Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muovipussiongelmaa, ostatko pusseja kaupasta?
18.12.2019 |
Meillä on tullut jo välillä ongelma siitä, että ei enää ole muovipusseja. Roskapussirulla ostetaan, mutta joskus ei muista ostaa ajoissa uutta, niin saa kollata kaappeja, löytyisikö jostain pussia. Tai meillä on kylässä joku, ja tarvitsisi johonkin pussia lähtiessään, noloa antaa luiru läpinäkyvä roskapussi. Kuitenkaan kestokassejakaan ei ole haalittu nurkkia täyteen, vaan niitä on 3 isoa kauppakäytössä ja jokaisella yksi satunnaiseen harrastus tavaroiden yms roudaamiseen, sekä yksi pieneen tilaan menevä käsilaukussa. Muovipussin ostan ehkä kerran pari kuussa, jos on unohtunut ottaa kauppakassi autoon ja käsilaukussa oleva pienempi kassi ei riitä.
Kommentit (47)
Pelkästään wc-paperiin kääritystä muovipussista saa muovipussin roskille.
Jotkut hölmöt heittää sen roskiin muovipussiin, kun voisivat käyttää sitä roskapussina :/(
Sama jo mainituilla leipäpusseilla ym.
Käyttäkää ne pussit! Jopa ne paperiset leipäpussit mihin otetaan lidlistä croissantteja voi käyttää roskapussina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä muovipussijuttu on mennyt liiallisuuksiin. Erään kaupan vihannesosastollakin oli tarjolla vihanneksille vain bio-hajoavia pusseja, vaikka niiden (samoin kuin paperipussien) valmistus kuluttaa luonnonvaroja moninkertaisesti ohuisiin muovisiin hedelmäpusseihin verrattuna.
Muovipussi on ongelma, jos sen heittää luontoon. Jos muovipussin sen sijaan laittaa kierrätykseen tai energiajätteeseen, se on luonnonvarojen kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin paperikassi tai bio-hajoava pussi. Toki kestokassi on kaikkein paras vaihtoehto - sillä edellytyksellä, että samaa kestokassia käyttää vähintään 200 kertaa.
DI
Mun mielestä ne biohajoavat pussit on hyviä, koska niihin voi kerätä biojätteen ja sitten nakata näppärästi biojäteastiaan. Mulle ei tuu mitään lehtiä, niin ei voi sanomalehteenkään sitä jätettä kääriä. Ja se olis sotkuistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan liikaa kaikenlaisia pussukoita, muovi- ja kangas-. Kestokasseja on varmaan parikymmentä, niistä vain muutamaa käytetään. Kasseja on tullut kaikenlaisina kylkiäisinä ja joskus ompelin niitä itsekin. Hamstraajaäitini taloa tyhjentäessä löytyy koko ajan lisää, äiti on taitellut kaupan muovikassit sievästi kolmioiksi, niitä on varmaan 50 vuodeksi.
Muovikassit eivät kestä 50 vuotta. Muovi kovettuu ajan myötä ja hajoaa kosketuksesta. Itsellä oli opiskeluaikaisia papereita ym matskua muovikasseissa varastossa. Kun muutaman vuoden kuluttua siivosin varastoa ne pussit eivät kestäneet nostamista.
Saatat olla oikeassa, tarkoitinkin pussien määrää. Toisaalta olen löytänyt n. 30 vuotta vanhoja muovikasseja, jotka ovat ihan uudenveroisessa kunnossa. Varmaan sekin vaikuttaa, ovatko kassit kylmässä varastossa vai huoneenlämmössä.
Ei ole ongelmaa, yleensä en ota kaupan muovipussia mutta joskus kestokassi unohtuu/on täynnä joten satunnaisesti niitä kuitenkin tulee. Olen jo vuosia jemmannut siisteimmät muovi- ja paperikassit juuri siksi että joskus ei halua käyttää roska/hedelmäpussia. Ei niitä "parempia" montaa vuodessa tule, mutta eipä niitä usein myöskään tarvitse.
Köyhien ongelmia.
Ostan aina kaupasta muovikassin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ongelmaa. Hedelmäpussit on joko biohajoavia roskapusseja tai niitä ohkaisia hedelmäpusseja. Jälkimmäisiä voi käyttää joko sekajätteeseen tai biojätteelle, silloin vain kaadetaan sisältö biojäteastiaan ja itse pussi sekajätteeseen.
Sekajäte on kuivaa, siihen voi käyttää mitä tahansa hieman isompia leipäpusseista, jauhopusseihin ja vaikka ohutta kartonkilaatikkoa mitä nyt sattuu tulemaan.
Mieti aina kun mikä tahansa pussi tai kartonkilaatikko (murot, hiutaleet, jne) tyhjenee, että voitko käyttää sen roska-astiana vai onko sulla jo seuraava valmiiksi katsottuna kun viet nyt käytössä olevan pois , ennen kun litistät ja laitat pussin tai kartongin roskana pois.
Kierrätykseen menee kyllä riittävästi vaikka, muutaman käyttää roska-astioita. Ja se, että pussit ja kartongin on pienempiä, kun se kaupan muovikassi, niin mitä siitä vie sitten hieman aiemmin tai pitää kahta pienempää pussia tai kartonkia rinnakkain ja vie sitten ne kerralla.
Kannattaa käyttää mielikuvitusta, kaupasta ei kannata _ostaa_ mitään pusseja - ei kauppakassiksi eikä roskapussiksi. Pusseja tulee kyllä ihan tarpeeksi pakkausmateriaalina, mm. hedelmiä ja viahanneksia ostaessa.
Muuten pussien käytöstä. Minulla on puuvillaisia kestokaseja tällä hetkellä 8 kpl. Vanhimmat olen ostanut kun Lidl alkoi myydä niitä -06 uusimmat on -12 vuodelta. Yhtään kestokassia en ole heittänyt pois, pesen ja korjaan niitä tarvittaessa. Kaikilla noilla kasseilla on jo tehty satoja ostosteissuja ja ne kestävät varmasti tuhansia vielä.
Teen kassille triagen aina ostosten purkamisen jälkeen. Puhdas ja hyväkuntoinen päätyy eteiseen pinoon mukaan otettavaksi ja vien sieltä osan aina autoon, että niitä on siellä varmasti viikon ostoksia varten. Likainen kassi pesuun ja sen jälkeen jos se on ehjä eteiseen. Jos kassi pesun jälkeen korjaamista, korjaan joku viikonloppu ja vien eteiseen. Ideana on pitää kasseja riittävästi saatavilla valmiina ostoksia varten. Taskussa minulla kulkee aina yksi lahjaksi saatu ohut kangaskassi ja laukussa lisäksi vielä yksi lisää.
