Saimme lapsen ja nyt mies haukkuu miten väsyneeltä näytän ja häntä hävettää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kahden lapsen äitinä ja nyt raskaana ollessa en ymmärrä miksi pitää lopettaa itsestä huolehtiminen lapsen saantiin. Se ei vie kauaa aikaa, että puet päälle normaalit vaatteet (verrattuna jotkut kauhtanat collarit), kampaat/laitat hiukset ja teet vaikka ihan pikaisen meikin. Itse meikkaan kevyesti joka päivä, vaikka ei edes olisi menoja. En tee sitä toki pelkästään miehen vuoksi vaan itseni, mutta ymmärrän kyllä jos mies ajattelee noin kuin sinun miehesi. Ja tästä saa vetää herneen nenään ihan vapaasti, koska näinhän ei kuulu toimia ;)

Jaksan hädin tuskin  keittää kahvia ja laittaa housut jalkaan etten järkyttäisi ikkunan ohi kulkevia ihmisiä , en todellakaan  jaksa ruveta leikkimään ripsientaivuttimen ja rispsivärin ja eyelinerin ja  luomivärinpohjustajan ja luomivärin ja meikinpohjustusvoiteen ja meikkivoiteen ja poskipunan ja ja ...  kanssa. Liikaa vaadittu just nyt!  Olo on univelan takia ihan känninen koko ajan ja kun suurimman osan ajasta nökötän kotona lapsen kanssa on ihan sama, miltä näytän. Paitsi mies vissiin odottaa että hiippailisin täällä Kauniit & Rohkeat-tyyliin satiinisessa aamutakissa ja  korkkareissa shamppanjaa hörppien...

Ap

Tuoko on sun normaali kevyt arkimeikki!?! Miten olisi ihan kulmakynä (jos tarvitsee), kevyt päivävoide ja ripsiväri sekä huulikiiltoa? Aikaa menee ehkä 3 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kahden lapsen äitinä ja nyt raskaana ollessa en ymmärrä miksi pitää lopettaa itsestä huolehtiminen lapsen saantiin. Se ei vie kauaa aikaa, että puet päälle normaalit vaatteet (verrattuna jotkut kauhtanat collarit), kampaat/laitat hiukset ja teet vaikka ihan pikaisen meikin. Itse meikkaan kevyesti joka päivä, vaikka ei edes olisi menoja. En tee sitä toki pelkästään miehen vuoksi vaan itseni, mutta ymmärrän kyllä jos mies ajattelee noin kuin sinun miehesi. Ja tästä saa vetää herneen nenään ihan vapaasti, koska näinhän ei kuulu toimia ;)

Jaksan hädin tuskin  keittää kahvia ja laittaa housut jalkaan etten järkyttäisi ikkunan ohi kulkevia ihmisiä , en todellakaan  jaksa ruveta leikkimään ripsientaivuttimen ja rispsivärin ja eyelinerin ja  luomivärinpohjustajan ja luomivärin ja meikinpohjustusvoiteen ja meikkivoiteen ja poskipunan ja ja ...  kanssa. Liikaa vaadittu just nyt!  Olo on univelan takia ihan känninen koko ajan ja kun suurimman osan ajasta nökötän kotona lapsen kanssa on ihan sama, miltä näytän. Paitsi mies vissiin odottaa että hiippailisin täällä Kauniit & Rohkeat-tyyliin satiinisessa aamutakissa ja  korkkareissa shamppanjaa hörppien...

Ap

Kevyeen ehostukseen ei tarvitse tällaista arsenaalia meikkiä ;). Ihan vaan vaikka meikkipuuteri, valokynä, ripsari (tai ripsenpidenykset, joiden laiton ajan mies voi olla vauvan kanssa ja itse nukkua) ja luomikynä riittää. Mutta toki kukin tavallaan :)

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Olimme yhdessä yli 10v, lähes nelikymppisiä, lapsi hartaasti odotettu ja toivottu.

Mies juoksi vauvan synnyttyä ties missä, oli öitä pois mitään ilmoittamatta. Ei käynyt edes kaupassa, esim synnäriltä tultuani kotona ei ollut mitään syötävää, ja kun äitini toi meille ruokaa, mies nosti metelin. Muutenkin huusi ja haukkui minua. Kun vauva itki, olin kuulemma huonolla kasvatuksellani viikon ikäisen lapsen jo pilannut.

