Kuinka pahasti noilla työkyvyttömyyseläkeläisillä on asiat?

Voi alkaa vaikka puutarhuriksi. Onhan noita ammatteja.

Kenellä "noilla"? Viittaatko johonkin artikkeliin, mutta et saanut sitä linkitettyä aloitukseesi, vai mitä tarkoitat? 

Uutiseen viittaan. Kyllä elämässä pitää olla unirytmi, ruokarytmi, liikuntaa, työtä, vapaa-aikaa, tekemistä, vähemmän murehtimista ja stressaamista. Se on keep on going.

Miten kuntouttava työtoiminta auttaa fyysiseen vaivaan? Ja miksi ihmeessä ajattelet että työkyvyttömyyseläkeläisellä olisi rytmit ja elämänhallinta hukassa?

Vierailija kirjoitti:

Uutiseen viittaan. Kyllä elämässä pitää olla unirytmi, ruokarytmi, liikuntaa, työtä, vapaa-aikaa, tekemistä, vähemmän murehtimista ja stressaamista. Se on keep on going.

Luulet, että työkyvyttömyyseläkeläinen on sama asia kuin syrjäytynyt alkoholisti ja mt-ongelmainen? 

Se uutinen olisi ihan kiva linkata tähän, btw. 

Pahasti on asiat, ei sinnen noin vain pääse. Vai miksi arvelet että nimenomaan kuntouttavassa työtoiminnassa on varmaan tuhansia ihmisiä, jotka ovat täysin työkyvyttömiä mutta  eläke on evätty? Eikä se työtoiminta heitä "kuntouta" pätkääkään.

No ennenvanhaan pääsi tk-eläkkeelle suht helposti, esim. masennuksella. Nykyään ei pääse edes pakkohoidossa olevat skitsofreenikot eli aika huonosti saa olla asiat ainakin jos nuppivian takia on eläköitynyt.

Suoraan sanottuna paskasti, oikeastaan eläkettäkään ei myönnetä vaikka olisi suunnilleen jalka poikki, vaan pakotetaan jatkuvasti hakemaan toimeentulotukea kun kuntoutustukijaksot aina aikanaan loppuvat. Ja sieltä sitten aina terrorisoidaan että otetaan ruokarahoista pois 20% tai 40% jos et tee sitä ja tätä.

Kai se jonkinlainen väsytystaktiikka on jolla pyritään ajamaan ihminen itsemurhaan, mutta pitää edes yrittää olla sinnikäs eikä lannistua tuon järjestelmän edessä.

Vierailija kirjoitti:

Uutiseen viittaan. Kyllä elämässä pitää olla unirytmi, ruokarytmi, liikuntaa, työtä, vapaa-aikaa, tekemistä, vähemmän murehtimista ja stressaamista. Se on keep on going.

Se, mitä ihmiset tekevät omalla elämällään, on heidän asiansa. Lukevatko lehtiä, vai jättävätkö lukematta jne.

Kuntouttava työtoiminta ei niskan kulumia tai kroonista reumaa paranna. Edes masennuspotilaille ei järjesty Kelan kustantamaa terapiaa, koska liian kallista. Työeläkkeelle ei päästetä, koska se tulisi vielä perustyömarkkinatukea kalliimmaksi.

Suomalaisilla on täysin käsittämätön suhtautuminen työhön. Työssä käydään palkan vuoksi ei siksi, koska se on hauskaa tai elämään pitää saada jännitystä. Kas kun ei pakoteta ripaskantanssikurssille 2h/viikko.

Näillä toisten elämästä kiinnostuneilla taitaa olla itsellä vaikeuksia elämänsä kanssa, kun se muiden elämä niin kovasti kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutiseen viittaan. Kyllä elämässä pitää olla unirytmi, ruokarytmi, liikuntaa, työtä, vapaa-aikaa, tekemistä, vähemmän murehtimista ja stressaamista. Se on keep on going.

Luulet, että työkyvyttömyyseläkeläinen on sama asia kuin syrjäytynyt alkoholisti ja mt-ongelmainen? 

Se uutinen olisi ihan kiva linkata tähän, btw. 

No monesti on, syllä mt-syyt ovat yksi suurimmista työkyvyttömyyden syistä. Ja aina ärsyttää yhtä pahasti kun mt-ongelmaisia rinnastetaan alkoholisteihin tai huumeidenkäyttäjiin.

Vierailija kirjoitti:

Pahasti on asiat, ei sinnen noin vain pääse. Vai miksi arvelet että nimenomaan kuntouttavassa työtoiminnassa on varmaan tuhansia ihmisiä, jotka ovat täysin työkyvyttömiä mutta  eläke on evätty? Eikä se työtoiminta heitä "kuntouta" pätkääkään.

Sitten sitä pitää yrittää parantaa jotenkin.

Kyllä minulla on ihan päivärytmi minkä mukaan elän. Ainoa poikkeus on se että minulla on aina arki.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä "noilla"? Viittaatko johonkin artikkeliin, mutta et saanut sitä linkitettyä aloitukseesi, vai mitä tarkoitat? 

Kyllähän se jotain yrittää sanoa, mutta ei kehtaa.

