En selviä 5v lapsen kanssa kaupasta ostamatta jotain herkkua, ihan JÄRJETTÖMIÄ raivokohtauksia

Pelkkään otsikkoon.

Kumpi teistä saa niitä raivareita?

Sano etukäteen että nyt ei osteta karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin kuntouttavana toimena lapsen kanssa joka päivä kauppaan ja vaikka monta kertaa päivässä, pelkästään piipahtamaan en edes ostamaan mitään. Kun lapsi saa raivarin, niin äkkiä ulos kaupasta ja puhelinta nypläten antaisi kersan huutaa raivonsa pihalle.

Veikkaan että viimeistään viikossa ne raivarit lakkaa ja jatkossa karkkia vain kun on ennalta sovittu, ei koskaan siten että lapsi keksii kaupassa haluta, eli kauppatilanteet ja mitä ostetaan olisi aina sellaiset että lapsi tietää mitä tulee tapahtumaan.

Kyllä, se vie tietysti tietynlaisen hauskuuden kun ei voi olla "yllätyksiä", mutta jos lapsi ei niitä kestä ja ymmärrä, niin se on vaan pakko hyväksyä. Opettaa samalla lapsellekkin kestämään sitä, että ei aina saa mielihalujaa toteutettua, voin nimittäin nähdä sieluni silmin miten tällainen lapsi aikuisenakin ostaa kaupasta joka kerta herkkuja, ihan jo pelkän tavankin vuoksi ja huonostihhan siinä sitten käy, lihavuusongelma aika todennäköinen, ellei satu olemaan hyvät geenit siltä osin.

Muuten tosi hyvä vinkki tuo useasti kaupassa vierailu mutta hei, jos nyt tällaisessa tilanteessa edes jättäisi sen puhelimen pois. Tässä on vanhempi itse luonut toiminnallaan ja jatkuvalla periksi antamisellaan lapselle tämän tilanteen ja aivan varmasti lapsi on alkuun todella ihmeissään kun aikuinen toimiikin nyt ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Turha tästä on lapselle nyt mieltä osoittaa "mä nyt selaan tässä kännykkää ja keskityn siihen, rauhoitupa nyt viisvee siinä keskenäs uudessa tilanteessa". Ei näin. Kyllä sen vanhemman pitää olla tilanteessa läsnä ilman mitään puhelimia ja valmiina reagoimaan kun lapsi alkaa rauhoittua. Sillä miettikääpä omalle kohdalle vielä aikuisenakin, olette ahdistunut/vihainen/surullinen ja kerrotte siitä omalle vanhemmallenne/ puolisollenne ja tämä selaa koko keskustelun ajan kännykkää. Tunnetteko olonne hyväksi?

Tässä on vielä kyseessä viisivuotias jonka vanhempi alkaakin toimia ihan eri tavalla kuin lapsi on tottunut aiemmin. Kyllä se lapsi tarvitsee kaupparaivosta ylipääsyyn vanhemman apua eikä vaan sitä että hänet fyysisesti siirretään pois kaupasta parkumaan kiukku kaupan ulkopuolelle ja vanhempi jättää lapsen selviytymään yksin kun näyttää että puhelin on tärkeämpi kuin lapsen tilanne.

Lapsi siis hyötyy siitä, että väsynyt äiti tuijottaa hänen huutavaa räkäistä naamaansa pari tuntia, sen sijaan että viihdyttäisi itseään selailemalla vaikka puhelinta siinä vieressä?

 

Kyllä nyt menee tämä lapsikeskeisyys jo aika överiksi, että lapsi määrää sekä kauppareissun keskeytymään, että senkin, että äiti ei saa lapsen karjuessa tehdä mitään muuta kuin tujottaa lasta ja olla "läsnä".

Vierailija kirjoitti:

Katso myös, että lapsi ei ole nälkäinen, kun menette kauppaan. Nälkä pahentaisi muutenkin vaikeaa tilannetta.

