Isovanhempien epäreiluus serkkujen välillä joululahjoissa

Ahdistaa taas tämäkin joulu. Isoäiti kyseli, mitä meidän lapsemme tahtoisivat joululahjaksi. Koska ovat jo aika isoja, niin ei heillä ole mitään tiettyä, mitä toivoisivat. Ehdotin jotakin lahjakorttia tai ihan vain käteistä, jolla ostavat haluamansa jutun, mutta isoäiti nihkeili, että se ei ole hyvä idea. Tavara olla pitää. Mutta kun me emme kannusta ostamaan tavaraa, vaan ennemmin palveluita tai kokemuksia. Toisaalta, isovanhemmille sellainenkin poikkeus sallitaan.

Keskustelun ohessa tuli puheeksi heidän serkkunsa toive, joka oli melkoisen arvokas. Tiedän, että serkun ahne äiti (joka on eronnut) osaa panna toiveet lapsensa kontolle siten, että varmasti lapsi osaa toivoa kalleinta lahjaa juuri isoäidiltään, sillä isoäiti on niin typerä että ostaa vaikka kuun taivaalta tälle.

Jäinkin miettimään, että näinköhän taas tänäkin jouluna serkku saa kalliin lahjan, kun meidän lapset vähäisine lahjatoiveineen eivät saa oikein mitään.

Sitä isovanhemmat eivät niinkään arvosta eivätkä edes huomaa, että olemme opettaneet lapsillemme, että liian kalliiden lahjojen toivominen on jokseenkin röyhkeää käytöstä. Näin se sitten kostautuu.