Lue keskustelun säännöt.
Löydät maasta lompakon täynnä käteistä rahaa, mitä teet?
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Löysin joskus lompakon jossa oli 70 markkaa, toimitin henkilölle kotiin.
Olet pyhimys. Kiitos että kerroit sen meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hui, miten moni täällä varastaisi rahat.
Tottakai otetaan irti mikä vain saadaan! Miksi täytyy piipitellä muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin maasta kerran muutaman kympin, ei muuta. Jätin siihen ja jatkoin matkaa, vaikka itsellä oli rahat loppu.
En kokenut oikeaksi ottaa niitä, entä jos ne kuuluivat jollekin toiselle köyhälle?
Pitää ihan kysyä näiltä pyyteettömiltä ja jopa itsenihilisteiltä kuulostavilta ihmisiltä, mikä on tuon ajatusmaailman takana ja synnytäänkö vai tullaanko tuollaiseksi jonkun kokemuksen tai kasvatuksen kautta? Esim. onko uskonto tuossa takana kenties? Itse nimittäin olen lapsesta pitäen ollut minä itse minulle ensin-ihminen, eli otan niin paljon kuin saan ja jos muille jää niin jää ja ei väliä vaikkei jäisi kunhan minä olen saanut kaiken mitä haluan. Pätee myös tämän aloituksen aiheen kanssa.
Kotikasvatus, eli sivistyneet vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti tietää minne lompakko pitäisi toimittaa? Mistä lähteä etsimään löytötavaratoimistoa joka varmaan on vielä hankalilla aukioloajoilla?
Löysin kävelyllä käydessä vasta bussikortin maasta lumen seasta. Noukin sen ajatellen että onkohan omilla lapsilla tippunut. Otin sen talteen ajatellen että vien sen jonnekkin. Mutta sitten siinä kävellessä aloin miettimään, on aika työlästä lähtä viemään sitä jonnekin myynti/palvelupisteeseen, missä lie se sitten sijaitseekin, tai alkaa seisoskelemaan bussipysäkillä odottamassa oikeanmerkkistä bussia jonka matkaan sen voisi laittaa. Ja löytäisikö kortti siltikään omistajaansa. Mietin myös jos ilmoittaisin paikallisessa facebookryhmässä kortin löytymisestä, mutta sitten muistin nettikirppiskokemuksen perusteella kuinka ihmiset voi olla hankalia ja luvata tulla hakemaan ja sitten järjestelen menoni ja odotan saapujaa joka viime minuutilla ilmottaa että sori en pääsekään tänään. Tai vaatii että minun pitäisi toimittaa kortti hänelle. Tai pahimmassa tapauksessa joku huijari vaatii sitä itselleen.
Hetken mietittyäni tajusin millaisen vastuun ja riesan otan kun nostin kortin maasta. Ehkä kortin hukkaaja tulee etsimään sitä lähipäivinä. Niinpä paluumatkalla kävelylenkiltä jätin bussikortin samaan paikkaan mistä löysinkin, ainoastaan että laitoin kortin korkeammalle, tienvaressa olevan metallikaapin päälle, jotta etsijä löytäis paremmin.
Minusta puntaroidessa päätöstä, mitä tehdä löytötavaran kanssa, kannattaa miettiä tovi jos toinenkin, miten itse toivoisi toisten toimivan heidän löytäessään minun hukkaamani tavaran, rahat jne.
Samaa mieltä. Parasta on jättää tavara siihen löytöpaikkaan. Sieltä tavaran omistaja löytää sen parhaiten. Toki kaupassa jos löytyy lompakko, toimitan sen asiakaspalveluun, sieltä omistaja hoksannee kysyä sitä.
Mutta tässäkin on huonot puolensa. Kerran löysin ja vein asiakaspalveluun, niin asiakaspalvelija katsoi oudosti ja pyysi minun henkilötiedot ja yhteystiedot. Ja jälkeenpäin jäin miettimään että mitä jos joku ennen kuin löysin lompakon, oli käynyt tyhjentämässä siitä rahaa, niin laittavatko ne sen minun syyksi...
