En selviä 5v lapsen kanssa kaupasta ostamatta jotain herkkua, ihan JÄRJETTÖMIÄ raivokohtauksia

Käyt yksin kaupassa silloin kun lapsi on jossain hoidossa tms. Sanot sille elukkalapsellesi että hänellä ei ole kauppaan mitään menemistä ennen kuin oppii tavoille.

Vierailija kirjoitti:

Pystytkö junailemaan jonkun aikaa, esim 1-3 kk ajan niin, ettei lasta tarvitse ottaa kauppaan? Käy kaupassa yksin ennen kuin haet lapsen päiväkodista tai illalla toinen vanhempi käy kun toinen on lasten kanssa. Että saatte katki tuon kierteen. Sitten pikku hiljaa alkaisitte tehdä ensin nopeita harjoittelukäyntejä, joissa ostetaan vaikka vain yksi tuote (ei herkkua). Kun tuo alkaa onnistua, palaatte pikkuhiljaa normaaliin.

Hieman rajoittunutta olettaa, että kaikki lapset ovat päiväkodissa tai että heillä on molemmat vanhemmat samassa osoitteessa tai muutenkaan saatavilla. Kaikki eivät tuosta vaan voi käydä yksin kaupassa. 

Pakkopaitaan ja Niuvanniemeen koppihoitoon tuollainen.

Sama ongelma vaimon kanssa

Vierailija kirjoitti:

Lapset ymmärtävät seurauksia. Seuraavalla kerralla jätä ostokset (kaikki) kauppaan ja poistu sieltä lapsen kanssa. Seuraavat 2 päivää olkaa syömättä eli tarjolla on sitä, mitä kotoa löytyy. Se voi olla pelkkää kauravelliä. Lapselle sanot, että ruokaa ei ole, koska ainekset oli pakko jättää kauppaan huutosi takia. Lisää ruokaa ei saada ennen kuin osaat olla kaupassa huutamatta.

Minulla ei ole lapsia, mutta sanon mielipiteeni silti. Tämä vaihtoehto kuulostaa paremmalle, kuin nykyinen linja. Silti jotenkin hassua syyttää lasta siitä, ettei kotona ole ruokaa. Siinä laittaa lapselle ihan liikaa vastuuta. Aikuinen päättää, milloin syödään karkkia. Aikuinen huolehtii, että kotona on ruokaa ja päättää mitä se on. Lapsella on näihin vaikutusta vain, jos aikuinen antaa luvan valita/ehdottaa jotain.

Vähän liian syyllistävää. Osaako lapsi edes ymmärtää syy-seuraus-suhdetta noin pitkällä aikavälillä? Parempi että napakka seuraus tulee heti ja täsmälleen siihen asiaan, mistä on ollut kyse. Eli karkkia ei saa, jos aikuinen niin päättää. Piste.

Eihän tuo ole terveen 5v käytöstä.

Meillä on tehty pienestä asti selväksi että huonosta käytöksestä ei palkita. Ei nurkkiin kuseksivaa koiraakaan palkita, miksi sitten kiljuvaa kakaraa. Eikö tuo ole itsestään selvyys.

Mihin sieltä kauppareisulta on niin kiire? Ei tietenkään raivoavan lapsen kanssa bussiin, vaan odotat että lopettaa raivoamisen. Otat itselle lämmintä päälle ja evästä mukaan, jos se lapsi huutaa monta tuntia, niin saat ainakin itse syötyä ja pysyt lämpimänä, eiköhän se lapsi huutamisen lopeta kuitenkin iltaan mennessä.

Vanhempi on nyt kyllä itse aiheuttanut tuon tilanteen, toimimalla pahimmalla mahdollisella tavalla, eli ensinnäkin lapsi on oppinut kinuamaan karkkia, sitten lapsi on oppinut että vähän raivoamalla saa karkkinsa, sitten siitä pikkuhiljaa on oppinut, että kun vaan jatkaa raivoamista, niin kyllä vanhempi jossain vaiheessa aina antaa periksi. Olet siis käytännössä opettanut lapsesi raivoamaan pitkään ja hartaasti palkitsemalla sen raivoamisen karkilla. Noin pahasti vahvistetua käytöstä on todella hankala lähteä muokkaamaan ja voi olla varmaa ettei se tapahdu hetkessä, eikä mikään puhuminen tuohon enää auta.

