Kuinka pahasti noilla työkyvyttömyyseläkeläisillä on asiat?

Voisitko ap linkittää jutun tänne?

Olin n. 7 vuotta kuntoutustuella, jossa oli kolme "kuntouttavaa" työjaksoa (useamman kuukauden kerrallaan), sitten sain eläkepaperit. Vielä näen unia, että olen töissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt paljon nuoruudesta asti töitä ja opiskellut jne. Nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. En vain ole työkuntoinen eli pää ei toimi eikä kestä stressiä. Olen a-stressityypin ihminen ja piiputtanut useasti itseni täysin loppuun. Minusta ei ole kenellekkään hyötyä työelämässä enää koska en kestä painetta yhtään enää. Lisäksi olen itse erakoitunut eli en välitä sosiaalisista suhteista. Diagnoosikin toki löytyy. Pysyn juuri elossa omassa kuplassani mutta muuhun en pysty eikä ole kenenkään etu ottaa tällaista työhönkään koska joutuisin saikuttamaan kun tasapaino järkkyy.

Itsellä aika samat ongelmat, vuosien masennukset plus diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, syömisongelmia ym. Kelan maksama kuntoutuspsykoterapia käyty vaan eläkkeelle ei päästetä. Pääsitkö sinä miten pitkän sairastamisen jälkeen?

Ihan hyvin kiitos. Sohvalta on vaikea päästä ylös ja jo astiapesikoneen täyttäminen vastaa maratonia mutta muuten menee kohtalaisesti.

Äitini jäi työkyvyttömyyseläkkeelle lonkkien kulumisen, skolioosin ja selkärankareuman takia. Ei pysty seisomaan ilman tukea, istuu pyörätuolissa. Mikään kuntouttava ei tee hänestä enää työkykyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mihin uutiseen viittaat mutta vastaan nuorena eläkeläisenä.

Kyllä haluaisin tehdä töitä, vaikka sitä kuntouttavaa. En halunnut luopua töistäni ja elämästäni sellaisena kuin se oli.

Jouduin onnettomuuteen jonka seurauksena loppuelämäni on täynnä kipua ja haasteita. On minulla kuntoutusta mutta se on sitä varten että selviän edes elämän perusasioita. Töihin on fyysisten haasteiden lisäksi lääkitykselliset esteet. Nykyään työstä käy jo se että selviää päivästä toiseen jotka on täynnä hoitoja ja kuntoutusta. Hankala sitä on hahmottaa jos ei lähipiirissä ole. Eikä kaikki siltikään sitä näe mitä puoliso. Ei edes lapset.

Ensimmäinen vuosi meni itsemurhaa harkiten kunnes kipuun tottui niin ettei enään muistanut millainen on kivuton.

Mulla on hieman samanlainen tarina. Jouduin onnettomuuteen jonka seurauksena selkäni operoitiin ja oikea käteni on "mennyttä". Yritäpä keksiä työ josta selviää yhdellä kädellä (vielä sillä huonommalla). Selkä on suht ok, molemmat kädet ovat kipeät kun vasen käsi on ihan jo arjessa niin kovalla rasituksella. Minulla ei ollut mitään mt-ongelmia ennen tätä mutta luulen kärsiväni jonkin asteisesta masennuksesta nykyisin. Tulevaisuus on todella epävarma, en ole pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä vaan kuntoutustuella ja suurin pelkoni on tippua työmarkkinatuelle, en mitenkään selviäisi niin pienillä tuloilla. Ne jotka ovat pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle "päässeet" ovat paremmassa asemassa kuin ne jotka työkyvyttöminä ovat työkkärin listoilla, eivät tule työllistymään sieltä. Itse en nimenomaan pysty mitenkään johonkin puutarhurin hommiin tai työpajoihin kun en pysty edes paperia leikkaamaan saksilla, kiva kun aina ehdotetaan jotain tällaista kun kuvitellaan että kaikilla on mt-ongelmia tai elämän hallinnassa häikkää. En toivoisi tällaista kenellekään.

Minulla on laajat vammat pitkin selkää. Kokonaisuutena kun katsoo niin kaikki toimii vähän mutta mikään ei kunnolla. En vielä ole pyörätuolissa mutta se on edessä varmuudella jossain kohti. Jos minut näkee vaikka kaupassa ei sitä heti tajua että olen pahasti vammautunut. Ne keillä itsellä on ongelmia huomaavat kyllä miten se kärry toimii tukena. Siitä kauppa käynnistä selviää just mut kyyneleet ne autossa yleensä tulee ja sitten saa pari tuntia odottaa ennenkuin voi tehdä muuta. Osittaista halvausta, rikkinäisiä hermoja ja sun muuta. Ei terve ihminen voi tietää paljonko pelkkä paikoillaan olo voi sattua.

Se eläke on muuten hassu juttu. Tottakai se on hyvä kun se päätös tulee mutta siinä onkin sitten uusi henkinen kriisi. Siihen asti voi vielä valehdella itselleen tietyistä asioista ja ihmisten suhtautuminen muuttuu kun oletkin eläkkeellä oleva invalidi.

Toivottavasti kuiteskin sinäkin saat pian sen päätöksen, sitten on ainakin 1 stressi tekijä vähemmän.

Luulisi että jos nuorena päätyy eläkkeelle aika käy pitkäksi jos elät vanhaksi

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että jos nuorena päätyy eläkkeelle aika käy pitkäksi jos elät vanhaksi

Luulet väärin. Työ ei ole yhtä kuin elämä, sinut on vain aivopesty tuohon.

Pahaa joulua, toivottavasti joudut eläkkeelle.

Mikäs on olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Varma tulo joka kuukausi. Sain jopa korotuksen ensi vuodeksi, 0, 2%. Eikä kukaan huoli töihin, enhän toki pystykään tekemään mitään.

Vierailija kirjoitti:

No ennenvanhaan pääsi tk-eläkkeelle suht helposti, esim. masennuksella. Nykyään ei pääse edes pakkohoidossa olevat skitsofreenikot eli aika huonosti saa olla asiat ainakin jos nuppivian takia on eläköitynyt.

Nuoret pääsevät edelleen helposti masennuseläkkeelle, katso vaikka tilastoista.

Sen eläkkeen päälle voi työskennellä joitain tunteja kuukaudessa, jos sellaiseen pystyy. Jos on yksinäinen tai pitkästynyt, niin voi kuntouttavaa työtäkin saada. Siitä ei tosin saa latiakaan extraa.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että jos nuorena päätyy eläkkeelle aika käy pitkäksi jos elät vanhaksi

Ei terve ruumis työtä kaipaa

En kyllä kärsi mitenkään ja nettotuloni on yli 20 000e vuosi. Ei ole myöskään kalliita lääkityksiä eikä hoitoja, asun tilavasti ja edullisesti. Ei velkoja.