Lue keskustelun säännöt.
Oliko lasten kurittamisessa joku kasvatuksellinen pointti? Jos oli, niin mikä...?
17.12.2019 |
Koska omat vanhemmat oli muuten niin mukavia ja ihania, niin haluaisin ainakin uskoa, että heillä oli joku kasvatuksellinen pointti siinä, että käyttivät ruumillista kurittamista, en vaan ole keksinyt, että miten se muka auttoi kasvattumaan paremmin... Minusta se oli lähinnä vaan noloa, kun nuhtelun tms jälkeen tuli välillä se "haepa vyö"-komento ja sitä sitten. Tätä jatkui ala-asteen lopulle asti, sitten ilmeisesti olin tarpeeksi iso tyttö, että ei sopinut enää kurittaa.
Kommentit (28)
Kai tuon kurittamisen taka-ajatuksena normi-ihmisillä on ollut pelko siitä, että lapsi ei ilman kuria sopeudu muiden joukkoon, on liian itsekäs, ei ota toisia huomioon, saa vihamieliä jne. Ja toisaalta ei ole haluttu penskasta myöskään mitään lapasta, jota muut talloo miten sattuu. Eli fyysisellä kurittamisella on koetettu a) kovettaa nahkaa (ihan kirjaimellisestikin) b) yrittää rangaistuksen kautta auttaa penskaa ottamaan ns. pään pois perseestä eli oppimaan esim. sääntöjä ja toisten huomioonottamista.
Kaikillehan ei mene joku älykäs ja rauhallinen keskustelu perille, eikä mikään muukaan puhe tai nalkutus. Niinpä nykypäivänä tällaiset lapset joutuvat sitten koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja jotkut koko elämänsä etsimään niitä rajoja. Se voi olla vaikeaa elämää, se on sellaista pään takomista seinään, ja tältä kai ennen haluttiin lapset säästää. Niitä rajoja ja sosiaalisia sääntöjä paukutettiin jo kotona päähän, vaikka sitten fyysisen kurituksen kautta. Muu koettiin välinpitämättömyydeksi ja rakkaudettomuudeksi. 'Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa'.
Se minua on mietityttänyt, että kun ihmisiä on koko ajan enemmän ja nuoremmat sukupolvet ovat yhä röyhkeämpiä ja itsekkäämpia ja siten epäsympaattisempia, yhä useampi käy yhä useamman hermoille, niin muuttuukohan lasten kasvatus vastaisuudessa kovempaa kuria kohti. Se nimittäin saattaisi tuoda melkoisen kilpailuvaltin kovenevassa maailmassa ylimielisten ja röyhkeiden kermapersusten joukossa.
Ja kurilla ei sinänsä ole juuri mitään tekemistä tahallisen nöyryyttämisen, pilkan, ivan ja hakkaamisen kanssa. Ne ovat sairaan yksilön käsityksiä kurista, ja hakkaamisella ja ivalla tuotetaan maailmaan vain lisää psykopaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai tuon kurittamisen taka-ajatuksena normi-ihmisillä on ollut pelko siitä, että lapsi ei ilman kuria sopeudu muiden joukkoon, on liian itsekäs, ei ota toisia huomioon, saa vihamieliä jne. Ja toisaalta ei ole haluttu penskasta myöskään mitään lapasta, jota muut talloo miten sattuu. Eli fyysisellä kurittamisella on koetettu a) kovettaa nahkaa (ihan kirjaimellisestikin) b) yrittää rangaistuksen kautta auttaa penskaa ottamaan ns. pään pois perseestä eli oppimaan esim. sääntöjä ja toisten huomioonottamista.
Kaikillehan ei mene joku älykäs ja rauhallinen keskustelu perille, eikä mikään muukaan puhe tai nalkutus. Niinpä nykypäivänä tällaiset lapset joutuvat sitten koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja jotkut koko elämänsä etsimään niitä rajoja. Se voi olla vaikeaa elämää, se on sellaista pään takomista seinään, ja tältä kai ennen haluttiin lapset säästää. Niitä rajoja ja sosiaalisia sääntöjä paukutettiin jo kotona päähän, vaikka sitten fyysisen kurituksen kautta. Muu koettiin välinpitämättömyydeksi ja rakkaudettomuudeksi. 'Se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa'.
Se minua on mietityttänyt, että kun ihmisiä on koko ajan enemmän ja nuoremmat sukupolvet ovat yhä röyhkeämpiä ja itsekkäämpia ja siten epäsympaattisempia, yhä useampi käy yhä useamman hermoille, niin muuttuukohan lasten kasvatus vastaisuudessa kovempaa kuria kohti. Se nimittäin saattaisi tuoda melkoisen kilpailuvaltin kovenevassa maailmassa ylimielisten ja röyhkeiden kermapersusten joukossa.
Ja kurilla ei sinänsä ole juuri mitään tekemistä tahallisen nöyryyttämisen, pilkan, ivan ja hakkaamisen kanssa. Ne ovat sairaan yksilön käsityksiä kurista, ja hakkaamisella ja ivalla tuotetaan maailmaan vain lisää psykopaatteja.
Tämä logiikka ei mulle aukene. Että lasta ruoskittiin "rakkaudesta". Erikoista rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppipa kovapäisimmätkin olemaan.
N45
Millä tavalla he oppivat olemaan?
Kunnolla. Riehumatta, raivoamatta ja väittelemättä vastaan.
Eri
Jos annat vyöstä riehuvalle/raivoavalle lapselle, niin lapsi oppii pelkästään sen, että väkivaltaa on täysin ok käyttää jos joku ei käyttäydy kuten itse haluat hänen käyttäytyvän.
Pointti oli, että oppi huomaamaan että teoilla on seurauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin todella kovapäinen ja uppiniskainen lapsi. Ei tehonnut keskustelut, ei pyynnöt, ei ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan kielto, uhittelin vaan takaisin.
Kun isä alkoi puhumaan koivuniemen herrasta, jäin kuitenkin kuuntelemaan koska olin tähän metodiin tutustunut.
Minulla ainakin se oli ainoa tapa saada loppumaan epätoivottu käyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin todella kovapäinen ja uppiniskainen lapsi. Ei tehonnut keskustelut, ei pyynnöt, ei ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan kielto, uhittelin vaan takaisin.
Kun isä alkoi puhumaan koivuniemen herrasta, jäin kuitenkin kuuntelemaan koska olin tähän metodiin tutustunut.Minulla ainakin se oli ainoa tapa saada loppumaan epätoivottu käyttäytyminen.
Muistan vastaavaa. Kun oli pari kertaa sanottu hyvällä, enkä silti totellut, uhattiin remmillä. Yleensä tässä vaiheessa hammasta purren alistuin ja tottelin, koska tiesin, että se oikeasti olisi toteutettu. Remmiä käytettiin vain ehkä pari kertaa vuodessa, uhattiin paljon useammin.
Meillä taas oli vähän samaan tapaan kuin ap:lla. Kun oli jo saarnattu ja asia vaikutta olevan loppuunkäsitelty, niin sitten saattokin tulla yllärinä vielä se, että tuli vielä lopuksi remmiä.