Muutaman muovikassin saan / otan vaateostoksilla vuodessa, ne isot pussit on ihan käteviä vaatteiden ja tekstiilien säilytyksessä vuodenaikoina kun vaate ei ole käytössä.
En siis ole lopettanut 100% muovipussien käyttöä, mutta vähentänyt sitä ainakin 99% siitä miten niitä täysin huolettomasti vuosikymmeniä sitten on käytetty. Eikä tuohon vähentämiseen tarvittu edes mitään muut kun ihan tavallista arkijärjen käyttöä ja täysin tarpeettomasta materiaalien tuhlaamisesta luopumista.
Vielä kun voisi jotenkin vaikuttaa siihen, että voisin vähentää enemmän elintarvikkeiden pakkauksessa tarpeettomasti käytetyn muovin käyttöä. Yritän valita tuotteita, joita ei ole pakattu ylen määrin muovia käyttäen ja valitsen mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, mutta valitettavasti aina ei ole sellaista vaihtoehtoa saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmaa. Hedelmäpussit on joko biohajoavia roskapusseja tai niitä ohkaisia hedelmäpusseja. Jälkimmäisiä voi käyttää joko sekajätteeseen tai biojätteelle, silloin vain kaadetaan sisältö biojäteastiaan ja itse pussi sekajätteeseen.
Sekajäte on kuivaa, siihen voi käyttää mitä tahansa hieman isompia leipäpusseista, jauhopusseihin ja vaikka ohutta kartonkilaatikkoa mitä nyt sattuu tulemaan.
Mieti aina kun mikä tahansa pussi tai kartonkilaatikko (murot, hiutaleet, jne) tyhjenee, että voitko käyttää sen roska-astiana vai onko sulla jo seuraava valmiiksi katsottuna kun viet nyt käytössä olevan pois , ennen kun litistät ja laitat pussin tai kartongin roskana pois.
Kierrätykseen menee kyllä riittävästi vaikka, muutaman käyttää roska-astioita. Ja se, että pussit ja kartongin on pienempiä, kun se kaupan muovikassi, niin mitä siitä vie sitten hieman aiemmin tai pitää kahta pienempää pussia tai kartonkia rinnakkain ja vie sitten ne kerralla.
Kannattaa käyttää mielikuvitusta, kaupasta ei kannata _ostaa_ mitään pusseja - ei kauppakassiksi eikä roskapussiksi. Pusseja tulee kyllä ihan tarpeeksi pakkausmateriaalina, mm. hedelmiä ja viahanneksia ostaessa.
Muuten pussien käytöstä. Minulla on puuvillaisia kestokaseja tällä hetkellä 8 kpl. Vanhimmat olen ostanut kun Lidl alkoi myydä niitä -06 uusimmat on -12 vuodelta. Yhtään kestokassia en ole heittänyt pois, pesen ja korjaan niitä tarvittaessa. Kaikilla noilla kasseilla on jo tehty satoja ostosteissuja ja ne kestävät varmasti tuhansia vielä.
Teen kassille triagen aina ostosten purkamisen jälkeen. Puhdas ja hyväkuntoinen päätyy eteiseen pinoon mukaan otettavaksi ja vien sieltä osan aina autoon, että niitä on siellä varmasti viikon ostoksia varten. Likainen kassi pesuun ja sen jälkeen jos se on ehjä eteiseen. Jos kassi pesun jälkeen korjaamista, korjaan joku viikonloppu ja vien eteiseen. Ideana on pitää kasseja riittävästi saatavilla valmiina ostoksia varten. Taskussa minulla kulkee aina yksi lahjaksi saatu ohut kangaskassi ja laukussa lisäksi vielä yksi lisää.
Muutaman muovikassin saan / otan vaateostoksilla vuodessa, ne isot pussit on ihan käteviä vaatteiden ja tekstiilien säilytyksessä vuodenaikoina kun vaate ei ole käytössä.
En siis ole lopettanut 100% muovipussien käyttöä, mutta vähentänyt sitä ainakin 99% siitä miten niitä täysin huolettomasti vuosikymmeniä sitten on käytetty. Eikä tuohon vähentämiseen tarvittu edes mitään muut kun ihan tavallista arkijärjen käyttöä ja täysin tarpeettomasta materiaalien tuhlaamisesta luopumista.
Vielä kun voisi jotenkin vaikuttaa siihen, että voisin vähentää enemmän elintarvikkeiden pakkauksessa tarpeettomasti käytetyn muovin käyttöä. Yritän valita tuotteita, joita ei ole pakattu ylen määrin muovia käyttäen ja valitsen mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, mutta valitettavasti aina ei ole sellaista vaihtoehtoa saatavilla.
Miksi valitset mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, vaikka niiden valmistus vaatii moninkertaisesti luonnonvaroja muovipakkaukseen verrattuna? Muovi on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto, jos se parantaa tuotteen säilymistä. Sen muovipakkauksen ruokasisällön hiilijalanjälki on moninkertainen pakkaukseen verrattuna. Jos osa pakkauksen sisällöstä pilaantuu ennen kuin ehdit syödä sen, on kuormitus ympäristölle suurempi kuin mitä muovipalkauksesta tulisi - edellyttäen, että muovipakkaus hävitetään asianmukaisesti polttamalla se energiajätteenä tai kierrättämällä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmaa. Hedelmäpussit on joko biohajoavia roskapusseja tai niitä ohkaisia hedelmäpusseja. Jälkimmäisiä voi käyttää joko sekajätteeseen tai biojätteelle, silloin vain kaadetaan sisältö biojäteastiaan ja itse pussi sekajätteeseen.
Sekajäte on kuivaa, siihen voi käyttää mitä tahansa hieman isompia leipäpusseista, jauhopusseihin ja vaikka ohutta kartonkilaatikkoa mitä nyt sattuu tulemaan.
Mieti aina kun mikä tahansa pussi tai kartonkilaatikko (murot, hiutaleet, jne) tyhjenee, että voitko käyttää sen roska-astiana vai onko sulla jo seuraava valmiiksi katsottuna kun viet nyt käytössä olevan pois , ennen kun litistät ja laitat pussin tai kartongin roskana pois.
Kierrätykseen menee kyllä riittävästi vaikka, muutaman käyttää roska-astioita. Ja se, että pussit ja kartongin on pienempiä, kun se kaupan muovikassi, niin mitä siitä vie sitten hieman aiemmin tai pitää kahta pienempää pussia tai kartonkia rinnakkain ja vie sitten ne kerralla.