Irvaili myös ulkonäölleni, kun meikki ei ollut tiptop vaan oli tupsahtanut liikaa puuteria poskelle ja ku käteni kuivuivat jatkuvasta vaipanvaihdosta ja pesemisestä.

Sitten yhtäkkiä, mitään ilmoittamatta, keräsi tavaransa ja lähti. Se oli shokki, mutta jo seuraavana päivänä havaitsin, että minun ja vauvan arki oli paljon parempaa, stressittömämpää ja tasaisempaa kaksin.

Toivottavasti ette ole missään yhteydessä tuollaiseen cusipäähän.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Mies saisi tuossa tilanteessa kustantaa mulle ripsienpidennykset ja kulmakarvojen varjayksen. 

Voisin itse sen verran joustaa, etta laittaisin valokynaa ja puuteria, ehka sipaisun huulipunaakin. Tuohon menee pari minuuttia. 

Sitten vauvan kasvot, pää, ja kädet on puuterissa ja huulipunassa, sen lisäksi vielä silmät, kun vauva kuitenkin haroo silmiään. Yök, kaikkea sinä vauvallesi syötät.

Sinansa hyva pointti. Mulla siis ei ole vauvaa, ei ole koskaan ollut, eika tule koskaan olemaankaan, niin en osannut ottaa transferia huomioon. 

Mutta toisaalta on vaikea kuvitella etta se vauva tosiaan saisi jotenkin hierottua kaiken mun meikin itseensa. 

Mene vaikka viikonlopuksi johonkin kylpylä-hotelliin ja jätä lapsi miehen hoiviin. Sitten voitte vertailla kumpi teistä näyttää freesimmältä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuota näytät ja alle teki oma äitini.

Olin 21v esikoisen ollessa vauva, mies teki reissuhommiabympäri maailmaa ja olin siis melkein yh.

Äitini usein ihmetteli ääneen Miten olen päästänyt itseni rouvittymaan tuossa iässä, kun en meikkaa enkä laita hiuksia kuin ponnarille.

No nyt olen itse 50v täti ihminen. Olen pysynyt normaalipainossa, huolittelen itseni päivittäin, käyn kampaajalla ja vaatteet ovat siistejä merkkivaatteita.

Vain mainitakseni oli äiti iässäni jo 30kg ylipainoinen, lyhyet ohuet hiukset ja näytti ikäistään vanhemmalta.

Ap, jätä puolison kommentit omaan arvoon. Nuo puheet nousevat sanojan omasta heikosta arvomaailmasta

Mielestäni AP:n pitäisi noiden kommenttien omaan arvoon jättämisen lisäksi jättää noita kommentteja laukova puolisokin.

On teillä miehiä. Tsemppiä ap. Mä en ole meikannut 13v wikä mies ole sanonut yhtään mitään.

Eikö teidän meikkaavien äitien vauvat klähpi käsillään teidän kasvoja missään vaiheessa päivää? Ettekö te pidä vauvaa poski poskea vasten? Meikki tarttuu vauvan ihoon, varsinkin käsiin, ja sitten vauva hieroo meikissä olevia käsiään suuhunsa ja silmiinsä. Tuoko on teistä terveellistä vastasyntyneelle? Miltä puuteri ja huulipuna tuntuu teidän silmissä, jos laitatte niitä silmiin?

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Mies saisi tuossa tilanteessa kustantaa mulle ripsienpidennykset ja kulmakarvojen varjayksen. 

Voisin itse sen verran joustaa, etta laittaisin valokynaa ja puuteria, ehka sipaisun huulipunaakin. Tuohon menee pari minuuttia. 

Sitten vauvan kasvot, pää, ja kädet on puuterissa ja huulipunassa, sen lisäksi vielä silmät, kun vauva kuitenkin haroo silmiään. Yök, kaikkea sinä vauvallesi syötät.

Sinansa hyva pointti. Mulla siis ei ole vauvaa, ei ole koskaan ollut, eika tule koskaan olemaankaan, niin en osannut ottaa transferia huomioon. 

Mutta toisaalta on vaikea kuvitella etta se vauva tosiaan saisi jotenkin hierottua kaiken mun meikin itseensa. 

