Helmikuun helmet =0) (siirto vko22)

...ja työn ja tuskan takana oli tänne kirjaston nettiin pääsy tänään: just kun olin lähdös niin tiputin onneton pyöränavaimen (niinkuin sen nyt joku sieltä varastais...) terassin lautojen välistä maahan ja tiirasin sitten perse pystyssä lautojen välissä mihin se himmeän harmaa pieni avain katosi. Onneksi ei ollut joen vastarannalla kalamiehiä ihastelemassa toimitusta... Suunnitelmat B (tiirikat kuten rautalanka, naula ja leipäpussin sulkija) ja C(sorkkarauta) tulivat myös kokeiltua tuloksetta. Viimein hoksasin sen typerän avaimen kuivuneiden lehtien välistä ja vannoin, että seuraavaksi kun näen kirkuvanvärisen ja mielellään laudanrakoja isomman avaimenperän niin laitanpa samantien sen kiinni avaimen persauksiin.



Oon siis yksin mökillä (mies on kaupungissa vielä töissä, raukka) ja toisaalta mäkin haluisin olla siellä. Tietty mökillä on kivaa mutta välillä pelottaa olla yksin yöllä. Eilen tontin kupeessa mekasti sellainen kalaretkue etten viittiny niille näyttäytyä, hirveetä meteliä pitivät ja joka toinen sana oli vittu. Oon kai tosi keski-ikäinen kun alan pelätä tuollaisia jolppijoukkoja.



Koko ajan tietenkin kelaan tätä raskausasiaa eikä oikein osaa olla rauhassa kun kellekään ei uskalla kertoa vielä eikä mies oo paikalla kuuntelemassa mun jorinoita. Eikä nettiinkään pääse aina, täällähän mä saisin teille pamista kaikki nippaisuni mutta kun ei joka päivä jaksa. Jos en kaikille jo kertonut niin peräti kuutisen kilsaa suuntaansa (ooh) pitäis jaksaa polkea. Tai siis jaksais tietty tuon verran mutta ei oikein ehdi kun kaikki ruuan tekeminen yms kestää tuolla paljon kauemman ja sitä paitsi täällä saa olla kerrallaan vain tunnin, mikä on kyllä huutava vääryys. Joka kerta aika on loppunut epätoivoisesti kesken.



Tästä tulee nyt tosi omanapaista vuodatusta kun oon näköjään äärimmäisen pahassa puheripulissa. Lupaan seuraavaksi katsoa tarkemmin mitä te muut ootte kirjoittaneet, laitan tähän kuitenkin vähän oireista: tosi vähäisiä ovat, jotain epämääräistä pahanolon tunnetta joskus, mutta sekin laittaa lähinnä ajattelemaan että tuliko vihannekset pestyä kunnolla jne kun mökkihygienia voi kuitenkin olla vähän eri kuin kaupunkivastaava. Mahanippailuja on jonkun verran ja tissit on pikkuisen arat sivulta, vähän kuin niissä olisi mustelmat, siihen tyyliin. Muuta ei oikein ole eli vähäisiä ovat oireet, toivottavasti se ei tarkoita mitään pahaa. Viimeinen progesteroni meni sunnuntaina, joten nyt pitäisi pikkuis(t)en jaksaa ilman...

toivottavasti tuo vuotelusi on harmitonta.



Mulle ei suostuttu sanomaan r-viikkojen laskemisesta mitään tarkkaa klinikalla, joten oman logiikkani mukaan pidän punktiopäivää ovispäivää vastaavana. Jos kerta kiinnittyminen tapahtuu oviksesta n. 5 päivän jälkeen, ja siirtopäivästä n.3 pvän jälkeen niin eikö se kävisi järkeen? Sen mukaan mun plussaus olisi ollut 4+2 eli nyt olisi jo 5+6!



Mulla ei oo allergioita joten tuohon allergiakysymykseen en osaa sanoa mitää, mutta mä olen tosi hysteerinen kaikkien syömisieni kanssa, varsinki kun tosiaan tuo hygieniapuoli vois mökillä olla parempikin (ei pääse pesemään käsiä lämpimällä vedellä usein jne). Ja muutenkin menee pähkäilyksi. Ihme kun ei sisko hokannut juhannuksena kun kieltäydyin alkoholin lisäksi parmankinkusta, mozzarellasta, kylmäsavulohesta... tietääkö muuten kukaan onko silli sallittua syötävää? Sekin on jotenki raa' an oloista mutta toisaalta puolisäilyke. Onko kukaan kuullut?