Tsemppiä kuitenkin teille!

Kannattaa tilata ruokaostokset nettiuruokakaupasta tai lähimmästä ruokakaupasta kotiinkuljetuksella. Turha mennä tuollaisen lapsen kanssa kauppaan. Esim. citymarket kuljettaa vitosella ostokset kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Menisin kuntouttavana toimena lapsen kanssa joka päivä kauppaan ja vaikka monta kertaa päivässä, pelkästään piipahtamaan en edes ostamaan mitään. Kun lapsi saa raivarin, niin äkkiä ulos kaupasta ja puhelinta nypläten antaisi kersan huutaa raivonsa pihalle.

Veikkaan että viimeistään viikossa ne raivarit lakkaa ja jatkossa karkkia vain kun on ennalta sovittu, ei koskaan siten että lapsi keksii kaupassa haluta, eli kauppatilanteet ja mitä ostetaan olisi aina sellaiset että lapsi tietää mitä tulee tapahtumaan.

Kyllä, se vie tietysti tietynlaisen hauskuuden kun ei voi olla "yllätyksiä", mutta jos lapsi ei niitä kestä ja ymmärrä, niin se on vaan pakko hyväksyä. Opettaa samalla lapsellekkin kestämään sitä, että ei aina saa mielihalujaa toteutettua, voin nimittäin nähdä sieluni silmin miten tällainen lapsi aikuisenakin ostaa kaupasta joka kerta herkkuja, ihan jo pelkän tavankin vuoksi ja huonostihhan siinä sitten käy, lihavuusongelma aika todennäköinen, ellei satu olemaan hyvät geenit siltä osin.

Muuten tosi hyvä vinkki tuo useasti kaupassa vierailu mutta hei, jos nyt tällaisessa tilanteessa edes jättäisi sen puhelimen pois. Tässä on vanhempi itse luonut toiminnallaan ja jatkuvalla periksi antamisellaan lapselle tämän tilanteen ja aivan varmasti lapsi on alkuun todella ihmeissään kun aikuinen toimiikin nyt ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Turha tästä on lapselle nyt mieltä osoittaa "mä nyt selaan tässä kännykkää ja keskityn siihen, rauhoitupa nyt viisvee siinä keskenäs uudessa tilanteessa". Ei näin. Kyllä sen vanhemman pitää olla tilanteessa läsnä ilman mitään puhelimia ja valmiina reagoimaan kun lapsi alkaa rauhoittua. Sillä miettikääpä omalle kohdalle vielä aikuisenakin, olette ahdistunut/vihainen/surullinen ja kerrotte siitä omalle vanhemmallenne/ puolisollenne ja tämä selaa koko keskustelun ajan kännykkää. Tunnetteko olonne hyväksi?

Tässä on vielä kyseessä viisivuotias jonka vanhempi alkaakin toimia ihan eri tavalla kuin lapsi on tottunut aiemmin. Kyllä se lapsi tarvitsee kaupparaivosta ylipääsyyn vanhemman apua eikä vaan sitä että hänet fyysisesti siirretään pois kaupasta parkumaan kiukku kaupan ulkopuolelle ja vanhempi jättää lapsen selviytymään yksin kun näyttää että puhelin on tärkeämpi kuin lapsen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Äitini keino kun itse olin lapsi 80-luvulla ja itsekin käytin omiini. Tehosi itseeni yhdellä kertaa, toisen lapsen kanssa jouduttiin toistamaan muutama kerta.

Eli kun olet ensin kieltänyt "ei osteta karkkia" ja kohtaus tulee, jätät ostoskärryn just siihen missä se on, otat sen lapsen ja kannat sen kaupan ulkopuolelle, et puhu mitään, toimit vaan. Ulkopuolella, kun lapsi on tarpeeksi huutanut, kysyt, voidaanko jatkaa ostosten tekoa. Menette kauppaan, toistat tarvittaessa niin monta kertaa kun tarvitaan. Etukäteen ennen kaupaan menoa toki kerrot lapselle, että tänään ei ole karkkipäivä eikä osteta herkkuja.

