Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan nähnyt elämäsi kuin filminauhana?
Kommentit (10)
Olen kerran teininä kun kipattiin 140 vauhdista kaverin Corolla muutaman kerran katon kautta ympäri. Hätkähdyttävä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran teininä kun kipattiin 140 vauhdista kaverin Corolla muutaman kerran katon kautta ympäri. Hätkähdyttävä kokemus.
Näkeekö sen oikeasti? Miten sitä ehtii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran teininä kun kipattiin 140 vauhdista kaverin Corolla muutaman kerran katon kautta ympäri. Hätkähdyttävä kokemus.
Näkeekö sen oikeasti? Miten sitä ehtii?
Hämmentävää se onkin ja tapahtuu todella hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Mutta kerran exä kuristi ja näin kun pyöräilin pikkutyttönä isäni kanssa lapsuudenkotini lähellä olevan sillan ylitse ja muita juttuja lapsuudesta. Havahduin kun minulta oli pettänyt jalat alta ja exä hädissään herätteli.
Joskus lapsena uimahallissa, en muista ikääni tai kenen kanssa oikein uin, mutta joku työnsi mua veden pinnan alle niin että meinasin hukkua. Kyseessä oli muistaakseni leikki, ainakin tämän toisen lapsen mielestä jonka naurun muistan. Sain lopulta huidottua kynteni siellä veden alla toisen jalkoihin ja varmaan puristin kuollakseni, lopulta hänen oli pakko päästää irti minusta ja pääsin veden pinnan yläpuolelle haukkaamaan happea ja ylös altaasta. Luulin tosissani kuolevani kun en vaan päässyt ylös ja muistan, että elämäni välähteli silmissä kuin filminauha.
Hämärästi muistan, että kun kerroin melkein hukkuneeni se toinen ei ollut tajunnut ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kiinnostaa että onko tämä totta vaikko pelkkä populäärikulttuurin hokema?
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapsena uimahallissa, en muista ikääni tai kenen kanssa oikein uin, mutta joku työnsi mua veden pinnan alle niin että meinasin hukkua. Kyseessä oli muistaakseni leikki, ainakin tämän toisen lapsen mielestä jonka naurun muistan. Sain lopulta huidottua kynteni siellä veden alla toisen jalkoihin ja varmaan puristin kuollakseni, lopulta hänen oli pakko päästää irti minusta ja pääsin veden pinnan yläpuolelle haukkaamaan happea ja ylös altaasta. Luulin tosissani kuolevani kun en vaan päässyt ylös ja muistan, että elämäni välähteli silmissä kuin filminauha.
Hämärästi muistan, että kun kerroin melkein hukkuneeni se toinen ei ollut tajunnut ollenkaan.
Tämän jälkeen on myös ollut pari läheltä piti tilannetta, esim. kolari, mutta ei välähtänyt elämä silmissä.
Alue: Aihe vapaa
En