Ja hus hus kaikille vuodoille! Ja hyvä jos ovat laantumaan päin..



Olen luget lopettanut jo testipäivän aikoihin, muttei vuoto ole alkanut eikä ole mitään muitakaan tuntemuksia/kipuja massussa. Eli kai siellä jotain on, tosin sitä en tiedä onko hengissä.. sen näkee sitten vasta heinäkuun 24 (hoitopaikan kesätauon vuoksi), jolloin meillä on ultra! Kunnalliselle pääsen jos tulee kipuja tai vuotoja. Olisin päässyt aikaisemminkin,mutta silloin ei välttämättä olis sykettä vielä näkynyt. Katsotaan, kestääkö hermo..



Täällä on flunssaa/väsymystä, kurkkukipua ja muuta mukavaa.. kesäflunssa on inhottavaa! Mitään muita ihmeempiä oireita ei ole kuin välillä karmea jano, tuntuu että jatkuvasta saa olla kiskomassa nestettä tai muuten suu on kuin saharan autiomaa. Tulee myös hetkiä että jotain suuhunpantavaa on saatava ja heti tai muuten tulee heikko olo. Aamulla tuntui töihin lähtiessä että nukahdan pystyyn. Lähtisi edes tämä flunssa pois..



Cessi ja tevavat 5+6 (tekayn laskurin mukaan, jos siirtopäivästä lasketaan)

Täällä ollaan, olen välillä käynyt vilkuilemassa ketjuamme, mutten ole sitten jaksanut (se laiskuus se laiskuus) kirjautua, et olisin voinut kirjoittaa kuulumisia... =P



Vielä olis 2 viikkoa ultraan, aika on kyllä ollut tavattoman pitkä.... Olis jo se 12.7. niin pääsis näkemään onko siellä masussa todella pieni asukki...

Pitäis kai olla onnellinen, kun ei ole pahoinvointia (pientä iltapäivä ellotusta lukuunottamatta) eikä juuri mitään muitakaan oireita... Mutta samalla se huolestuttaa.. Ainoa tuntuva oire on melkein joka iltaiset menkkakivut... =(

Saapa nähdä.... ei oikein vieläkään uskalla riemuita alkaneesta raskaudesta....

Ajattelin, et jos sit ultrassa näkyy pienen sydämen syke, niin juhlin sitä sitten ostamalla Vauva-lehden (kun siinä on joku juttu lapsettomuudesta).



Ensi viikolla alkaa kesäloma, ihanaa, olen kyllä sen tarpeessa... Niin henkisesti kuin fyysisestikin... Tuntuu, ettei millään jaksaisi raahautua töihin.. ajatuksissa pyörii vaan kesäloma =D

Ilmeisesti on ennustettu helteitä (taas), saa nähdä kauanko tällaiset ilmat kestää.... Meillä ei ole satanut varmaan 2½ viikkoon vettä... tälle päivälle luvattiin (tai no ennustettiin) vesisadetta, mut ainakaan vielä ei sada. Taivas on kyllä pilvessä... Meidän pihan nurmikko alkaa olemaan aika kuiva, vaikka ollaan sadetettukin, mut ei se näytä auttavan.. Ainoastaan vesisade (pari päivää mielellään) taitaa auttaa enää... Harmittaa, kun kylvettiin uusi nurmi viime syksynä ja se on nyt pilalla =/

No ei auta valittaa, kun asialle ei mahda mitään... Talvella muistellaan sit näitä aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja, kun on 30 astetta pakkasta ;)



No mut, mukavia kesäpäiviä kaikille...



Nipsu74

Pohdin tuossa pitäisikö mennä tammikuun vai helmikuun pinoon,mutta kait minä tänne kuulun kun laskettuaika on 2.2. Viikkoja siis kasassa 8+5.



Meillä tärppäs parin vuoden yrittämisen jälkeen ekalla IVF:llä. Takana oli vaan yks inssi kun todettiin, ettei se riitä.



Mitään kummempia tuntemuksia ei kyllä ole. Pahoinvointi oli pahimmillaan vko:t 6 ja 7. Siitä ja lugejen popsimisesta aiheutui se, että paino putosi 6 kiloa. Olen muutenkin tosi hoikka ja yritän koko ajan syödä, että paino nousisi takaisin, mutta ei se vaan nouse. Aineenvaihdunta tuntuu toimivan normaaliakin nopeammin. Huolestuttaa.... Onko muille käynyt näin? Siis mun paino on tähän saakka pysynyt samana viimeiset kymmenen vuotta.

