä tutuista ja kavereista, vaikka olisivat kuinka herttaisia.

Eipä minultakaan empatiaa näihin ketjuihin heru, vaikka tosieelämässä olenkin empaattinen. Tosielämässä, en tosin ole ympyröinyt itseäni valittajilla ja kaikkitietävillä, vaan normaaleilla ihmisillä. Minusta sinä olet myös vähän hakoteillä tuon narsismin kanssa, kaadut itse kaivamaasi kuoppaan. Ei jatkoon.

Semmoinen ylimielinen katse ja pirullisen virnuileva ja silmät kiiluu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Mitään vaikeita persoonallisuushäiriöitä ei ole vaikea diagnosoida, koska diagnoosi tulee sen perusteella miten ihminen toimii ja mitä se tekee. Ei sen perusteella mikä henkilön oma sielun tila on. Kaikki psykot, narskut ym. toimii täysin tietoisesti ja suunnitelmallisesti ja tämä erottaa ne mielenterveysongelmista. Käytös on myös universaalia ja patologista eli toistuu läpi elämän samoja kuvioita toistaen. Diagnosoinnin ongelma on siinä että sen sijaan että tutkitaan henkilö, pitäisi haastatella lähipiiri koko elämän ajalta koska itse tutkittava valehtelee kaikesta. Diagnoosit jää tekemättä jos henkilön itsensä antamaa informaatiota pidetään validina kuvana todellisuudesta.

Jep. Mun ex peilasi kaikkea, esim. riidan yhteydessä haukkui mua narsistiksi. Se oli hämmentävää, koska NPD on hyvin kaukana mun käytöksestä. Mies kertoi ystäviensä epäilleen, että mä olen narsisti. Asia jäi vaivaamaan, koska nämä ystävät eivät mielestäni olleet edes hänen oikeita ystäviään vaan kohteita, joita mies kuppasi ja joita hän haukkui selän takana kateuttaan.

Ja  vaikka miten kreisi olisinkin, en ole narsisti. Kysyin suoraan miehen "ystäviltä", ovatko sanoneet että olen narsisti, niin kertoivat, että kysyivät kylläkin mieheltä itseltään, onko hän narsisti. Epäilivät, että on, koska aiheutti niin outoja tilanteita ja jäi kiinni valehtelusta ja käytti hyväkseen muita.

Mies leuhotti ystäviensä omaisuudella ja esitteli omanaan, kaverinsa veneessä oli ja kuvaili Instagramiin "kipparikuvia". Eikä koskaan kertonut, että ei ole oma vene. Koko elämä sillä oli teatteria ja käytti ihmisiä törkeästi hyväkseen, osteli firman kortilla itselleen kamaa ja samaan aikaan vihjaili pomolle, että kollega ostelee itselleen. Se siis kertoi ne omat pahat tekonsa niin, että joku toinen on tehnyt ne.

Ei tuollaista voi edes diagnosoida kukaan ammattilainen, kun on niin kiero epäihminen.

Ei tarvi osata diagnosoida persoonallisuushäiriöitä. Kun tulee ikävä tunne, että jossakussa on jotain mätää, sellainen kavahdus tai turvattomuudentunne, niin siinä on riittävästi informaatiota. Kannattaa luottaa intuitioon, ei se varotusmerkki turhasta tule. Meillä ihmisillä on paha tapa rationalisoida tässä asiassa. Olisi fiksumpaa toimia kuin eläimet ja luottaa itsesuojeluvaistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NPD on niin vaikeaa tutkia ja diagnosoida, että siitä kiistellään paljon.

https://www.bbc.co.uk/programmes/articles/sfHxNf7X4jpZ424Dwl6Fjk/is-nar…

Tuolla sanotaan, että tutkimukset ovat niin ristiriitaisia, että NPD on joko erittäin yleistä tai sitten sen ei pitäisi joidenkin asiantuntijoiden mukaan olla virallisessa tautiluokituksessa lainkaan.

Monet psykologit ja psykiatrit kutsuvat npd:tä epidemiaksi. Eli siitä on tullut niin yleistä, että sitä ei koeta enää edes sairautena, vaan persoonallisuuden piirteenä. Eihän meidän tarvitse katsoa kuin suurmaiden johtajia ja julkisuudenhenkilöitä, keitä me ihailemme ja palvomme? 

Toivottavasti empatia ei kuole ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Pahalta näyttää kyllä.

Miten se muka voi olla vaikea diagnosoida, kun tavallinen palstamammakin pystyy sen silmistä näkemään?

