Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Siskoni ja hänen erityislapsensa hermostuttaa
16.12.2019 |
Siskolla on erityislapsi. Lapsi on, noh, temperamenttinen, ja tavallaan ymmärrän, että sisko haluaa helpottaa omaa arkeaan tekemällä asiat juuri niin kuin lapsi haluaa. Ei vaadi mitään, ruoka on vain sitä, mitä se syö jne.
Sama asia kun tulee meille kylään, sisko olettaa, että teemme kaikkemme, ettei lapsi hermostu. Tämä on pahimmillaan tarkoittanut sitä, että sisko on suuttunut, koska en suostunut ottamaan pöydästä pois tiettyä tarjottavaa, joka haisi lapsen mielestä. Ei siis olisi edes vaadittu maistamaan sitä tai mitään, kukaan muukaan ei vain olisi saanut syödä sitä.
Miten paljon minun oikein kuuluu joustaa tällaisessa? Alan jo välttelemään siskon tapaamista tämän vuoksi. Hän ja lapsi on rakkaita, mutta suoraan, sanottuna en, haluaisi rajoituksia omaan elämääni, koska hänen lapsensa vaatii. Jouluksi jäädään lasten kanssa nyt kolmistaan, ei mennä vanhemmille, koska siellä pyörii erityislapsen johtama sirkus.
Harmittaa, mutta pelkään, että jos menemme sinne minulta menee lopullisesti hermot ja suutun ja pilaan kaikkien, joulun.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä porukkaa täällä. Meillä on suvussa 3 ”erityislasta”, nyt jo aikuisia. Yksi on hiljainen ja flegmaattinen ja kaksi sellaista joista lähtee ääntä ja häiriötä. Aina ovat olleet suvun juhlissa, jouluna, häissä ja hautajaisissa. Vai meinaatteko että mummovainaa olisi arkusta huutanut että pois nuo häiritsemästä?!
Kyllä puuttuu ihmisiltä nykyään sydämen sivistys. He ovat rakkaista lapsia ja suvun jäseniä. Siskoja, veljiä, serkkuja ja tätejä.
Kas kun et maininnut, kuinka nämä ihmiset ovat tuoneet rikkautta elämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä porukkaa täällä. Meillä on suvussa 3 ”erityislasta”, nyt jo aikuisia. Yksi on hiljainen ja flegmaattinen ja kaksi sellaista joista lähtee ääntä ja häiriötä. Aina ovat olleet suvun juhlissa, jouluna, häissä ja hautajaisissa. Vai meinaatteko että mummovainaa olisi arkusta huutanut että pois nuo häiritsemästä?!
Kyllä puuttuu ihmisiltä nykyään sydämen sivistys. He ovat rakkaista lapsia ja suvun jäseniä. Siskoja, veljiä, serkkuja ja tätejä.
Kas kun et maininnut, kuinka nämä ihmiset ovat tuoneet rikkautta elämään...
Mainitsinhan, että ovat rakkaita. Meillä hyväksytään kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kestäisin kyllä erään tuttavan erityislasta, voin nostaa haisevat ruuat pöydästä ja katsoa, ettei ole aistiärsykkeitä. Olen aikuinen ja kestän, jos vanhempi hoitaa muuten lapsensa ja pitää aisoissa.
Mutta sitä en kestä, että omat lapseni kärsivät erityislapsen vierailusta. Yksipuolista riehumista, väkisin päälle tulemista, painia, satuttamista (vahingossa tai ajattelemattomuuttaan, mutta aina jotain sattuu esim jos lyö lelulla päähän, niin sattuuhan se), lelujen rikkomista. Aikuisen pitäisi olla katsomassa leikkien perään, mutta tuttava tulee itse ’hengähtämään’ ja ’kiva kun lapset leikkivät keskenään’. Minusta ei ole yhtään kivaa eivätkä lapsetkaan tykkää tuosta erityislapsesta.
