Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Endo + lapsettomuus/hoidot

18.06.2006 |

Ajattelin vain kysellä vähän kohtalotovereita.



Mulla todettiin paha endometrioosi vuosi sitten, ja leikkausten jälkeen lääkäri ei pitänyt luomuraskautta edes mahdollisena. Halusimme kuitenkin yrittää edes muutaman kuukauden, koska en/emme olleet koskaan saaneet sitä mahdollisuutta tai edes yrittäneet lasta. Asiasta oli alettu juuri keskustella ennen kuin endo todettiin.



Nyt olen käymässä läpi ensimmäistä IVF-hoitoa. Aloitin pistokset kolme päivää sitten. Olen mielenkiinnolla seurannut tämän palstan keskusteluja, ja haluaisin kai vähän rohkaisua siihen, että raskaus tosiaan on mahdollinen.



Täältä lukee kuinka jollekin on tullut hoidoissa yli 30 munarakkulaa, ja minulle sanottu, että hyvä jos kuusi saadaan talteen. Vähän siis pelottaa, että tuleeko tästä mitään!?



Ja aika vähän on myös keskustelua siitä, miten parisuhde voi hoitojen aikana. Minusta tuntuu, että mua ei niinkään pistä sekaisin nämä hoidot, mutta mies on kyllä todella rasittava. Joten siinä suhteessa menee hieman penkin alle. Entä muilla?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
18.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kuulla pahasta endostasi. Oireilitko kovasti? Toivottavasti hoidot tuovat pian plussan!



Itselläni varmistui endo 4/03. Molemmat munatorvet todettiin tukkeutuneiksi ja endoani lääkäri luonnehti ärhäkäksi. Hoitoihin lähdimme/pääsimme suoraan, ja ekan ivf:n punktio oli sitten elokuussa. Talteen saatiin 9 munarakkulaa, joista 8 sisälsi munasolun. 6 hedelmöittyi, ja yksi näistä siirrettiin pakastealkiosiirtona 2/04. Poikamme sitten syntyi 10/04 :)



Siis, jos kuusikin munarakkulaa saadaan talteen, se on ihan hyvä määrä. No etenkin jos kaikissa on munasolu. Hedelmöittyminen on sitten asia erikseen, toivottavasti sekin onnistuu teillä hyvin!



Kukin tietysti suhtautuu näihin hoitoihin omalla tavallaan, miehesi voi olla hyvinkin peloissaan/pettynyt/ihmeissään.. Meille syntyi lähipiiriin 8 lasta sinä aikana kun itse sain endo-diagnoosin ja olimme hoidoissa.. se oli rankkaa aikaa, kyllä meinasi mielenterveys järkkyä. Meillä mies otti asian tyynemmin, liekö ollut vaikutusta sillä ettei vika ollut fyysisesti hänessä.. Parisuhdekin oli kovilla, tosin niin se oli sitten pikkuvauva-aikanakin koliikin ja muiden valvomisien kanssa ;) Seksielämäkään ei ollut ihan mutkatonta silloin endokipujen aikaan, saati sitten hoitojen aikana - henkisesti ja fyysisesti - , eikä raskausaika hiivoineen ja kuivuuksineen tai imetysaika muine limakalvovaivoineen tuoneet helpotusta.. Mutta tätä se on elämä, kun yksi asia helpottaa, alkaa toinen rassata!



Joka tapauksessa, kovasti onnea teille hoitoihin!!



t. Itta rv27+2



(niin, meidän kohdalle osui luomuihme pas-raskauden jälkeen: pitkän imetyksen jälkeen tuli vain yhdet menkat, ja nyt olen jälleen raskaana. Liekö hormonihoidot + raskaus + imetys olleet sellainen hormonikuuri että kuivui tukkeumatkin munatorvista :) )

Vierailija
2/2 |
18.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

...että kyllä se sitten luomunakin tulee, kun lakkaa panikoimasta! ...ja sehän on sitä ironiaa, mikä täs endossa juuri on, että se parantaa, mitä ei voi saada. :)



Mulla ei ollut mitään oireita koko endosta, kunnes ihan yhtäkkiä kuukautiskivut tulivat niin pahoiksi etten voinut kävellä ja ihan niiden johdosta jouduin sairaalaan.



Sitten nopeutettiin leikkausaikataulua, ja näistä pahimmista kivuista ei tarvinnut odottaa kuin 2 kk, niin pääsin kirurgin veitsen alle.



Tosin sekään ei ollut aivan ongelmatonta, sillä kasvaimia oli muuallakin kuin ns. synnytyselimissä, ja siitä syystä tehtiin kolme isoa operaatiota (tuli komplikaatioita, käväsin teholla ym ym.) Joten jouluna saatiin vasta mut " kasaan" - niin sanoakseni.



Ja nyt sitten näissä hoidoissa! - ja " terveenä" :) Onneksi kummassakaan meistä ei ole mitään kummempaa vikaa, eli hormoonit kohdallaan ja siittiötkin ihan hyviä, joten toiveet on aika korkeella - vaikka olenkin ikuinen pessimisti!



Ja oli ihana kuulla, ettei suhdekaan ole aina sitä ruusuilla tanssimista, kun kaverit aina kertoo, kuinka mies hieroo selkää ja on koko ajan niin ihanasti tukena. Mulla kun on ns. perussuomalainen mies, jota ei kauheasti nämä naisten kotkotukset jaksa liikauttaa. Ja siksi tunnenkin välillä suurta kateutta kanssasisariani kohtaan. *sallittaneen*



Ja empä tiedä. Kai se on sitten nämä hormonit - sillä nyt tuntuu taas ihan hyvältä. Varmaan kiitos kuuluu myös sinulle. :)



Hyvää yötä - peti kutsuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla