Löydät maasta lompakon täynnä käteistä rahaa, mitä teet?

Lapsena siskoni kanssa löydettiin. Oli tippunut naapuri rappukäytävän yhdeltä asukkaalta, ajokortti oli niin selvisi.

Vietiin ilosena oikealle omistajalle, ajateltiin saavamme pikku löytöpalkkion.

Kiitoksen saimme sitten lintattiin ovi kiinni, se siintä. Tämä oli 70 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

tässä teille tositarina. aikoinaan löysin jonkun lompakon kun olin menossa ruokatauolle. yritin soittaa siihen numeroon jonka löysin yhteystietoineen eipä vastannut. vein lompakon töihin ja kerroin sielläkin asian. yritin monta kertaa soittaa siihen numeroon mutta ei vaan vastannut.

olin jo lähdössä töistä kun yritin vielä soittaa niin sitten vastasi vanha mummo. kysyin voisinko palauttaa teille lompakon. ei käynyt. alkoi sättiä minua. onhan rahat tallella. sanoin kaikki on tallella ja voinko palauttaa nyt tämän lompakon teille kotiinne. ei edelleenkään käynyt.

mummo lupasi tulla hakemaan lompakon meiltä. annoin numeron ja kotiosoitteen.

mummo tuli ja pyysi heti nähtäväkseen lompakon. otti sen. ei edes kiittänyt. summaa en viitsi mainita mutta iso summa kyseessä. 

mummo alkoi suu vaahdossa puhumaan. rahat ovat perintö ja en kai vaan odota mitään löytöpalkkiota. sanoin etten odota. mummo pyysi juotavaa. annoin ja sitten alkoi tulla tarinaa. mummo söi ja joi meillä. oli kaikkiaan kolme tuntia ja purki huoliaan. ajateltiin ettei voi käskeä mummoa ovesta ulos.

loppujen lopuksi mummo alkoi tehdä lähtöä. kaiken huippu oli kun mummo alkoi haukkua syömisensä joita sai meiltä. haukkui meidät saman tien pahanpäiväisesti.

vihdoin ja viimein mummo lähti. joten loppu tulema on se että en ota mitään maasta vaikka olisi mikä lompakko kello tai ihan mitä tahansa. olkoon siinä ja ottakoon joku toinen minä en ota. sain kyllä opetukseni silloin kun se mummo haukkui söi ja joi meillä kolme tuntia eikä antanut yhtään löytöpalkkiota.

jos joku nyt valittaa että tämä tarina on vale niin tämä tarina on kylläkin taivaan tosi ja monet sen tietävätkin kun olen heille kertonut

Olipas tosi vaikea ihminen, ei kuitenkaan vaikuttanut muistisairaalta, paljon muuta vikaa kylläkin.

Älä kuitenkaan yhdestä hölmöstä tee päätelmiä, mummon käytös kun muutenkaan ei ollut normaalia.

koittaisin selvittää lompakon omistajan jos ei onnistu niin löytötavaratoimistoon.

Mikään summa ei ole niin suuri, että kestäis huonon omantunnon huudon päässä.

Vierailija kirjoitti:

tässä teille tositarina. aikoinaan löysin jonkun lompakon kun olin menossa ruokatauolle. yritin soittaa siihen numeroon jonka löysin yhteystietoineen eipä vastannut. vein lompakon töihin ja kerroin sielläkin asian. yritin monta kertaa soittaa siihen numeroon mutta ei vaan vastannut.

olin jo lähdössä töistä kun yritin vielä soittaa niin sitten vastasi vanha mummo. kysyin voisinko palauttaa teille lompakon. ei käynyt. alkoi sättiä minua. onhan rahat tallella. sanoin kaikki on tallella ja voinko palauttaa nyt tämän lompakon teille kotiinne. ei edelleenkään käynyt.

mummo lupasi tulla hakemaan lompakon meiltä. annoin numeron ja kotiosoitteen.

mummo tuli ja pyysi heti nähtäväkseen lompakon. otti sen. ei edes kiittänyt. summaa en viitsi mainita mutta iso summa kyseessä. 

mummo alkoi suu vaahdossa puhumaan. rahat ovat perintö ja en kai vaan odota mitään löytöpalkkiota. sanoin etten odota. mummo pyysi juotavaa. annoin ja sitten alkoi tulla tarinaa. mummo söi ja joi meillä. oli kaikkiaan kolme tuntia ja purki huoliaan. ajateltiin ettei voi käskeä mummoa ovesta ulos.

loppujen lopuksi mummo alkoi tehdä lähtöä. kaiken huippu oli kun mummo alkoi haukkua syömisensä joita sai meiltä. haukkui meidät saman tien pahanpäiväisesti.

vihdoin ja viimein mummo lähti. joten loppu tulema on se että en ota mitään maasta vaikka olisi mikä lompakko kello tai ihan mitä tahansa. olkoon siinä ja ottakoon joku toinen minä en ota. sain kyllä opetukseni silloin kun se mummo haukkui söi ja joi meillä kolme tuntia eikä antanut yhtään löytöpalkkiota.

jos joku nyt valittaa että tämä tarina on vale niin tämä tarina on kylläkin taivaan tosi ja monet sen tietävätkin kun olen heille kertonut

Tällä vuosiluvulla vaikea uskoa että joku avaa oven ventovieraalle henkilölle.