Pikkaisen tulee näitä päiviä laskettua..jos mitään vuotoa ei ennen ens tiistaita silloin olisi ultra! Sanoivat klinikalla että heidän lääkärillä vastaanotto yksityisellä lääkäriasemalla ti 4.7 eli muutama päivä vielä kärvisteltävä että saa tietää onko sielä mitään elollista elämää:) oireita nyt jonkinverran, rinnat kipeenä ja välillä armoton pahaolo, mutta en silti niihin oireisiin turvaudu etta vatsassa kaikki ok..



En kyllä ole noin kuuliaisesti noudattanut ruokaohjeita kuin heli:) Jussina otin ruoan kanssa puoli lasillista puvaviiniä ja tais siinä sitä kalaakin mennä,auts;) olen mä muuten elänyt ihan raskaana..



Älä nipsu huolestu oireettomuudesta, ei mullakaan 12v sitten ollut mitään oireita, eikä n 8v sitten olleessa tuulimunaraskaudessa, sehän on kuitenkin raskaus..

Töitä olisi tääläkin vielä KAKSI päivää ja sitten LOMA:) mitään ei tosin uskalleta suunnitella ennen ultraa, tyhmää ajatella niin, mutta minkäs sitä itsellen voi..



Yritä cessi parantua ja pistä sipulia tyynyn alle, se kuulemma vie lunzaa pois:)



Kylmähermoisuutta kaikille:)

Heippa!

Täältä uskaltautuisi vielä yksi helmikuun helmi mukaan.

Meidän tausta sen veran, että yritystä kesäkuu/2004 asti ja nyt plussa jo ensimmäisestä ICSIstä. Viime viikolla oli ultra ja siellä se maha-asukki todellakin näkyi. Ja pienen pienen sydämen sykekin jo erottui. Ei kyllä vielä ole kovin uskaltanut riemuita, kun eihän tätä meinaa uskoa todeksi.



Meillä la 15.2. ja menossa on rv 7+1



Ihanaa, kun saa kirjoitella samassa veneessä oleville ja lukea teidän kaikkien kuulumisia!



Lilli78: voisin kommentoida viestiisi, että täällä myöskin " painoton" yksilö, joka nyt kärsii kovista pahoinvoinneista ja ei saa painoa nousemaan oikein millään. Hiukan oli tuossa toivoa jo muutama viikko sitten, kun ruoka alkoi maistua, mutta nyt taitaa olla mennen talven lumia. Ylös tulee lähes kaikki mikä mahaan menee ja sitä kautta ruokahalukin on aika olematon. Toivotan, että saadaan molemmat paino koholle!



Aurinkoisia päiviä kaikille!



Firefly rv7+1

Olisi vihdoin ultra ja jännittää,pelottaa niiiin paljon!!

Minkäänmoista järkeä enää tallella, pelkään kuin hullu puuroo kokoajan kuinka tässä tulee käymään, täysin järjetöntä.. mies ja lapsi saaneet tuta miten karmea alkuraskaudessa oleva nainen käyttäytyy. Huumorintajuni lamaantunut, kärsivällisyys täysin outo käsite, mutta ääntä tästä akasta kyllä lähtee..voivoi..

Saas nähdä miten huomenna käy...

Rose, lykkyä ultraan! Käyt ilmeisesti hoidoissa samassa paikassa kuin minä, kuin myös minulla olisi ollut mahdollisuus tänään mennä ultraan omalle lääkärilleni. Ajattelin sen olevan liian aikaista, ja turhaan maksaa sataa euroa, jos kuitenkin joutuu menemään uudestaan. Vaikka jälkeenpäin mietittynä esikoisestakin syke näkyi jo rv5+6, tosin luulin viikkoja olevan yhden enemmän, ja syke oli ehkä samana päivänä alkanut näkyä.