Vierailija kirjoitti:
Vähän kakspiippuinen juttu. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja aika vähillä pitää tulla toimeen joka toisinaan vetää mielen alas. Jos sattuisin löytämään paljon rahaa niin se olisi tottakai tervetullutta. Toisaalta jos siinä olisi myös ihmisen kaikki rahat... jos taas ne olisivat jonkun rikkaan, niin ei harmittaisi ottaa.
Mitä tämmöisiä jossittelet, kun et tietäisi? Oma tilanteesi ei asiaa oikeuta olet rikas tai köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotkut voisitte pölliä rahat? Miettikää, jos oottekin piilokamerassa ja kyseessä onkin rehellisyystesti.
Entäs sitten?
Vierailija kirjoitti:
sattuiskin jokin tuollainen "onni". kelläänhän ei ole nykyisin enää käteistä, eikä niitä lompakkoja loju..yhyy. Mut tietty ottaisin rahat. Ihan naurettavaa miten ihmiset kehtaa esittää niin saatanan tunnollista. Luuletteko että ne rikkaat rikastuu moraalilla :D
En sano itseäni rikkaaksi, mutta erittäin hyvin toimeentuleva olen. En ole vaurastunut moraalilla, vaan (rehellisellä) työnteolla. Ja kyllä, palauttaisin lompakon koskemattomana rahoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku löytäisi minun hukkaaman tavaran, niin toivoisin että nostat sen löytöpaikkaansa näkyvästi esille. En koskaan ole käynyt löytötavaratoimistossa, mutta voin kuvitella että miten kukaan löytää sieltä satojen tai tuhansien rojujen seasta mitään?
Eli jos olet jossain julkisessa tilassa kun löydät jotain, niin vie tavara kassalle tai asiakaspalveluun, niin sieltä löydän sen. Tai jos olet ulkona niin jätä löytöpaikkaan.
Tähän liittyen, Oulun Raksilan cittarissa tapahtui outoja, sillä minulta hävisi kahdet samanlaiset mustat neulehanskat kauppakärryistä ostosreissujen aikana. Aina siinä samassa kaupassa. Neulehanskat oli ostettu cittarista, joten epäilin jopa olisiko joku myydä nyysinyt ne, luullut kaupan omaisuudeksi, tai sitten joku vaan pölli niitä kärryistäni.
Olis luultavasti piilokamera. En koskisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.
On kyllä yllättävää, kuinka moni tunnustautuu varkaaksi. Olen luullut suomalaisia rehelliseksi kansaksi. Itse olen ulkomailla löytänyt ison summan ja tietysti palauttanut sen oikealle omistajalle.
Mutta täähän onkin nykyään tämmönen p*rs*palsta. Liekkö sitä samoja ihmisiä nämä ps-mielteiset ja tämän keskustelun potentiaaliset varkaat. Toiset älyllisesti ja toiset perinteisesti epärehellisiä.
Jos lompakossa olisi alle 50e ja yhteystiedot, selvittäisin omistajan ja palauttaisin. Jos omistaja ei selviäisi lompakosta, ottaisin rahat, enkä veisi mihinkään löytötavaratoimiston hyllylle rahoja makuuttamaan. Jos omistaja selviäisi lompakosta ja rahaa olisi runsaasti, en ole varma, miten toimisin. Saattaisin omantunnontuskissani googlettaa omistajaa ja "oikeuttaa" itselleni rahojen ottamista. Rikkaan, sikailevan toimitusjohtajan rahat ottaisin. Vapaaehtoistyötä tekevä, köyhä opiskelija saisi rahansa takaisin. Kauheaa ihmisten arvottamista :s
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yhden ainoan kerran ollut tällaisessa tilanteesssa.
Ulkomaalainen puolisoni löysi lompakon ravintolan edestä.
-
Soitimme miltei kaikki lompsasta löytyneet numerot läpi, kunnes saimme vihdoin yhteyden omistajaan, joka oli vahvasti tatuoitu ns. skinhead.
Minusta oli kiva katsoa hänen ilmettään, kun tummanpuhuva ihminen antoi hänelle lompakon, jossa oli se kaikki 150 markkaa jäljelläkin vielä.
Heh, jos joku kuolee nälkään kun itse on hävittänyt rahansa ja ne on viety niin darvin sanoo että voi voi heikot sortuu elon tiellä ja vahvat sen kun porskuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai veisin poliisilaitokselle. Sinne se kuuluisi ja omistaja saisi itselleen kuuluvat rahat takaisin.
Sinä Rakas, joka ottaisit lompakon itsellesi, kysyn": Jos sinulta katoaisi lompakko toivoisitko, että joku veisi sen poliisilaitokselle? ". Jos vastaat kyllä, niin ajatteleppa asiaa uudelleen. 😢❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin maasta kerran muutaman kympin, ei muuta. Jätin siihen ja jatkoin matkaa, vaikka itsellä oli rahat loppu.
En kokenut oikeaksi ottaa niitä, entä jos ne kuuluivat jollekin toiselle köyhälle?
Pitää ihan kysyä näiltä pyyteettömiltä ja jopa itsenihilisteiltä kuulostavilta ihmisiltä, mikä on tuon ajatusmaailman takana ja synnytäänkö vai tullaanko tuollaiseksi jonkun kokemuksen tai kasvatuksen kautta? Esim. onko uskonto tuossa takana kenties? Itse nimittäin olen lapsesta pitäen ollut minä itse minulle ensin-ihminen, eli otan niin paljon kuin saan ja jos muille jää niin jää ja ei väliä vaikkei jäisi kunhan minä olen saanut kaiken mitä haluan. Pätee myös tämän aloituksen aiheen kanssa.
Mä olen täysin ateisti. Mulla on vaan perus moraali melko vahvana ohjaavana tekijänä elämässäni. En varasta, koitan auttaa muita ja olla antelias. Pidän kyllä puoleni enkä ole sinisilmäinen, mutta en ole kokenut että muiden auttaminen ja siten itselleni paremman mielen saaminen olisi multa tai keneltäkään pois. Elän tasapainoista ja hyvää elämää samanlaisen ihmisen kanssa.
Rehellinen ja rahoissani kirjoitti:
Palauttaisin ja saisin 10%:n löytöpalkkion. En ole pikkurahan puutteessa.
Minkä takia sitten se 10% löytöpalkkio? Sehän on vielä pienempi raha.
Asiassa ei olisi mitään epäselvää tai harkitsemista. Veisin lompakon tietysti poliisiasemalle. Yllättävän paljon rikollisia nilkkejä tälläkin palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sen näkee miten paljon on epärehellisiä ihmisiä, noin puolet ainakin.
On kyllä yllättävää, kuinka moni tunnustautuu varkaaksi. Olen luullut suomalaisia rehelliseksi kansaksi. Itse olen ulkomailla löytänyt ison summan ja tietysti palauttanut sen oikealle omistajalle.
Mutta täähän onkin nykyään tämmönen p*rs*palsta. Liekkö sitä samoja ihmisiä nämä ps-mielteiset ja tämän keskustelun potentiaaliset varkaat. Toiset älyllisesti ja toiset perinteisesti epärehellisiä.
Ei, kyllä ne varkaat on niitä persaukisia kuokkavieras-vasureita, jotka kuvittelevat varastavansa kapitalistisialta. Itse veisin lompakon 100% varmasti lähimmälle poliisiasemalle, ja olen Perussuomalaisten äänestäjä.
Veisin poliisille ja olen vienytkin. Kiitollinen omistaja sai lompakkonsa lyhyessä ajassa takaisin ja oli tyytyväinen myös siitä, ettei tarvinnut kuolettaa kortteja tai alkaa hankkia uusia.
Samaa mieltä. Parasta on jättää tavara siihen löytöpaikkaan. Sieltä tavaran omistaja löytää sen parhaiten. Toki kaupassa jos löytyy lompakko, toimitan sen asiakaspalveluun, sieltä omistaja hoksannee kysyä sitä.