Miten kauan kesti, ennen kuin olitte eron jälkeen taas kavereita?
Tämä siis teille, joilla näin on. Pystyittekö heti piankin ystävyyteen vai veikö aikansa?
Eksä muutti jokunen kuukausi sitten pois, ja ollaan kyl hyvin sopuisia, mut vielä pidetty etäisyyttä. Pakko myöntää et ikävöin ystävyyttämme, vaikka parisuhteessa tehtiin toisistamme onnettomia, enkä sitä enää kaipaa.
Vai onko ystävyys eksän kans vaan tuhoon tuomittu ajatus?
Kommentit (19)
Riippuu liiton pituudesta. Onko yhteisiä lapsia jne.. Toiset ei halua olla edes ystäviä eroa jälkeen. Moni kokee sen lohdutuspalkintona :D
Vierailija kirjoitti:
Kun aikaa kuluu, et halua nähdä enää ollenkaan. Itsellä riesana vielä 15 vuoden jälkeenkin puskissa stalkkaava exä.
Hän rakastaa sinua edelleen 15v jälkeen :D :D :D
Minulla ei ole aikomustakaan kaveerata miehen kanssa joka vaihtoi lennosta toiseen. Liitto oli pitkä ja lapsiakin oli tehty. Rikkoi myös ihan itse välinsä omiin lapsiinsa, jotka eivät myöskään ole tekemisissä isänsä kanssa.
Minusta ainakaan ei olisi kivaa pitää yhteyttä exääni kaverimielellä ja kuulla sitten häneltä uudesta miehestä tai miehistä, deittailuista jne.
Pari kuukautta meni ja hyviä kavereita ollaan, erosta on nyt jo melkein 20 vuotta.
Ei ole mitään syytä olla kaveri väkivaltaisen ja manipuloivan ihmisen kanssa, vaikka eron jälkeen yrittäisi olla mielinkielin.
Ekasta erosta reilut 30 v, ei olla kavereita.
Tokasta erosta reilut 10 v, ei olla kavereita.
Jos voitaisiin olla kavereita, ei eroja olisi tullutkaan.
Toistan nyt vielä: tää oli siis heille, jotka oikeesti on kavereita. Ymmärrän et pettämiset yms on erikseen, enkä olettaisikaan sellaisten jälkeen ystävyyttä, mut esim. meillä on yhdessä päätetty ero, ja jo lastenkin vuoksi pyrkimys hyviin väleihin (joka ei pariskuntana onnistunut). AP.
En kaveeraa yhdenkään eksän kanssa enkä ymmärrä, miksi pitäisi. Jos joku heistä olisi hyvä ystäväni edelleen, en olisi edes eronnut.
Vierailija kirjoitti:
En kaveeraa yhdenkään eksän kanssa enkä ymmärrä, miksi pitäisi. Jos joku heistä olisi hyvä ystäväni edelleen, en olisi edes eronnut.
Mielenkiintoista. Et siis näe mahdollisena tilannetta, jossa esim hyvin erilaiset toiveet elämäntavan tai vaikka seksin suhteen tekevät parisuhteen mahdottomaksi, mutta edelleen voi toisesta pitää ja arvostaa häntä muuten?
Vierailija kirjoitti:
Ekasta erosta reilut 30 v, ei olla kavereita.
Tokasta erosta reilut 10 v, ei olla kavereita.
Jos voitaisiin olla kavereita, ei eroja olisi tullutkaan.
Sama täällä.
Erosta 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaveeraa yhdenkään eksän kanssa enkä ymmärrä, miksi pitäisi. Jos joku heistä olisi hyvä ystäväni edelleen, en olisi edes eronnut.
Mielenkiintoista. Et siis näe mahdollisena tilannetta, jossa esim hyvin erilaiset toiveet elämäntavan tai vaikka seksin suhteen tekevät parisuhteen mahdottomaksi, mutta edelleen voi toisesta pitää ja arvostaa häntä muuten?
En ole ylläoleva, mutta samaa mieltä.
Rakkaus kestää eroavaisuudet. Ainoa mahdollinen tilanne tyyliin olisi, että toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Tai toinen haluaa muuttaa ulkomaille ja toinen ei. Kaikki muu on järjestettävissä.
En ymmärrä miksi täällä kysytään tätä kysymystä viikosta toiseen? Ymmärrän kyllä sen, että halutaan jatkaa ystävinä parisuhteen jälkeen, mutta miksi kysyä aina uudestaan. Varsinkin kun täältä tulee vain trollivastauksia.
Luulen että se on aika harvinaista olla ihan oikeita ystäviä tai kavereita eron jälkeen. Mulla on kyllä asialliset välit lasteni isään ja joulupöydässäkin ollaan välillä istuttu yhdessä lasten vuoksi, apua pyydetään ja annetaan puolin ja toisin jos tarvetta, mutta ystävä hän ei silti ole. Sama juttu muilla tuntemillani eronneilla pareilla joilla lapsia on.
Ei ikinä. Siivottu.
Se joka ei mua ansaitse elämäänsä menköön.
Rasittavampaa ihmistä ei heti löydä.
Kunnon peliaddikti ja kestovauva. Kesällä hän ilmoitteli olemassaolostaan ja lopetin yhteydenpidon kun päivä päivältä alkoi enemmän oxettaa.
Valehtelijoilla mittää asiaa mun aikaa tuhlaamaan.
N45
En koskaan ole ollut kaveri eksän kanssa. Jotkut eksät ovat alkaneet käyttäytymään tarpeettoman hallitsevasti ja halveksivasti vielä eron jälkeenkin, joten en ole kokenut tarvetta jatkaa yhteydenpitoa. Toiset eksät taas ovat ilmoittaneet täynnä raivoa, miten eivät halua kuulla minusta enää koskaan (olin jättäjä) ja toiset taas olivat elämäntapaseurustelijoita, joilla ei ollut muuta elämää kuin eksät ja nykyiset enkä siihen kelkkaan halunnut jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kaveeraa yhdenkään eksän kanssa enkä ymmärrä, miksi pitäisi. Jos joku heistä olisi hyvä ystäväni edelleen, en olisi edes eronnut.
Mielenkiintoista. Et siis näe mahdollisena tilannetta, jossa esim hyvin erilaiset toiveet elämäntavan tai vaikka seksin suhteen tekevät parisuhteen mahdottomaksi, mutta edelleen voi toisesta pitää ja arvostaa häntä muuten?
Näin kävi itselle. Suhde ei toiminut henkilökohtaisten syiden vuoksi, ja koska kumpikaan ei halunnut teeskennellä eikä pettää, erottiin melkein 10 vuoden jälkeen. Käsiteltiin kumpikin tahollamme pettymykset ja traumat ja vuotta myöhemmin hyväksyttiin, että ollaan ystävät. Ollaan edelleen, vaikka kumpikin on jatkanut elämäänsä omillaan.
Jännää miten ihmisten kanssa tulee toimeen kun ei jää hautomaan katkeruuttaan.
Kun aikaa kuluu, et halua nähdä enää ollenkaan. Itsellä riesana vielä 15 vuoden jälkeenkin puskissa stalkkaava exä.