Diagnoosia ei voi asettaa, ellei ihminen itse hakeudu hoitoon. Mutta täällä voi kertoa kokemuksistaan. Jos et ole tuota katsetta koskaan bongannut, onnittelen, olet vahva ja liian kova luu narsisteille, eivät ne vahvempiensa kimppuun käy.

Eikä täällä kukaan ole diagnoosia antanut, vaan kertonut omat kokemuksensa, joita taas eivät alan asiantuntijat mitätöi kun niistä esim. terapiassa puhuu. Terapeutti voi hoitaa narsistin uhria ja puhua narsistista, mutta ei voi tehdä diagnoosia toisen puolesta, mutta kyllähän ne merkit ovat aika selkeät ja näyttäytyvät uhrien tarinoissa samoina.

 NPD on todellinen haasta mielenterveyden ammattilaisille, sen takiahan siitä kiistelläänkin, että pitäisikö se poistaa tautiluokituksesta sittenkin, kun on niin yleinen. 

Kyllä ne vahvempienkin kimppuun käyvät, pitää olla haastetta ja sekös tuo suurta tyydytystä, kun näkee vahvan ihmisen siinä manipulatiivisessa pyörityksessä murenevan pikkuhiljaa.

Sanoisin, että jokainen palstailija on joskus ollut narsistin kanssa tekemisissä Asia erikseen onko ollut siitä tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaisilta sivustoilta tästä voi lukea ja tubessa on paljon ko. aiheesta. Tänne palstalle kirjoittajien mielenkiinto ei taida riittää näin dramaattisiin aiheisiin. Kertoo jotain suomalaisten ymmärryksestä narsisteja kohtaan, että täällä edelleen levitetään (myös mt-alan ammattilaisten) keskuudessa sitä vuosikymmeniä vanhaa tutkimustietoa faktana, että narsisteja olisi vaan 1% väestöstä.

MaalaisjärjelläKIN ajateltuna luku ei voi enää pitää paikkaansa, koska ko. tutkimus on tehty ennen kuin maailmansotien jälkeisten sukupolvien traumatisoituneet kasvatuksen tulokset ovat perustaneet omia perheitään. 

Todellinen lukema tällä hetkellä on paljon suurempi, koska narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole geneettinen ominaisuus, vaan lähes aina väärän kasvatuksen seurausta.

Ja paradoksista kyllä, pelkästään tänne palstalle kirjoittavien keskuudesta voi bongata voimakasta empatiakyvyttömyyttä, itsekeskeistä puhetta ja kiusaamista. Aivan kuin tänne kirjoittavat olisivat vailla inhimillisiä tunteita. Olen lukenut palstaa vuosia ja selvästi havaittavissa on yleinen empatiakyvyn puute ja tietynlainen keskustelemattomuus, ei vaihdeta ajatuksia vaan jankataan omia näkemyksiä viesti toisensa jälkeen.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Narsistin katse on jotain todella karmivaa. Tapailin itse vuoden ajan miestä, jonka katse oli ahdistava alusta saakka.

Ei tarvinnut kovin kummoinen psykologi olla, kun alkoi lukea häntä narsismin oppikirjan kautta. Ainoastaan se, että tunnistin tyypiltä tämän ko. persoonallisuushäiriön esti minua menettämästä hänen kanssaan mielenterveyttä. Nyt lähinnä säälin häntä ja aika ajoin käyn katsomassa somesta, millaista persoonaa hän tällä hetkellä esittää.

Olen tavannut hänen exänsä sattumalta (puhui tästä paljon pahaa epänormaalin paljon) ja ko. nainen kertoi psyykeensä vaurioituneen miehen kanssa niin paljon, että terveys oli romahtanut. Kokemuksemme olivat lähes identtiset. Rakkauspommituksesta siirryttiin alistamiseen ja mitätöimiseen nopeasti.

Sen tyypin elämässä oli kaikki peruselementit narsistisen persoonallisuushäiriön kehitykseen: lapsuuden hylkäämiskokemus toiselta vanhemmalta ja toisen vanhemman  tarjoama ylenpalttinen lelliminen materialla, mutta yksin jättäminen henkisesti (alkoholismi).

Esitti eläinrakasta, mutta samalla omasi hyvin sadistisia piirteitä eläimia kohtaan. Ulospäin oli valkoinen, oikeasti musta. Mukautui sen hetkisen seuransa mukaan ja haki hyväksytyksi ja ihailluksi tulemista. Mikään siinä tyypissä ei ollut totta, vaan omaa harhaista kuvitelmaa.

