Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien epäreiluus serkkujen välillä joululahjoissa
19.12.2019 |
Ahdistaa taas tämäkin joulu. Isoäiti kyseli, mitä meidän lapsemme tahtoisivat joululahjaksi. Koska ovat jo aika isoja, niin ei heillä ole mitään tiettyä, mitä toivoisivat. Ehdotin jotakin lahjakorttia tai ihan vain käteistä, jolla ostavat haluamansa jutun, mutta isoäiti nihkeili, että se ei ole hyvä idea. Tavara olla pitää. Mutta kun me emme kannusta ostamaan tavaraa, vaan ennemmin palveluita tai kokemuksia. Toisaalta, isovanhemmille sellainenkin poikkeus sallitaan.
Keskustelun ohessa tuli puheeksi heidän serkkunsa toive, joka oli melkoisen arvokas. Tiedän, että serkun ahne äiti (joka on eronnut) osaa panna toiveet lapsensa kontolle siten, että varmasti lapsi osaa toivoa kalleinta lahjaa juuri isoäidiltään, sillä isoäiti on niin typerä että ostaa vaikka kuun taivaalta tälle.
Jäinkin miettimään, että näinköhän taas tänäkin jouluna serkku saa kalliin lahjan, kun meidän lapset vähäisine lahjatoiveineen eivät saa oikein mitään.
Sitä isovanhemmat eivät niinkään arvosta eivätkä edes huomaa, että olemme opettaneet lapsillemme, että liian kalliiden lahjojen toivominen on jokseenkin röyhkeää käytöstä. Näin se sitten kostautuu.
Kommentit (41)
Ensi jouluna toivomaan vaan jotain kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten käy lahjojen kanssa, yleensä kai suht tasan. Hoitoapu ja huomio ei kuitenkaan jakaannu tasan tulevanakaan vuonna. Etusijalla "suosikkilapsenlapset" ja heidän säännölliset hoitopäivät. Meille tullaan jos ehditään. Viime kesäkin oli sovittu täyteen serkkujen hoitoa ja meidän koululaiset toivoivat paria yötä mökillä, niin vastaus oli; valitettavasti sitä ei voi luvata kun koko kesä on jo sovittu😢. Kyllä, valehtelin lapsille syyn miksi mummi ei mökille ehdi...
Harmillista, että joudut uhraamaan ahneutesi hyvän käytöksen alttarille ja joudut olemaan röyhkeälle kälylle kade.
Ei tuossa ollut mitään epäreilua. Myös sinun lapsillasi olisi ollut mahdollisuus saada isovanhemmilta kallis lahja kuten serkunsakin saa. Sanoit itsekin, että vaikka ette muuten välitä tavarasta, isovanhemmat ovat tavaralahjoissaan poikkeus. Olisit esittänyt jonkun toiveen. Jos olet noin tarkka siitä, mitä tavaraa saa lapsillesi ostaa, olisit kertonut, kun kerran kysyttiin. On aika vaikeaa ostaa nirsolle lahjaa, jos tämä ei edes kerro, mikä kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ollut mitään epäreilua. Myös sinun lapsillasi olisi ollut mahdollisuus saada isovanhemmilta kallis lahja kuten serkunsakin saa. Sanoit itsekin, että vaikka ette muuten välitä tavarasta, isovanhemmat ovat tavaralahjoissaan poikkeus. Olisit esittänyt jonkun toiveen. Jos olet noin tarkka siitä, mitä tavaraa saa lapsillesi ostaa, olisit kertonut, kun kerran kysyttiin. On aika vaikeaa ostaa nirsolle lahjaa, jos tämä ei edes kerro, mikä kelpaa.
Niin, ehkäpä pitää joku kalliimpi pelikonsoli, IPhone X ja tietokone toivoa ensi jouluna. Ärsyttää lähinnä se, ettei edes lahjakortti käynyt. Siis sillähän se lapsi voi ostaa mitä tarvitsee ja tahtoo.
Ja kyllä, olen yhtä ahne kuin tuo kälykin siinä mielessä, että minun oikeustajuni mukaan kaikkien lastenlasten pitäisi saada yhtä arvokas lahja. Näin ainakin itse tekisin, jos olisin isovanhempi ja tähän olen itse tottunut omien isovanhempieni taholta aikanaan. Meitä serkkuja oli monta ja yhtä kalliit lahjat sai joka ikinen. Jollei saanut tavarana, niin rahana loput.