Omaa napaa...minulla raskausoireita on ihan liian vähän, ja niidenkin mitä on, luulen olevan lugejen ansiota. Lugeja olen siis tunkenut 4vk, ja kaksi kpl jäi jäljelle, kun eilen alkoi sitten odottamani ja pelkäämäni vuoto. (esikoisesta vuosin yli kuukauden ajan, ja vuoto oli perusteltavaa kaksiosaisen kohtuni takia) Kirkasta verta valui eilisen, ja vielä viime yönkin. Tänään vuoto on ollut lähes mustaa vanhaa verta. Vuotoa kuitenkin mikä hermostuttaa, joten soitin sairaalaan ja kysyin voinko tällä taustallani millään päästä sinne käymään. Olen aika ajoin muutaman vuoden sisään joutunut käymään tiheästikin naisten polilla. Huomenna pääsen aamulla ultraan, ja selviää onko tämä tuulimuna (mitä eniten veikkaisin). Tod.näk. kun viikkoja on vasta 6+4, niin joudun viikon päästä menemään sinne vielä uudestaankin jos vielä ei näy mitään selvää diagnoosia. Ystävällinen hoitsu neuvoi vielä mihin mennä, jos päivystysajan ulkopuolella alkaa hillitön km-vuoto.



Hyvillä mielin siis kaikesta huolimatta.



Sissi rv 6+3

Hei vain kaikille,



Meillä on näimmä Lilli78 kanssa sama laskettu aika eli 2.2.07. Minäkin olen käynyt aina väliilä tammikuun ketjuja lukemassa, jotta saisi vähän etukäteistietoa mitä voi olla odotettavissa.



Onnea ja tsemppiä muuten kaikille ultraan menijöille ja sitä odotteleville. Kävin itse toisessa ultrassa viime viikolla rv 8+6 ja oli se kyllä ihanaa nähdä että kaikki oli kunnossa ja että kasvua oli tapahtunut. Tosin ennen ultraa olin aivan hermoraunio ja kävin mielessäni läpit taas kaikki mahdolliset vaihtoehdot...



Täällä on huonovointisuus hieman hellittänyt viimeisen viikon aikana, mutta ei ole poistunut kokonaan. " Pääsin" sunnuntaina oksentamaankin ensimmäistä kertaa, mutta onneksi se näyttää olevan enemmänkin yksittäistapaus. Rintojen arkuus on myös hellittänyt ja paino pysynyt ennallaan vaikka tuntuukin siltä että pitää koko ajan syödä. En tosin pysty syömään mitään rasvaista tai makeaa.



Se mikä ihetyttää on tuo masu, joka minulla on jo ihan näkyvä. Toivottavasti se olisi tässä vaiheessa vielä ohimenevää turvotusta, en nimittäin missään nimessä halua vielä paljastaa kenellekkään töissä olevani raskaana. No, ehkä neuvolassa ylihuomenna ostaan sanoa tästä jotain, mutta asiaan voi tietysti vaikuttaa se että olen lähtöjään hyvin hoikka ja vatsa on aina ennen ollut ihan lauta. Ei mene enää monetkaan housut tai hameet päälle...

Ja sielä se pieni sydän sykki:)!! Pituutta huikea lähes sentti ja viikkoja nyt 7+1.

Keskenmenon riski pitäisi olla enää n prosentin luokkaa joten toivottavasti nyt menisi hyvin!



Olemme sissi fertinovalla käyneet ja sieltä Annikalla vastaanottoa Postitalon lääkäriasemalla. N 80¿ jäi kelan jälkeen maksettavaksi, mutta kyllä se sen arvoista oli:)



Tsemppia teille muillekin:)

Tosiaan Fertikselta neuvoivat Annikan ultraan toiselle lääkäriasemalle mutta ajattelin etten sen takia lähde kuitenkaan melkein 400 km matkustamaan. No matkustettiin " vain" Seinäjoelle eilen ja siellä oli ihan ystävällinen lääkäri myös, joka viisoi ultramonitoria ja lopuksi kätteli, onnitteli ja lykkäsi äitiyskortin käteen! Ooh, kyselin moneen kertaan että onko se ihan varma asiastaan, ja pakko oli lopulta uskoa että syke löytyi. Yksi syke siis, vähän olisi ehkä pelottanut ruveta kaksosraskauteen kun olen muutenkin tarkemmin seurattava tapaus. Ja minkähän takia piti sitten siirtää kaksi? Toivottomuutta, ahneutta epätoivoa, kaikea tätä, mutta nyt näyttäisi kyllä tosi hyvältä. Pientä murhetta tietysti tuli siitä, että eilen oli rv 6+5 ja sikiön koko vastasi 6+2. Mutta tuollainen heitto kuulemma on ihan ok.