Kaikkia asioita ei lasten kanssa tarvitse "sopia" ja "neuvotella". Tämä on yksi niistä. Vanhempi asettaa rajat. Neuvottelua ja valitsemista opetellaan vaikka siinä, että kahdesta vaihtoehdosta saa päättää, mitä puetaan päälle, minkä lelun saa ottaa mukaan jollekin reissulle, jne. Lapsen ikätason ja kyvyn mukaan. 5-v ei ole kyvykäs päättämään, milloin saa karkkia ja milloin ei.

Juuri näin.

Meillä loppui aikoinaan kaupparaivarit ja bussihuudot kun säännönmukaisesti kannettiin lapsi ulos. Ei se sen kummempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin kuntouttavana toimena lapsen kanssa joka päivä kauppaan ja vaikka monta kertaa päivässä, pelkästään piipahtamaan en edes ostamaan mitään. Kun lapsi saa raivarin, niin äkkiä ulos kaupasta ja puhelinta nypläten antaisi kersan huutaa raivonsa pihalle.

Veikkaan että viimeistään viikossa ne raivarit lakkaa ja jatkossa karkkia vain kun on ennalta sovittu, ei koskaan siten että lapsi keksii kaupassa haluta, eli kauppatilanteet ja mitä ostetaan olisi aina sellaiset että lapsi tietää mitä tulee tapahtumaan.

Kyllä, se vie tietysti tietynlaisen hauskuuden kun ei voi olla "yllätyksiä", mutta jos lapsi ei niitä kestä ja ymmärrä, niin se on vaan pakko hyväksyä. Opettaa samalla lapsellekkin kestämään sitä, että ei aina saa mielihalujaa toteutettua, voin nimittäin nähdä sieluni silmin miten tällainen lapsi aikuisenakin ostaa kaupasta joka kerta herkkuja, ihan jo pelkän tavankin vuoksi ja huonostihhan siinä sitten käy, lihavuusongelma aika todennäköinen, ellei satu olemaan hyvät geenit siltä osin.

Muuten tosi hyvä vinkki tuo useasti kaupassa vierailu mutta hei, jos nyt tällaisessa tilanteessa edes jättäisi sen puhelimen pois. Tässä on vanhempi itse luonut toiminnallaan ja jatkuvalla periksi antamisellaan lapselle tämän tilanteen ja aivan varmasti lapsi on alkuun todella ihmeissään kun aikuinen toimiikin nyt ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Turha tästä on lapselle nyt mieltä osoittaa "mä nyt selaan tässä kännykkää ja keskityn siihen, rauhoitupa nyt viisvee siinä keskenäs uudessa tilanteessa". Ei näin. Kyllä sen vanhemman pitää olla tilanteessa läsnä ilman mitään puhelimia ja valmiina reagoimaan kun lapsi alkaa rauhoittua. Sillä miettikääpä omalle kohdalle vielä aikuisenakin, olette ahdistunut/vihainen/surullinen ja kerrotte siitä omalle vanhemmallenne/ puolisollenne ja tämä selaa koko keskustelun ajan kännykkää. Tunnetteko olonne hyväksi?

Tässä on vielä kyseessä viisivuotias jonka vanhempi alkaakin toimia ihan eri tavalla kuin lapsi on tottunut aiemmin. Kyllä se lapsi tarvitsee kaupparaivosta ylipääsyyn vanhemman apua eikä vaan sitä että hänet fyysisesti siirretään pois kaupasta parkumaan kiukku kaupan ulkopuolelle ja vanhempi jättää lapsen selviytymään yksin kun näyttää että puhelin on tärkeämpi kuin lapsen tilanne.

Kyllä sen puhelimen voi laittaa pois sitten kun lapsi alkaa rauhoittua. Ja kyllä minä ymmärtäisin varsin hyvin että mut jätetään huomiotta jos karjuisin tunteeni pihalle niin että toisilla menee kuulo. Huutaminen ei ole mitään keskustelua, kun keskustellaan niin sitten toki ei selata puhelimia samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaakavatukaenhedelmiä kirjoitti:

Meillä oli lapsena kuri, eli jos vanhempi ei osaa pitää kuria niin pulassa on. Jos me vinguttiin karkki niin saatiin tukkapölyä

Ja tällä en tarkoita kunnon turpaan vetoa...