No ilmankos. Vauvaa nyt tulee pidettyä ihan lähellä, mutta eihän ongelmaa ole heillä, jotka eivät koskaan vauvaansa suukottele eivätkä anna vauvan koskea kasvoihin. Se ei onnistu muuten kuin pitämällä vauvaa mahdollisimman kaukana itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä näytin väsyneenä meikit naamassa ihan järkyttävältä. Kasvojen iho oli ihan ohutta ruttusta paperia unen puutteen takia niin näky oli vielä hirveämpi kun siihen laittoi meikkivoidetta.

Ja muutenkaan en jaksanut seistä peilin edessä kun jalat löi loukkua.

Ehkä meikkivoide on liian raskas..? Ja istuenkin voi meikata ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näytin väsyneenä meikit naamassa ihan järkyttävältä. Kasvojen iho oli ihan ohutta ruttusta paperia unen puutteen takia niin näky oli vielä hirveämpi kun siihen laittoi meikkivoidetta.

Ja muutenkaan en jaksanut seistä peilin edessä kun jalat löi loukkua.

Ehkä meikkivoide on liian raskas..? Ja istuenkin voi meikata ;)

Joo ehdottomasti nyt on se hetki, kun kannattaa suunnata energia uuden, sopivamman meikkivoiteen etsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän meikkaavien äitien vauvat klähpi käsillään teidän kasvoja missään vaiheessa päivää? Ettekö te pidä vauvaa poski poskea vasten? Meikki tarttuu vauvan ihoon, varsinkin käsiin, ja sitten vauva hieroo meikissä olevia käsiään suuhunsa ja silmiinsä. Tuoko on teistä terveellistä vastasyntyneelle? Miltä puuteri ja huulipuna tuntuu teidän silmissä, jos laitatte niitä silmiin?

Miksi sen lapsen pitäisi lähmiä vanhempansa naamaa, en ymmärrä. Voihan sitä sylitellä ja halailla ilman että naamaan kosketaan, eihän sun puolisokaan ole käsillään naamassa kiinni eikä se tarkoita ettei olisi hellyyttä ja läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näytin väsyneenä meikit naamassa ihan järkyttävältä. Kasvojen iho oli ihan ohutta ruttusta paperia unen puutteen takia niin näky oli vielä hirveämpi kun siihen laittoi meikkivoidetta.

Ja muutenkaan en jaksanut seistä peilin edessä kun jalat löi loukkua.

Ehkä meikkivoide on liian raskas..? Ja istuenkin voi meikata ;)

Joo ehdottomasti nyt on se hetki, kun kannattaa suunnata energia uuden, sopivamman meikkivoiteen etsimiseen.

Jos naama on ruttuinen kun satavuotiaalla niin siihen ei mikään meikkivoide sulaudu nätisti.

Ja nyt olen saanut pari vuotta nukkua paremmin niin sama meikkivoide passaa oikein hyvin ja iho on palautunut normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä hammaslääkäriin meikattuna? Onko se ihan kartalla :D 

Minulla ainakin meikit menee siellä pilalle. Huulipuna, puuteri ja meikkivoide sotkee hl:n hanskat vaikka laittaisin ne kuinka huolella. Silmämeikki suttaantuu kun silmät vuotaa...

Juuri kolmesti hammaslääkärillä käyneenä: Ensimmäisellä kerralla vetäisin huulipunaa normisti matkaa varten. Ensi töiksi se ystävällisesti pyyhkäistiin pois. Seuraavat kerrat menin suihkupuhtain naamoin ja meikkasin vasta toimenpiteen jälkeen kotiin lähtiessä.

Pitää olla sen verran tilannetajua, että ajattelee, mihin menee pakkelit naamassa. Toinen joutuu sörkkimään suutasi puoli tuntia ja ne meikkivoiteet on tosiaan sen jälkeen sen käsissä.

Tuskin sitä kiinnostaa se hipiän värisävy - pikemmin tuhti meikki estää huomaamasta kun potilaan naama valkenee ennen pyörtymistä tai sydäriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Olimme yhdessä yli 10v, lähes nelikymppisiä, lapsi hartaasti odotettu ja toivottu.

Mies juoksi vauvan synnyttyä ties missä, oli öitä pois mitään ilmoittamatta. Ei käynyt edes kaupassa, esim synnäriltä tultuani kotona ei ollut mitään syötävää, ja kun äitini toi meille ruokaa, mies nosti metelin. Muutenkin huusi ja haukkui minua. Kun vauva itki, olin kuulemma huonolla kasvatuksellani viikon ikäisen lapsen jo pilannut.