Tällainen oikeudenmukaisuus oli molempien puolien isovanhempieni periaate. Ja hyvillä mielin me serkut heitä edesmenneitä muistelemmekin. Ei ole riitoja eikä pahaa verta, kaikkien serkkujen välit ovat hyvät ja olemme keskenämme tekemisissä edelleen.
Mutta tällaiseen toimintaan kuin näillä omien lasteni isovanhemmilla on, en ole tottunut. Se on epäreilua ja lapsikin sen tajuaa. Omanikin ovat ihmetelleet asiaa.
Muutenkin nämä isovanhemmat ovat aina hoitaneet enemmän juuri tätä serkkua ja pitäneet öitä luonaan. Meidän lapsia eivät niinkään. Tai on kaksi kertaa 10 vuoden aikana. Serkulle ostellaan muutenkin ulkovaatteita ja kenkiä, koska tälle ei koskaan omatoimisesti niitä kotona osteta, vaan odotetaan, että isovanhemmat kustantavat kaiken.
No, ei voi oikeutta vaatia. Ja tämäkin juttu näyttää vähän naurettavalta näin kirjoitettuna. Mutta se hiertää henkisesesti. Väärin on väärin.
Ahne ja ilkeä Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jokaisella on oikeus käyttää omat rahansa ja oma aikansa, niinkuin haluaa. Aina se ei mene reilusti ja kaikkien mieleen, mutta ei kai lahjojen saanti ole mikään palkka, joka määrättäisiin jossain sopimuksessa tasan kaikille sukulaisille riippumatta, onko välttämättä missään tekemisissä jonkun heistä kanssa.
Ihminen saa eläessään lahjoittaa tai olla lahjoittamatta ihan mitä vaan. Eikö se jo täälläkin ole jo tullut selväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ollut mitään epäreilua. Myös sinun lapsillasi olisi ollut mahdollisuus saada isovanhemmilta kallis lahja kuten serkunsakin saa. Sanoit itsekin, että vaikka ette muuten välitä tavarasta, isovanhemmat ovat tavaralahjoissaan poikkeus. Olisit esittänyt jonkun toiveen. Jos olet noin tarkka siitä, mitä tavaraa saa lapsillesi ostaa, olisit kertonut, kun kerran kysyttiin. On aika vaikeaa ostaa nirsolle lahjaa, jos tämä ei edes kerro, mikä kelpaa.
Ja kyllä, olen yhtä ahne kuin tuo kälykin siinä mielessä, että minun oikeustajuni mukaan kaikkien lastenlasten pitäisi saada yhtä arvokas lahja. Näin ainakin itse tekisin, jos olisin isovanhempi ja tähän olen itse tottunut omien isovanhempieni taholta aikanaan. Meitä serkkuja oli monta ja yhtä kalliit lahjat sai joka ikinen. Jollei saanut tavarana, niin rahana loput.
Minusta tuollainen on ihan älytöntä. Ei isovanhemmat ole mitenkään velvollisia jakamaan tasan omia rahojaan. Lahjat on henkilökohtaisia, eikä niiden arvo pitäisi mitenkään olla siitä kiinni, paljonko se on maksanut. Olet oikeasti ahne ja kateellinen, jos arvotat hyvästä sydämestä tulleet lahjat niiden taloudellisen arvon perusteella.
Meillä on vastaava tilanne, mutta olen se "lellikkilastenlasten" äiti. Saamme aina osaksemme suoranaista päänaukomista siitä, että lapsiamme suositaan serkuskatraasta. Minun kokemukseni on asiaan toinen.
Serkukset (lapseni ja heidän serkut) ovat keskimäärin saman verran yökylässä mummolassa ja todellisuudessa meidän lapset ovat siellä vähemmän yökyläilemässä, mutta me vierailemmekin perheenä mummolassa enemmän, emmekä käytä mummolaa pelkkänä lastenhoito paikkana. Tämä luo illuusiota siitä, että lapsemme saavat enemmän huomiota isovanhemmiltaan ja ovat lellittyjä.
