Nuoripari muuttaa maalle, onko järkeä?
Näettekö te tässä yhtälössä jotain riskejä tai ”vaaranpaikkoja”? Ammattikoulun ajan seurustellut nuoripari muuttaa koulun jälkeen yhteen, ja ostavat 50-luvun talon kaukaa (50km) kaupungista, ihan metsästä. Molemmat suoraan kotoaan. Talo on remppaa vailla, kaikki tekniikka alkuperäisssä kunnossa. Nuorenmiehen työpaikka isän firmassa naapurikylässä. Hankitaan kotieläimiä, koiria, kanoja, lampaita. Tyttö ei työllisty alallaan, opiskelee toisen ammattikoulututkinnon ja saa jotain osa-aikatyötä.
Mitä te ajattelisitte tästä? Kyse minun läheisestä, itse olen ihan huolestunut miten isoon ”loukkuun” ovat itsnsä ajaneet. Syystä että 1. Vanhaa torppaa keskeltä metsää on ihan mahdoton myydä jos ero tulee. 2. Liuta kotieläimiä, onko ihan terveellistä olla niin nuorena naimisissa eläintenhoidon ja maatilan kanssa? 3. Jos haluaakin opiskella, ei noiden syiden takia pääse mihinkään, koska kaupungissakaan ei juuri paljoa enää ole opintovaihtoehtoja. Ja milläs lähdet kun on laina, eikä löydy ostajaa. 4. Jääkö nuoruus vähän taka-alalle kun on noin paljon kaikkea hoidettavaa nuorena? Matkat ja muu vapaa elämä esim.
Vai olenko turhaan huolissani? Tuntuu vaan niin epätyypilliseltä ratkaisulta minun lähipiirissä, siksi olen vähän hämilläni tästä. Olen koittanut vähän toppuutella, mutta tu tuu että ovat (ainakin vielä) ihan varmoja elämäntyylistään...
Kommentit (21)
Muutaman vuoden tuollainen on idyllistä ja kivaa.
Ei ole hirveä virhe. Jos vanha talo maalla on myytävä halvalla niin ei ole kauheasti maksanutkaan, eli siinä ei ole kiinni mitään suuria omaisuuksia, jos lähtö on tarpeen. Ja molemmathan ovat onnistuneet löytämään töitä ja toinen kouluttautumaan uudelleenkin, joten mitä sinä sivullisena siinä mäkätät? Elämä on elettävä silloin kun se on, ei se säästy myöhemmäksi kuitenkaan.
Oletko yrittänyt ymmärtää, miksi he haluavat toteuttaa tuollaisen jutun? Siinä on varmasti heille tärkeää ideologiaa taustalla. Kehottaisin olemaan avoin ja kiinnostunut. Luulisi, että matkan varrella huomaavat itse, jos suunnitelmassa on korjaamisen varaa.
Nyt vaan on vallalla tällainen, vain kaupungissa voi elää, höpötys mediassa, ihan joka päivä tarinoitaan maaseudun kurjuudesta ja hylätyistä torpista. Monelle vaan ei se ylihintainen kaupunkiyksiö ole mikään elämän tavoite.
No isolta riskiltähän toi kuulostaa. Ainakin näin 50v elämänkokemuksella voin sanoa, että harva nuorena solmittu parisuhde kantaa pitkälle aikuisuuteen. Työmarkkinoiden tilanteet elävät nykyään niin, että vaikea sanoa millä alalla töitä löytyy muutaman vuoden kuluttua. Kyllä noi kotieläimet varmasti hoituu siinä sivussa, mutta harva miettii, että näiden eläinten ruokkimiseenkin kuluu paljon rahaa ja työtä. Päivätyön jälkeen toinen työvuoro navetassa. Romanttista ehkä, mutta ainakin raskasta.
Mikäli tähän ei liity kovinkaan suurta taloudellista riskiä ts, asuntolainaa niin sanoisin, että antaa nuorten kokeilla. Jos liittyy iso velkataakka niin sitten tilanne toinen. En ainakaan lähtisi henk.koht. takaamaan lainaa.
