Lue keskustelun säännöt.
Me ulkosuomalaiset tiedämme, miksi suomalaiset lapset ovat niin varautuneita.
17.06.2006 |
Kyllähän kaikki sen tietää, että suomalaiset lapset ovat jokseenkin ujoja ja varautuneita. En vertaa suomalaista lasta esim. espanjalaiseen, vaan pohjois-eurooppalaiseen yleensä.
Asun Belgiassa, lähellä Ranskan rajaa. Kävin pitkästä aikaa Suomessa ja yksi asia pisti heti silmääni (myös muiden tuttavieni): suomalaisella lapsella on paljon asioita, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Tälläkin palstalla olen lukenut, että lapsi ei saa syödä kotona nakuna ruokapöydässä, ei saa jättää leivän kuoria syömättä, ei saa tehdä, tätä eikä varsinkaan sitä. Olemme tulleet siihen tulokseen, että nämä lukemattomat rajoitukset, joita tehdään hyvän kasvatuksen nimissä, ovat syynä suomalaisten lasten estoisuuteen.
Täällä elämä ei ole kovin ulospäinsuuntautunutta (kuten etelän maissa). Mutta silti lapset ovat paljon rohkeampia kuin Suomessa.
Lapset opetetaan puhumaan nätisti. Jo pieni sanoo bonjour ja teini pyytää pardon, madam. Mutta lapsia pidetään lapsina, uteliaina, ja he saavat toteuttaa omaa uteliaisuuttaan.
Negatiivisia puolia täkäläisissa lapsissa on se, että he ovat aggressiivisia ja röyhkeitä. Vanhemmat antavat heidän tehdä melkein mitä tahansa, eivätkä hiekkalaatikon laidalla puutu lastensa toimintaan.
Me monet ulkosuomalaiset äidit olemme tästä johtuen tehneet johtopäätöksen, että suomalaiset lapset kasvatetaan estoisiksi.
Kommentit (31)
ja mä olen sitä mieltä että lapselle pitääki laittaa rajat ja opettaa kunnon käytöstavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis väitä, etteikö täällä aseteta lapsille rajoja. Enkä väitä, että suomalaiset ovat sen epäkohteliaampia kuin täkäläiset, kohteliaisuus on vain erilaista. Eikä täällä lapset hypi aikuisten syliin, mutta katsovat kuitenkin silmiin. Se on sellainen pieni ero. Belgiassa kun ollaan, niin alle teini-ikäisiä ei päästetä vanhempien katseen alta mihinkään, mutta silti lapsilta ei kielletä pusikkoon menemistä, aidan päällä kävelyä tms. vaan lapset saavat jotenkin olla vapaampina.
Tuo lapsen huomioiminen on ihan totta. Täällä mummot hymyilevät lapsen toilailuille, mutta Suomessa mummot huitovat kepeillään. Ehkä se perimmäinen ero onkin siinä, että täällä ymmärretään, ettei lapsi osaa vielä kaikkea.
Siitä se varmasti johtuu.
Miksiköhän yksi lapsistani on estoisempi kuin kolme muuta, vaikka tuollainen ei ole kiellettyä meilläkään?
Kyllä ne syyt syvemmällä taitaa olla kuin leivänkannikoissa.
ovat oppineet ulkomailla (vastaantulijoita tervehditään, aina muistetaan kiittää, pyytää anteeksi, avata ovi, lohduttaa jne). Mutta heti kun vietimme Suomessa pidemmän jakson suomalaisten sukulaisten luona, niin kyllä katosivat käytöstavat! Harmittaa tosi paljon.
Minä taas luulen, että suomalaiset ovat lapsesta lähtien pidättyväisiä ja ehkä estoisia siksi, ettei meillä ole mitään kehumisen kulttuuria. Lapset eivät saa positiivista palautetta. Etteivät ylpistyisi tai jotain. Amerikkalainen " minä olen paras minä" -tyyppinen itsetunnon nostatus on täällä aivan vierasta. Jos ihminen pitää itseään kivana tai nättinä, se on jo sen luokan leuhkimista, että aletaan ihan porukalla painaa matalammaksi.