Kannattaa käyttää mielikuvitusta, kaupasta ei kannata _ostaa_ mitään pusseja - ei kauppakassiksi eikä roskapussiksi. Pusseja tulee kyllä ihan tarpeeksi pakkausmateriaalina, mm. hedelmiä ja viahanneksia ostaessa.
Muuten pussien käytöstä. Minulla on puuvillaisia kestokaseja tällä hetkellä 8 kpl. Vanhimmat olen ostanut kun Lidl alkoi myydä niitä -06 uusimmat on -12 vuodelta. Yhtään kestokassia en ole heittänyt pois, pesen ja korjaan niitä tarvittaessa. Kaikilla noilla kasseilla on jo tehty satoja ostosteissuja ja ne kestävät varmasti tuhansia vielä.
Teen kassille triagen aina ostosten purkamisen jälkeen. Puhdas ja hyväkuntoinen päätyy eteiseen pinoon mukaan otettavaksi ja vien sieltä osan aina autoon, että niitä on siellä varmasti viikon ostoksia varten. Likainen kassi pesuun ja sen jälkeen jos se on ehjä eteiseen. Jos kassi pesun jälkeen korjaamista, korjaan joku viikonloppu ja vien eteiseen. Ideana on pitää kasseja riittävästi saatavilla valmiina ostoksia varten. Taskussa minulla kulkee aina yksi lahjaksi saatu ohut kangaskassi ja laukussa lisäksi vielä yksi lisää.
Muutaman muovikassin saan / otan vaateostoksilla vuodessa, ne isot pussit on ihan käteviä vaatteiden ja tekstiilien säilytyksessä vuodenaikoina kun vaate ei ole käytössä.
En siis ole lopettanut 100% muovipussien käyttöä, mutta vähentänyt sitä ainakin 99% siitä miten niitä täysin huolettomasti vuosikymmeniä sitten on käytetty. Eikä tuohon vähentämiseen tarvittu edes mitään muut kun ihan tavallista arkijärjen käyttöä ja täysin tarpeettomasta materiaalien tuhlaamisesta luopumista.
Vielä kun voisi jotenkin vaikuttaa siihen, että voisin vähentää enemmän elintarvikkeiden pakkauksessa tarpeettomasti käytetyn muovin käyttöä. Yritän valita tuotteita, joita ei ole pakattu ylen määrin muovia käyttäen ja valitsen mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, mutta valitettavasti aina ei ole sellaista vaihtoehtoa saatavilla.
Kiitos, tässä tuli paljon vinkkejä. Tullut putkinäköisesti lopetettua vain kaupan muovipussien osto, mutta ei ajateltua asiaa sen pitemmälle, ap.
Mulla ne on pieni ongelma kun kaapista putoo aina pari kassia ulos kun kaapin oven avaa. Pitäisi järjestellä mutta ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä muovipussijuttu on mennyt liiallisuuksiin. Erään kaupan vihannesosastollakin oli tarjolla vihanneksille vain bio-hajoavia pusseja, vaikka niiden (samoin kuin paperipussien) valmistus kuluttaa luonnonvaroja moninkertaisesti ohuisiin muovisiin hedelmäpusseihin verrattuna.
Muovipussi on ongelma, jos sen heittää luontoon. Jos muovipussin sen sijaan laittaa kierrätykseen tai energiajätteeseen, se on luonnonvarojen kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin paperikassi tai bio-hajoava pussi. Toki kestokassi on kaikkein paras vaihtoehto - sillä edellytyksellä, että samaa kestokassia käyttää vähintään 200 kertaa.
DI
Jep! Siksi ostan hedelmät ja vihannekset omaan kangaspussiin, tai kokonaan irrallaan. Terveisin toinen DI
Mullakin on hedelmille ja vihanneksille omat kangaspussit ja samoja kestokasseja olen käyttänyt jo useita vuosia. Roskapusseiksi ostan kierrätysmuovista tehtyjä pusseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmaa. Hedelmäpussit on joko biohajoavia roskapusseja tai niitä ohkaisia hedelmäpusseja. Jälkimmäisiä voi käyttää joko sekajätteeseen tai biojätteelle, silloin vain kaadetaan sisältö biojäteastiaan ja itse pussi sekajätteeseen.
Sekajäte on kuivaa, siihen voi käyttää mitä tahansa hieman isompia leipäpusseista, jauhopusseihin ja vaikka ohutta kartonkilaatikkoa mitä nyt sattuu tulemaan.
Mieti aina kun mikä tahansa pussi tai kartonkilaatikko (murot, hiutaleet, jne) tyhjenee, että voitko käyttää sen roska-astiana vai onko sulla jo seuraava valmiiksi katsottuna kun viet nyt käytössä olevan pois , ennen kun litistät ja laitat pussin tai kartongin roskana pois.
Kierrätykseen menee kyllä riittävästi vaikka, muutaman käyttää roska-astioita. Ja se, että pussit ja kartongin on pienempiä, kun se kaupan muovikassi, niin mitä siitä vie sitten hieman aiemmin tai pitää kahta pienempää pussia tai kartonkia rinnakkain ja vie sitten ne kerralla.
Kannattaa käyttää mielikuvitusta, kaupasta ei kannata _ostaa_ mitään pusseja - ei kauppakassiksi eikä roskapussiksi. Pusseja tulee kyllä ihan tarpeeksi pakkausmateriaalina, mm. hedelmiä ja viahanneksia ostaessa.
Muuten pussien käytöstä. Minulla on puuvillaisia kestokaseja tällä hetkellä 8 kpl. Vanhimmat olen ostanut kun Lidl alkoi myydä niitä -06 uusimmat on -12 vuodelta. Yhtään kestokassia en ole heittänyt pois, pesen ja korjaan niitä tarvittaessa. Kaikilla noilla kasseilla on jo tehty satoja ostosteissuja ja ne kestävät varmasti tuhansia vielä.
Teen kassille triagen aina ostosten purkamisen jälkeen. Puhdas ja hyväkuntoinen päätyy eteiseen pinoon mukaan otettavaksi ja vien sieltä osan aina autoon, että niitä on siellä varmasti viikon ostoksia varten. Likainen kassi pesuun ja sen jälkeen jos se on ehjä eteiseen. Jos kassi pesun jälkeen korjaamista, korjaan joku viikonloppu ja vien eteiseen. Ideana on pitää kasseja riittävästi saatavilla valmiina ostoksia varten. Taskussa minulla kulkee aina yksi lahjaksi saatu ohut kangaskassi ja laukussa lisäksi vielä yksi lisää.
Muutaman muovikassin saan / otan vaateostoksilla vuodessa, ne isot pussit on ihan käteviä vaatteiden ja tekstiilien säilytyksessä vuodenaikoina kun vaate ei ole käytössä.
