Lue keskustelun säännöt.
Me ulkosuomalaiset tiedämme, miksi suomalaiset lapset ovat niin varautuneita.
17.06.2006 |
Kyllähän kaikki sen tietää, että suomalaiset lapset ovat jokseenkin ujoja ja varautuneita. En vertaa suomalaista lasta esim. espanjalaiseen, vaan pohjois-eurooppalaiseen yleensä.
Asun Belgiassa, lähellä Ranskan rajaa. Kävin pitkästä aikaa Suomessa ja yksi asia pisti heti silmääni (myös muiden tuttavieni): suomalaisella lapsella on paljon asioita, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Tälläkin palstalla olen lukenut, että lapsi ei saa syödä kotona nakuna ruokapöydässä, ei saa jättää leivän kuoria syömättä, ei saa tehdä, tätä eikä varsinkaan sitä. Olemme tulleet siihen tulokseen, että nämä lukemattomat rajoitukset, joita tehdään hyvän kasvatuksen nimissä, ovat syynä suomalaisten lasten estoisuuteen.
Täällä elämä ei ole kovin ulospäinsuuntautunutta (kuten etelän maissa). Mutta silti lapset ovat paljon rohkeampia kuin Suomessa.
Lapset opetetaan puhumaan nätisti. Jo pieni sanoo bonjour ja teini pyytää pardon, madam. Mutta lapsia pidetään lapsina, uteliaina, ja he saavat toteuttaa omaa uteliaisuuttaan.
Negatiivisia puolia täkäläisissa lapsissa on se, että he ovat aggressiivisia ja röyhkeitä. Vanhemmat antavat heidän tehdä melkein mitä tahansa, eivätkä hiekkalaatikon laidalla puutu lastensa toimintaan.
Me monet ulkosuomalaiset äidit olemme tästä johtuen tehneet johtopäätöksen, että suomalaiset lapset kasvatetaan estoisiksi.
Kommentit (31)
Siis totta on, että suomalaiset lapset ovat estoisia -- mutta mielestäni se johtuu siitä, että heidän vanhempansakin ovat. Itselläni on sellainen mielikuva, että esim. Italiassa ja Englannissa lapsia kasvatetaan paljon suuremmalla kurilla kuin Suomessa. Mutta mielestäni italialaiset lapset eivät ole niin estoisia. Olen asunut myös Yhdysvalloissa, jossa lapsilla on tosi tiukat rajat (siis lähinnä parempien perheiden lapsilla) Mutta olen tavannut siellä paljon tosi iloisia ja estottomia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei, en pidä ollenkaan suomalaista lasta epäkohteliaana. He ovat hyvin kohteliaita kaikessa " tuppisuidessaan" . Pidän heitä estoisina.
Vierailija:
Negatiivisia puolia täkäläisissa lapsissa on se, että he ovat aggressiivisia ja röyhkeitä. Vanhemmat antavat heidän tehdä melkein mitä tahansa, eivätkä hiekkalaatikon laidalla puutu lastensa toimintaan.
.
Ennen kaikkea se on aika hävettävää moukkamaisuutta ja epäkohteliaisuutta. Olen ollut lukemattomia kertoja todistamassa tilannetta, kun esim. ulkomainen perhe lomamatkalla Suomessa tervehtii lapsineen iloisesti suomalaisperhettä. Siinä on eri kulttuurin edustajalla paljon miettimistä, mitenkä lapsi on kasvatettu, kun tämä ei kykene selkeästi katsomaan silmiin, hymyilemään, saati tervehtimään.
Jos estottomuus on mielestäsi sitä, että osataan sanoa " bonjour" eikä hymyillä jokaiselle vastaantulijalle mutta samalla ollaan agressiivisia ja röyhkeitä, niin mieluummin kasvatan lapsistani muut lapset huomioivia mutta vähän ujompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin vajaa 2-vuotias jolla ei estoista tietoakaan.. juttelee kaikille kaikkialla, jakaa halauksia ja pusuja tutuille ja tuntemattomille, naapureita ja kaupan tätejä ym. moikkaa ihan oma-aloitteisesti ja huutaa hei hei' t vastapuolen nimen kera pois lähtiessä, sanoo kiitos aina kun saa jotain tai nousee ruokapöydästä, flirttailee, hymyilee, höpöttää. Silti aika tiukka kuri, on paljon asioita joita ei saa tehdä, sellaista joka vahingoittaisi itseä tai muita tai aiheuttaisi aineellista vahinkoa.
Eli tarkkailee kokoajan vanhempiaan ja jos näillä ei peruskäytöstapoja, mitenkäs lapsikaan niitä oppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoituksenani ei siis ollut pistää lapsia " paremmuusjärjestykseen" . Kolikolla on aina kääntöpuolensa. Minä suoraansanottuna inhoan täkäläisiä lapsia...