Konkreettinen esimerkki: esittää karaokessa kappaleen, saa aplodit: on vakuuttunut, että olisi menestyvä levyttävä artisti.  Hommasi kotiinsa vehkeet, että voisi levyttää. Raivostui silmittömästi kun kyseenalaistin, mies lauloi ihan nuotinvierestä.

Toinen esimerkki: katsottiin pubissa liveartistia, joka sai kaiken huomion. Mies ei kestänyt, että kaikki huomio ei ollut hänessä, joten änkesi lavalle laulamaan ja musisoimaan viereen. Muusikko oli hämmentynyt ventovieraan lavalle noususta, mutta koska oli harrastelija-artisti ja illan keikka oli ilmaisesitys, antoi tyypin jäädä soittamaan ohi nuottiensa.

Narsisti ei itse näe omia tekojaan omituisina, "normaaleille" ihmisille on absurdi ajatuskin mennä toisen keikkaa sotkemaan, mutta narsisti ei koe tätä niin. Hänellä on mielestään oikeus tulla nähdyksi ja ihailluksi. Ja ikää tällä kaverilla oli pitkälle yli 30. Kun jätin hänet, yritti kaikki temput, joita voi kuvitella. 

Ainoa tapa päästä narsisteista eroon on jäädyttää ja haamuttaa, katkoa kaikki kontaktit myös yhteisistä tutuista ja kavereista, vaikka olisivat kuinka herttaisia.

Eipä minultakaan empatiaa näihin ketjuihin heru, vaikka tosieelämässä olenkin empaattinen. Tosielämässä, en tosin ole ympyröinyt itseäni valittajilla ja kaikkitietävillä, vaan normaaleilla ihmisillä. Minusta sinä olet myös vähän hakoteillä tuon narsismin kanssa, kaadut itse kaivamaasi kuoppaan. Ei jatkoon.

Tämä on tosielämää, täällä kirjoittavat oikeat ihmiset, eivät botit. Jos olet oikeasti empaattinen ihminen, juttelet täällä kuten puhuisit oikeassakin elämässä. Noinko sinä keskustelet ja luet ihmisiä, vastakarvaan ja ylimielisesti?

Ei ole olemassa mitään vauva.fi -virtuaalimaailmaa, jossa koneet puhuvat, täälläkin puolella näyttöä hengitetään ja tunnetaan ja koetaan. 

Voisin helpolla sanoa että ex oli narsisti, niin monia narsistisia piirteitä hänellä oli. Jos kylmästi luettelisin nämä piirteet tässä, niin tuomio olisi varma narsku. Mutta asia kun ei ole niin yksinkertainen, mitä mammat antavat ymmärtää. Katseesta ei voi sanoa kuka on ja mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaisilta sivustoilta tästä voi lukea ja tubessa on paljon ko. aiheesta. Tänne palstalle kirjoittajien mielenkiinto ei taida riittää näin dramaattisiin aiheisiin. Kertoo jotain suomalaisten ymmärryksestä narsisteja kohtaan, että täällä edelleen levitetään (myös mt-alan ammattilaisten) keskuudessa sitä vuosikymmeniä vanhaa tutkimustietoa faktana, että narsisteja olisi vaan 1% väestöstä.

MaalaisjärjelläKIN ajateltuna luku ei voi enää pitää paikkaansa, koska ko. tutkimus on tehty ennen kuin maailmansotien jälkeisten sukupolvien traumatisoituneet kasvatuksen tulokset ovat perustaneet omia perheitään. 

Todellinen lukema tällä hetkellä on paljon suurempi, koska narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole geneettinen ominaisuus, vaan lähes aina väärän kasvatuksen seurausta.

Ja paradoksista kyllä, pelkästään tänne palstalle kirjoittavien keskuudesta voi bongata voimakasta empatiakyvyttömyyttä, itsekeskeistä puhetta ja kiusaamista. Aivan kuin tänne kirjoittavat olisivat vailla inhimillisiä tunteita. Olen lukenut palstaa vuosia ja selvästi havaittavissa on yleinen empatiakyvyn puute ja tietynlainen keskustelemattomuus, ei vaihdeta ajatuksia vaan jankataan omia näkemyksiä viesti toisensa jälkeen.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Narsistin katse on jotain todella karmivaa. Tapailin itse vuoden ajan miestä, jonka katse oli ahdistava alusta saakka.