En siis ole lopettanut 100% muovipussien käyttöä, mutta vähentänyt sitä ainakin 99% siitä miten niitä täysin huolettomasti vuosikymmeniä sitten on käytetty. Eikä tuohon vähentämiseen tarvittu edes mitään muut kun ihan tavallista arkijärjen käyttöä ja täysin tarpeettomasta materiaalien tuhlaamisesta luopumista.
Vielä kun voisi jotenkin vaikuttaa siihen, että voisin vähentää enemmän elintarvikkeiden pakkauksessa tarpeettomasti käytetyn muovin käyttöä. Yritän valita tuotteita, joita ei ole pakattu ylen määrin muovia käyttäen ja valitsen mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, mutta valitettavasti aina ei ole sellaista vaihtoehtoa saatavilla.
Miksi valitset mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, vaikka niiden valmistus vaatii moninkertaisesti luonnonvaroja muovipakkaukseen verrattuna? Muovi on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto, jos se parantaa tuotteen säilymistä. Sen muovipakkauksen ruokasisällön hiilijalanjälki on moninkertainen pakkaukseen verrattuna. Jos osa pakkauksen sisällöstä pilaantuu ennen kuin ehdit syödä sen, on kuormitus ympäristölle suurempi kuin mitä muovipalkauksesta tulisi - edellyttäen, että muovipakkaus hävitetään asianmukaisesti polttamalla se energiajätteenä tai kierrättämällä se.
Kartongin suosimiseen on useita syitä.
* Muovin raaka-aine on lähes aina öljyä. Ja nimen omaan fossiilista öljyä. Biomuovin käyttö on vasta kehitysasteelle.
Fossiilisuudesta (öljy, maakaasu, hiili) seuraa se, että enemmän niitä käytämme sitä nopeammin ne ehtyvät. Ne ovat syntyneet 110-120 miljoonaa vuotta sitten olleissa olosuhteissa. Nykyisissä olosuhteissa niitä ei voi luonnostaan lisää muodostua. Eli siis niiden määrä voi vain vähentyä. Raakaöljystä ja maakaasusta voi jalostaa hyvin paljon erilaisia kemikaaleja, joita käytetään kemianteollisuudessa, maataloudessa lannoitteina, lääkeaineiden raaka-aineina ym. Fossiiliset raaka-aineet ovat ehtyvä rajallinen resurssi, niitä ei kannattaisi käyttää helposti vain polttaamalla tai tekemällä niistä jotain jota voimme tehdä jostakin muusta haaskaamasta näitä rajallisia resursseja turhuuksiin.
Lisäksi vielä tietysti mitä enemmän maaperään sitoutunutta fossiilista materiaalia käytämme, siitä päätyy koko ajan enemmän myös poltettavaksi ja hajoaa roskana kaatopaikoilla, tienpenkoilla jne. Niin ne hajoamistuotteet rasittavat ilmakehää hiilidioksina ja muina päästöinä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta entisestään.
Fossiilisten raaka-aineiden paras paikka on siellä missä ne ovat maaperässä joko kokonaan häiritsemättöminä tai sitten käytettynä nykyisten ja tulevien ihmisten tarpeisiin, jota ei voi korvata millään muilla aineilla.
* Kartongin materiaali on biomassasta (puukuitu) joka on uusiutuva materiaali nykyisissä kasvuolosuhteissa ja vaikka sekin on rajallinen resurssi (mikäpä maapallolla ei olisi), niin ei kuitenkaan samassa mittakaavassa kun resussi joka ei uusiudu ollenkaan. Biomassa (kaikki kasvit), josta saamme kuitua mm. kartongin valmistamiseen meillä on vaikka kuinka vaikka väestö tuplaantuisi ja kaikki kuluttaisivat kun länsimaissa.
On totta, että pakkausmateriaalina muovi vielä on kestävämpi ja tuotetta paremmin suojaava kun nykyisin käytettävät kartonkipakkaukset.
Myös se että kartongin valmistukseen menee vielä energiaa kun muovista tekemiseen. Sekin on helppo ymmärtää miksi, luonnonvoimat ovat jo osin jalostaneet öljyn siitä eloperäisestä biomateriaalista josta öljy on peräisin. Luonnonvoimat ei kuitenkaan ole aina hyötysuhteeltaan tehokkaampia kun mihin ihminen pystyy suunnittelemalla ja ajan myötä ihminen kyllä keksii tavan miten voi oikaista ja tehostaa biomateriaalien jalostusprosesseja niin, että se pesee luonnossa sattumalta syntyneen prosessin ja saa tuotettua
Kannattaa myös muistaa, ei muovipakkaukset ole taivaasta tipahtaneet. Niiden materiaalin ja pakkausten muotoilun kehitykseen on käytetty valtavasti aikaa ja rahaa yli puolen vuosisadan ajan.
Nyt kun on viimein havahduttu fossiilisten siihen, että fossiilisten aineiden käyttö ei voi jatkua entisellään, niin vaihtoehtoisten pakkaismateriaalien kehittämiseen on panostettu enemmän. Kestää kuitenkin vielä aikaa ennen kun ne ovat yhtä hyviä tai parempia kun muovista tehdyt.
Kuluttajat voivat kuitenkin omilla valinnoillaan vahvistaa sitä, että biomateriaalien kehittäjät saaavat tuotteita myytyä ja jatkavat kehittämistä, koska sille työlle jota he tekevät on kysyntää.
Minun valintani suosia kartonkia ja paperia tukee tuota kehitystä ja ohjaa pois kulutusta fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Sen lisäksi se myös on meille suomalaisille tapa tukea kotimaista teollisuutta ja tutkimusta, eikä kipata rahaa öljysheikkien taskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ostanut ainuttakaan muovipussia. Kauppareissuilla on mukana kori (jonka olen ostanut matkamuistoksi Madeiralta joskus viime vuosituhannella) ja pari kangaskassia.
Roskapusseina käytän hedelmäpusseja, ja suurin osa jätteestä menee kierrätykseen.
https://antroblogi.fi/2019/11/muovipussi-symbolina-ja-syntipukkina/
Vuonna 1973 ensi-iltansa saanut klassikkoelokuva The Wicker Man kertoo tilanteesta, jossa syrjäisellä Hebridien saaristoon kuuluvalla saarella elävä, esikristillisen kelttiläisen muinaisuskon omaksunut kyläyhteisö on ajautunut ongelmiin. Saaren taloudellisena selkärankana on omenanviljely, mutta viimeisimmät sadot ovat jääneet hyvin heikoiksi. Yhteisö päätyy lopulta ratkaisemaan ongelmansa ihmisuhrilla.