Mulla kanssa viilentynyt yhden kaverin kanssa, kun hänen erityisempi lapsi ei ole kovin mukavaa seuraa lapsilleni. Ihan sama kuvio, äippä haluaa vähän levätä kun lapset leikkii, mutta ei niitä lapsia voi keskenään jättää. Viimeistään viiden minuutin päästä jompi kumpi mun lapsista tulee parkuen, kun tämä erityis-Erkki on rikkonut jotain tai lyönyt/purrut/tms.
En yhtään epäile, etteikö kaveri tarvitsisi lepoa. Ihan varmasti tarvitsee, on yh, lapsen isä asuu toisella puolella Suomea. Jaksaa kertoa yksinäisyydestään ja valittaa kuinka sitä lasta joka paikassa sorsitaan. No, kun lapsi ei osaa yhtään leikkiä muiden kanssa, on kovakourainen ja rikkoo kaiken, on arvaamattoman käytöksen vuoksi vaarallinen, niin miksihän vierailukutsuja ei kovin taajaan satele? Vielä ollaan selvitty mustelmilla, mutta mitäs jos tuo erityisempi (joka on pari vuotta vanhempi kuin esikoiseni) keksii tönäistä mun lapsen vaikka rappusia alas? Eikä yhdenkään ns. normaalilapsen tarvitse olla erityisen nyrkkeilysäkkinä, eikä pieneltä lapselta voi vaatia ymmärrystä ja hyväksyntää täysin järjettömälle käytökselle. Kyllä se erityisen lyönti sattuu ihan kuin täysjärkisen lyönti, eikä se lohduta lasta, että lelun rikkonut ”kaveri” on vähän eksyksissä itsensä kanssa. Eikä se ole oikein, että kotina käy vieraisilla lapsi, jota mun lapset pelkäävät.
On tämä tietysti vaikea tilanne, kaipaan ystävääni ja haluan auttaa, mutta lasteni turvallisuudesta en tingi. Ystäväni asuu ahtaasti, käy siksi mielellään meillä. Ei oikein onnistu sekään, että kävisivät vierailulla kun mun lapset ovat isänsä kanssa vaikka mökillä. Kokeiltu on. En halua, että puolen tunnin vierailun jälkeen talo näyttää sotatantereella.
Yks ainutkin kerta vielä, voi tehdä sen että sun lapset alkaa vihaamaan sua. Et päästä Erkkiä tai Erkin äitiä teille enää ikinä. Mikään kaveruus ei saa mennä omien lasten edelle.
Oon miettinyt, että se Erkin äiti voi tulla ilman jälkikasvuaan. On yrittänyt kutsua itseään jouluksi kylään, mutta ”valitettavasti” ollaan joulu pois.
Lapsella on tukiperhe, ties kuinka mones. Jotenkin vaan menee kaikkien kanssa sukset ristiin, kaveri on yksi näistä hyvin kärkkäästi erityislapsensa erityisoikeuksia puolustavia leijonaemoja.
Leijonaemo, just joo.
Siinä toinen typerä sana mitä inhoan.Todellakin, yksi syy miksi en halunnut lapsia
oli mahdollisuus että se on sitten ke itys v mmainen.
Ihmettelin jo lapsena, että mitä järkeä niitä on pitää hengissä? Pilaavat monen ihmisen elämän ja vanhemmilla on pelko prseessä että mitä erkille käy kun heistä aika jättää.Älytöntä.
Ei vmaisia eläimiäkään jätetä henkiin.
Sitä sanotaan euta nasiaksi.
Suurin osa vmaisista yksilöistä abortoituu luonnostaan, mutta kaikki valitettavasti ei.
Mikään muu eläinlaji ei ole niin tyhmä kuin ihminen, että haaskaa voimiaan vmaisten jälkeläisten paapomiseen.
Leijonaemo. Sitä termiä käyttää itse itsestään. Ja tämän tarinan Erkillä on kehitysviivästymä. Ties mitä diagnooseja vielä löytyy, kunhan tarpeeksi monella tohtorilla käyvät, kun kuitenkin on alle 10 vielä.