Irvaili myös ulkonäölleni, kun meikki ei ollut tiptop vaan oli tupsahtanut liikaa puuteria poskelle ja ku käteni kuivuivat jatkuvasta vaipanvaihdosta ja pesemisestä.

Sitten yhtäkkiä, mitään ilmoittamatta, keräsi tavaransa ja lähti. Se oli shokki, mutta jo seuraavana päivänä havaitsin, että minun ja vauvan arki oli paljon parempaa, stressittömämpää ja tasaisempaa kaksin.

Toivottavasti ette ole missään yhteydessä tuollaiseen cusipäähän.

Pakko olla. Miestä ei pariin vuoteen kiinnostanut, välillä tapasi lasta, välillä oli kuukausien taukoja. Sitten yhtäkkiä ilmoitti, että tulee ja hakee lapsen (luulen, että sukulaistensa painostuksesta), jota oli viimeksi nähnyt puoli vuotta aiemmin. Ei vaan tullut tapaamisiin, vaikka niitä ehdotin.

En suostunut, sanoin, että ensin täytyy olla muutama tapaaminen niin, että minä istun esim puiston penkillä, kun he on leikkipuistossa, tms, että lapsi tottuu häneen. Tästä nousi hirveä haloo, mutta lastenvalvoja oli samaa mieltä, että tapaamisiin pitää totutella vähitellen.

Ne tapaamiset oli aika raskaita, mies väheksyi esim tapaamiseen lapselle tuomiani eväitä (kuten lihapullia) ja ääneen sanoi, että ei halua olla entisten naisensa kanssa tekemisissä. Sitten, kun lapsi jäi tapaamisiin ilman minua, hän huusi puolitoista vuotta useana yönä tapaamisten jälkeen öisin silmitöntä huutoa ja päivälläkin itki.

Nyt lapsi häntä kyllä tapaa, mutta ei haluaisi millään mennä tapaamisiin. Olen vaan vienyt, koska lapsen ja isän suhdetta pitää tukea. Ja lapsi anelee lähes päivittäin, että ei tarvitsisi sinne enää koskaan mennä, mutta vaihtoehtojahan ei ole. Isän luona ei kuulemma saa esim itkeä, jos on ikävä tai paha mieli vaan pitää olla reipas ja iloinen.

Tässä sitä taas nähdään joidenkin miesten epärehellisyys samoin epärealistiset tavoitteet. Kävelevät mallit eivät lähde ilmaiseksi vaan silti miehet haluaa näitä ja vieläpä varattomina. Miesten taso vaikuttaa päivä päivältä yhä surkeammalta ja syntyvyys sen kuin laskee..

miehet ovat narsisteja, yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu. Olimme yhdessä yli 10v, lähes nelikymppisiä, lapsi hartaasti odotettu ja toivottu.

Mies juoksi vauvan synnyttyä ties missä, oli öitä pois mitään ilmoittamatta. Ei käynyt edes kaupassa, esim synnäriltä tultuani kotona ei ollut mitään syötävää, ja kun äitini toi meille ruokaa, mies nosti metelin. Muutenkin huusi ja haukkui minua. Kun vauva itki, olin kuulemma huonolla kasvatuksellani viikon ikäisen lapsen jo pilannut.

Irvaili myös ulkonäölleni, kun meikki ei ollut tiptop vaan oli tupsahtanut liikaa puuteria poskelle ja ku käteni kuivuivat jatkuvasta vaipanvaihdosta ja pesemisestä.

Sitten yhtäkkiä, mitään ilmoittamatta, keräsi tavaransa ja lähti. Se oli shokki, mutta jo seuraavana päivänä havaitsin, että minun ja vauvan arki oli paljon parempaa, stressittömämpää ja tasaisempaa kaksin.

Toivottavasti ette ole missään yhteydessä tuollaiseen cusipäähän.

Pakko olla. Miestä ei pariin vuoteen kiinnostanut, välillä tapasi lasta, välillä oli kuukausien taukoja. Sitten yhtäkkiä ilmoitti, että tulee ja hakee lapsen (luulen, että sukulaistensa painostuksesta), jota oli viimeksi nähnyt puoli vuotta aiemmin. Ei vaan tullut tapaamisiin, vaikka niitä ehdotin.

