Jutellaanko? Mulla on täällä olutta ja olen hyvällä tuulella. Olen kolmikymppinen sinkkumies.

Mitä olutta sinulla on? Pirkka 3?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annatko mulle suhdeneuvoja? Miten suhtautuisit mieheen, joka sanoo et ei usko enää rakastuvansa/pystyvänsä rakastamaan, mut kohtelee muuten todella hyvin: huomioi, kehuu, kertoo ikävöivänsä ja tykkäävänsä? On yhteydessä tiuhaan (antaa tilaakin) ja sopii treffejä, pitää sanansa? On siis aivan ihana, mut toi "liian rikkonainen rakastamaan" huolettaa mua kovin.

Kysyn, koska a) edustat miehiä (miten niin heterogeeninen joukko ja puolet ihmiskunnasta) ja b) sulla on kultsi, eli et voi olla kovin paha!

Vaikea sanoa. Voi olla, että tuo mies kuitenkin pitää susta, eikä vielä uskalla heittäytyä mihinkään, kun tunne ei tietenkään ole sama kuin ennen ja ihmiset voivat traumatisoituakin vähän ties mistä. Itse antaisin vain aikaa toiselle.

Rakkaus ei aina tule salamana. Se voi tulla hiipimällä. Itse kärsin traumaperäisestä mielenterveyden ongelmasta ja tiedän, miten vaikeita sen sorttiset asiat voivat olla, eikä tunteet tule välttämättä niin kuin pitäisi. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Jos et itse pysty tuohon, niin sitten se on niin. Älä roiku tuossa tyypissä, jos itse alat kärsiä, koska aikuinen mies on itse itsestään vastuussa. Mutta niin pitkään kuin kärsivällisyytesi riittää, niin jatka.

ap

Kiitos ap, vaikutitkin sellaselta ihmiseltä jolta kannattaa kysyä.

Oon itsekin aika varovainen nykyään eikä äkkinäiset isot eleet oo mulle mitenkään tarpeen, lähinnä oon pelännyt et toi on joku pleijerimuuvi. Et lepytellään teoilla mut voi aina perääntyy, koska sanoi heri aluksi et voi tehdä niin.

Uskon, et teot puhuu enemmän kuin sanat, eli en hätäile sit. Kiitos jälleen, olit mulle yllättävän iso apu näin anonyyminä lauantaina!