Ai niin, nykyäänhän ei saa edes koskea, koska vapaakasvatus...

Jos tukkapölly on vanhemman ainoa keino "kasvattaa", niin olisi ollut parempi jättää lapset hankkimatta kokonaan. Ja tuon vapaa kasvatus -lätinän voisivat kaikki jo jättää, kun ei ole kerran mitään käryä. Vapaa kasvatus ei ole kasvattamattomuutta, vaan sitä, että lapsi saa valita annetuista vaihtoehdoista ikätasonsa mukaan. Otatko tänään siniset vai punaiset sukat. Ei niin, että menisitkö tänään tarhaan vai jäätkö kotiin. Aikuisen tehtävä on tehdä suuremmat päätökset, lapsi voi päättää pienistä omista jutuistaan.

Tuolla aiemmin neuvottiin jättämään ostokset kauppaan ja syömään kauravelliä, kertoen samalla lapselle, että muuta ruokaa ei nyt ole koska sinä käyttäydyit typerästi. Se on aika iso taakka alle kouluikäiselle lapselle tilanteessa, jota aikuinen ei pystynyt hoitamaan.

Kantaisin itsekin perseilevän lapsen ulos, ja olen kantanutkin, mutta ilman suurempia selityksiä. En syyllistänyt lasta, vaan kerroin, miten meidän perheessä ei käyttäydytä, kun ollaan vaikka nyt kaupassa. Ei tarvinnut toistaa operaatiota, muistutin vain, mitä edellisellä kauppareissulla kävi.

Kun lapsen käytös on päässyt tuohon ap:n kuvailemaan tilaan, siinä ei enää mikään lempeä lepertely auta, vaan vaaditaan hiukan lihasta, että lapsen saa vastoin tahtoaan ulos kaupasta. Eihän hän tyhmä ole, hän on oppinut, miten tavoitteeseen pääsee. Nupit kaakkoon, niin aina tulee palkinto.

Mitä vapaassa kasvatuksessa tapahtuu, jos lapsi ei halua valita mitään vaihtoehtoa ja jättää kokonaan tottelematta? Onko se vaan sitä, että sitten äiti tai isä hokee miljoona kertaa lapselle että pitää totella pitää totella?

Ei tietenkään hoe. Silloin se on aikuisen tehtävä päätös, vaikka lapsi siitä raivostuisikin. Eikö se ole vanhempien perustehtävä?

On tullut nähtyä ihan liikaa sellaisia vanhempia, jotka suorastaan pelkäävät tehdä lapselle epämieluisia päätöksiä, koska siitä seuraa lapsen kiukku. Aikuinen, joka ei pysty tilannetta hoitamaan, menee aina yli siitä, missä aita on matalin, että ei sitä kiukkua tulisi, ja palkitsee huonon käytöksen. Tai antaa tukkapöllyä.

Oletko koskaan kuullut sellaisesta ilmiöstä, että vaikka vanhempi tekee päätöksen niin lapsi ei halua noudattaa sitä päätöstä? Perinteisessä kasvatuksessa lapsi on tarvittaessa painostettu päätöksen noudattamiseen esimerkiksi tukkapöllyn tai muun rangaistuksen avulla. Mutta vapaa kasvattaja ehkä tosiaan vaan rukoilee lasta tottelemaan?

Rukoilee tottelemaan... *huokaus* Ei tarvitse ymmärtää yhtään, mitä lukee, eihän?

Se, joka rukoilee tottelemaan, menetti pelin aikoja sitten. Kuulutko niihin ihmisiin, jotka huutelevat nettipalstoilla vapaan kasvatuksen hedelmistä, ja annat ymmärtää, että vika on aina lapsessa? Ja että ratkaisu on esim. risulla kintuille, siitäpä oppii, niin ennenkin tehtiin eikä jäänyt traumoja. Paitsi että jäi.