Löysin maasta 100e käteistä, jonka oli pudottanut taskustaan edellä kulkenut nainen. Palautin rahat. Kaikki ystäväni sanoivat että olisivat pitäneet rahat itsellään 🤷‍♀️

Löydät maasta selällään olevan kilpikonnan, joka avuttomana räpiköi paahtavassa auringossa. Käännätkö kilpikonnan oikeinpäin?

Olen löytänyt kolme käsilaukkua, jotka tietenkin palautin omistajilleen.

Toivottavasti teiltä varkailta katoaa lompakko ja joku kaltaisenne vie kaiken mahdollisen. :)

No jos vaikka lompakossa olisi miljoona euroa, niin kyllä mä sen poliiseille veisin.

Sehän voi olla jonkun köyhän ainoa miljoona.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tilanne tapahtui minulle 19 vuotiaana vajaa 20 vuotta sitten. Soitin kaverin paikalle ja pohdittiin mitä tehdään. Tiedettiin tämä henkilö, jolle lompakko kuului. Etsittiin jo numerotiedustelusta osoite ja oltiin viemässä lompakkoa takaisin omistajalleen. Mutta sitten iski ahneus ja päätettiin jakaa n. 300e, mitkä lompakossa olivat. Itse lompakko piilotettiin metsään ison kiven alle.

Voi luoja miten tämä asia jäi vaivaamaan ja edelleen välillä tunnen piston sydämessä asiasta.

Just tämmöset asiat, missä on toiminut töpösti, jää helposti vaivaamaan. Mutta saattaa olla että olisin itsekin toiminut samalla tavalla, eli ottanut rahat. Mut varmaan muistaisen lopun ikääni.

Löysin kerran lompakon jossa oli 50 euron seteleinä lähes 1500 euroa. Henkilökortin perusteella katsoin omistajan Facebookista ja oli kyllä sen verran epäilyttävän näköinen että päätin pitää rahat etteivät mene ainakaan mihinkään huonoihin juttuihin ja lompakon jätin ulkosalle jonkun muun vietäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos otatte lompakosta ensin vähän rahaa ja viette sitten poliisilaitokselle, niin mitä luulette että seuraa kun lompakon omistaja huomaa puuttuvat rahat?

Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeasti tietää minne lompakko pitäisi toimittaa? Mistä lähteä etsimään löytötavaratoimistoa joka varmaan on vielä hankalilla aukioloajoilla?

Löysin kävelyllä käydessä vasta bussikortin maasta lumen seasta. Noukin sen ajatellen että onkohan omilla lapsilla tippunut. Otin sen talteen ajatellen että vien sen jonnekkin. Mutta sitten siinä kävellessä aloin miettimään, on aika työlästä lähtä viemään sitä jonnekin myynti/palvelupisteeseen, missä lie se sitten sijaitseekin, tai alkaa seisoskelemaan bussipysäkillä odottamassa oikeanmerkkistä bussia jonka matkaan sen voisi laittaa. Ja löytäisikö kortti siltikään omistajaansa. Mietin myös jos ilmoittaisin paikallisessa facebookryhmässä kortin löytymisestä, mutta sitten muistin nettikirppiskokemuksen perusteella kuinka ihmiset voi olla hankalia ja luvata tulla hakemaan ja sitten järjestelen menoni ja odotan saapujaa joka viime minuutilla ilmottaa että sori en pääsekään tänään. Tai vaatii että minun pitäisi toimittaa kortti hänelle. Tai pahimmassa tapauksessa joku huijari vaatii sitä itselleen.

Hetken mietittyäni tajusin millaisen vastuun ja riesan otan kun nostin kortin maasta. Ehkä kortin hukkaaja tulee etsimään sitä lähipäivinä. Niinpä paluumatkalla kävelylenkiltä jätin bussikortin samaan paikkaan mistä löysinkin, ainoastaan että laitoin kortin korkeammalle, tienvaressa olevan metallikaapin päälle, jotta etsijä löytäis paremmin.

Minusta puntaroidessa päätöstä, mitä tehdä löytötavaran kanssa, kannattaa miettiä tovi jos toinenkin, miten itse toivoisi toisten toimivan heidän löytäessään minun hukkaamani tavaran, rahat jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt kolme käsilaukkua, jotka tietenkin palautin omistajilleen.

Toivottavasti teiltä varkailta katoaa lompakko ja joku kaltaisenne vie kaiken mahdollisen. :)

Päälle identiteettivarkaus ja miltsin velat!