Sääliksi käy, sekä äiti ja poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä porukkaa täällä. Meillä on suvussa 3 ”erityislasta”, nyt jo aikuisia. Yksi on hiljainen ja flegmaattinen ja kaksi sellaista joista lähtee ääntä ja häiriötä. Aina ovat olleet suvun juhlissa, jouluna, häissä ja hautajaisissa. Vai meinaatteko että mummovainaa olisi arkusta huutanut että pois nuo häiritsemästä?!
Kyllä puuttuu ihmisiltä nykyään sydämen sivistys. He ovat rakkaista lapsia ja suvun jäseniä. Siskoja, veljiä, serkkuja ja tätejä.
Kas kun et maininnut, kuinka nämä ihmiset ovat tuoneet rikkautta elämään...
Mainitsinhan, että ovat rakkaita. Meillä hyväksytään kaikki.
Tuo rikkauden mainitseminen on yksi yleisimmistä kliseistä, jota erityisihmisten läheiset viljelevät. Kukaan ei ole tosin vielä kertonut, mikä siinä niin rikkaaksi tekee, kun esim saa turpaansa omalta lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä porukkaa täällä. Meillä on suvussa 3 ”erityislasta”, nyt jo aikuisia. Yksi on hiljainen ja flegmaattinen ja kaksi sellaista joista lähtee ääntä ja häiriötä. Aina ovat olleet suvun juhlissa, jouluna, häissä ja hautajaisissa. Vai meinaatteko että mummovainaa olisi arkusta huutanut että pois nuo häiritsemästä?!
Kyllä puuttuu ihmisiltä nykyään sydämen sivistys. He ovat rakkaista lapsia ja suvun jäseniä. Siskoja, veljiä, serkkuja ja tätejä.
Kenes mukaan sitten ois toimittu jos ois ollu joku ääniyliherkkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä porukkaa täällä. Meillä on suvussa 3 ”erityislasta”, nyt jo aikuisia. Yksi on hiljainen ja flegmaattinen ja kaksi sellaista joista lähtee ääntä ja häiriötä. Aina ovat olleet suvun juhlissa, jouluna, häissä ja hautajaisissa. Vai meinaatteko että mummovainaa olisi arkusta huutanut että pois nuo häiritsemästä?!
Kyllä puuttuu ihmisiltä nykyään sydämen sivistys. He ovat rakkaista lapsia ja suvun jäseniä. Siskoja, veljiä, serkkuja ja tätejä.
Kas kun et maininnut, kuinka nämä ihmiset ovat tuoneet rikkautta elämään...
Mainitsinhan, että ovat rakkaita. Meillä hyväksytään kaikki.
Tuo rikkauden mainitseminen on yksi yleisimmistä kliseistä, jota erityisihmisten läheiset viljelevät. Kukaan ei ole tosin vielä kertonut, mikä siinä niin rikkaaksi tekee, kun esim saa turpaansa omalta lapselta.
Ei ole saatu turpaan. Ne lapset ovat minun serkkujani, enojeni ja tätieni lapsia. Nämä ovat kaikki minulle rakkaita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä porukkaa täällä. Meillä on suvussa 3 ”erityislasta”, nyt jo aikuisia. Yksi on hiljainen ja flegmaattinen ja kaksi sellaista joista lähtee ääntä ja häiriötä. Aina ovat olleet suvun juhlissa, jouluna, häissä ja hautajaisissa. Vai meinaatteko että mummovainaa olisi arkusta huutanut että pois nuo häiritsemästä?!
Kyllä puuttuu ihmisiltä nykyään sydämen sivistys. He ovat rakkaista lapsia ja suvun jäseniä. Siskoja, veljiä, serkkuja ja tätejä.
Kas kun et maininnut, kuinka nämä ihmiset ovat tuoneet rikkautta elämään...