Elokuvan tarjoama esimerkki on paitsi fiktiivinen myös äärimmäinen. Silti se kuvaa hyvin tilannetta, jossa uhraamiseen ja maagiseen ajatteluun turvautuva yhteisö ei vaikeuksia kohdatessa pyri muuttamaan omia toimintamekanismejaan ja tuotantotaloudellista perustaansa. Sen sijaan yhteisö uskottelee itselleen voivansa jatkaa entiseen malliin sopivan rituaalin avulla.
Modernin elämäntavan tuottamien ympäristöongelmien käsittelyssä vaikuttaa toisinaan olevan läsnä hieman samantyyppinen asenne. Tuotantotapaan elimellisesti kuuluvan ongelman syvyyttä ei haluta myöntää, vaan uskotaan, että melko symbolinen uhraus riittää palauttamaan asiat oikealle tolalleen.
Ilmiö tulee hyvin esille esimerkiksi muovipusseja kohtaan tunnetun ja viime vuosina kasvaneen epäluulon kohdalla. Muovipussien käyttöä on rajoitettu monissa maissa. Myös Suomessa muovipussien käyttöä on pyritty vähentämään.
Monissa maissa muovipussit ovat todellinen ongelma. Pohjoismaissa toimiva jätehuolto kuitenkin takaa, että muovipussit eivät pääsääntöisesti päädy meriin tai muodosta uhkaa ympäristölle. Silti viime vuosina juuri muovipussi on myös Suomessa päätynyt symboloimaan koko länsimaista kulutuskulttuuria ja sen tuhoisuutta.
Muovipussin asemaan tuhoisan kulutuskulttuurin symbolina liittyy ironiaa, sillä ruotsalainen insinööri Sten Gustaf Thulin kehitteli sen 1960-luvun alkupuolella säästämään luonnonvaroja. Muovipussia voidaan pitää tuotesuunnittelun taidonnäytteenä. Muutaman gramman painoinen pussi kestää jopa tuhansia kertoja oman painonsa verran rasitusta.
Muovipussi on itse asiassa ekologiselta jalanjäljeltään hyvin kevyt, vaikka se olisikin valmistettu uusiutumattomista luonnonvaroista. Tyypillisesti muovipussi on kauppareissun pienin rasite ympäristölle. Lisäksi muovipusseja voi uusiokäyttää roskapusseina sekä muihin tarkoituksiin — niitä ei ole pakko pitää kertakäyttöisinä.
Kangas- ja paperikasseihin verrattuna muovipussi kuluttaa resursseja varsin vähän. Keskivertokangaskassia on käytettävä satoja kertoja ennen kuin se muuttuu yksittäistä muovipussia ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi. Toisaalta myös kertakäyttöiseksi ajateltu S‑marketin muovipussi kestää helposti vähintään kymmeniä käyttökertoja.
Tietokirjailija Susan Freinkelin mukaan taisteluun muovipusseja vastaan liittyy irrationaalisia tunteita. Paperipussi yksinkertaisesti tuntuu muovipussia paremmalta vaihtoehdolta. Kenties muovipussi laukaisee jotain ihmisen ajattelussa.
Antropologi Mary Douglasin ajattelua soveltaen muovipussin voisi sanoa olevan ainetta väärässä paikassa. Siksi muovipussin on mentävä — myös Suomessa, vaikka muovipussi ei ole täällä todellinen ongelma. Samalla muovipussien jyrkkä kieltäminen rinnastuu maagiseen ajatteluun, jossa kestämätön elämäntapa yritetään pelastaa uhraamalla jotain kokonaisuuden kannalta melko marginaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ongelmaa kun ostan silloin tällöin kaupasta uuden pussin. Käytän samaa kaupan muovipussia ehkä 5 kertaa, sitten laitan sen roskapussiksi ja ostan seuraavalla kauppareissulla uuden ellei ostokset mahdu reppuun. Näin niitä on kertynyt muutamia jemmaan.
Voithan sä ihan ostaa kaappiin pari kaupan muovikassia varmuusvaraksi? Kun tosiaan ne roskapussit ei ole yhtä kestäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelmaa. Hedelmäpussit on joko biohajoavia roskapusseja tai niitä ohkaisia hedelmäpusseja. Jälkimmäisiä voi käyttää joko sekajätteeseen tai biojätteelle, silloin vain kaadetaan sisältö biojäteastiaan ja itse pussi sekajätteeseen.
Sekajäte on kuivaa, siihen voi käyttää mitä tahansa hieman isompia leipäpusseista, jauhopusseihin ja vaikka ohutta kartonkilaatikkoa mitä nyt sattuu tulemaan.
Mieti aina kun mikä tahansa pussi tai kartonkilaatikko (murot, hiutaleet, jne) tyhjenee, että voitko käyttää sen roska-astiana vai onko sulla jo seuraava valmiiksi katsottuna kun viet nyt käytössä olevan pois , ennen kun litistät ja laitat pussin tai kartongin roskana pois.
Kierrätykseen menee kyllä riittävästi vaikka, muutaman käyttää roska-astioita. Ja se, että pussit ja kartongin on pienempiä, kun se kaupan muovikassi, niin mitä siitä vie sitten hieman aiemmin tai pitää kahta pienempää pussia tai kartonkia rinnakkain ja vie sitten ne kerralla.
Kannattaa käyttää mielikuvitusta, kaupasta ei kannata _ostaa_ mitään pusseja - ei kauppakassiksi eikä roskapussiksi. Pusseja tulee kyllä ihan tarpeeksi pakkausmateriaalina, mm. hedelmiä ja viahanneksia ostaessa.
Muuten pussien käytöstä. Minulla on puuvillaisia kestokaseja tällä hetkellä 8 kpl. Vanhimmat olen ostanut kun Lidl alkoi myydä niitä -06 uusimmat on -12 vuodelta. Yhtään kestokassia en ole heittänyt pois, pesen ja korjaan niitä tarvittaessa. Kaikilla noilla kasseilla on jo tehty satoja ostosteissuja ja ne kestävät varmasti tuhansia vielä.
Teen kassille triagen aina ostosten purkamisen jälkeen. Puhdas ja hyväkuntoinen päätyy eteiseen pinoon mukaan otettavaksi ja vien sieltä osan aina autoon, että niitä on siellä varmasti viikon ostoksia varten. Likainen kassi pesuun ja sen jälkeen jos se on ehjä eteiseen. Jos kassi pesun jälkeen korjaamista, korjaan joku viikonloppu ja vien eteiseen. Ideana on pitää kasseja riittävästi saatavilla valmiina ostoksia varten. Taskussa minulla kulkee aina yksi lahjaksi saatu ohut kangaskassi ja laukussa lisäksi vielä yksi lisää.