Syyttävän sormen kuuluu osoittaa vanhempiin päin. Jos lasta ohjataan pienestä pitäen johdonmukaisesti, hänen kanssaan ei tarvinne painimatsiin ryhtyä. Jos lapsi ei halua totella, esim. pukea, niin sitten hänet puetaan, eikä kysellä enää mielipidettä, koska sen aika meni kiukutellessa. Toisaalta jokainen lapsi, jota ei ole alistettu, peloteltu ja uhkailtu tottelemaan, kiukuttelee jossain vaiheessa. Se ei ole vaarallista. Se taas on, jos lapsi oppii manipuloimaan vanhempiaan kiukuttelulla saadakseen tahtonsa läpi. Kun ollaan ap:n pisteessä, tarvitaan jo hurjan paljon enemmän työtä, aikaa, hikeä ja kyyneliä, että homma saadaan toimimaan. Sama kuin yrittäisi kiivetä kiihdyttävään autoon. Helpompi olisi ollut istua kyytiin, kun auto oli parkissa.

Jälkiviisaus ei tässä tietenkään auta, mutta nyt viimeistään pitää tuolla tavalla käyttäytyvän lapsen vanhemman ottaa se rooli, mikä hänelle automaattisesti kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Käyt yksin kaupassa silloin kun lapsi on jossain hoidossa tms. Sanot sille elukkalapsellesi että hänellä ei ole kauppaan mitään menemistä ennen kuin oppii tavoille.

Tavoille opettaminen on vanhempien tehtävä.

Sovit, että jos on tällä kertaa kunnolla, saa seuraavalla kerralla herkkua.

Tuo uloskanto on hyvä. Paitsi oman lapsen kohdalla tein sen kerran samalla reissulla 24 kertaa, kunnes hän antoi periksi. Hän ei kyllä huutanut, mutta yritti jotain muita. Huutavan lapsen kanssa en olisi ehkä kehdannut.

Tuon 24 jälkeen lapsi oppi.

Toinen lapsi taas (on tullut äitiinsä, eikä isäänsä) uskoo kerrasta puhetta. Odotan kauhulla hänen teini-ikä jos kaikki silloin räjähtää. Tai sitten hän vain on helppo.

Suostuisiko herkun sijaan vaikka mansikoita tai banaanin ostamaan? Pikkuhiljaa tuosta tavasta on vain vieroituttava, jos lapsi on pakko ottaa kauppaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaakavatukaenhedelmiä kirjoitti:

Meillä oli lapsena kuri, eli jos vanhempi ei osaa pitää kuria niin pulassa on. Jos me vinguttiin karkki niin saatiin tukkapölyä

Ja tällä en tarkoita kunnon turpaan vetoa...

Ai niin, nykyäänhän ei saa edes koskea, koska vapaakasvatus...

Jos tukkapölly on vanhemman ainoa keino "kasvattaa", niin olisi ollut parempi jättää lapset hankkimatta kokonaan. Ja tuon vapaa kasvatus -lätinän voisivat kaikki jo jättää, kun ei ole kerran mitään käryä. Vapaa kasvatus ei ole kasvattamattomuutta, vaan sitä, että lapsi saa valita annetuista vaihtoehdoista ikätasonsa mukaan. Otatko tänään siniset vai punaiset sukat. Ei niin, että menisitkö tänään tarhaan vai jäätkö kotiin. Aikuisen tehtävä on tehdä suuremmat päätökset, lapsi voi päättää pienistä omista jutuistaan.

Tuolla aiemmin neuvottiin jättämään ostokset kauppaan ja syömään kauravelliä, kertoen samalla lapselle, että muuta ruokaa ei nyt ole koska sinä käyttäydyit typerästi. Se on aika iso taakka alle kouluikäiselle lapselle tilanteessa, jota aikuinen ei pystynyt hoitamaan.

Kantaisin itsekin perseilevän lapsen ulos, ja olen kantanutkin, mutta ilman suurempia selityksiä. En syyllistänyt lasta, vaan kerroin, miten meidän perheessä ei käyttäydytä, kun ollaan vaikka nyt kaupassa. Ei tarvinnut toistaa operaatiota, muistutin vain, mitä edellisellä kauppareissulla kävi.

Kun lapsen käytös on päässyt tuohon ap:n kuvailemaan tilaan, siinä ei enää mikään lempeä lepertely auta, vaan vaaditaan hiukan lihasta, että lapsen saa vastoin tahtoaan ulos kaupasta. Eihän hän tyhmä ole, hän on oppinut, miten tavoitteeseen pääsee. Nupit kaakkoon, niin aina tulee palkinto.