Todellisuus on se, että me vanhemmat mahdollistamme lapsillemme enemmän kanssakäymistä isovanhempien kanssa ja kun olemme perheenä kylässä, ei hoitovastuu lapsista siirry mitenkään automaattisesti isovanhemmille, vaan aikaa vietetään yhdessä perheenä isovanhempien kanssa. On kummallista, ettei meidän vanhempien osaa nähdä tässä, vaan oletetaan, että olemme vain lepäämässä mummolassa ja lapsista vastuu siirtyy automaattisesti isovanhemmille, kun astumme heidän kynnyksen yli. Jokaisellahan on mahdollisuus mennä myös perheenä kyläilemään isovanhempien luona, mutta lasten serkkujen vanhemmilla eivät juurikaan tätä mahdollisuutta käytä. Vierailuiden aikana autamme isovanhempia raskaissa töissä ja lapset saavat myös tehdä sen osan isovanhempien auttamisessa, minkä ikä mahdollistaa.
En tykkää tilanteesta, mutta puhuminen ei asiaa ole selvittänyt. Ajatus siitä, että jotain suositaan on niin syvällä toisten päässä, ettei se sieltä järkeä puhumalla lähde pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on niin tasapuolinen, että jos hän antaa esim. joululahjaksi rahaa, hän antaa siskolle esim. 500 ja minulle 500 sillä saatteella, että "jaat sitten muiden kesken" eli annan kolmelle lapselle satasen kullekin ja miehelleni 100 ja itse saan pitää 100.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vastaava tilanne, mutta olen se "lellikkilastenlasten" äiti. Saamme aina osaksemme suoranaista päänaukomista siitä, että lapsiamme suositaan serkuskatraasta. Minun kokemukseni on asiaan toinen.
Serkukset (lapseni ja heidän serkut) ovat keskimäärin saman verran yökylässä mummolassa ja todellisuudessa meidän lapset ovat siellä vähemmän yökyläilemässä, mutta me vierailemmekin perheenä mummolassa enemmän, emmekä käytä mummolaa pelkkänä lastenhoito paikkana. Tämä luo illuusiota siitä, että lapsemme saavat enemmän huomiota isovanhemmiltaan ja ovat lellittyjä.
Todellisuus on se, että me vanhemmat mahdollistamme lapsillemme enemmän kanssakäymistä isovanhempien kanssa ja kun olemme perheenä kylässä, ei hoitovastuu lapsista siirry mitenkään automaattisesti isovanhemmille, vaan aikaa vietetään yhdessä perheenä isovanhempien kanssa. On kummallista, ettei meidän vanhempien osaa nähdä tässä, vaan oletetaan, että olemme vain lepäämässä mummolassa ja lapsista vastuu siirtyy automaattisesti isovanhemmille, kun astumme heidän kynnyksen yli. Jokaisellahan on mahdollisuus mennä myös perheenä kyläilemään isovanhempien luona, mutta lasten serkkujen vanhemmilla eivät juurikaan tätä mahdollisuutta käytä. Vierailuiden aikana autamme isovanhempia raskaissa töissä ja lapset saavat myös tehdä sen osan isovanhempien auttamisessa, minkä ikä mahdollistaa.
En tykkää tilanteesta, mutta puhuminen ei asiaa ole selvittänyt. Ajatus siitä, että jotain suositaan on niin syvällä toisten päässä, ettei se sieltä järkeä puhumalla lähde pois.
Jaa. No meillä taas me olemme ne, jotka käyvät isovanhempien luona siivoamassa ja muutoinkin apuna. Tuo serkku käy lähinnä yöpymässä ja nauttimassa ruuasta eli häntä hoidatetaan isovanhemmilla. Serkun vanhemmat eivät käy isovanhempien apuna koskaan.
Siksi minua kyrsii enää mennä heille edes avuksi, koska tässä nähdään senkin avun arvostus.
Ja kyllä, minusta selkeästi eriarvoiset lahjat lapsenlapsille ovat epäreilut.
Eikö teitä sitten ärsyttäisi, jos sisaruksillenne annettaisiin lahjaksi luxusmatkat ja sinä saisit villasukat ja suklaarasian? Silti olisit ollut aina se, joka on apuna vanhemmille milloin siivouksessa, kauppa- ja apteekkikäynneillä ja tietokoneeksperttinä. Muita sisaruksia ei näkyisi kuin vaatimassa palveluksia itselleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi ei, joulu pilalla - TAAS. Ap on kateellinen! Olisit sparrannut ne omat lapsesi toivomaan jotain kallista, niin ei tarvis murjottaa ja kiillotella sädekehää.