Ei tarvinnut kovin kummoinen psykologi olla, kun alkoi lukea häntä narsismin oppikirjan kautta. Ainoastaan se, että tunnistin tyypiltä tämän ko. persoonallisuushäiriön esti minua menettämästä hänen kanssaan mielenterveyttä. Nyt lähinnä säälin häntä ja aika ajoin käyn katsomassa somesta, millaista persoonaa hän tällä hetkellä esittää.

Olen tavannut hänen exänsä sattumalta (puhui tästä paljon pahaa epänormaalin paljon) ja ko. nainen kertoi psyykeensä vaurioituneen miehen kanssa niin paljon, että terveys oli romahtanut. Kokemuksemme olivat lähes identtiset. Rakkauspommituksesta siirryttiin alistamiseen ja mitätöimiseen nopeasti.

Sen tyypin elämässä oli kaikki peruselementit narsistisen persoonallisuushäiriön kehitykseen: lapsuuden hylkäämiskokemus toiselta vanhemmalta ja toisen vanhemman  tarjoama ylenpalttinen lelliminen materialla, mutta yksin jättäminen henkisesti (alkoholismi).

Esitti eläinrakasta, mutta samalla omasi hyvin sadistisia piirteitä eläimia kohtaan. Ulospäin oli valkoinen, oikeasti musta. Mukautui sen hetkisen seuransa mukaan ja haki hyväksytyksi ja ihailluksi tulemista. Mikään siinä tyypissä ei ollut totta, vaan omaa harhaista kuvitelmaa.

Konkreettinen esimerkki: esittää karaokessa kappaleen, saa aplodit: on vakuuttunut, että olisi menestyvä levyttävä artisti.  Hommasi kotiinsa vehkeet, että voisi levyttää. Raivostui silmittömästi kun kyseenalaistin, mies lauloi ihan nuotinvierestä.

Toinen esimerkki: katsottiin pubissa liveartistia, joka sai kaiken huomion. Mies ei kestänyt, että kaikki huomio ei ollut hänessä, joten änkesi lavalle laulamaan ja musisoimaan viereen. Muusikko oli hämmentynyt ventovieraan lavalle noususta, mutta koska oli harrastelija-artisti ja illan keikka oli ilmaisesitys, antoi tyypin jäädä soittamaan ohi nuottiensa.

Narsisti ei itse näe omia tekojaan omituisina, "normaaleille" ihmisille on absurdi ajatuskin mennä toisen keikkaa sotkemaan, mutta narsisti ei koe tätä niin. Hänellä on mielestään oikeus tulla nähdyksi ja ihailluksi. Ja ikää tällä kaverilla oli pitkälle yli 30. Kun jätin hänet, yritti kaikki temput, joita voi kuvitella. 

Ainoa tapa päästä narsisteista eroon on jäädyttää ja haamuttaa, katkoa kaikki kontaktit myös yhteisistä tutuista ja kavereista, vaikka olisivat kuinka herttaisia.

Eipä minultakaan empatiaa näihin ketjuihin heru, vaikka tosieelämässä olenkin empaattinen. Tosielämässä, en tosin ole ympyröinyt itseäni valittajilla ja kaikkitietävillä, vaan normaaleilla ihmisillä. Minusta sinä olet myös vähän hakoteillä tuon narsismin kanssa, kaadut itse kaivamaasi kuoppaan. Ei jatkoon.

Tämä on tosielämää, täällä kirjoittavat oikeat ihmiset, eivät botit. Jos olet oikeasti empaattinen ihminen, juttelet täällä kuten puhuisit oikeassakin elämässä. Noinko sinä keskustelet ja luet ihmisiä, vastakarvaan ja ylimielisesti?

Ei ole olemassa mitään vauva.fi -virtuaalimaailmaa, jossa koneet puhuvat, täälläkin puolella näyttöä hengitetään ja tunnetaan ja koetaan. 

No sillä puolella koetaan narsismi jonain mitä oikein etsiä ihmisistä. Etkö sinä lue ihmisiä ylimielisesti jos pelkän katseen perusteella tulkitaan toista narsistiksi. Ihmisistä löytyy hyvää jos etsii heistä huviä piirteitä ja päinvastoin. Ei kannata jaella niitä narskuleimoja jos et itse sellaista halua. Ja kyllä keskustelen ihmisten kanssa näin jotka tuomitsevat ihmisiä oman diagnoosien mukaan, sillä nämä eivät auta yhtään ketään. Minun exällä oli erikoinen katse ja joskus käyttäytyi narsistisesti, oliko hän narsisti, en tiedä, eikä se ole minun asiani häntä siksi leimata.

