Lue keskustelun säännöt.
Löydät maasta lompakon täynnä käteistä rahaa, mitä teet?
Kommentit (678)
Tässä konkurssissa tekisi mieli sanoa että pidän rahat, mutta tuossa tilanteessa tulisi mieleen että entä jos ne on jonkun vanhan mummelin viimeiset pennit, joten varmaan veisin poliisilaitokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä tein niin, että katsoin pankkikortista tyypin nimen (joka oli harvinainen) ja soitin numerotiedusteluun, josta yhdistettiin kyseiselle lompakon omistajalle. Tehtiin treffit saman tien (mies suunnilleen juoksi luokseni) ja lompakko pääsi omaan kotiin. Eipä siinä sen kummempaa. Tunsin itseni hyväksi ihmiseksi.
No varmasti rientäisi kuka tahansa hakemaan sitä, jos sanot vaan että "täällä olisi lompakko löytynyt, tuletko hakemaan". Kai nyt edes jotain tuntomerkkejä lompsasta tenttasit ensin, ettet kenelle tahansa saman nimiselle luovuttanut.
Itse asiassa en tentannut. Kuten sanoin, nimi oli tosi erikoinen, vaikea uskoa, että lähitienoolla olisi kaksi täsmälleen saman nimistä. Ja ennen kaikkea, esittäydyttyäni puhelimessa kysyin häneltä, että onko hän huomannut puuttuuko häneltä jotain. Ja hän vastasi "Herranjumala! Ootko löytänyt mun lompakon??" niin helpottuneella äänellä, että enpä sitten kyllä enää mitään kysellyt.
Palauttaisin. Varastin 5-vuotiaana (80-luvulla) hoitopaikasta kimaltelevan sydämenmuotoisen pyyhekumin. Syyllisyys oli kauhea, ei enää ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Minä oon köyhäkin, mutta tietysti veisin poliisilaitokselle, tai missä nyt onkaan löytötavarat.
Samoin. KOSKA jos pitäisin osankaan rahoista, kärsisin omantunnontuskia. En halua kärsiä ainakaan niitä.
Pakenen paikalta, ennen kuin rikolliset palaavat etsimään lompakkoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veisin poliisiasemalle, jos ei olisi mitään henkilötunnisteita lompakossa. Molempiin päin on käynyt näin. Olen löytänyt lompakon ja pystynyt palauttamaan, sekä saanut omani takaisin, kun hukkasin. Näin kuuluu menetellä.
Palautan omistajalle tai vien löytötavaratoimistoon. Ei tulisi mieleenikään ottaa rahoja. Mä luulin suomalaisia rehelliseksi, mutta tää ketju kertoo muuta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin maasta kerran muutaman kympin, ei muuta. Jätin siihen ja jatkoin matkaa, vaikka itsellä oli rahat loppu.
En kokenut oikeaksi ottaa niitä, entä jos ne kuuluivat jollekin toiselle köyhälle?
Vierailija kirjoitti:
Löysin maasta kerran muutaman kympin, ei muuta. Jätin siihen ja jatkoin matkaa, vaikka itsellä oli rahat loppu.
En kokenut oikeaksi ottaa niitä, entä jos ne kuuluivat jollekin toiselle köyhälle?
Pitää ihan kysyä näiltä pyyteettömiltä ja jopa itsenihilisteiltä kuulostavilta ihmisiltä, mikä on tuon ajatusmaailman takana ja synnytäänkö vai tullaanko tuollaiseksi jonkun kokemuksen tai kasvatuksen kautta? Esim. onko uskonto tuossa takana kenties? Itse nimittäin olen lapsesta pitäen ollut minä itse minulle ensin-ihminen, eli otan niin paljon kuin saan ja jos muille jää niin jää ja ei väliä vaikkei jäisi kunhan minä olen saanut kaiken mitä haluan. Pätee myös tämän aloituksen aiheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin maasta kerran muutaman kympin, ei muuta. Jätin siihen ja jatkoin matkaa, vaikka itsellä oli rahat loppu.
En kokenut oikeaksi ottaa niitä, entä jos ne kuuluivat jollekin toiselle köyhälle?
Pitää ihan kysyä näiltä pyyteettömiltä ja jopa itsenihilisteiltä kuulostavilta ihmisiltä, mikä on tuon ajatusmaailman takana ja synnytäänkö vai tullaanko tuollaiseksi jonkun kokemuksen tai kasvatuksen kautta? Esim. onko uskonto tuossa takana kenties? Itse nimittäin olen lapsesta pitäen ollut minä itse minulle ensin-ihminen, eli otan niin paljon kuin saan ja jos muille jää niin jää ja ei väliä vaikkei jäisi kunhan minä olen saanut kaiken mitä haluan. Pätee myös tämän aloituksen aiheen kanssa.
Minulla ainakin usko Jumalaan ohjaa tätä näkemystä. Uskon, että jos teen jotain väärää, niin joudun asiasta viimeistään kuolemani jälkeen tuomittavaksi vaikken koskaan maan päällä jäisikään kiinni ja saisi rangaistusta. Se estää minua tekemästä toiselle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin maasta kerran muutaman kympin, ei muuta. Jätin siihen ja jatkoin matkaa, vaikka itsellä oli rahat loppu.
En kokenut oikeaksi ottaa niitä, entä jos ne kuuluivat jollekin toiselle köyhälle?