Etenkin jos lapsella diabetes ja sokeriarvojen heitot voi aiheuttaa aggressiivisuutta, onko asiaa tutkittu ap?

Tuohon tehoaa kunnon selkäsauna.

Vierailija kirjoitti:

Sano etukäteen että nyt ei osteta karkkia.

Tehoaa aivan helvetin hyvin tuollaiseen kauhukakaraan jota ei ole osattu kasvattaa.

Saanko tulla kaupassa ojentamaan lastasi?

Siihen ei tarvita rumia konsteja, lapsi hätkähtää jo yllättävää väliintuloa ja muistaa sen.

Tähän on tultu,kun kukaan ulkopuolinen ei uskalla puuttua. Ennen lapsrn kasvatukseen osallistui koko yhteisö.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mikä ajaa ihmiset niin lyhytnäköiseen toimintaan, että ostetaan jatkuvasti kaupasta herkkuja tai leluja. Kyllä aikuisella pitää olla sen verran ennakointikykyä, että tajuaa mitä siitä saman tien seuraa ja sen verran itsehillintää ettei mene aina sieltä mistä aita on matalin. Hetken helpotus ja hitokseen ongelmia seuraavalla kerralla.

Meillä on 4 lasta (7v, 6v, 4v ja 2v), joista vanhimmalla vielä adhd. Ei mitään ongelmaa kaupassa käymisessä ja koskaan ei ole tarvinnut väistellä karkkihyllyjä tai leluosastoja. Päinvastoin, saavat pyytäessä käydä leluosaatolla ihailemassa. Tietävät ettei mitään osteta jos ei ole syntymäpäivä. Eivät kinu tai kiukuttele lelujen tai herkkujen perään. Mutta, järjestelmällisen työn ja tiukan linjan tulos tämä on. Koskaan ei ole lipsuttu. Vaikka eivät kinukaan herkkuja, saattavat silti väsyneenä muuten kiukutella tai itkeä kaupassa. Sitä huutoa ei hiljennetään ruoalla, vaan koitetaan harhauttaa kiinnostumaan jostain tehtävästä tai poistutaan kaupan ulkopuolelle rauhoittumaan.

Meillä on tapana, että kaupassa lapsilla on pieniä hommia. Esim. punnitseminen, oma kauppalista minkä tuotteet pitää etsiä jne. Joskus kysyn haluavatko toivoa jotain ruokaa ja jos toive on järkevä, se sopii hyvin. Saatan jollain reissulla antaa hommaksi hakea tummaa leipää. Lapsi voi valita minun puolestani itse tummista leivistä mieleisen. Joskus saavat hedelmäosastolla valita minkä tahansa hedelmän. Innostaa myös kokeilemaan uusia makuja ja lapset huolella valitsevat ja pohtivat mikä olisi hyvä. Tai saatan sanoa, että tehdään iltapalaksi hedelmäsalaattia, käykää valitsemassa ja punnitsemassa kolmea hedelmäsorttia.

Kokeile ap antaa vastuutehtäviä jos se harhauttaisi ajatukset muualle. Tai tee kauppapassi mihin saa heti kassan jälkeen tarean jos suoriutui hyvin. Aluksi vaikka jo kolmesta tarrasta uimaan tms.

Hei kiitos näistä vinkeistä! Itsellä 6-vuotiaat vilkkaat kaksospojat ja hiki joka kauppakäynnillä. Eivät kiukuttele herkkuja saadakseen, mutta muuten on aina hermot miehellä ja minulla etenkin kireällä kun marisevat ja koheltavat koko kauppareissun. Täytyy kokeilla tuota poikien omaa kauppalistaa ja hedelmien valitsemista :D Ehkä pysyisivät sen aikaa kiireisinä, että ehtisi itse haalia tärkeimmät ostokset kasaan.

Lapsi pääsee kauppaan mukaan kun on täyttänyt 18v ja tienannut itse rahansa. Problem solved.