En tiedä mihin uutiseen viittaat mutta vastaan nuorena eläkeläisenä.

Kyllä haluaisin tehdä töitä, vaikka sitä kuntouttavaa. En halunnut luopua töistäni ja elämästäni sellaisena kuin se oli.

Jouduin onnettomuuteen jonka seurauksena loppuelämäni on täynnä kipua ja haasteita. On minulla kuntoutusta mutta se on sitä varten että selviän edes elämän perusasioita. Töihin on fyysisten haasteiden lisäksi lääkitykselliset esteet. Nykyään työstä käy jo se että selviää päivästä toiseen jotka on täynnä hoitoja ja kuntoutusta. Hankala sitä on hahmottaa jos ei lähipiirissä ole. Eikä kaikki siltikään sitä näe mitä puoliso. Ei edes lapset.

Ensimmäinen vuosi meni itsemurhaa harkiten kunnes kipuun tottui niin ettei enään muistanut millainen on kivuton.

Työkyvyttömyyseläkkeen syitä:

tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (25 %), hermoston sairaudet (9 %), verenkiertoelinten sairaudet (6 %)

Mites nää hyötyy kuntouttavasta "askartelusta"?

Tuntemani työkyvyttömyyseläkeläinen on sairautensa vuoksi pyörätuolissa. Tekee kaikenlaista mitä pystyy, mm opiskelee.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Jaksan tautieni kanssa pääsääntöisesti hoitaa arjen perusasioita. Aina ei jaksa niitäkään. Se että tässä pitäisi opiskella puutarhuriksi, suutariksi, vesilaitoksenhoitajaksi tai mihin tahansa ammattiin ei onnistu. Jos nyt jollain konstilla valmistuisin sanotaan nyt vesilaitoksenhoitajaksi, kukaan ei palkkaisi minua.  Turha olisi yrittää työhaastattelussa väittää olevansa terve.

Jos minä joutuisin tästä vielä jonnekin kuntouttavaan työtoimintaan, päätyisin takuulla itsemurhaan. Kaikki voimani menevät arjesta selviämiseen, eivätkä usein tahdo riittää siihenkään. Ja kyllä minullakin on säännöllinen päivärytmi, mitenkään muuten en pärjäisikään.

Olen tehnyt paljon nuoruudesta asti töitä ja opiskellut jne. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. En vain ole työkuntoinen eli pää ei toimi eikä kestä stressiä. Olen a-stressityypin ihminen ja piiputtanut useasti itseni täysin loppuun. Minusta ei ole kenellekkään hyötyä työelämässä enää koska en kestä painetta yhtään enää. Lisäksi olen itse erakoitunut eli en välitä sosiaalisista suhteista. Diagnoosikin toki löytyy. Pysyn juuri elossa omassa kuplassani mutta muuhun en pysty eikä ole kenenkään etu ottaa tällaista työhönkään koska joutuisin saikuttamaan kun tasapaino järkkyy.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mihin uutiseen viittaat mutta vastaan nuorena eläkeläisenä.

Kyllä haluaisin tehdä töitä, vaikka sitä kuntouttavaa. En halunnut luopua töistäni ja elämästäni sellaisena kuin se oli.

Jouduin onnettomuuteen jonka seurauksena loppuelämäni on täynnä kipua ja haasteita. On minulla kuntoutusta mutta se on sitä varten että selviän edes elämän perusasioita. Töihin on fyysisten haasteiden lisäksi lääkitykselliset esteet. Nykyään työstä käy jo se että selviää päivästä toiseen jotka on täynnä hoitoja ja kuntoutusta. Hankala sitä on hahmottaa jos ei lähipiirissä ole. Eikä kaikki siltikään sitä näe mitä puoliso. Ei edes lapset.

Ensimmäinen vuosi meni itsemurhaa harkiten kunnes kipuun tottui niin ettei enään muistanut millainen on kivuton.

Mulla on hieman samanlainen tarina. Jouduin onnettomuuteen jonka seurauksena selkäni operoitiin ja oikea käteni on "mennyttä". Yritäpä keksiä työ josta selviää yhdellä kädellä (vielä sillä huonommalla). Selkä on suht ok, molemmat kädet ovat kipeät kun vasen käsi on ihan jo arjessa niin kovalla rasituksella. Minulla ei ollut mitään mt-ongelmia ennen tätä mutta luulen kärsiväni jonkin asteisesta masennuksesta nykyisin. Tulevaisuus on todella epävarma, en ole pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä vaan kuntoutustuella ja suurin pelkoni on tippua työmarkkinatuelle, en mitenkään selviäisi niin pienillä tuloilla. Ne jotka ovat pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle "päässeet" ovat paremmassa asemassa kuin ne jotka työkyvyttöminä ovat työkkärin listoilla, eivät tule työllistymään sieltä. Itse en nimenomaan pysty mitenkään johonkin puutarhurin hommiin tai työpajoihin kun en pysty edes paperia leikkaamaan saksilla, kiva kun aina ehdotetaan jotain tällaista kun kuvitellaan että kaikilla on mt-ongelmia tai elämän hallinnassa häikkää. En toivoisi tällaista kenellekään.