Pitää ihan kysyä näiltä pyyteettömiltä ja jopa itsenihilisteiltä kuulostavilta ihmisiltä, mikä on tuon ajatusmaailman takana ja synnytäänkö vai tullaanko tuollaiseksi jonkun kokemuksen tai kasvatuksen kautta? Esim. onko uskonto tuossa takana kenties? Itse nimittäin olen lapsesta pitäen ollut minä itse minulle ensin-ihminen, eli otan niin paljon kuin saan ja jos muille jää niin jää ja ei väliä vaikkei jäisi kunhan minä olen saanut kaiken mitä haluan. Pätee myös tämän aloituksen aiheen kanssa.
Minulla ainakin usko Jumalaan ohjaa tätä näkemystä. Uskon, että jos teen jotain väärää, niin joudun asiasta viimeistään kuolemani jälkeen tuomittavaksi vaikken koskaan maan päällä jäisikään kiinni ja saisi rangaistusta. Se estää minua tekemästä toiselle pahaa.
Mulle taas tulee vain hyvä mieli, jos voin ilahduttaa jotakuta. Ja tietysti "uskon" karmaan ainakin vähän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka oikeasti tietää minne lompakko pitäisi toimittaa? Mistä lähteä etsimään löytötavaratoimistoa joka varmaan on vielä hankalilla aukioloajoilla?
Löysin kävelyllä käydessä vasta bussikortin maasta lumen seasta. Noukin sen ajatellen että onkohan omilla lapsilla tippunut. Otin sen talteen ajatellen että vien sen jonnekkin. Mutta sitten siinä kävellessä aloin miettimään, on aika työlästä lähtä viemään sitä jonnekin myynti/palvelupisteeseen, missä lie se sitten sijaitseekin, tai alkaa seisoskelemaan bussipysäkillä odottamassa oikeanmerkkistä bussia jonka matkaan sen voisi laittaa. Ja löytäisikö kortti siltikään omistajaansa. Mietin myös jos ilmoittaisin paikallisessa facebookryhmässä kortin löytymisestä, mutta sitten muistin nettikirppiskokemuksen perusteella kuinka ihmiset voi olla hankalia ja luvata tulla hakemaan ja sitten järjestelen menoni ja odotan saapujaa joka viime minuutilla ilmottaa että sori en pääsekään tänään. Tai vaatii että minun pitäisi toimittaa kortti hänelle. Tai pahimmassa tapauksessa joku huijari vaatii sitä itselleen.
Hetken mietittyäni tajusin millaisen vastuun ja riesan otan kun nostin kortin maasta. Ehkä kortin hukkaaja tulee etsimään sitä lähipäivinä. Niinpä paluumatkalla kävelylenkiltä jätin bussikortin samaan paikkaan mistä löysinkin, ainoastaan että laitoin kortin korkeammalle, tienvaressa olevan metallikaapin päälle, jotta etsijä löytäis paremmin.
Jos otatte lompakosta ensin vähän rahaa ja viette sitten poliisilaitokselle, niin mitä luulette että seuraa kun lompakon omistaja huomaa puuttuvat rahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran löysin kadulta lompakon ja soitin omistajalle, joka oli niin iloinen löytämisestä, että maksoi ihan kohtuullisen löytöpalkkionkin. Joten rehellisyys kannattaa!
Kaikkein todennäköisimmin en edes koskisi koko lompsaan, kävelisin vain ohi. Seuraava pohtikoot että mitä sille tekisi 🌞
Jos kuitenkin sattuisin poimimaan sen maasta, luulen että tutkisin kenelle lompakko kuuluu ja kuinka paljon siellä on rahaa. Näistä riippuen sitten ottaisin joko kaiken tai osan. Voi kuitenkin olla että en kehtaisi, koska pelkäisin jääväni kiinni. Jos voisin olla varma että en jää kiinni, eikä lompakko kuulu millekkään hellyyttävän näköisellä vanhukselle, niin ottaisin varmaan rahat ja veisin vasta sitten poliisiasemalle.
Tilaisuus tekee varkaan.
Ostan kaikilla rahoilla makaroonia, pakastepizzoja, halppaa nauta-sika jauhenlihaa ja olutta, koska olen köyhä toimeentulotuella elävä sosiaalipummi.
veisin lompakon varmaan poliisiasemalle ja jos rahaa on enemmän kun 100 euroa niin otan itelleni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tilanne tapahtui minulle 19 vuotiaana vajaa 20 vuotta sitten. Soitin kaverin paikalle ja pohdittiin mitä tehdään. Tiedettiin tämä henkilö, jolle lompakko kuului. Etsittiin jo numerotiedustelusta osoite ja oltiin viemässä lompakkoa takaisin omistajalleen. Mutta sitten iski ahneus ja päätettiin jakaa n. 300e, mitkä lompakossa olivat. Itse lompakko piilotettiin metsään ison kiven alle.
Voi luoja miten tämä asia jäi vaivaamaan ja edelleen välillä tunnen piston sydämessä asiasta.
Uskon että tämän takia sinusta tuli parempi ihminen.
Hyvää jatkoa.
Jos lompakossa olisi nimi jossain näkyvillä niin kokeilisin numerotiedustelusta saada nron ja palauttaisin (jos salainen numero niin ilmottaisin paikallisessa faceryhmässä löytäneeni jotain) jos lompakossa olisi pelkkää rahaa tai en löytäisi omistajaa niin pitäisin itse ja käyttäisin rahat lapsiini.
Raha kelpaa aina