Kommentteja, jotka saattavat mennä ihan väärille ihmisille:



Cessikös se oli kipeä? Mä uskon valkosipulin voimaan! Jos et hirviä raakana sitä vedellä, kuori muutama kynsi ja laita neulalla lanka läpi ja langasta roikkumaan sängyn viereen. Näin se pisto sopivasti vähän rikkoo kynttä ja terveelliset huurut pääsevät hönkäiltäväksesi yöllä!



Nipsuko antoi itselleen luvan lehden ostoon? Hahhahhaa, samoissa puuhissa! Mä annoin luvan itselleni ostaa _yhden_ lehden, jos syke löytyy, ja päädyin Odotus-lehteen. Nuukana ihmisenä luin jo täällä kirjastossa 2+ ja Vauva-lehdet ja se 9kk ei näyttänyt kiinnostavalta.



Mitäs vielä muuta? Käynpä uudestaan lukaisemassa...

hienoine ultrauutisineen! Onnea kovasti! Toivottavasti mekin jatketaan, vaikka perässä tullaan: tuo koko oli 5,6mm eli ei niin huikea kuin sulla, eikö tuo yli cm ole jo enemmän kuin keskiarvo?



Enivei, oikein hyvää vointia ja luottavaista mieltä kaikille!

Kävin tänään ultrassa kans Spr:llä ja siellä se pienen pieni sydän sykki!!! Mua pelotti sinne meno niin maan turkasesti et ei tolkun määrää.

Lääkärikään ei ollu ihan optimistinen kun puhui et eihän se vielä näykään ja ai vuotoa ollut... siihen malliin et turhia kuvittelette sieltä mitään löytyvän. Tosi törkee mun mielestä!

No eemelihän sieltä kuitenkin löytyi ja pituus oli 7,4 mm - vastaa viikkoja 6+5 eli ihan oikean kokoinenkin.

Aaa, sit se sanoi että no keskenmenojenriskihän on suurin tässä viikkoon 12 asti! Sehän on ihan ekaviikoilla! Jäi paska maku koko lääkäristä. Vaikka muuten täs hyvillään uskaltaa jo myhäillä vähän.



Onnea myös helille ja roselle!

mun lääkäriä joka sanoi että km riski on PROSENTIN luokkaa!!:) Eli aika pieni.



Heli: Lääkäri sanoi että masu-asukki kasvaa millin päivässä eli mun asukin mitta oli tarkalleen 9.8mm joka vastas viikkoa 7, nopeesti ne kasvaa.



Niin ja minäkin pelkäsin sinne lääkärin huoneeseen menoa aivan järjettömän paljon..tuoliin kun istahdin ja piti kertoa asian laatu, minä se vaan aloin pillittämään enkä saanut sanaa suustani:) sopersin vaan miehelleni että puhu sinä, mutta vatsa kippurassa nauroin sen jälkeen, kun rakas mieheni minua autossa niin kauniisti matki:)

Hei teille kaikille!

Ymmärrän ilonne ja onnellisuuden tunteenne. Voin sen täydestä sydämestä jakaa kanssanne.



Tänään kävin kontrolliultrassa, tasan viikko sitten olin myös ultrassa vuodon ja alavatsakipujen vuoksi. Tuolloin ultrassa näkyi jo kaksi masuasukkia, mutta vasta tänään kaikki tuntui konkreettisemmalta. :O)

Sain kuunnella sydänääniä ja voi se tuntui aivan mielettömän ihanalta. Varsinaista jumputusta kavereilla. :O)



Nyt siis 7+2, mutta koon puolesta vastaavat 6+6.

A 10,2mm & B 9,6mm



Tukilääkitys jatkuu vielä kolmisen viikkoa, määrää toki pienennetään porrastaen.



Vuotoa on vieläkin ja se huolestuttaa tietenkin. Lääkärin mielestä tukilääkitys voi olla syypää, mutta ainahan tietenkin on keskenmenon riski. Uinti ja matkustus on kielletty toistaiseksi.



Lääkäri joutui laittamaan lähetteen jo äitiyspolille kaksosraskauden vuoksi; valitsin Naistenklinikan. Vauvoja ajatellen se kai on paras paikka, kun kaksosraskaudessa on niin suuri ennen aikaisen syntymisen vaara. Nyt vain sitten mietin onko se muutoin hyvä paikka.