Kun lapsi odottaa kanssakäymiseltä muiden ihmisten kanssa lähinnä negatiivista tai neutraalia palautetta, ei hänellä ole suurta tarvetta olla tekemisissä muiden kanssa tai olla huomaavainen tai " toimia oikein" . Ei sitä kukaan kuitenkaan huomaisi ja aika harvaa motivoi pelkkä tieto siitä, että tekee oikein. Ei ainakaan lapsia, jolle ei ole koskaan sanottu, että nyt meni oikein ja tuon sinä teet sitten hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Amerikkalainen " minä olen paras minä" -tyyppinen itsetunnon nostatus on täällä aivan vierasta. Jos ihminen pitää itseään kivana tai nättinä, se on jo sen luokan leuhkimista, että aletaan ihan porukalla painaa matalammaksi."
toinen juttu on häpeä, sitä viljellään laajalti! " sietäisit hävetä" tai että " sinua saa aina kyllä hävetä!" ja se, että lapsia hyssytellään bussissa nostattaa karvat pystyyn lähes aina (poikkeuksiakin on, esim. silloin kun lapsi sanoo jotakin tuhmaa). näillä se pieni itsetunto nujerretaan pikkuhiljaa..
Kyllä lapsella rakkaudellisia rajojakin täytyy.
Eikä niin että eletään vaan lasten ehdoilla( esim. jos lapsi haluaa syödä alasti pöydässä vieraiden paikalla ollessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nosti käyttäytyvä, jos hän ei tervehdi. Hän voi olla ujo.
Sitä paitsi, jos mä pakottaisin ujon lapseni tervehtimään pakolla, olisi se tuota kasvatustyyliä " mitä naapuritkin sinusta ajattelevat" .
Vai että ihan ulkomammojen tekemää tutkimusta.
Poika pälpättää bussissa alvariinsa, jos sille päälle sattuu. En hyssyttele hiljaiseksi. Lapsi kiukuttelee kaupassa, en lähde pois, vaikka esim. n. 50 v. työkaverini ovat sitä mieltä, että kauheaa, kun tullaan huutavien lasten kanssa kauppaan häiritsemään muita. Mä olen sitä mieltä, että tulkoon ne " mummot" muulloin kauppaan, jos eivät ääntä siedä. Kaupassa on kyllä sitten sääntöjä esim. ei juosta pitkin poikin, olla jatkuvasti keskellä käytävää muiden tiellä, kosketa tarpeettomasti myytäviin tuotteisiin.
Vierailija:
" Amerikkalainen " minä olen paras minä" -tyyppinen itsetunnon nostatus on täällä aivan vierasta. Jos ihminen pitää itseään kivana tai nättinä, se on jo sen luokan leuhkimista, että aletaan ihan porukalla painaa matalammaksi."toinen juttu on häpeä, sitä viljellään laajalti! " sietäisit hävetä" tai että " sinua saa aina kyllä hävetä!" ja se, että lapsia hyssytellään bussissa nostattaa karvat pystyyn lähes aina (poikkeuksiakin on, esim. silloin kun lapsi sanoo jotakin tuhmaa). näillä se pieni itsetunto nujerretaan pikkuhiljaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pienin, vajaa 2 v moikkailee ja vilkuttelee iloisesti vastaantulijoille. Aina tulee vastaukseksi vähntäänkin hymy. Mutta tiedän että kun lapsi kasvaa, tuo tapa jää. Näin on käynyt muidenkin lasten kohdalla. Eikä se johdu siitä, että MINÄ kieltäisin tai hyssyttelisin jos lapsi haluaa ottaa kontaktia vieraaseen ihmiseen. Se johtuu siitä, että lapset kasvaessaan alkavat sisäistää ympäristön käyttäytymismalleja. Ei täällä Suomessa voi yksin kasvattaa lapsiaan käyttäytymään jonkin toisen maan kulttuurin mukaan.
Joten en usko että suomalaislasten estoisuus johtuisi siitä etteivät saa istua nakuna ruokapäydässä :)
Pohjois -amerikassa jos jossakin opetetaan lapsia suhtautumaan epailevaksi vieraita kohtaan. Ei se kuitenkaan tarkoita sita etta ei saa puhua ja olla kohtelias aikuisille. Naapureille sanotaan hello, ja kysytaan miten voitte?
Taala ihmiset ovat hyvin ystavallisia jos pikku lapset puhuvat heille ja aina vastataan natisti.
Muistan kun tyttoni on n.2 vuotias ja kerran liikennevaloissa tytto rupesi heiluttamaan ja sanoi hei kahdelle Hell' s Angels moottoripyorailijalle. Mulla sydan pysahty, mutta molemmat miehet heiluttivat, hymyilivat ja sanoivat hei takas.