Mitä vapaassa kasvatuksessa tapahtuu, jos lapsi ei halua valita mitään vaihtoehtoa ja jättää kokonaan tottelematta? Onko se vaan sitä, että sitten äiti tai isä hokee miljoona kertaa lapselle että pitää totella pitää totella?

Ei tietenkään hoe. Silloin se on aikuisen tehtävä päätös, vaikka lapsi siitä raivostuisikin. Eikö se ole vanhempien perustehtävä?

On tullut nähtyä ihan liikaa sellaisia vanhempia, jotka suorastaan pelkäävät tehdä lapselle epämieluisia päätöksiä, koska siitä seuraa lapsen kiukku. Aikuinen, joka ei pysty tilannetta hoitamaan, menee aina yli siitä, missä aita on matalin, että ei sitä kiukkua tulisi, ja palkitsee huonon käytöksen. Tai antaa tukkapöllyä.

Oletko koskaan kuullut sellaisesta ilmiöstä, että vaikka vanhempi tekee päätöksen niin lapsi ei halua noudattaa sitä päätöstä? Perinteisessä kasvatuksessa lapsi on tarvittaessa painostettu päätöksen noudattamiseen esimerkiksi tukkapöllyn tai muun rangaistuksen avulla. Mutta vapaa kasvattaja ehkä tosiaan vaan rukoilee lasta tottelemaan?

Rukoilee tottelemaan... *huokaus* Ei tarvitse ymmärtää yhtään, mitä lukee, eihän?

Se, joka rukoilee tottelemaan, menetti pelin aikoja sitten. Kuulutko niihin ihmisiin, jotka huutelevat nettipalstoilla vapaan kasvatuksen hedelmistä, ja annat ymmärtää, että vika on aina lapsessa? Ja että ratkaisu on esim. risulla kintuille, siitäpä oppii, niin ennenkin tehtiin eikä jäänyt traumoja. Paitsi että jäi.

Syyttävän sormen kuuluu osoittaa vanhempiin päin. Jos lasta ohjataan pienestä pitäen johdonmukaisesti, hänen kanssaan ei tarvinne painimatsiin ryhtyä. Jos lapsi ei halua totella, esim. pukea, niin sitten hänet puetaan, eikä kysellä enää mielipidettä, koska sen aika meni kiukutellessa. Toisaalta jokainen lapsi, jota ei ole alistettu, peloteltu ja uhkailtu tottelemaan, kiukuttelee jossain vaiheessa. Se ei ole vaarallista. Se taas on, jos lapsi oppii manipuloimaan vanhempiaan kiukuttelulla saadakseen tahtonsa läpi. Kun ollaan ap:n pisteessä, tarvitaan jo hurjan paljon enemmän työtä, aikaa, hikeä ja kyyneliä, että homma saadaan toimimaan. Sama kuin yrittäisi kiivetä kiihdyttävään autoon. Helpompi olisi ollut istua kyytiin, kun auto oli parkissa.

Jälkiviisaus ei tässä tietenkään auta, mutta nyt viimeistään pitää tuolla tavalla käyttäytyvän lapsen vanhemman ottaa se rooli, mikä hänelle automaattisesti kuuluukin.

Siis sinulla on helppoluonteinen lapsi jonka kanssa ei ilmeisestikään juuri tule konfliktia, ja siksi ajattelet, ettei lapsi jonka kanssa on oltu johdonmukaisia tosissaan lähde uhmaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että useimmat lapset laittavat hyvinkin paljon vastaan vaikka oltaisi ohjattu johdonmukaisesti.

Eikä se pakottaminenkaan ole läheskään aina ratkaisu. Hyvin paljon on sellaisia asioita joihin lasta ei fyysisellä voimalla voi pakottaa jos tulee konflikti. Sitä paitsi vaikka voisi pakottaa, niin ei se välttämättä ole hyvä idea silti. Esimerkiksi jos lapsen opettaa siihen, että pukemisessa vastaan laittaminen merkitsee sitä, että äiti pukee hänet, niin laiskotteluun taipuvainen lapsi helposti käyttää sitä hyväkseen ja manipuloi äitinsä pukemaan hänet joka kerta, jotta ei itse tarvitse.