On tämä niin hämmentävää. Niin monta alkion siirtoa takana eikä koskaan plussan plussaa. Ja nyt siis pakkasukoista molemmat päättivät tarttua. Muistan vielä elävästi lääkärin ja hoitajan kasvot mennessäni alkionsiirtoon. Toiveet eivät olleet korkealla, henkitoreissaan alkioreppanat olivat. Toisella ei ollut kuin kaksi solua jäljellä ja nekin fragmentoituneet. Lääkärin mukaan juuri tämän vuoksi alkioluokitukseen ei pitäsi niin paljoa tuijottaa. Alkioilla kun on luontainen kyky korjaantua päästessään suotuisaan kasvuympäristöön. Toivottavasti olosuhteet ovat niin suotuisat, jotta masuasukit köllottelevät mukana vielä ainakin 30 vkoa. :O)



Vieläkään ei uskalla syvään hengittää. Eikä ääneen lausua koko asiaa.



Iloiset huiskutukset teille kaikille! (o/



Nuru, Tiuhti & Viuhti rv 7+2

ONNEA Rose, Heli, Elokuu ja Nuru ihanista kuulumisista!! On se vain mahtava tunne, kun kuulee että siellä on elävä ihmisen alku/alkuja. Toivotan teille suojelusta loppuun asti!



Sissi, toivottavasti vuoto on jotain harmitonta, eikös se ole aika tavallistakin raskaudessa.



Flunssa on täällä paranemaan päin, pitkään se kestikin. Ei mikään ihana yhdistelmä raskaus/flunssa/työssäkäynti= HIRVITTÄVÄ VÄSYMYS. Pitääkin tuota sipulijuttua kokeilla, kun lapsellakin on nuhaa ja yskää, nukutaan nimittäin samassa huoneessa.



Ultraan on minulla vielä pitkä matka. Panikoinut en ole tms. joten olen aika lunkisti vissiin ottanut. Tai miehen mielestä olen ollut hermoraunio välillä. Välillä on käynyt mielessä, että jos tekisi uuden testin, mutta kun vuotoakaan ei ole ollut niin kai se vielä plussaa näyttäisi? Eikä mitään kipujakaan. Toivottavasti ei ole tuulimuna. Oireita minulla on mielialan vaihtelut, hirveä väsymys ja ruokaa pitää syödä enemmän. Joskus tuntuu olo hieman " krapulaiselta" .



Cessi ja tenavat (apua, viikot hukassa..)

että ONNEA tietysti kaikille muillekin ultrassa käyneille! :)



Cessi

Toissapäiväisen ultran jälkeen uskaltanen liittyä tähän helmikuisten pinoonne. Meillä on tuplat tulossa, la 14.2.



Eilen oltiin ultrassa ja kaksi sydäntä siellä sykki! Aivan uskomatonta, ollaan ihan kippurassa onnesta. Vanhempammekin olivat tulla lankoja pitkin onnittelemaan. Muille emme vielä olekaan kertoneet, ajattelimme katsoa heinäkuun ja kertoa sitten elokuussa kun 12 viikkoa on täynnä.



Meillä on 1,5 v. hoitohistoria klinikalla, ensin inseminaatioilla ja nyt sitten ivf-hoito josta yksi tuoresiirto, sitten kahden pakastetun alkion siirto ja nyt toukokuussa vielä kahden pakastetun alkion siirto. Nämä viimeiset alkiot olivat pakastettaessa niitä huonoimpia joten odotukset eivät olleet korkealla tosiaankaan. Mutta näin kävi, ihemeellistä ja pelottavaa.



t. Vix ja tuplat rv 8 + 0

Änkäsin siis itseni täksi aamuksi gynen polille ultraan vuotojen takia, ja ultrassa näkyi PIENENPIENI SYKKEENLEPATUS :' o)

Tarkistusultra kahden viikon päähän, ja gyne epäili vuodon aiheuttajaksi hematoomaa, mutta nyt siis kaikki niin hyvin kuin asiat voi vaan olla. Uiminen kiellettiin niin kauan kun vuotoa jatkuu, mutta se nyt on murheista pienin kaiken muun rinnalla. Kahlaan sitten vain jalkoja myöten rantavedessä esikoisen seurana.



Luin illalla täältä muiden iloisia ultrakuulumisia, ja olin varma, ettei kaikilla vaan voi olla asiat yhtä iloisesti, mutta nyt siis yhtä iloisin mielin.



Sissi