Mainitsinhan, että ovat rakkaita. Meillä hyväksytään kaikki.
Tuo rikkauden mainitseminen on yksi yleisimmistä kliseistä, jota erityisihmisten läheiset viljelevät. Kukaan ei ole tosin vielä kertonut, mikä siinä niin rikkaaksi tekee, kun esim saa turpaansa omalta lapselta.
Ei ole saatu turpaan. Ne lapset ovat minun serkkujani, enojeni ja tätieni lapsia. Nämä ovat kaikki minulle rakkaita ihmisiä.
Sulla ollut säkä. No mä oon saanut kovin erityiseltä ihmiseltä turpaan lapsena. Mutta Maijaa ei saanut lyödä takaisin, kun ei se ymmärrä että lyöminen on väärin. Joten siinä sit juostiin karkuun tätä pihapiirin kummajaista, minä ja mun kaverit. Mutta se tietysti oli Maijan äidin mielestä väärin, kun Maija vaan halus leikkiä meidän kanssa. Eli käytännössä rikkoa meidän lelut ja sylkeä ja lyödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset siedättyvät tarpeeksi näihin erityisiin jo koulussa ja päiväkodissa, kyllä tavislapsilla on oikeus joulurauhaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä esimerkkisi oli vähän huono, kyllä minä nostaisin "haisevan" tarjottavan pöydästä jos se ottaisi esim aistiyliherkän nenään. Ehkä siskosi vouhotuksiin, sillä haluaa helpottaa lapsensa oloa. Eri juttu on jos lapsi tahallaan pompottaa ja vie vanhempaa kuin pässiä narussa.
Ymmärrän kaipuusi erilaiseen jouluun, rauhalliseen. Ehkä voisit joka toinen vuosi viettää eri tavalla joulun (ilman vanhempiasi ja siskoasi ja hänen lastaan) ja joka toinen vuosi olla heidän kanssaan kun kuitenkin ilmeisen paljon haluaisit heidänkin kanssaan olla.
Varmasti läheinen suhde siskosi kanssa on hänelle kullan arvoista, myös lapselle luultavasti. Älä mene puhumaan syvempiä tuntojasi heille turhaan mieltä pahoittamaan ja auta omien voimavarojesi tahdissa. Se varmasti auttaa lastakin ja siskoasi jaksamaan arkea. Vaikka aina ei olisi just itselle mieleistä niin yritä jaksaa olla tukena. Varmaan viimeinen asia mitä kaipaavat on selän kääntävä sisko/täti.
Ap tästä varmaan sanottu jo, mut sulla on pilkkuja liikaa ja ihan väärissä paikoissa. Aarhh!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kylässä-kylässä kehtaisi mitään sanoa, mutta kyllä minä siskoni luona kysyisin sopiiko siirtää sillivadin tai suolakurkut viereiselle pöydälle, ja jos nyt en suuttuisi niin hämmästyisin jos siskolla olisi joku periaate ettei lähdetä "oikutteluihin" ja että se voimakashajuinen ja potentiaalisesti migreeniä provosoiva ruoka pitäisi pitää siinä nenän alla. Yleensä läheisten ja vieraidenkin toivotaan viihtyvän.
Erityislasten kanssa työskennelleenä tiedän myös sen vanhempien turhautumisen kun mummit ja kummit yrittää neuvoa ja näyttää mallia miten sille lapselle kaapin paikka näytetään, kun kyse ei ole kurittomuudesta vaan vaikkapa aisti-integraation haasteista. Ja toki tunnen senkin ilmiön että uupunut ja/tai epävarma vanhempi päätyy joustamaan liikaa, mutta siihenkään ei oikein auta ulkopuolisen nurkkaan ajaminen vaan puheeksiotto.
Ja ei, teidän ei tarvitse lähteä mukaan, mutta silloin on reilumpaa myöntää että itsestä ei löydy kykyä tai halua tai motivaatiota niin pitkälle vietyyn joustamiseen mitä siskon ja lapsen tapaaminen (teillä) edellyttää.
