Lue keskustelun säännöt.
Miten ero sujui? Lapset?asuminen?jakaminen? Meidän arki, erotako?
18.12.2019 |
Meidän arki on tämmöstä
Nelikymppiset.
Noh koti on kiva, rahatilanne on pääosin ok, lapset on ihanat, MUTTA
Jos ehdotan matkaa jonnekin, saan aina itse maksaa ja vielä miehen valitusta päälle.
Jos haluan museoon tai mihin vaan, minä maksan. Siis haluaisin joskus kuulla että jotain voi saada ilman että mies kommentoi typerästi.
Jos pyydän jonkun pienen asian tekemistä kuten ruuvata joku asia johonkin, se kestää, ei tee mitään ennen kuin multa menee hermo.
Pyöritän yritystä, vien ja haen lapset, teen yleensä myös ruuat, siivoan, etsin kadonneet tavarat, miljoona pikkudetaljia. Käytän lapset lääkärissä, pesen lakanat ym, huollan, korjaan, maalaan...
En tiedä miten mies selviäis ilman mua kun ei se handlaa kuin max 2 asiaa kerrallaan ja kaikesta huokailee ja unohtelee. Jos lapset sairaana niin ei tajua miten hoitaa. Kesällä lapsi sai auringonpistoksen ja ärtymyskohtauksen siihen sitten niin mies oli vain rankaisemassa vaikka syliin ottamalla huomasin että on vakavampi tilanne, jota osasin arvellakin kun oli niin kuuma päivä ja lapset ulkona. Siis maalaisjärki puuttuu.
käytännössä hän osaa mennä töihin, tehdä siellä hommansa,mutta sitten kotona ei osaa kuin tiskata ja leikkiä lasten kanssa, joka sekin hyvä,mutta ei riitä parisuhteeseen.
Meillä ei ole seksiä kuin 1 krt 3-4 kk välein ja silloinkin koen sen ahdistavana. Mies huohottaa alapäässä ja lipoo niinku joku läähättävä rakki.
En oikeastaan omaa enää mitään seksuaalisuutta... olen siis tämmöinen trendikäs seksuaali jolla on joku nimityskin jota en muista. Kysehän on kuitenkin tunnepuolen rikkinäisyydestä.
Ei tämmöisessä tunnekylmössä liitossa voi olla kiinnostunut.
Monesti kun mies nousee sohvalta niin lemahtaa hirveä paskanhaju, se siitä myös sitten, ei kiinnosta seksi. Pahin seksin tappo tapahtui jo ekana vuonna, mies tapasi runkata sängyssä mun selän takana, jos en heti suostunut seksiin, hän hoiteli yksin joten esim aamulla hän ei sitten kaivannut seksiä kun oli jo hoidellut homman. Pornoa katsoi myös kun en ollut kotona. Hän ei edes ymmärtänyt miten loukkaavaa on kun toinen runkkaa siinä vieressä vaikka itselläkin olisi haluja ollut, monesti ei edes ehdottanut. Toisiaan halut oli aamuisin, ei myöhään illalla. Lopulta sain raivarit siitä runkkaamisesta ja se loppui, tai siirtyi vessaan.
Kun mentiin naimisiin niin ekat 3 v mies ehdotti joka vk että mennään esim ke iltana hänen vanhemmille ja viikonloppuisin myös ja siellä oltiin 4 h vähintään! Hän ei näe että tässä mitään ongelmaa oli ja on katkera mulle kun olen päättänyt että minä en siellä aio olla jatkuvasti, 1 krt kk riittää mulle. Ystävät on tärkeämpiä. Hänellä niitä ei juurikaan ole koska on aina vain tehnyt töitä ja viettänyt vapaansa äidin ja isän luona.
En ymmärrä enää miksi valitsin näin, silloin en nähnyt näitä asioita..menimme naimisiin alle vuoden seurustelun jälkeen.
Ekoina vuosina en saanut mitään lahjoja, en ekana äitienpäivänäkään.
Kun oltiin vielä rakastuneita, en saanut juurikaan kehuja tms. Olin kuin joku itsestäänselvyys joka pysyy kun lämmittää makaroonin ja soijarouhesörsselin, joka oli ainoa ruoka jota mies teki.
En saanut vierelleni ihmistä joka puolustaa vaikeissa tilanteissa joka rauhoittaa jos on hankalaa.
Kommentit (32)
Teidän parisuhde jatkuuu tavallaan sen lapsen kautta vaikka eroisitte. Riitaa rahasta, tapaamisista, vastuista, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sitä ja mies tätä. Ja vielä anoppikin...