Tiedän kaksi satavarmaa psykopaattia, joiden silmät menevät "viiruiksi", uskokaa tai älkää. Eläinmaailmassa se on pedon ominaisuus. Tiedän myös omahyväisen egoistin, jonka naama kirjaimellisesti jotenkin pullistuu, kun hän alkaa pönkittää egoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaisilta sivustoilta tästä voi lukea ja tubessa on paljon ko. aiheesta. Tänne palstalle kirjoittajien mielenkiinto ei taida riittää näin dramaattisiin aiheisiin. Kertoo jotain suomalaisten ymmärryksestä narsisteja kohtaan, että täällä edelleen levitetään (myös mt-alan ammattilaisten) keskuudessa sitä vuosikymmeniä vanhaa tutkimustietoa faktana, että narsisteja olisi vaan 1% väestöstä.

MaalaisjärjelläKIN ajateltuna luku ei voi enää pitää paikkaansa, koska ko. tutkimus on tehty ennen kuin maailmansotien jälkeisten sukupolvien traumatisoituneet kasvatuksen tulokset ovat perustaneet omia perheitään. 

Todellinen lukema tällä hetkellä on paljon suurempi, koska narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole geneettinen ominaisuus, vaan lähes aina väärän kasvatuksen seurausta.

Ja paradoksista kyllä, pelkästään tänne palstalle kirjoittavien keskuudesta voi bongata voimakasta empatiakyvyttömyyttä, itsekeskeistä puhetta ja kiusaamista. Aivan kuin tänne kirjoittavat olisivat vailla inhimillisiä tunteita. Olen lukenut palstaa vuosia ja selvästi havaittavissa on yleinen empatiakyvyn puute ja tietynlainen keskustelemattomuus, ei vaihdeta ajatuksia vaan jankataan omia näkemyksiä viesti toisensa jälkeen.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Narsistin katse on jotain todella karmivaa. Tapailin itse vuoden ajan miestä, jonka katse oli ahdistava alusta saakka.

Ei tarvinnut kovin kummoinen psykologi olla, kun alkoi lukea häntä narsismin oppikirjan kautta. Ainoastaan se, että tunnistin tyypiltä tämän ko. persoonallisuushäiriön esti minua menettämästä hänen kanssaan mielenterveyttä. Nyt lähinnä säälin häntä ja aika ajoin käyn katsomassa somesta, millaista persoonaa hän tällä hetkellä esittää.

Olen tavannut hänen exänsä sattumalta (puhui tästä paljon pahaa epänormaalin paljon) ja ko. nainen kertoi psyykeensä vaurioituneen miehen kanssa niin paljon, että terveys oli romahtanut. Kokemuksemme olivat lähes identtiset. Rakkauspommituksesta siirryttiin alistamiseen ja mitätöimiseen nopeasti.

Sen tyypin elämässä oli kaikki peruselementit narsistisen persoonallisuushäiriön kehitykseen: lapsuuden hylkäämiskokemus toiselta vanhemmalta ja toisen vanhemman  tarjoama ylenpalttinen lelliminen materialla, mutta yksin jättäminen henkisesti (alkoholismi).

Esitti eläinrakasta, mutta samalla omasi hyvin sadistisia piirteitä eläimia kohtaan. Ulospäin oli valkoinen, oikeasti musta. Mukautui sen hetkisen seuransa mukaan ja haki hyväksytyksi ja ihailluksi tulemista. Mikään siinä tyypissä ei ollut totta, vaan omaa harhaista kuvitelmaa.

Konkreettinen esimerkki: esittää karaokessa kappaleen, saa aplodit: on vakuuttunut, että olisi menestyvä levyttävä artisti.  Hommasi kotiinsa vehkeet, että voisi levyttää. Raivostui silmittömästi kun kyseenalaistin, mies lauloi ihan nuotinvierestä.

Toinen esimerkki: katsottiin pubissa liveartistia, joka sai kaiken huomion. Mies ei kestänyt, että kaikki huomio ei ollut hänessä, joten änkesi lavalle laulamaan ja musisoimaan viereen. Muusikko oli hämmentynyt ventovieraan lavalle noususta, mutta koska oli harrastelija-artisti ja illan keikka oli ilmaisesitys, antoi tyypin jäädä soittamaan ohi nuottiensa.