Hajuherkkä voi mennä oven tai ikkunan lähelle, niin saa raitista ilmaa. Jos tilat sallii, voi kattaa vaikka buffet tyyppisen aterioinnin.
Erityisihmisiä kohdellaan kuin muitakin. Perseilyä ja silmille hyppimistä ei tarvi sietää keneltäkään. Samat säännöt kaikille.
Joskus näistä tulee mieleen, että nuoret vanhemmatkin on pikkuisen erityisen laiskoja. Pahimmillaan erityislapsi on tekosyy sille ettei meidän perheen tarvi ottaa mistään vastuuta kun meillä on tämä Ongelma.
AP, toivottavasti saat toivomasi rauhallisen joulun. Ehdit vielä ottaa äkkilähdön jonnekin jos ottaa päähän.
Nyt on loistava tilaisuus erityislapsenkin kannalta. Vieras ympäristö saa yleinsä erityisetkin sopeutumaan paremmin kun koti, jossa rutiinit istuvat tiukassa. Kehitysviivästymää on monen tasoista, lievästä kielenkehityksen viivästymästä vaikeaan kehitysvammaan. Ehdotuksia kaikielle kivan jolun rakentamiseen.
- Asioiden rauhallinen ennakointi ja sanoittaminen erityislapselle hyvissä ajoinen ennen tapahtumia.
- Siitymiin varataan runsaasti aikaa ja hermoja.
- Aikuiset vuorottelevat erityislapsen huomioinnin kanssa, ettei kukaan väsy kohtuuttomasti
- Erityiseltä vaaditaan asioita, ihan niin paljon kuin hän pystyy ja vielä hiukan enemmän. Tässä varsinkin tarvitaan jaksavaa ja levännyttä aikuista, joten siksi vuorottelu.
- Uusia ruokalajeja kannattaa tarjota, erityinen saattaa jouluna lähteä mukaan kokeilemaan uusia asioita.
- Lasten leikkiessä keskenään joku aikuinen vahtii leikin sujumista ja osallistuu. Jos erityisellä on jumittamista tai kaavamaisuutta leikissä aikuinen tuo siihen omia ideoitaan ja huomioi muut lapset.
- Hyvää joulua kaikille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.
Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.
Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.
Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap
Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.
Jopas oli itsekäs vastaus. Eli kaikkien pitää mennä sun ja sun lapsesi tahtomalla tavalla, muilla ei saa olla omia toiveita eikä haluja? Ja kun sulla on sen lapsesi kanssa raskasta niin kaikilla muillakin pitää olla. Eli sinä, sinä ja sinä ja sun lapsi. Mitäs jos muiden lapset kärsii erityislapsen käytöksestä, ei niitä saa ajatella vaan pelkästään sun lasta. Eipä tuossa paljoa menetä jos sua ei tarvisi enää tavata.
Ei kun pointti on just siinä, että koko yhteiskunta toimii niin ”terveiden” ehdoilla, että siinä ei ole muille mitään sijaa. Ja jos sanoo, ettei se ole ok, saa aina jonkun sun kaltaisen päälleen huutamaan, miten itsekästä on olla vammainen.
Jopas oot katkera. En mä sanonut sinnepäinkään että on itsekästä olla vammainen, sillehän ei kukaan mitään mahda. Vaan siitä oli kyse että ei niitä erityislapsia pidä pelkästään huomioida niin että kenenkään muun tahdolla ei ole väliä. Eli jos ap haluaa viettää joulun omien lastensa kanssa koska häslinki siskonsa muksun kanssa on uuvuttavaa, niin sä hyökkäät ja haukut ettet tuommosen kanssa haluaisi olla tekemisissä. Koska pitäisi ymmärtää vain ja ainostaan sitä erityislasta, piittaamatta muista lapsista. Kyllä sille erityisellekin voi rajoja laittaa eikä paapoa ettei sen vaan tuu paha mieli.
