Mitkä sairaudet uudessa kumppanissa olisi sinulle turn off?
Kommentit (38)
Tiettyjen sairauksien lisäksi (joita ylempänä jo luettelin) myös se olisi turn off, jos mies ei pyrkisi ennaltaehkäisemään sairauksia terveillä elämäntavoilla tai ettei hän suhtautuisi todetun sairautensa hoitamiseen vakavasti.
Vakavat mt-ongelmat, sukupuolitaudit, alkoholismi, potenssiongelmat.
Minä tutustuin ihanaan mieheen ja aloimme tapailla. Hän kertoi heti avoimesti, että hänellä on sukupuoliherpes. Ei tuo nyt niin kauhea tauti ole ettenkö ole jatkanut tapailua vaikka tiedostankin riskin. Olemme harrastaneet seksiäkin useaan otteeseen eikä minua haittaa. Ehkä mielenterveysongelmista kärsivää en tapailisi..
Vierailija kirjoitti:
Minä tutustuin ihanaan mieheen ja aloimme tapailla. Hän kertoi heti avoimesti, että hänellä on sukupuoliherpes. Ei tuo nyt niin kauhea tauti ole ettenkö ole jatkanut tapailua vaikka tiedostankin riskin. Olemme harrastaneet seksiäkin useaan otteeseen eikä minua haittaa. Ehkä mielenterveysongelmista kärsivää en tapailisi..
Minua haittaisi, en haluaisi itselleni loppuelämän riesaa.
Feminismi sekä kaikki muut mt-ongelma.
Ylipaino on myös todella turn-off.
Aika jännä toi mt.sairauksien kauhistelu on, kun niitä on jossain elämänvaiheessa joka toisella.
Syynä on useimmiten jonkinlainen liikakuormitus tai trauma, josta normaali reaktio on elimistön hätäsignaali.
Sitäkin huvittavampaa, kun tällä palstalla mt.sairaudet ovat ilmiselvästi yleisempiä kuin keskivertoväestössä.
Mutta epäilemättä niin on yksinäisyyskin.
HIV, AIDS, alapääherpes, alkoholismi, päihderiippuvaisuus, peliongelmat, psykopatia (tosin se ei ole sairaus, vaan persoonallisuudenpiirre), voimakas narsismi (lievä on ok), psykoosit, skitsofrenia, paha impulssikontrollin häiriö, paha dementia, pitkälle edennyt Alzheimerin tauti. Krooniset kipu- ja väsymysoireyhtymätkin voisivat olla erittäin raskaita arjessa.
T. N42
Itse olen sairastanut vakavan masennuksen. Siitä selvisin hyvällä ja tiiviillä terapialla ja kovalla omalla työllä ja halulla parantua. En kuitenkaan alkaisi seurustelemaan miehen kanssa jolla paraneminen olisi vielä kesken. Ihminen ei ole silloin oma itsensä.
Riippuvuudet ovat ehdoton ei. Vasta raitistunutkin mies ei ehkä ole se houkuttelivin. Moni heistä elää niin siinä raittiuden hurmoksessa ja elämä ja tunteet pyörivät oman navan ympärillä. Ovat myös kovia leimaamaan alkoholisteiksi ne jotka sitä alkoholia käyttää vähänkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä toi mt.sairauksien kauhistelu on, kun niitä on jossain elämänvaiheessa joka toisella.
Syynä on useimmiten jonkinlainen liikakuormitus tai trauma, josta normaali reaktio on elimistön hätäsignaali.Sitäkin huvittavampaa, kun tällä palstalla mt.sairaudet ovat ilmiselvästi yleisempiä kuin keskivertoväestössä.
Mutta epäilemättä niin on yksinäisyyskin.
Jännää se on, ainakin jos tarkoitetaan aivan kaikkia mt-ongelmia. Hankalaa on löytää kumppani, joka ei koskaan oireilisi/olisi oireillut mitenlään. Luulisin että suurin osa viittaa kuitenkin vakavempiin psyykkisiin sairauksiin tällä. Jännää on myös tuo että narsismi aina mainitaan, onhan niitä muita vähintään yhtä ikäviä persoonallisuusongelmia.
Minä tykkään päihteitä käyttävästä kumppanista. Joidenkin mielestä väärinkäyttöä, mutta meillä on kivaa kaksin. Jos toinen ei pääsisi liikkumaan olisi ikävää, kun tykkäämme liikkua luonnossa. Eli en välttämättä pyörätuolissa istunutta miestä olisi ensimmäisenä välinnut. Meillä on molemmilla miltei kaikki tässä ketjussa usein mainitut "ongelmat".
Avanne. Vaikka tiedän, ettei ne vuoda tai haise nykyään, mielikuva on liian ikävä. Joo, olen itsekin ikävä, tiedän.
Bipo. Kokemusta on lähipiiristä, ja epämiellyttävämpää tekopyhempää ihmistä saa hakea. Käsittämättömällä tavalla pitää itseään vielä kuin jonakin "valittuna" jonka elämällä on joku suuri merkitys. :(
Jos on vuoteen omana. Olen liikunnallinen ja en keksi mitä yhteistä meillä olisi. Pyörätuoli ei taas haittaisi.
Jos kertoo että mt-ongelma(t) on turn-off niin pitäisi tarkentaa mikä tai mitkä niistä koska kuten fyysiset sairaudet tai ongelmat niin niitä on paljon erilaisia kun myös mielenongelmia. Maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä jolla ei olisi minkäänlaisia vaivoja tai ongelmia.
Menee OT:ksi, mutta itse ajattelin nuorena, etten halua "sairasta" kumppania. Työkaverikseni tuli sitten mies, jolla on todella vaikea Crohnin tauti. Hän on aina välillä sairaalassa sen takia. No, meistä tuli hyvät ystävät töissä ja lopulta puolen vuoden kuluttua mies tunnusti tunteensa minua kohtaan. Ja samalla hetkellä myönsin itselleni, että myös minulla on tunteita häntä kohtaan. Olemme olleet yhdessä nyt 5 vuotta, enkä ikinä vaihtaisi häntä pois, vaikka sairaus tuo välillä isojakin käytännön haasteita ja on stressaavaa meille molemmille.
En nyt todellakaan väitä olevani pyhimys. En esimerkiksi haluaisi päihdeongelmaista kumppania, mutta jotkut hankaluudet ihminen on valmis sietämään.
N30
Kuppa ja rutto, ainakin.