Muutaman muovikassin saan / otan vaateostoksilla vuodessa, ne isot pussit on ihan käteviä vaatteiden ja tekstiilien säilytyksessä vuodenaikoina kun vaate ei ole käytössä.
En siis ole lopettanut 100% muovipussien käyttöä, mutta vähentänyt sitä ainakin 99% siitä miten niitä täysin huolettomasti vuosikymmeniä sitten on käytetty. Eikä tuohon vähentämiseen tarvittu edes mitään muut kun ihan tavallista arkijärjen käyttöä ja täysin tarpeettomasta materiaalien tuhlaamisesta luopumista.
Vielä kun voisi jotenkin vaikuttaa siihen, että voisin vähentää enemmän elintarvikkeiden pakkauksessa tarpeettomasti käytetyn muovin käyttöä. Yritän valita tuotteita, joita ei ole pakattu ylen määrin muovia käyttäen ja valitsen mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, mutta valitettavasti aina ei ole sellaista vaihtoehtoa saatavilla.
Miksi valitset mieluummin kartonkiin tai paperiin pakattuja tuotteita, vaikka niiden valmistus vaatii moninkertaisesti luonnonvaroja muovipakkaukseen verrattuna? Muovi on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto, jos se parantaa tuotteen säilymistä. Sen muovipakkauksen ruokasisällön hiilijalanjälki on moninkertainen pakkaukseen verrattuna. Jos osa pakkauksen sisällöstä pilaantuu ennen kuin ehdit syödä sen, on kuormitus ympäristölle suurempi kuin mitä muovipalkauksesta tulisi - edellyttäen, että muovipakkaus hävitetään asianmukaisesti polttamalla se energiajätteenä tai kierrättämällä se.
Kartongin suosimiseen on useita syitä.
* Muovin raaka-aine on lähes aina öljyä. Ja nimen omaan fossiilista öljyä. Biomuovin käyttö on vasta kehitysasteelle.
Fossiilisuudesta (öljy, maakaasu, hiili) seuraa se, että enemmän niitä käytämme sitä nopeammin ne ehtyvät. Ne ovat syntyneet 110-120 miljoonaa vuotta sitten olleissa olosuhteissa. Nykyisissä olosuhteissa niitä ei voi luonnostaan lisää muodostua. Eli siis niiden määrä voi vain vähentyä. Raakaöljystä ja maakaasusta voi jalostaa hyvin paljon erilaisia kemikaaleja, joita käytetään kemianteollisuudessa, maataloudessa lannoitteina, lääkeaineiden raaka-aineina ym. Fossiiliset raaka-aineet ovat ehtyvä rajallinen resurssi, niitä ei kannattaisi käyttää helposti vain polttaamalla tai tekemällä niistä jotain jota voimme tehdä jostakin muusta haaskaamasta näitä rajallisia resursseja turhuuksiin.
Lisäksi vielä tietysti mitä enemmän maaperään sitoutunutta fossiilista materiaalia käytämme, siitä päätyy koko ajan enemmän myös poltettavaksi ja hajoaa roskana kaatopaikoilla, tienpenkoilla jne. Niin ne hajoamistuotteet rasittavat ilmakehää hiilidioksina ja muina päästöinä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta entisestään.
Fossiilisten raaka-aineiden paras paikka on siellä missä ne ovat maaperässä joko kokonaan häiritsemättöminä tai sitten käytettynä nykyisten ja tulevien ihmisten tarpeisiin, jota ei voi korvata millään muilla aineilla.
* Kartongin materiaali on biomassasta (puukuitu) joka on uusiutuva materiaali nykyisissä kasvuolosuhteissa ja vaikka sekin on rajallinen resurssi (mikäpä maapallolla ei olisi), niin ei kuitenkaan samassa mittakaavassa kun resussi joka ei uusiudu ollenkaan. Biomassa (kaikki kasvit), josta saamme kuitua mm. kartongin valmistamiseen meillä on vaikka kuinka vaikka väestö tuplaantuisi ja kaikki kuluttaisivat kun länsimaissa.
On totta, että pakkausmateriaalina muovi vielä on kestävämpi ja tuotetta paremmin suojaava kun nykyisin käytettävät kartonkipakkaukset.
Myös se että kartongin valmistukseen menee vielä energiaa kun muovista tekemiseen. Sekin on helppo ymmärtää miksi, luonnonvoimat ovat jo osin jalostaneet öljyn siitä eloperäisestä biomateriaalista josta öljy on peräisin. Luonnonvoimat ei kuitenkaan ole aina hyötysuhteeltaan tehokkaampia kun mihin ihminen pystyy suunnittelemalla ja ajan myötä ihminen kyllä keksii tavan miten voi oikaista ja tehostaa biomateriaalien jalostusprosesseja niin, että se pesee luonnossa sattumalta syntyneen prosessin ja saa tuotettua
Kannattaa myös muistaa, ei muovipakkaukset ole taivaasta tipahtaneet. Niiden materiaalin ja pakkausten muotoilun kehitykseen on käytetty valtavasti aikaa ja rahaa yli puolen vuosisadan ajan.
Nyt kun on viimein havahduttu fossiilisten siihen, että fossiilisten aineiden käyttö ei voi jatkua entisellään, niin vaihtoehtoisten pakkaismateriaalien kehittämiseen on panostettu enemmän. Kestää kuitenkin vielä aikaa ennen kun ne ovat yhtä hyviä tai parempia kun muovista tehdyt.
Kuluttajat voivat kuitenkin omilla valinnoillaan vahvistaa sitä, että biomateriaalien kehittäjät saaavat tuotteita myytyä ja jatkavat kehittämistä, koska sille työlle jota he tekevät on kysyntää.
Minun valintani suosia kartonkia ja paperia tukee tuota kehitystä ja ohjaa pois kulutusta fossiilisten raaka-aineiden käytöstä. Sen lisäksi se myös on meille suomalaisille tapa tukea kotimaista teollisuutta ja tutkimusta, eikä kipata rahaa öljysheikkien taskuun.
Tossa -> papukaija merkki. Olet hyvä ihminen (tm).
Kyllä vaan, minullakin meinaavat ostetut muovikassit - joita käytän roskapusseina - loppua. Olen jo jonkin aikaa joutunut ostamaan roskisrullia sen vuoksi.