Jos lompakossa olis vaikka ajokortti niin googlaisin henkilön. Jos se asuu jossain rikkaiden alueella tai on hyväpalkkaisessa työssä, sosialisoisin itselleni rahat ja veisin lompsan löytötavaratoimistoon. Jos henkilö asuis köyhällä alueella tai olis muuten tavallisessa duunissa, veisin lompakon rahoineen löytötavaratoimistoon.

Vierailija kirjoitti:

En ole köyhä enkä varas, niin tietenkin palauttaisin lompakon.

Varas? Miten se tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.

Todellakin.

Ja samaiset ihmiset valittavat epärehellisistä poliitikoista ja yrityspomoista, vaikka puolet ovat täysiä varkaita kun tilaisuus koittaa.

Kuitenkin ns. bisnespiireissä liikkuvista ihmisistä 99% palauttaisi lompakon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tilanne tapahtui minulle 19 vuotiaana vajaa 20 vuotta sitten. Soitin kaverin paikalle ja pohdittiin mitä tehdään. Tiedettiin tämä henkilö, jolle lompakko kuului. Etsittiin jo numerotiedustelusta osoite ja oltiin viemässä lompakkoa takaisin omistajalleen. Mutta sitten iski ahneus ja päätettiin jakaa n. 300e, mitkä lompakossa olivat. Itse lompakko piilotettiin metsään ison kiven alle.

Voi luoja miten tämä asia jäi vaivaamaan ja edelleen välillä tunnen piston sydämessä asiasta.

Uskon että tämän takia sinusta tuli parempi ihminen.

Hyvää jatkoa.

Tämän takia itsekin varastan lompakkoja. Toivon että jossain kohtaa opin katumaan sitä ja sitten minusta tulee parempi ihminen.

Rehellinen ja rahoissani kirjoitti:

Palauttaisin ja saisin 10%:n löytöpalkkion. En ole pikkurahan puutteessa.

No sehän on mahtavaa, sinulla on millä mällätä. Voit Vauva-palstalla tästä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeasti tietää minne lompakko pitäisi toimittaa? Mistä lähteä etsimään löytötavaratoimistoa joka varmaan on vielä hankalilla aukioloajoilla?

Löysin kävelyllä käydessä vasta bussikortin maasta lumen seasta. Noukin sen ajatellen että onkohan omilla lapsilla tippunut. Otin sen talteen ajatellen että vien sen jonnekkin. Mutta sitten siinä kävellessä aloin miettimään, on aika työlästä lähtä viemään sitä jonnekin myynti/palvelupisteeseen, missä lie se sitten sijaitseekin, tai alkaa seisoskelemaan bussipysäkillä odottamassa oikeanmerkkistä bussia jonka matkaan sen voisi laittaa. Ja löytäisikö kortti siltikään omistajaansa. Mietin myös jos ilmoittaisin paikallisessa facebookryhmässä kortin löytymisestä, mutta sitten muistin nettikirppiskokemuksen perusteella kuinka ihmiset voi olla hankalia ja luvata tulla hakemaan ja sitten järjestelen menoni ja odotan saapujaa joka viime minuutilla ilmottaa että sori en pääsekään tänään. Tai vaatii että minun pitäisi toimittaa kortti hänelle. Tai pahimmassa tapauksessa joku huijari vaatii sitä itselleen.

Hetken mietittyäni tajusin millaisen vastuun ja riesan otan kun nostin kortin maasta. Ehkä kortin hukkaaja tulee etsimään sitä lähipäivinä. Niinpä paluumatkalla kävelylenkiltä jätin bussikortin samaan paikkaan mistä löysinkin, ainoastaan että laitoin kortin korkeammalle, tienvaressa olevan metallikaapin päälle, jotta etsijä löytäis paremmin.

Minusta puntaroidessa päätöstä, mitä tehdä löytötavaran kanssa, kannattaa miettiä tovi jos toinenkin, miten itse toivoisi toisten toimivan heidän löytäessään minun hukkaamani tavaran, rahat jne.

Minä toivoisin että jättäisivät tavaran siihen löytöpaikkaan näkösälle. Tulen kuitenkin etsimään sitä ja kierrän kulkemani reitin uusiksi. Täällä meilläpäin jotkut ääliöt vievät jopa "löytämänsä" pyörät kotiinsa "talteen" ja sitten huutelevat facebookissa kenen pyörä. Eivätkä tajua että pyörän omistaja ei välttämättä ole paikallisessa faceryhmässä. Se on selkeästi jo varastamista. Ei kenelläkään "tipahda" pyörä jonnekkin.

Vierailija kirjoitti:

Veisin poliisiasemalle. Mistä sitä tietää, vaikka siinä lompakossa olisi jonkun köyhän vanhuksen kaikki rahat.

Te, jotka vastasitte, että pitäisitte rahat: Hävetkää.

No ei kyllä hävettäisi YHTÄÄN!