Minulla on vain sisarten lapsia, keitä lahjoa. Ja kyllä siinä tulee miettineeksi, että kuka sitä lahjarahaa tarvitsee, kun jollakin on enemmän kaikenlaista maallista mammonaa ja toiset vaikka opiskelevat aika tiukalla budjetilla. Mietin myös nykyisin vähän liiallisuuksiin menneen lahjomiskulttuurin minimaalistamista niin, että jos en jotain sukulaislasta näe kuin rippijuhlissa ja häissä, niin olen ajatellut jopa jättää pois lahjalistalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vastaava tilanne, mutta olen se "lellikkilastenlasten" äiti. Saamme aina osaksemme suoranaista päänaukomista siitä, että lapsiamme suositaan serkuskatraasta. Minun kokemukseni on asiaan toinen.
Serkukset (lapseni ja heidän serkut) ovat keskimäärin saman verran yökylässä mummolassa ja todellisuudessa meidän lapset ovat siellä vähemmän yökyläilemässä, mutta me vierailemmekin perheenä mummolassa enemmän, emmekä käytä mummolaa pelkkänä lastenhoito paikkana. Tämä luo illuusiota siitä, että lapsemme saavat enemmän huomiota isovanhemmiltaan ja ovat lellittyjä.
Todellisuus on se, että me vanhemmat mahdollistamme lapsillemme enemmän kanssakäymistä isovanhempien kanssa ja kun olemme perheenä kylässä, ei hoitovastuu lapsista siirry mitenkään automaattisesti isovanhemmille, vaan aikaa vietetään yhdessä perheenä isovanhempien kanssa. On kummallista, ettei meidän vanhempien osaa nähdä tässä, vaan oletetaan, että olemme vain lepäämässä mummolassa ja lapsista vastuu siirtyy automaattisesti isovanhemmille, kun astumme heidän kynnyksen yli. Jokaisellahan on mahdollisuus mennä myös perheenä kyläilemään isovanhempien luona, mutta lasten serkkujen vanhemmilla eivät juurikaan tätä mahdollisuutta käytä. Vierailuiden aikana autamme isovanhempia raskaissa töissä ja lapset saavat myös tehdä sen osan isovanhempien auttamisessa, minkä ikä mahdollistaa.
En tykkää tilanteesta, mutta puhuminen ei asiaa ole selvittänyt. Ajatus siitä, että jotain suositaan on niin syvällä toisten päässä, ettei se sieltä järkeä puhumalla lähde pois.
Jaa. No meillä taas me olemme ne, jotka käyvät isovanhempien luona siivoamassa ja muutoinkin apuna. Tuo serkku käy lähinnä yöpymässä ja nauttimassa ruuasta eli häntä hoidatetaan isovanhemmilla. Serkun vanhemmat eivät käy isovanhempien apuna koskaan.
Siksi minua kyrsii enää mennä heille edes avuksi, koska tässä nähdään senkin avun arvostus.Ja kyllä, minusta selkeästi eriarvoiset lahjat lapsenlapsille ovat epäreilut.
Eikö teitä sitten ärsyttäisi, jos sisaruksillenne annettaisiin lahjaksi luxusmatkat ja sinä saisit villasukat ja suklaarasian? Silti olisit ollut aina se, joka on apuna vanhemmille milloin siivouksessa, kauppa- ja apteekkikäynneillä ja tietokoneeksperttinä. Muita sisaruksia ei näkyisi kuin vaatimassa palveluksia itselleen.Ap
Minua ei todellakaan häiritse eriarvoiset lahjat. Ei isovanhemmat ole minulle, tai minun lapsilleni lahjakasseja, raha-automaatteja, tai muuta mikä materiaaliin viittaa. Minulle ei todellisuudessa ole mitään merkitystä, vaikka isovanhemmat jättäisivät lahjat kokonaan ostamatta. Tästä huolimatta he muistavat lapsiani joka joulu noin 15 euron arvoisella paketilla, ilman pyyntöjä. Heidän ostamansa lahjat ovat olleet oikein nappiostoksia ja miellyttäneet aina lahjansaajaa.
Jos ja kun lapseni tarvitsee mitään kalliimpaa lahjaa (=yli 20 euron lahjoja) me vanhemmat kustannamme nämä. En iän kuun päivänä kehtaisi esittää kalliita lahjatoiveita kenellekään. Jokainen ostaa toisille sellaisia lahjoja, mitä haluaa ja mihin on varaa, vaihtoehto on myös olla antamatta lahjoja.