Ihailen kyllä tuota ylempänä kirjoittavaa jonka kaksihenkinen talous pärjää leipäpusseilla. Mä en kyllä! Sekaroskaa tulee niin tavattoman paljon, vaikka olen yhden hengen talous. Nytkin katselen vähän keittiötäni ja roskiin on menossa juuston muovirasia, margariinirasia, viinirypäleiden rasia, kohta tyhjä sinappipullo ja huomenna viimeistään broilerirasia... mitä lie vielä leikkelerasioita. En kyllä noita saa reissumiespussiin ahdettua.
Kestovitsini onkin, että kun perjantaina ostaa kassillisen ruokaa viikonlopuksi, on se sunnuntai-iltaan mennessä vaihtunut kahdeksi kassillisiksi roskia!
Kerran muuten aloin olla pulassa roskapussipuutteen vuoksi kun kinttuni oli kipsissä. Siinä meni pussi poikineen kun teippailin niitä kipsin suihkusuojiksi.
Tästä ei muuten ole kauaa kun omien vanhempieni taloyhtiössä vielä vanhempi rouva pohti josko hänkin alkaisi käyttää roskapussia. Hän vei roskat laskiämpärissä jonka aina pesi tyhjentämisten välissä. Eipä mennyt pusseja hukkaan. Olisikin mielenkiintoista tietään, mitä nykysäännöt sanovat irtoroskista taloyhtiöiden roskiksissa. Eivät taitaisi olla taloyhtiöt eikä tyhjennysfirmat mielissään jos roskat vietäisiin ilman pussia.
Tämä voitaisiin nähdä hieman laajempana kokonaisuutena. Hygieniasäännöt vaativat elintarviketeollisuudelta pakkauksia ja kotitalouksien on ne jotenkin hävitettävä. Jos muoviroskia halutaan vähentää, olisi alettava myymään irtovoita, leipää, maitoa, tuoremehua, jauhelihaa, leikkeleitä... niinhän sitä ennen tehtiin. Oman hinkki mukaan ja jenkkikassi!
Vierailija kirjoitti:
Kestokasseja on katseltu mutta ei ole oikein sellaisia jotka mahtuu reppuun pieneen tilaan viikattuna ja ovat sopivan kokoisia eli ei liian isoja eikä liian pieniä. Mies ei halua naisellista kestokassia ollenkaan. Kestokassin pitäisi myös kestää kahvoista jne kuitenkin mielestäni pitkään. Olen nähnyt vain heppoisia versioita toistaiseksi ja ne olivat vielä hurjan kalliita heppoisuuteen nähden.
Millä tavalla kestokassit ovat naisellisia? Meillä on päivittäin käytössä pari Ikeasta ostettua mustiaa yksiväristä kassia, jotka ostettu varmaan viisi vuotta sitten ja edelleen kahvat ovat kestäneet. Mieskin käyttää niitä paljon mieluummin kuin muovipusseja. Kestokassi menee taiteltuna niin pieneksi, että mahtuu vaikka taskuun tai pienenkin laukun pohjalle. Itselläni kestokassi on aina mukana, koska siihen on helppo laittaa kaikki ostokset.
Vierailija kirjoitti:
https://antroblogi.fi/2019/11/muovipussi-symbolina-ja-syntipukkina/
Vuonna 1973 ensi-iltansa saanut klassikkoelokuva The Wicker Man kertoo tilanteesta, jossa syrjäisellä Hebridien saaristoon kuuluvalla saarella elävä, esikristillisen kelttiläisen muinaisuskon omaksunut kyläyhteisö on ajautunut ongelmiin. Saaren taloudellisena selkärankana on omenanviljely, mutta viimeisimmät sadot ovat jääneet hyvin heikoiksi. Yhteisö päätyy lopulta ratkaisemaan ongelmansa ihmisuhrilla.
Elokuvan tarjoama esimerkki on paitsi fiktiivinen myös äärimmäinen. Silti se kuvaa hyvin tilannetta, jossa uhraamiseen ja maagiseen ajatteluun turvautuva yhteisö ei vaikeuksia kohdatessa pyri muuttamaan omia toimintamekanismejaan ja tuotantotaloudellista perustaansa. Sen sijaan yhteisö uskottelee itselleen voivansa jatkaa entiseen malliin sopivan rituaalin avulla.
Modernin elämäntavan tuottamien ympäristöongelmien käsittelyssä vaikuttaa toisinaan olevan läsnä hieman samantyyppinen asenne. Tuotantotapaan elimellisesti kuuluvan ongelman syvyyttä ei haluta myöntää, vaan uskotaan, että melko symbolinen uhraus riittää palauttamaan asiat oikealle tolalleen.
Ilmiö tulee hyvin esille esimerkiksi muovipusseja kohtaan tunnetun ja viime vuosina kasvaneen epäluulon kohdalla. Muovipussien käyttöä on rajoitettu monissa maissa. Myös Suomessa muovipussien käyttöä on pyritty vähentämään.
Monissa maissa muovipussit ovat todellinen ongelma. Pohjoismaissa toimiva jätehuolto kuitenkin takaa, että muovipussit eivät pääsääntöisesti päädy meriin tai muodosta uhkaa ympäristölle. Silti viime vuosina juuri muovipussi on myös Suomessa päätynyt symboloimaan koko länsimaista kulutuskulttuuria ja sen tuhoisuutta.
Muovipussin asemaan tuhoisan kulutuskulttuurin symbolina liittyy ironiaa, sillä ruotsalainen insinööri Sten Gustaf Thulin kehitteli sen 1960-luvun alkupuolella säästämään luonnonvaroja. Muovipussia voidaan pitää tuotesuunnittelun taidonnäytteenä. Muutaman gramman painoinen pussi kestää jopa tuhansia kertoja oman painonsa verran rasitusta.
Muovipussi on itse asiassa ekologiselta jalanjäljeltään hyvin kevyt, vaikka se olisikin valmistettu uusiutumattomista luonnonvaroista. Tyypillisesti muovipussi on kauppareissun pienin rasite ympäristölle. Lisäksi muovipusseja voi uusiokäyttää roskapusseina sekä muihin tarkoituksiin — niitä ei ole pakko pitää kertakäyttöisinä.
Kangas- ja paperikasseihin verrattuna muovipussi kuluttaa resursseja varsin vähän. Keskivertokangaskassia on käytettävä satoja kertoja ennen kuin se muuttuu yksittäistä muovipussia ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi. Toisaalta myös kertakäyttöiseksi ajateltu S‑marketin muovipussi kestää helposti vähintään kymmeniä käyttökertoja.
Tietokirjailija Susan Freinkelin mukaan taisteluun muovipusseja vastaan liittyy irrationaalisia tunteita. Paperipussi yksinkertaisesti tuntuu muovipussia paremmalta vaihtoehdolta. Kenties muovipussi laukaisee jotain ihmisen ajattelussa.