Narsisti ei itse näe omia tekojaan omituisina, "normaaleille" ihmisille on absurdi ajatuskin mennä toisen keikkaa sotkemaan, mutta narsisti ei koe tätä niin. Hänellä on mielestään oikeus tulla nähdyksi ja ihailluksi. Ja ikää tällä kaverilla oli pitkälle yli 30. Kun jätin hänet, yritti kaikki temput, joita voi kuvitella. 

Ainoa tapa päästä narsisteista eroon on jäädyttää ja haamuttaa, katkoa kaikki kontaktit myös yhteisistä tutuista ja kavereista, vaikka olisivat kuinka herttaisia.

Eipä minultakaan empatiaa näihin ketjuihin heru, vaikka tosieelämässä olenkin empaattinen. Tosielämässä, en tosin ole ympyröinyt itseäni valittajilla ja kaikkitietävillä, vaan normaaleilla ihmisillä. Minusta sinä olet myös vähän hakoteillä tuon narsismin kanssa, kaadut itse kaivamaasi kuoppaan. Ei jatkoon.

Yksi ryhmä mikä ei näe narsisteja missään on narsistit itse, koska ovat käytökselleen sokeita. Narsisteilla on myös tapana kohottaa hoviansa muiden silmissä, koska hovi on se joka pitää yllä narsistin arvokkuutta ulkopuolisten silmissä ja antaa "puolueettoman" arvion narsistista jos joku hyökkää narsistin persoonaa tai arvomaailmaa vastaan. Heillä kaikilla on sairas maailmankuva jota he pitävät oikeana todellisuutena ja myös itseään ainoina jotka pystyy antamaan lausunnon siitä mikä on normaalia. Tältä pohjalta viestisi on kovin tyhjä ja lähinnä herättää epäilyjä miksi olet ketjussa kommentoimassa aiheeseen joka mitenkään sinua ei kosketa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunnutkaan, oli vaan match. Poistin Tinderin mutta mies oli stalkannut mut instasta ja alkoi kirjoitella siellä. Olin eronnut pitkästä liitosta juuri ja se imartelu löysi paikkansa. Love bombingia teki.

Mies kirjoitteli sitkeästi monta viikkoa ennen kuin edes ajattelin, että ko. tyyppi voisi olla deittien arvoinen. Joku siinä mätti alusta saakka mutta esitti NIIN mukavaa ja kilttiä, mun Instan perusteella katsoi mistä tykkään ja pelasi sitä kautta. Luulin löytäneeni miehen, jonka kanssa voin tehdä yhdessä näitä asioita, koska oletin hänenkin pitävän esim. teatterista.

Aika pian osoittautui feikiksi. Katse kiinnitti huomiota jo heti Tinderissä, mutta yhdistin katseen narsismiin vasta tapailtuani miestä.

Okei. Jo se, että siirtyi instan puolelle, kun et kiinnostunut Tinderissä on melko huono merkki, tuosta muusta puhumattakaan. Hyvä, että pääsit eroon. Itse kulutin neljä vuotta hyypiööni.

Jälkikäteen ajateltuna kyllä, oli selkeä hälytysmerkki, mutta hyväuskoisena ajattelin että minä jäin vaan hänen mieleensä.En ollut käyttänyt Tinderiä kauaakaan ja edellisen kerran olin ollut sinkku ennen kuin Facebookiakaan oli olemassa, joten putosin Tinderin myötä hyvin syvään päähän. Kyseinen tyyppi oli 1. koskaan virtuaalimaailmassa tapaamistani miehistä, enkä tiennyt, että hän oli ollut Tinderissä vuosia ja käytti vanhoja kuviaan. Olin hyvin sinisilmäinen ja kesti tovi ennen kuin tajusin, mikä on pelin nimi.

Kaikki mikä on liian hyvää ollakseen totta somessa, ei ole lainkaan sitä. Löysin lopulta Tinderin toisella kierroksella sieltä miehen itselleni, jonka kanssa tutustuminen eteni hitaasti ja suunta oli ylöspäin, eikä ollut töyssyjä ja pelaamista.

En usko, että enää lankeaisin narsistiin, liian iholla ovat ne elementit, joita narsisteihin liittyy. Katse on se juttu, johon itse kiinnitän huomiota. Omalla miehelläni se katse on sulattava ja hänellä on maailman paras hymy ja lämpimin sydän. Se etu narsistin uhriksi joutumisessa on, että jos tietää mikä iski, osaa välttää jatkossa.