Eli onko lasten vuoksi viisasta odottaa että he on ainakin 16v?, tosin sitten olen jo sen ikäinen että saan varmaan olla loppuelämäni yksin..t ap
Vierailija kirjoitti:
Mies sitä ja mies tätä. Ja vielä anoppikin...
No niinhän se on jos ei sitten ole lesbopari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies sitä ja mies tätä. Ja vielä anoppikin...
No niinhän se on jos ei sitten ole lesbopari.
Niin se vika on aina yksin siinä toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli onko lasten vuoksi viisasta odottaa että he on ainakin 16v?, tosin sitten olen jo sen ikäinen että saan varmaan olla loppuelämäni yksin..t ap
Sekö sinun huolesi ettet löydä ketään toista jota syyttää kaikista elämäsi ongelmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä teksti valitusta miehestäsi antaa sinusta kuvan hyvin raskaana ihmisenä.
Miksi sinä sen miehen alunperin valitsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko lasten vuoksi viisasta odottaa että he on ainakin 16v?, tosin sitten olen jo sen ikäinen että saan varmaan olla loppuelämäni yksin..t ap
Sekö sinun huolesi ettet löydä ketään toista jota syyttää kaikista elämäsi ongelmista?
Minä olen kyllä pärjännyt yksin ja pärjään mutta varmaankin ihminen saa toivoa elämäänsä myös toimivaa suhdetta edes jollekin ajalle elämässään?
Kunhan kysyn kirjoitti:
Miksi sinä sen miehen alunperin valitsit?
Onneton vuodesta 2011 ja silti on tullut lisää lapsia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin kirjata kaikki mikä ärsyttää todistaakseni itselleni että ero olis fiksua.
Ei ihmisen tarvitse tuollaisessa elää.
Kerro miehelle, kysy onko hän tyytyväinen elämäänne, jos hän on ota vastuu erosta. Kerro mihin et ole tyytyväinen, älä riitele, älä syyttele.
Jos et halua erota, on sinun hyväksyttävä toinen ja odottaa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko lasten vuoksi viisasta odottaa että he on ainakin 16v?, tosin sitten olen jo sen ikäinen että saan varmaan olla loppuelämäni yksin..t ap
Sekö sinun huolesi ettet löydä ketään toista jota syyttää kaikista elämäsi ongelmista?
Minä olen kyllä pärjännyt yksin ja pärjään mutta varmaankin ihminen saa toivoa elämäänsä myös toimivaa suhdetta edes jollekin ajalle elämässään?
Jotta löytää toimivan suhteen pitää nähdä myös ne omat viat ja puutteet ja työstään niitä, eikä elämäkerrassaan kirjoittaa itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Lue tuo oma aloituksesi ja nosta tämän jälkeen se katse sinne peiliin.
Näytä teksti miehellesi ja alatte keskustella. Viekää lapsi anopille että saatte purkaa ajatuksianne rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko lasten vuoksi viisasta odottaa että he on ainakin 16v?, tosin sitten olen jo sen ikäinen että saan varmaan olla loppuelämäni yksin..t ap
Sekö sinun huolesi ettet löydä ketään toista jota syyttää kaikista elämäsi ongelmista?
Minä olen kyllä pärjännyt yksin ja pärjään mutta varmaankin ihminen saa toivoa elämäänsä myös toimivaa suhdetta edes jollekin ajalle elämässään?
Jotta löytää toimivan suhteen pitää nähdä myös ne omat viat ja puutteet ja työstään niitä, eikä elämäkerrassaan kirjoittaa itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Lue tuo oma aloituksesi ja nosta tämän jälkeen se katse sinne peiliin.
Juuri nöin, täällä ei voi sanoa itsestään yhtään ainutta asiaa, ainakaan sanoa pärjäävänsä. Haukutte toiset, sano mitä sano. Millaisia ihmisiä olette sisimmässänne itse?
Eikö tämä ole hieno mies
” i tämmöisessä tunnekylmössä liitossa voi olla kiinnostunut.
Monesti kun mies nousee sohvalta niin lemahtaa hirveä paskanhaju, se siitä myös sitten, ei kiinnosta seksi. Pahin seksin tappo tapahtui jo ekana vuonna, mies tapasi runkata sängyssä mun selän takana, jos en heti suostunut seksiin, hän hoiteli yksin joten esim aamulla hän ei sitten kaivannut seksiä kun oli jo hoidellut homman. Pornoa katsoi myös kun en ollut kotona. Hän ei edes ymmärtänyt miten loukkaavaa on kun toinen runkkaa siinä vieressä vaikka itselläkin olisi haluja ollut, monesti ei edes ehdottanut. Toisiaan halut oli aamuisin, ei myöhään illalla. Lopulta sain raivarit siitä runkkaamisesta ja se loppui, tai siirtyi vessaan.