Antropologi Mary Douglasin ajattelua soveltaen muovipussin voisi sanoa olevan ainetta väärässä paikassa. Siksi muovipussin on mentävä — myös Suomessa, vaikka muovipussi ei ole täällä todellinen ongelma. Samalla muovipussien jyrkkä kieltäminen rinnastuu maagiseen ajatteluun, jossa kestämätön elämäntapa yritetään pelastaa uhraamalla jotain kokonaisuuden kannalta melko marginaalista.
Luin jostain, että kestokassia pitäisi käyttää 131 kertaa jotta olisi muovikassia parempi. Oma kestoksi on yli 10 v vanha, tehty kierrätysmateriaalista ja käytössä monta kertaa viikossa. Muovikassi ei ole se suurin maailman tuhoaja, mutta mutta ei sitä ole myöskään kestokassi. Ainakin omassa tuttavapiirissä niitä käytetään ahkerasti vuosikausia. Eivät myöskään repeä rikki yhtä helposti jostain terävästä kulmasta kuin muovipussiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://antroblogi.fi/2019/11/muovipussi-symbolina-ja-syntipukkina/
Vuonna 1973 ensi-iltansa saanut klassikkoelokuva The Wicker Man kertoo tilanteesta, jossa syrjäisellä Hebridien saaristoon kuuluvalla saarella elävä, esikristillisen kelttiläisen muinaisuskon omaksunut kyläyhteisö on ajautunut ongelmiin. Saaren taloudellisena selkärankana on omenanviljely, mutta viimeisimmät sadot ovat jääneet hyvin heikoiksi. Yhteisö päätyy lopulta ratkaisemaan ongelmansa ihmisuhrilla.
Elokuvan tarjoama esimerkki on paitsi fiktiivinen myös äärimmäinen. Silti se kuvaa hyvin tilannetta, jossa uhraamiseen ja maagiseen ajatteluun turvautuva yhteisö ei vaikeuksia kohdatessa pyri muuttamaan omia toimintamekanismejaan ja tuotantotaloudellista perustaansa. Sen sijaan yhteisö uskottelee itselleen voivansa jatkaa entiseen malliin sopivan rituaalin avulla.
Modernin elämäntavan tuottamien ympäristöongelmien käsittelyssä vaikuttaa toisinaan olevan läsnä hieman samantyyppinen asenne. Tuotantotapaan elimellisesti kuuluvan ongelman syvyyttä ei haluta myöntää, vaan uskotaan, että melko symbolinen uhraus riittää palauttamaan asiat oikealle tolalleen.
Ilmiö tulee hyvin esille esimerkiksi muovipusseja kohtaan tunnetun ja viime vuosina kasvaneen epäluulon kohdalla. Muovipussien käyttöä on rajoitettu monissa maissa. Myös Suomessa muovipussien käyttöä on pyritty vähentämään.
Monissa maissa muovipussit ovat todellinen ongelma. Pohjoismaissa toimiva jätehuolto kuitenkin takaa, että muovipussit eivät pääsääntöisesti päädy meriin tai muodosta uhkaa ympäristölle. Silti viime vuosina juuri muovipussi on myös Suomessa päätynyt symboloimaan koko länsimaista kulutuskulttuuria ja sen tuhoisuutta.
Muovipussin asemaan tuhoisan kulutuskulttuurin symbolina liittyy ironiaa, sillä ruotsalainen insinööri Sten Gustaf Thulin kehitteli sen 1960-luvun alkupuolella säästämään luonnonvaroja. Muovipussia voidaan pitää tuotesuunnittelun taidonnäytteenä. Muutaman gramman painoinen pussi kestää jopa tuhansia kertoja oman painonsa verran rasitusta.
Muovipussi on itse asiassa ekologiselta jalanjäljeltään hyvin kevyt, vaikka se olisikin valmistettu uusiutumattomista luonnonvaroista. Tyypillisesti muovipussi on kauppareissun pienin rasite ympäristölle. Lisäksi muovipusseja voi uusiokäyttää roskapusseina sekä muihin tarkoituksiin — niitä ei ole pakko pitää kertakäyttöisinä.
Kangas- ja paperikasseihin verrattuna muovipussi kuluttaa resursseja varsin vähän. Keskivertokangaskassia on käytettävä satoja kertoja ennen kuin se muuttuu yksittäistä muovipussia ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi. Toisaalta myös kertakäyttöiseksi ajateltu S‑marketin muovipussi kestää helposti vähintään kymmeniä käyttökertoja.
Tietokirjailija Susan Freinkelin mukaan taisteluun muovipusseja vastaan liittyy irrationaalisia tunteita. Paperipussi yksinkertaisesti tuntuu muovipussia paremmalta vaihtoehdolta. Kenties muovipussi laukaisee jotain ihmisen ajattelussa.
Antropologi Mary Douglasin ajattelua soveltaen muovipussin voisi sanoa olevan ainetta väärässä paikassa. Siksi muovipussin on mentävä — myös Suomessa, vaikka muovipussi ei ole täällä todellinen ongelma. Samalla muovipussien jyrkkä kieltäminen rinnastuu maagiseen ajatteluun, jossa kestämätön elämäntapa yritetään pelastaa uhraamalla jotain kokonaisuuden kannalta melko marginaalista.
Luin jostain, että kestokassia pitäisi käyttää 131 kertaa jotta olisi muovikassia parempi. Oma kestoksi on yli 10 v vanha, tehty kierrätysmateriaalista ja käytössä monta kertaa viikossa. Muovikassi ei ole se suurin maailman tuhoaja, mutta mutta ei sitä ole myöskään kestokassi. Ainakin omassa tuttavapiirissä niitä käytetään ahkerasti vuosikausia. Eivät myöskään repeä rikki yhtä helposti jostain terävästä kulmasta kuin muovipussiin.
Minulla 131 käyttökertaa tulee äkkiä, koska käytän kassia yleensä jopa useita kertoja päivässä, joten varmaan vähintään 500 käyttökertaa tulee vuodessa. Joten muovipussi olisi erittäin huono vaihtoehto kestokassille.
En osta muovikasseja, jos teenkin isommat ostokset eikä ole isoa kestokassia mukana, ostan paperikassin jonka kierrätän keräyspaperia viedessä. Leipäpussit käytän kissanhiekkalaatikkoa siivotessani ja sekajätettä varten ostan roskapussirullan. Kierrätän kaiken, joten 8 viikon väli roska-astian tyhjennyksessä riittää ja roskapussia tarvitsee viedä harvoin.
Samoin otan talteen pienetkin muovipussit jos olen tilannut jotain ja käytän ne kissalle.