Lahjat, tai materiaali ei ole pääasia elämässäni ja toivon, että lapsenikin omisivat tätä ajatusmaailmaa. Kukaan meistä tuskin muistaa lapsuuden jouluista kaikkia mahdollisia lahjoja, enemmän jouluista jää mieleen elämään tunnelma ja yhdessä koetut hetket.
Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ensi jouluna toivomaan vaan jotain kallista.
Tätä tulin vastaamaan! Ei nykyään arvosteta eikä huomata mitään nöyryyttä tai kohteliaisuutta, älä opeta lapsillesi tätä! Omista eduista pitää oppia pitämään kiinni ja täytyy osata vaatia ja pitää kiinni eduistaan, se on päivän sävel.
Toivottavasti opit ja lopetat vanhusten auttamisen. Parasta olisi, jos ette menisi joulua edes viettämään heille. Joku hotelliloma voisi olla hyvä, tai muille isovanhemmille meno mikäli he ovat elossa?
Ja ensi jouluksi lapsenne varmasti osaavat esittää tarpeeksi kalliit lahjatoiveet, ei kannata olla tyhmä, jos isovanhemmat kerran maksavat. Pankaa pitkä lista IPodeista merkkilenkkareihin, kai ne jotakin keksii. (Hassu ongelma teillä sinänsä, kun meidän teinit kyllä osaavat vaatia....)
Täällä on nyt kaksi viikkoa riehuttu pörrösukkien ja muiden huonojen pikkulahjojen ympärillä. Käsittääkseni on syntynyt konsensus siitä, että isovanhemmat on paras olla ostamasta oikeastaan mitään, jos ei pilkulleen noudata lapsen vanhempien (= lue miniän) ohjeita.
Eli ei mitään on paras.
Mutta nyt sitten tämä ap vaatii tasapuolisuutta. Miten tässä nyt enää ollaan oikein?
Ilmeisesti pankkiautomaattina oleminen on ainoa ratkaisu. Rakastavasti siirretään vanhempien tilille rahaa ja muuten ollaan mahdollisimman näkymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
No voi ei, joulu pilalla - TAAS. Ap on kateellinen! Olisit sparrannut ne omat lapsesi toivomaan jotain kallista, niin ei tarvis murjottaa ja kiillotella sädekehää.
Ens jouluna paa ne toivomaan joku uusin IPhone ja myyt ne Huutiksessa. Saatte lahjan rahana, mut mutkan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt kaksi viikkoa riehuttu pörrösukkien ja muiden huonojen pikkulahjojen ympärillä. Käsittääkseni on syntynyt konsensus siitä, että isovanhemmat on paras olla ostamasta oikeastaan mitään, jos ei pilkulleen noudata lapsen vanhempien (= lue miniän) ohjeita.
Eli ei mitään on paras.Mutta nyt sitten tämä ap vaatii tasapuolisuutta. Miten tässä nyt enää ollaan oikein?
Ilmeisesti pankkiautomaattina oleminen on ainoa ratkaisu. Rakastavasti siirretään vanhempien tilille rahaa ja muuten ollaan mahdollisimman näkymättömiä.
Niin, mitä pahaa on tasapuolisuudessa? Ymmärrän ap:n vihan, sillä meitäkin on kolme sisarusta ja kaikki olemme saaneet, mitä olemme toivoneet ja jos jonkun lahjatoive on ollut todella kallis, niin vanhemmat ovat antaneet toisille tasoitusta rahana/lisälahjoina.
Esim. Siskoni tarvitsi auton ja vanhemmat antoivat siihen 500€. Meille muille annettiin sitä, mitä tarvitsimme (minä sain toivomani sisustusesineen ja 250€ rahaa ja toinen sisko sai matkalahjakortin 500€.) Ei ongelmaa eikä kaunoja.
Ap viestisi on melko ristiriitainen, toisaalta sanoit isoäidille, että ei heillä oikein mitään lahjatoiveita muita( siis lahjakortti tai käteinen ei käy), toisaalta murehdit etteivät lapsesi tänäkään vuonna saa kuin jotain pientä. Soita hyvä ihminen isoäidille ja sano että niistä lahjoista, niin ei mitään erityisempiä toiveita( kysy vielä lapsiltasi), ja että isoäiti ostaisi suurinpiirtein samanarvoiset lahjat kuin serkuillekkin. Anna erilaisia vaihtoehtoja mitä lapsesi haluaisivat.
Ainakin myös teiltä on kysytty. Siinä mielessä ihan tasapuolista.