Älkää ainakaan menkö kauppaan niin että lapsi on nälkäinen, muuten himoitsee herkkuja. Tuo itsensä satuttaminen ei ole normaalia missään tilanteessa, kuulostaa autisminkirjolta kuten tuo kiukuttelukin tuon ikäiseltä. Oma lapsi asperger joten tiedän mistä puhun. 7v lapsi normaali eikä tehnyt koskaan tuollaista, 8v burgeri jatkuvasti.

Sano lapselle että herkut lihottaa ja hän saa diabeteksen jos syö niitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaakavatukaenhedelmiä kirjoitti:

Meillä oli lapsena kuri, eli jos vanhempi ei osaa pitää kuria niin pulassa on. Jos me vinguttiin karkki niin saatiin tukkapölyä

Ja tällä en tarkoita kunnon turpaan vetoa...

Ai niin, nykyäänhän ei saa edes koskea, koska vapaakasvatus...

Jos tukkapölly on vanhemman ainoa keino "kasvattaa", niin olisi ollut parempi jättää lapset hankkimatta kokonaan. Ja tuon vapaa kasvatus -lätinän voisivat kaikki jo jättää, kun ei ole kerran mitään käryä. Vapaa kasvatus ei ole kasvattamattomuutta, vaan sitä, että lapsi saa valita annetuista vaihtoehdoista ikätasonsa mukaan. Otatko tänään siniset vai punaiset sukat. Ei niin, että menisitkö tänään tarhaan vai jäätkö kotiin. Aikuisen tehtävä on tehdä suuremmat päätökset, lapsi voi päättää pienistä omista jutuistaan.

Tuolla aiemmin neuvottiin jättämään ostokset kauppaan ja syömään kauravelliä, kertoen samalla lapselle, että muuta ruokaa ei nyt ole koska sinä käyttäydyit typerästi. Se on aika iso taakka alle kouluikäiselle lapselle tilanteessa, jota aikuinen ei pystynyt hoitamaan.

Kantaisin itsekin perseilevän lapsen ulos, ja olen kantanutkin, mutta ilman suurempia selityksiä. En syyllistänyt lasta, vaan kerroin, miten meidän perheessä ei käyttäydytä, kun ollaan vaikka nyt kaupassa. Ei tarvinnut toistaa operaatiota, muistutin vain, mitä edellisellä kauppareissulla kävi.

Kun lapsen käytös on päässyt tuohon ap:n kuvailemaan tilaan, siinä ei enää mikään lempeä lepertely auta, vaan vaaditaan hiukan lihasta, että lapsen saa vastoin tahtoaan ulos kaupasta. Eihän hän tyhmä ole, hän on oppinut, miten tavoitteeseen pääsee. Nupit kaakkoon, niin aina tulee palkinto.

Mitä vapaassa kasvatuksessa tapahtuu, jos lapsi ei halua valita mitään vaihtoehtoa ja jättää kokonaan tottelematta? Onko se vaan sitä, että sitten äiti tai isä hokee miljoona kertaa lapselle että pitää totella pitää totella?

Ei tietenkään hoe. Silloin se on aikuisen tehtävä päätös, vaikka lapsi siitä raivostuisikin. Eikö se ole vanhempien perustehtävä?

On tullut nähtyä ihan liikaa sellaisia vanhempia, jotka suorastaan pelkäävät tehdä lapselle epämieluisia päätöksiä, koska siitä seuraa lapsen kiukku. Aikuinen, joka ei pysty tilannetta hoitamaan, menee aina yli siitä, missä aita on matalin, että ei sitä kiukkua tulisi, ja palkitsee huonon käytöksen. Tai antaa tukkapöllyä.

Oletko koskaan kuullut sellaisesta ilmiöstä, että vaikka vanhempi tekee päätöksen niin lapsi ei halua noudattaa sitä päätöstä? Perinteisessä kasvatuksessa lapsi on tarvittaessa painostettu päätöksen noudattamiseen esimerkiksi tukkapöllyn tai muun rangaistuksen avulla. Mutta vapaa kasvattaja ehkä tosiaan vaan rukoilee lasta tottelemaan?