Kun mentiin naimisiin niin ekat 3 v mies ehdotti joka vk että mennään esim ke iltana hänen vanhemmille ja viikonloppuisin myös ja siellä oltiin 4 h vähintään! Hän ei näe että tässä mitään ongelmaa oli ja on katkera mulle kun olen päättänyt että minä en siellä aio olla jatkuvasti, ”
No ihan oma syy. Kyllä se tulee jo deittailu vaiheessa ilmi haluaako mies maksaa matkoja, treffejä tai museossa käyntiä. Pihejä miehiä ei kannata deittailla. Saati kukaan ole niin vähä-älyinen että tekee sellaiselle lapsia.
Ei nyt auta kuin laittaa kämppä myyntiin, elarit juoksemaan jne. Miettiä otatteko esim. Viikko ja viikko huoltajuuden vai miten toimitte.
Kannattaa panostaa seuraavaan miehen valintaa ettet taas ota junttia miestä mikä ei osallistu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko lasten vuoksi viisasta odottaa että he on ainakin 16v?, tosin sitten olen jo sen ikäinen että saan varmaan olla loppuelämäni yksin..t ap
Sekö sinun huolesi ettet löydä ketään toista jota syyttää kaikista elämäsi ongelmista?
Minä olen kyllä pärjännyt yksin ja pärjään mutta varmaankin ihminen saa toivoa elämäänsä myös toimivaa suhdetta edes jollekin ajalle elämässään?
Jotta löytää toimivan suhteen pitää nähdä myös ne omat viat ja puutteet ja työstään niitä, eikä elämäkerrassaan kirjoittaa itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Lue tuo oma aloituksesi ja nosta tämän jälkeen se katse sinne peiliin.
Juuri nöin, täällä ei voi sanoa itsestään yhtään ainutta asiaa, ainakaan sanoa pärjäävänsä. Haukutte toiset, sano mitä sano. Millaisia ihmisiä olette sisimmässänne itse?
Myötäilläkö pitäisi ja haukkua miestä joka ei ole täällä puolustamassa itseään?
Nykyään mies ärsyttää aivan kokoajan. Jos hän jättää tiskinsä pöydälle ja kysyn miksi hän niin tekee niin tulee aina tämmöinen selitys että ainahan hän ne pois laittaa, vain jos on kiire tai kone täynnä. Mikä on sellainen kiire että ei ole 5 sec aikaa pistää se lautanen sinne?
Mies käy salilla 1-2 kk, ei siis fyysisesti hirveesti vetoa. ( käyn 2krt vk ja haluan itse pysyä kunnossa)
Hän Ei saa aikaiseksi, mutta vetoaa aina kiireeseen.
Myös anoppi on hyökkäillyt mua kohtaan, päätti yhtäkkiä valittaa että en kehu hänen ruokia, pullia,mekkoja, ulkonäköä, hänen ainutlaatuisuuttaan, en syö tarpeeksi paljon hänen kakkujaan jne ja siitä syntyi sitten riita jonka jälkeen en ole jaksanut puhua mitään. Anoppi puhuu kokoajan omista tekemisistään milloin rotaryn pressana ja milloin missäkin tehtävässä, vaihtuvat usein ja ne täytyy aina mainostaa. Koskaan ei kysy muista mitään. Anoppi juurikin toivoisi että oltaisiin useammin siellä ja mentäisiin mökille viikoiksi heidän kanssaan jne kuin oltaisiin 12 v. Ja heidän armoilla.
Mies ei näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa, saa rautalangasta vääntää.
En haluaisi olla loppuelämää onneton, olen ollut onneton tässä suhteessa jo vuodesta 2011. Ensin elin toivossa, sitten lasten vuoksi. En halua että lapset kärsii, mutta nyt he näkevät kokoajan että me emme ole onnellisia ja kinastelemme kaikesta. Kehä on niin paha ettei sitä saa katki.
Mies vastaa asioihin penseästi, ei myönnä itse mitään, minä suutun ja tulee riita. Sitä samaa joka päivä.
Jos mieheltä kysyy niin vika on vain minussa, koska hän hän rakastaa minua. Silti mitään sellaista en käytöksessä näe mikä tuota rakkautta ilmentäisi. Enemmänkin taitaa kyse olla riippuvuudesta.
Omalla kohdallani on tulevan pelko jos pitää kaikki laittaa uusiksi enkä haluaisi lapsille kahta kotia, roikun siis tässä. Mitä sanotte? Millaista on erota 40 vuotiaana ja jos lapsi on vasta ekaluokalla? Samaan aikaan tuntuu että haluan muutosta muutenkin, ei enää samaa lähiöelämää, voisin asua muuallakin.