No, en usko että talot remppaamattomat talot maalla maksaa maltaita.
kunhan et takaa lainoja.....
ton jos muistaa niin iha sama mihin joku muuttaa
Miten pankit edes rahoittaa vanhan maalaistalon oston?
Ei tuollaiseen elämään lähde, jos sitä ei aidosti halua.
Kohtuu vakaalta kuulostaa talous, kun toisella on varma työpaikka ja toisella kohta kaksi ammattia, joista ainakin toinen työllistää. Ero on nuorilla todennäköinen ennen pitkää, mutta mitä sitten? Kumpikin putoaa jaloilleen noilla spekseillä.
Jos tekevät lapsia, kuvio hankaloituu, mutta ei sellaisesta vielä tainnut olla puhetta.
Vieläkin kadun, etten toteuttanut nuorena juuri tuota unelmaani.
N51
antaa nuorten toteuttaa unelmiaan. ei vanhat maatalot paljon maksa, jos haluavat pois voivat pitää sen kesämökkinä jos ei saa myytyä. tietysti pitää perehtyä eläinten hoitoon ja kunkin lajin vaatimuksiin, mutta jos tykkää eläinten kanssa puuhata niin mikä ettei. itse toteutin tuollaisen suunnitelman 23-vuotiaana, muutaman vuoden kävin kaupungissa töissä, sitten kävin yrittäjäkurssin ja tein tilasta itselleni ammatin. ja olen viihtynyt, ja kylältä nappasin ukonkin itselleni.
Millä rahalla ne ostaa sen paikan. Jos velaksi, niin ei hyvä heilu. Jos omillaan,niin siinäpähän yrittävät.
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla ne ostaa sen paikan. Jos velaksi, niin ei hyvä heilu. Jos omillaan,niin siinäpähän yrittävät.
Mitä niin kamalaa olisi ottaa muutama kymppitonni velkaa kahteen pekkaan, kun tosiaan töitä on molemmilla? Muutamassa vuodessa tuollaisen yhdessä maksaa.
Aika yksityiskohtaisesti ap kerrot tuttaviesi yksityiselämästä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Millä rahalla ne ostaa sen paikan. Jos velaksi, niin ei hyvä heilu. Jos omillaan,niin siinäpähän yrittävät.
Lainalla varmaan niin kuin muutkin ensiasunnon ostajat. Alkuperäiskunnossa oleva vanha talo keskellä korpea on suunnilleen saman hintainen kuin kaksion eteinen Helsingissä. Jos nuorilla on työpaikat, laina on muutamassa vuodessa maksettu.
Saat maalaiselämän kuulostamaan hirveältä taakalta. Onhan eläintenpidossa oma vastuu, mutta joillekin juuri se on unelma! Maalla on niin leppoisaa ja aitoa. Kaikki ei unelmoi kaupunkielämästä. Minä ja mieheni muutettiin 25-vuotiaina syrjäiseen paikkaan maatilalle. Hoidetaan nykyään 150 lehmän karjaa ja meillä menee taloudellisesti kivasti. Matkustellaankin kerran kaksi vuodessa ulkomailla. Ei meidän elämä päättynyt maalle muuttoon :D
Riippuu siitä, että onko heillä tarpeeksi kokemusta tuommoisen sirkuksen pyörittämisestä edes jotenkin.
Samaten se, että onko heillä käsitystä juoksevista kuluista sekä varsinkin yllättävistä kuluista.
Idylliltä kuulostaa.Kuten joku aiempi mainitsi, niin semmoiset kaksi vuotta jaksaa idylliä.
Kanat ja lampaat ei tee tontista maatilaa.
Anna niiden tehdä itse omat virheensä. Mitä muutakaan voit? Tietysti neuvoa ja sekaantua, ja muista sitten sanoa "mitä minä sanoin" sitten jos menee pieleen.