Mutta sydäntäni kyllä kylmää lukea näitä juttuja tältä palstalta, että jo 2-vuotias joutuu jäähylle hyvinkin mitättömästä syystä, tai nähdä livenä Suomessa se, että äiti kiristää lastaan olemaan kiltisti, vaikka lapsessa ei ollut muuta vikaa kuin se, että inhosi tilannetta, jossa oli pakko leikkiä.
Minua kylmää se, että lapsen tunteet tukahdutetaan.
Tämänkö tukahduttamisen vuoksi suomalainen lapsi on usein niin iloton? Näiden tuhansien sääntöjen vuoksiko (Suomessa äiti sanoi 4 v:lle: nyt odotetaan, odottaessa ei saa tehdä muuta kuin seistä) suomalainen lapsi oppii jatkuvasti olemaan varuillaan, mitä saa tehdä ja mitä ei? Juurrutetaanko lapseen näin jo ihan pienestä, että pitää koko ajan tarkkailla, mitä muut ihmiset ovat?
Mutta on se ujous jotenkin synnynnäistä myös. Oma esikoiseni ei oikein uskalla tervehtiä harvoin näkemiään ihmisiä, mutta taas kuopus moikkailee kaikille estoitta. Opit ovat samat molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat kovin vilkkaita ja kova aanisia, mutta erittain kohteliaita ja puhuvat kauniisti. Kuri on on ollut kova, lahinna isan puolelta.
Eivat ole ujoja yhtaan, lapset ovat aina olleet kekkipisteena kaikessa.
Suomalaista tapaa " lapset saa nakya, mutta ei kuulua" ei meilla kayteta. Mielestani suomalainen peruskasvatus on etta toivotaan etta kukaan ei kiinnita huomioita, ollaan hiljaa vaan.
Suomalaiset lapset ovat niin hiljaisia ja hyvinkayttaytyvia, ja samaa rataa ollaan sitten aikuisenakin. Ettei kukaan vaan kiiinita huomiota!
Itse kasvatan poikaani just sillä periaatteella et lapset on lapsia ja kokeilla saa ja tutkia, ihmetellä. Kaikkea lapsi ei osaa eikä niiltä saa vaatia. Rajat menee turvallisuudessa ja käytöstavoissa. Mä kyl kerron ja selitän kovasti asioita. Meillä ei tarvitse syödä ruokaa mikä on pahaa, huomaan lapsesta mistä oikeesti ei tykkää. Ei tarvi syödä leivän kannikkaa.. Opetan sitten kun ymmärtää että hyvä tapa on vieraissa käyttäytyä niin ja näin. Meillä kiitetään ruuasta. Ja meidän 2.v 1,5kk sanoo kiitos syötyään ja kun hänelle tuo jotain=)
Meidän poika on vilkas, mut osaa rauhoittuakin. Lapset on lapsia ja pärjääpä maailmassa isona kun jaksan kasvattaa tämän=) Meillä saa juosta ja touhuta. Kaikkea saa kokeilla, sitten johonkin kohtaa vedän rajan tai sanon että nyt tuota ei enää esim. riehumista. Stereoihin(ei huippukallit/uudet) Saa koskea. Eipä ole niistä ollut kiinnostunut vauvaiän jälkeen.
Mä en kans ymmärrä sellaista aikuisen valtaa lapseen... Et kaikki kielletään ihan periaatteesta tai mistä lie syystä. Sitten kun lapsi ymmärtää miksi näin ja noin niin sitten opetan ja kiellän enemmän.
T: Ä 23. Ja onhan noita rajoituksia nyt joutunut laittamaan kun poika on ruvennut kokeilemaan. Kaataa mehua lattialle ihan tosta vaan. Sitä en hyväksy. Tai en anna herkkuja jos ruokaa ei syödä, mut en silti pysty pakottamaan poikaa syömään. Hyvin menee=) Ihana poika. Kuri meillä kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nuo kaikki nauraa kikertävät ja meuhkaavat, toiset tykkävät tehdä niin perheen parissa ja toiset jakavat riemunsa vieraampienkin kanssa.
En mä kyllä ymmärrä, miksi aina pitäisi olla meininki päällä, tervettähän se vaan on, jos lapsi ei jokaisen kaulaan kapsahda vaan osoittaa tuntevansa perusturvallisuutta nauraessaan ja riehuessaan ja myös olemalla kurittomia " omien" ihmisten parissa.
Ehkä olen sitten estoinen suomalainen kun mielestäni esim. ravintolassa syödään nätisti ja meuhkaaminen säästetään kotiin...