En suostunut, sanoin, että ensin täytyy olla muutama tapaaminen niin, että minä istun esim puiston penkillä, kun he on leikkipuistossa, tms, että lapsi tottuu häneen. Tästä nousi hirveä haloo, mutta lastenvalvoja oli samaa mieltä, että tapaamisiin pitää totutella vähitellen.

Ne tapaamiset oli aika raskaita, mies väheksyi esim tapaamiseen lapselle tuomiani eväitä (kuten lihapullia) ja ääneen sanoi, että ei halua olla entisten naisensa kanssa tekemisissä. Sitten, kun lapsi jäi tapaamisiin ilman minua, hän huusi puolitoista vuotta useana yönä tapaamisten jälkeen öisin silmitöntä huutoa ja päivälläkin itki.

Nyt lapsi häntä kyllä tapaa, mutta ei haluaisi millään mennä tapaamisiin. Olen vaan vienyt, koska lapsen ja isän suhdetta pitää tukea. Ja lapsi anelee lähes päivittäin, että ei tarvitsisi sinne enää koskaan mennä, mutta vaihtoehtojahan ei ole. Isän luona ei kuulemma saa esim itkeä, jos on ikävä tai paha mieli vaan pitää olla reipas ja iloinen.

Kamalaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Itse kahden lapsen äitinä ja nyt raskaana ollessa en ymmärrä miksi pitää lopettaa itsestä huolehtiminen lapsen saantiin. Se ei vie kauaa aikaa, että puet päälle normaalit vaatteet (verrattuna jotkut kauhtanat collarit), kampaat/laitat hiukset ja teet vaikka ihan pikaisen meikin. Itse meikkaan kevyesti joka päivä, vaikka ei edes olisi menoja. En tee sitä toki pelkästään miehen vuoksi vaan itseni, mutta ymmärrän kyllä jos mies ajattelee noin kuin sinun miehesi. Ja tästä saa vetää herneen nenään ihan vapaasti, koska näinhän ei kuulu toimia ;)

Mäkin oon jaksanut hyvin laittautua pikkulapsiajat, en ollut kovin väsynyt. Ymmärrän ja tsemppaan silti niitä jotka eivät jaksa. Ei tarvitsekaan jaksaa, ja pikkulapsi aika on lopulta onneksi tosi lyhyt, joten mitä pahaa tapahtuu, jos nainen on vähän homssuinen hetken aikaa?  Elämässä on erilaisia ajanjaksoja, eikä aina voi toimia samalla tavalla, vaan tilanteiden mukaan mennään. Mikä sua vaivaa, kun et ymmärrä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mielestä hammaslääkäriin meikattuna? Onko se ihan kartalla :D 

Minulla ainakin meikit menee siellä pilalle. Huulipuna, puuteri ja meikkivoide sotkee hl:n hanskat vaikka laittaisin ne kuinka huolella. Silmämeikki suttaantuu kun silmät vuotaa...

Juuri kolmesti hammaslääkärillä käyneenä: Ensimmäisellä kerralla vetäisin huulipunaa normisti matkaa varten. Ensi töiksi se ystävällisesti pyyhkäistiin pois. Seuraavat kerrat menin suihkupuhtain naamoin ja meikkasin vasta toimenpiteen jälkeen kotiin lähtiessä.

Pitää olla sen verran tilannetajua, että ajattelee, mihin menee pakkelit naamassa. Toinen joutuu sörkkimään suutasi puoli tuntia ja ne meikkivoiteet on tosiaan sen jälkeen sen käsissä.

Tuskin sitä kiinnostaa se hipiän värisävy - pikemmin tuhti meikki estää huomaamasta kun potilaan naama valkenee ennen pyörtymistä tai sydäriä.

Ma kavin just sattumalta kanssa eilen hammaslaakarissa (takahampaasta lohkesi pala). 

Menin sinne toista, eli mulla oli jo "valmiiksi" huulipunaa. 

Hammaslaakari loysi hampaasta ison reian, porasi ja paikkasi sen. Tahan meni n. puoli tuntia. 

Kommentoin, koska kiinnitin poistuessa erikseen huomiota siihen, etta huulipunat eivat olleet levinneet ollenkaan :D

Silmameikki ja puuteri olivat niinikaan paikallaan, sain silmieni suojaksi roiskeita vastaan suojalasit ja koska puudutettiin, en kokenut mitaan kipuakaan joka olisi saanut silmat vettymaan ym.