Mummo ostaa joululahjoja vaikka olen pyytänyt ettei ostaisi, miten reagoida?
Olen reilu parikymppinen ja asun ulkomailla avopuolisoni kanssa. Meillä on todella pieni kämppä joka on jo nyt täynnä tavaraa eikä enempää säilytystilaa esim. vaatteille löydy enää lisää. Olen yrittänyt jo vuosien ajan keskustella mummoni kanssa järkevästi ja yrittänyt selittää että me ostetaan mielellämme itse tavaramme kun tiedämme mistä tykätään, että hänen makunsa ei usein oikein vastaa minun makuani ja toisinpäin ja että se on ihan okei. Olen ystävällisesti yrittänyt avata että turha tavara ei tee minua iloiseksi vaan ahdistaa minua vaan entisestään. Mummo tykkää ostella kaikkea turhaa markettikrääsää eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, kukin tavallaan, mutta itse en haluaisi sellaista. Silti joka vuosi toiveista huolimatta lähettää ja sitten minun on kuitenkin kiiteltävä koska muutenhan olisin ilkeä ja epäkiitollinen. Minulla on siis paljon tavaraa jota en luultavasti koskaan tule käyttämään mutta omatunto ei anna periksi heittää roskiinkaan kun mummo vähillä rahoillaan on ostanut. Äh, miten toimia? Annanko vaan periksi ja kiittelen joka vuosi jotta hän voi olla tyytyväinen?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vinkata mummolle jotain kulutustavaraa ostettavaksi, esimerkiksi suomalaista syötävää, lautasliinoja tms.? Ehkä salmiakki ja hapankorput teillä kuluisi vähitellen ja mummo saisi iloa siitä että voi jotain lähettää..?
Yleisesti krääsään ei kannata suhtautua liian tunteellisesti. Ei se yhtään sen parempi ole sinun kaapissa käyttämättömänä kuin kierrätyksessäkään, eli hankkiudu vain kaikesta turhasta eroon.
Samaa meinasin ehdottaa, kun ulkomailla asut. Edullisia asioita, joita ei sieltä teiltä saa. Koita toivoa sellaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi toivoa mummolta jotain noista mitä itse ostaisit kuitenkin? Mummo tämä vuonna haluaisin merkin x, tuotteen y, koossa d, värin voit valita.
Kahdesta syystä. Hän ei osta yleensä sitä mitä toivotaan vaan sitä mikä hänestä itsestään on kivaa. Toiseksi itsellä on vähän enemmän sellainen maksan mieluummin vähän enemmän yhdestä tavarasta joka on hyvälaatuinen ja todennäköisesti pysyy myös hyvänä pidempään. Jos toivoisin häneltä nyt vaikka 80 euron farkkuja jotka itse aion ostaa olisi hän todella järkyttynyt hinnasta ja sanoisi tyyliin että no mutta tuolla hinnallahan saa 4 paria halpisfarkkuja että ostaa sitten mieluummin 4 paria niitä halvempia, koska enempi parempi. Eli ajattelemme aivan erilailla asioista.
Ongelma on siis sinä. Mitään muuta ei voi toivoa kun kalliit farkut. Koskaan et varmasti osta mitään mitä mummokin osaisi ostaa.
80 e on täysin normaali hinta sellaisista farkuista mitä ilkeää esim. töissä käyttää.
Ap ei sanonut että olisi toivonut farkkuja. Kyseessä oli esimerkki hänen ja mummon ajattelutapojen eroista.
Luulisi vanhan ja köyhän ymmärtäneen ettei köyhän kannata ostaa halpaa.
Ei sinun ap tarvitse mummon tunteita sen isommin varoa. Sanot suoraan: "Mä en ihan oikeasti tahdo että ostelet mulle tavaraa joululahjaksi. Jos tahdot oikeasti ilahduttaa minua vähillä rahoillasi, lahjoita se raha hyväntekeväisyyteen." Tuossa ei ole mitään mistä kukaan täyspäinen voisi loukkaantua. Ei yhtään mitään. Ihmisellä on oikeus sanoa etukäteen ettei tahdo lahjoja ja onhan pelkästään ylevää haluta että rahat menee hyvään tarkoitukseen.
Sitten jos se antaa silti lahjan, sanot että vien tämän suoraan pelastusarmeijalle, minähän sanoin että en tahdo tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättämyys on maailman palkka.
Säälittää mummoparka, kun haluaa muistaa pienistä tuloistaan, ja kermaperse lapsenlapset halveksii vähäisiä joululahjoja.
Hävetkää!Minä taas säälin näitä mummoja siitä syystä, että heille ainoa ilo elämässä on ostella kaikkea turhaa, mitä kukaan ei halua.
Eikö ihmisen pitäisi saada ilo elämäänsä ihan muista asioista?
Ja jos nyt sanotaan, että joo, mutta kun ne mummot on vanhoja , eikä ymmärrä, niin ok. Mutta itsekin olen jo 60v, eikä minusta ole mitään järkeä ostaa mitään turhaa omille lapsille, eikä varsinkaan heidän lapsilleen.
En tunne mitään iloa antaa jotakin turhanpäiväistä
Kyllä lahjan on oltava sellinen, että siitä on ilo nimenomaa saajan puolella.
Vihaisisin kyllä itsekin, jos joku ihminen ostelisi minulle lahjaksi kaikkea turhaa. Ei kiitos.
Ehkä se ei ole sen mummon ainoa ilo. Mummolta vaaditaan ensisijaisesti tasapuolisuutta ja jos ap:n joku serkku haluaa lahjoja, vaikka krääsää, niin mummon on suvun yhteydenpidon ja kaikkien samanlaisen huomioimisen vuoksi pakko ostaa lahjoja kaikille, koska muuten alkaa vihanpito. Serkut alkavat kadehtia toisiaan, sukujuhliin ei enää tulla, juoruillaan selän takana jne. ja kaikki tämä siksi, että mummo meni ostamaan yhdelle serkuksista tuikkivat jouluvalot, joten nyt on kaikkien muiden pakko saada samanlaiset tai ei tulevaisuudessa tulla mummon hautajaisiin.
Mutta sinullahan on mahtava tilanne kun asut ulkomailla ja ne tavarat tulevat paketeissa! Mummo tuskin tulee ikinä matkustamaan teille katsomaan ovatko tavarat käytössä vai eivät. Kiertoon vaan kaikki mitä et halua kodissasi pitää.
Meillä anoppi lähettää lähes jatkuvalla syötöllä kaikenlaista pakettiin sopivaa tavaraa, ei pelkästään syntymäpäivä- ja joululahjoiksi, vaan ihan vaan kun haluaa ostaa jotain. Ollaan sanottu että ei tarvitse; ei mene perille.
Tavaroista 90 % menee eteenpäin lähestulkoon samantien. Asumme siis itsekin ulkomailla tiedämme että tätä kotiamme anoppi ei tule ikinä näkemään.
Paljon pahempi tilanne niillä joilla se lahjanantaja käy heillä säännöllisesti ja kyttää ovatko lahjat käytössä vai eivät.