Niinpä. Juurihan täällä oli artikkeli jonka mukaan haastavan lapsen kanssa auttaisi ennen kaikkea vanhempien tukeminen vanhemmuustaidoissa.
Tuo edellinen kirjoittaja on loistoesimerkki siitä. Äkkiväärä, joustamaton, hyökkäävä, ei näe asioita muilta kuin omalta kannaltaan, vaatii muilta loputonta ymmärrystä ja ampuu heti kun joku koittaa valottaa asioisen toista näkökulmaa.
Tuttavapiirissäni on pari erityislasta. Vanhempien mukaan erityisten kanssa on oltava tuplasti tiukempi ja johdonmukaisempi kuin ”tavisten”. Heidän mukaansa erityislapsen kasvattaminen on nimenomaan sitä, että tekee kaikkensa jotta erityinen oppii itse löytämään keinot selviytyäkseen muiden joukossa. Tämä on ikävä kyllä todella tarpeellista mikäli haluaa että erityinen sopeutuu aikuisena vaikkapa työelämään.
Ap on oikeassa. Sisko tekee karhunpalveluksen pomppimalla lapsen oikkujen mukaan. Se ainoastaan vahvistaa lapsen joustamattomuutta, temperamenttia ja omaehtoisuutta, koska ”oppii” siihen että huutamalla ja sinnillä saa aina tahdon läpi.
Teen töitä erityislasten kanssa ja en jaksaisi vapaa-ajalla. Olin aivan kypsä, kun poika löysi kaverin, joka on selkeästi ADHD. Ja paha sellainen, tarvisi lääkityksen. En jaksaisi millään ohjata ja paimentaa lasta. Vanhempia ei näköjään kiinnosta, koska tämä poika sysätään jatkuvasti toisille kylään. Heillä ei saa olla. Koska olen kiltti ja hyväntahtoinen ihminen, niin meillä voi sitten olla ja minä neuvon/ohjaan/kasvatan. Lapsi ei koskaan ole paha, häneltä puuttuu vain kyky itsehillintään. Ymmärtää kyllä virheensä, kun se on tapahtunut ja on pahoillaan.
Tämä ketju on jo niin pitkä, etten jaksa lukea kaikkea. Mutta kyllä olisi tärkeää opettaa erityislapsikin ihan normaaliin elämään ja siihen, että ympäristö ei yleisesti ottaen muokkaannu hänen mielihalujensa mukaan.
Jos on aistiyliherkkyyksiä, niin pitää totutella siihen, että joskus haisee pahalle tai joskus on voimakasa haju tai joskus joku vaate tuntuu päällä vähän tympeältä. Jos noita asioita välttelee niin ongelma ajanmyötä vain pahenee ja se on iso karhunapalvelus lapselle, koska eihän sellaisesta aikuisesta ole esim. työelämään, joka ei kestä yhtää epämukavuutta ja jolle ne hajut, kirkkaat valot, oudot vaatteet, vääränlainen tuoli jne. jne. on suuresti ahdistusta aiheuttavia asioita.
Toki tässäkin pitää tehdä ero vaikka siihen, että onko se lapsi syvästi autistinen (ja keh.vammainen) vai onko sillä "vaan" adhd tai onko se vaan "erityisherkkä" muutenvain.
Alue: Aihe vapaa
Hirveetä porukkaa täällä. Meillä on suvussa 3 ”erityislasta”, nyt jo aikuisia. Yksi on hiljainen ja flegmaattinen ja kaksi sellaista joista lähtee ääntä ja häiriötä. Aina ovat olleet suvun juhlissa, jouluna, häissä ja hautajaisissa. Vai meinaatteko että mummovainaa olisi arkusta huutanut että pois nuo häiritsemästä?!
Kyllä puuttuu ihmisiltä nykyään sydämen sivistys. He ovat rakkaista lapsia ja suvun jäseniä. Siskoja, veljiä, serkkuja ja tätejä.