Rukoilee tottelemaan... *huokaus* Ei tarvitse ymmärtää yhtään, mitä lukee, eihän?

Se, joka rukoilee tottelemaan, menetti pelin aikoja sitten. Kuulutko niihin ihmisiin, jotka huutelevat nettipalstoilla vapaan kasvatuksen hedelmistä, ja annat ymmärtää, että vika on aina lapsessa? Ja että ratkaisu on esim. risulla kintuille, siitäpä oppii, niin ennenkin tehtiin eikä jäänyt traumoja. Paitsi että jäi.

Syyttävän sormen kuuluu osoittaa vanhempiin päin. Jos lasta ohjataan pienestä pitäen johdonmukaisesti, hänen kanssaan ei tarvinne painimatsiin ryhtyä. Jos lapsi ei halua totella, esim. pukea, niin sitten hänet puetaan, eikä kysellä enää mielipidettä, koska sen aika meni kiukutellessa. Toisaalta jokainen lapsi, jota ei ole alistettu, peloteltu ja uhkailtu tottelemaan, kiukuttelee jossain vaiheessa. Se ei ole vaarallista. Se taas on, jos lapsi oppii manipuloimaan vanhempiaan kiukuttelulla saadakseen tahtonsa läpi. Kun ollaan ap:n pisteessä, tarvitaan jo hurjan paljon enemmän työtä, aikaa, hikeä ja kyyneliä, että homma saadaan toimimaan. Sama kuin yrittäisi kiivetä kiihdyttävään autoon. Helpompi olisi ollut istua kyytiin, kun auto oli parkissa.

Jälkiviisaus ei tässä tietenkään auta, mutta nyt viimeistään pitää tuolla tavalla käyttäytyvän lapsen vanhemman ottaa se rooli, mikä hänelle automaattisesti kuuluukin.

Siis sinulla on helppoluonteinen lapsi jonka kanssa ei ilmeisestikään juuri tule konfliktia, ja siksi ajattelet, ettei lapsi jonka kanssa on oltu johdonmukaisia tosissaan lähde uhmaamaan. Tosiasia kuitenkin on, että useimmat lapset laittavat hyvinkin paljon vastaan vaikka oltaisi ohjattu johdonmukaisesti.

Eikä se pakottaminenkaan ole läheskään aina ratkaisu. Hyvin paljon on sellaisia asioita joihin lasta ei fyysisellä voimalla voi pakottaa jos tulee konflikti. Sitä paitsi vaikka voisi pakottaa, niin ei se välttämättä ole hyvä idea silti. Esimerkiksi jos lapsen opettaa siihen, että pukemisessa vastaan laittaminen merkitsee sitä, että äiti pukee hänet, niin laiskotteluun taipuvainen lapsi helposti käyttää sitä hyväkseen ja manipuloi äitinsä pukemaan hänet joka kerta, jotta ei itse tarvitse.

Joitakin asioita voi opetella myös kantapään kautta. Lapsi ei suostu laittamaan ulkovaatteita? No mennäänpä sitten ilman niitä ulos, sitten kun lapsi huomaa että hyi kun tuleekin kylmä, niin voi keskustella asian, että niin, ei aikuiset huvikseen näitä sääntöjä keksi, että ulkovaatteet laitetaan kun muuten tulee kylmä.

Jos ei suostu laittamaan kuravaatteita, niin selvä, mene sitten rapakkoleikkiin normaaleissa vaatteissa. Siis mitä, kastuit ja tuntuu kurjalta? Niin, itseppäs et suostunut kuravaatteita laittamaan, seuraukset on nyt sitten nämä sekä se, että vaatteet on niin märät ettei päästä huomenna poniratsastukseen, jota olin ajatellut, voi harmin paikka.

Elämä ei ole pelkkää pumpulia ja kyllä se lapsikin voi sen oppia, jos ei aikuista tottele niin JOISSAKIN ASIOISSA voi antaa lapsen oppia ihan oman kokemuksen kautta.

Vänkäämään jääminen taas on aina huono asia tai minkäänlainen hämmentyneisyys tai muu heikkouden osoitus, ihan varmasti lapsi uhmaa vielä enemmän kun huomaa aikuisen itsevarmuudessa halkeaman.