Sitä, että joku valvoo ja arvioi nuhteettomuuttasi lähes tauotta, ettet vaan poikkea joukosta, ole yli-iloinen tai - temperamenttinen - tämä onkin ominaisuus, mikä saattaa muita lapsia (ja rajoittuneita äitejä) jopa pelottaa toisessa lapsessa täällä koto-Suomessa. Temperamenttinenhan on erilaista, iloisuus on outoa, täytyy typistyä samanlaiseksi kuin muut. Konsensus ja huomiota herättämättömyys ovat ne käsitteet, jotka ovat in suomalaisessa lastenkasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä Etelä-Euroopassa on paljon enemmän kieltoja ja käskyjä, kuin Suomessa tohon kasvatukseen liittyen. Oma mieheni on Etelä-Euroopasta ja kyllä hän paljon enemmän lapsia kieltää, kuin minä. Saman huomaa jos vertaa anoppia ja mun omaa äitiä. Anopin luona lähes kaikki on kiellettyä, mutta mun vanhemmilla taas ei tunnu olevan mitään rajoja... Eiköhän se enemmänkin ole kulttuurisodonnaista tuo estoisuus yms. Asumme Suomessa ja mies opetti lapset tervehtimään kaikkia, mutta kun suurin osa suomalaisista vastaantulijoista vain mulkaisee sanomatta mitään, niin kyllä sen lapsikin tajuaa, että eipä kannata enää kaikkia tervehtiäkään...
olen kovin yllättynyt saamastani palauttesta. Oletin, että av-mammat lynkkaavat minut aloitukseni johdosta...
Kyllä siis täälläkin on ujoja lapsia siinä missä Suomessakin. Ja ne ujot ovat niitä hyväkäytöksisiä täällä, eivätkä niitä päällekyviä röyhkimyksiä.
(Todettakoon myös, etten ole tietoinen etelä-eurooppalaisesta kasvatustyylistä muuten, kuin että he saavat litsareita, kun tekevät jotain kiellettyjä. Eli en ota kantaa yo tekstiin toisista kulttuureista).
Enkä siis pidä varautuneisuutta kovin negatiivisena ominaisuutena, vaikka siihen puutununkin. Se, mistä EN PIDÄ on se, että Suomessa lapsi opetetaan käyttäytymään siitä syystä, että " mitähän naapuritkin sinusta ajattelisivat" . Se, että lapsi opetetaan pelkäämään, mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä.
Valitettavasti minun pitää lähteä linjoilta, mutta käyn huomenna taas lukemassa kirjoituksianne.
Me oleskeltiin viime talvena pitkät pätkät ulkomailla ja lapsen ego paisui ihan mahdottomaksi. Sai jokaiseen hymyyn ja vilkutukseen vastauksen, ja oppi siihen. Suomessa marketissa kukaan ei noteerannut, kun palattiin takaisin. Muualla maailmassa lapsiin regoidaan iloisesti ja he oppivat sosiaalisiksi sen takia. Tälläkin palstalla haukutaan naapurin lasta, joka kyselee pihalla asioita tai vierasta ipanaa, joka moikkailee kaupassa. Tarviiko kysyä, mistä umpimielisyys sikiää???
Vierailija:
Me oleskeltiin viime talvena pitkät pätkät ulkomailla ja lapsen ego paisui ihan mahdottomaksi. Sai jokaiseen hymyyn ja vilkutukseen vastauksen, ja oppi siihen. Suomessa marketissa kukaan ei noteerannut, kun palattiin takaisin. Muualla maailmassa lapsiin regoidaan iloisesti ja he oppivat sosiaalisiksi sen takia.
Pitempiä aikoja Suomessa käydessä käy sääliksi lapsiamme, kun selvästi häkeltyvät siitä ettei heitä noteerata. Kotimaassamme Keski-Euroopassa taas heitä tervehditään kaupassa, kylällä, pihalla, kysellään kuulumisia tms.
Suomessa lapset eivät ole 100% ihmisiä, vain " vaan lapsia" . Kurjaa.
kaikkia vieraita (ja kaikesta päätellen myös osaa tuttuja) aikuisia kohtaan????
Minusta on vain hyvä, ettei olla niin helvetin tuttavallisia kaikkia aikuisia kohtaan.
Me kasvatamme lapsiamme niin, että jos tapaamme ihmisiä, ja jos me aikuiset tervehdimme näitä ihmisiä, niin myös meidän lapsemme tervehtivät.
MInusta on kauheaa, jos etenkin tyttölapset hyppäävät kenen tahansa sedän syliin!
t. ei vielä lapsia, ja toivottavasti en kasvata lapsestani ennakkoluuloista jöröjukkaa