Olenko sika kun torjuin nettideiteissä vammaisen miehen?
Tutustuin nettideittailussa taannoin mieheen jonka kirjoitus kolahti aika lujaa. Meillä synkkasi hyvin ja oltiin juuri siirtymässä suorempaan viestintää, kuvien vaihtoon ja sen sellaiseen kun ajattelin että googlaampa häntä kokeeksi. Mies kertoili hyvin avoimesti itsestään joten hänet oli varsin helppo löytää.
Paljastui että mies on vammainen. Vammastaan huolimatta hän kyllä elää somensa perusteella ihan vauhdikasta elämää mutta vamma tarvitsee jokapäiväistä hoitoa, rajoittaa harrastuksia/liikkumista eikä ainakaan ajan kanssa parane.
Jotenkin järkytyin koska mies ei ollut millään tavalla vihjannut tästä pitkän viestittelymme aikana, jälkikäteen huomasin miten hän aina ovelasti väisti ne kohdat missä se olisi tullut esiin esim pohtiessa mitä yhteistä meillä voisi olla.
Lopetin viestittelyn hallitusti vedoten aivan muihin syihin. Paha mieli jälkikäteen mutta minusta tuntui etten oikeasti jaksa vamman aiheuttamaa ylimääräistä säätöä ja herätti epäluuloa miksi mies piilotteli asiaa vaikka olisi ollut useita tilaisuuksia missä sen olisi voinut tuoda esiin koska sillä olisi ollut merkitystä.
Olenko sika?
N36
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua treffailla vammaisia enkä sairaita. En halua myöskään olla heidän tuttavapiirissään, koska olen myyntityössä - se ei ole profiilia nostattavaa. Kyllä ihminen saa olla tällä tavoin ”rasistinen”. En halua vammaa ja sairautta ehdoin tahdoin ympärilleni koska olen itse terve.
Vaatii jonkun verran röyhkeyttä kirjoittaa tuollaista.
Olen vain rehellinen! Ihan normaalia!
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua treffailla vammaisia enkä sairaita. En halua myöskään olla heidän tuttavapiirissään, koska olen myyntityössä - se ei ole profiilia nostattavaa. Kyllä ihminen saa olla tällä tavoin ”rasistinen”. En halua vammaa ja sairautta ehdoin tahdoin ympärilleni koska olen itse terve.
Hieman kyllä yllätti vastaus. Siis se jos tuttavapiirissäsi olisi vammainen ihminen vaikuttaisi jotenkin negatiivisesti myyntityöhösi - miten ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua treffailla vammaisia enkä sairaita. En halua myöskään olla heidän tuttavapiirissään, koska olen myyntityössä - se ei ole profiilia nostattavaa. Kyllä ihminen saa olla tällä tavoin ”rasistinen”. En halua vammaa ja sairautta ehdoin tahdoin ympärilleni koska olen itse terve.
Hieman kyllä yllätti vastaus. Siis se jos tuttavapiirissäsi olisi vammainen ihminen vaikuttaisi jotenkin negatiivisesti myyntityöhösi - miten ihmeessä?
Kyllä ihminen profiloituu myös tuttavapiirinsä kautta. Toki vammaisesta ystävästä voi olla myös hyötyä - voi esiintyä hyväntekijänä. Mutta liikkuvassa b2b-menossa ei ehdi/halua/voi haalia vajavaisuutta edes ympäristöönsä; mietittävä omaa mainettaan ja statustaan myös tulevaisuudessa. Maailma nyt vaan on tällainen.
Jos ap olisi mies, vastaukset olisivat aivan toisenlaisia 😃
Ihmettelin kun tämä ratakelaaja Tähti oli julkisuudessa kovin närkästynyt siitä, kun joku nainen oli kai hänelle antanut pakit vammaisuuden takia. Luuliko vai tiesikö, en muista. Mutta miksei hän sitten itse deittaile pyörätuolia käyttävää tai muuten liikuntavammaista naista?
Ei ainakaan kannattaisi närkästyä julkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olisi mies, vastaukset olisivat aivan toisenlaisia 😃
Pidin juuri kysyä että mitäs jos sukupuolet olisi toisinpäin :D
Mä olen lyhyt ja pienirintainen nainen, kummallekaan ominaisuudelle en voi mitään. Ymmärrän silti miehiä joille jompi kumpi tai molemmat on täysin turn off.
Naiset ne hyvesignaloi syyttäessään miehiä pinnalliseksi ja kuinka heille miehen pään sisus olisi se tärkein, no, tiettyyn rajaan saakka toki ja ei ne naisetkaan mitä tahansa halvaantunutta elefanttimiestä huoli, oli miten mukava tahansa.
Et ap ole. Minäkin annoin pakit yhdelle naiselle, koska ei tehnyt muuta kuin puolet kotitöistä, eikä kotitöiksi laskettu mitään talon tai pihanhoitoa. Tämä vaikeutti kohtuuttomasti elämääni, joten annoin pakit. Mitään fyysistä vammaa ei edes ollut. Jokainen voi antaa pakit kenelle tahansa, mistä syystä tahansa. Minä tahdon tasa-arvoisen suhteen, joten annoin pakit, tai oikeastaan laitoin pellolle. Suhteen alkuvaiheessa tämäkin vakuutteli olevansa tasa-arvoisen suhteen kannalla, mutta harmillisesti tämä ajatus ei käytännöntasolle kantanut.
En ymmärrä, miksi ap ei voinut olla rehellinen syystä, miksi vetäytyi. Mielestäni tuo valehtelu on sikamaista, en arvosta.
Olisihan se kyllä noloo kun toinen veivaisi pyörätuolissa vierellä joka paikkaan, tai että itse joutuisi työntää ja vaikuttaisi kumppanin sijaan joltain hoitajalta ja kaikki katsoisi vähän säälien. Onhan se naisilla muutenkin kova paikka, jos muuten normaali mies on samanpituinen tai lyhyempi kuin nainen itse korkkarit jalassa, pyörätuolimiehet lentää armotta hylkyyn. Pitää näyttää ulospäin edustavalta ja hyvältä.
Miehet kitisee jos eivät kelpaa kun ovat lyhyitä, kaljuja, ylipainoisia, vammaisia, alkoholisteja jne, mutta naisen sitten pitäisi olla se hoikka isorintainen missi. Mistähän johtuu että tuntemani naiset hyväksyvät pakit paljon paremmin kuin miehet?
Vierailija kirjoitti:
Miehet kitisee jos eivät kelpaa kun ovat lyhyitä, kaljuja, ylipainoisia, vammaisia, alkoholisteja jne, mutta naisen sitten pitäisi olla se hoikka isorintainen missi. Mistähän johtuu että tuntemani naiset hyväksyvät pakit paljon paremmin kuin miehet?
Väärin. Isot tissit on turn off. Vain lapsinaisvartalo aikuisnännein käy.
M55
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kyllä noloo kun toinen veivaisi pyörätuolissa vierellä joka paikkaan, tai että itse joutuisi työntää ja vaikuttaisi kumppanin sijaan joltain hoitajalta ja kaikki katsoisi vähän säälien. Onhan se naisilla muutenkin kova paikka, jos muuten normaali mies on samanpituinen tai lyhyempi kuin nainen itse korkkarit jalassa, pyörätuolimiehet lentää armotta hylkyyn. Pitää näyttää ulospäin edustavalta ja hyvältä.
Mä työskentelin vuoden pyörätuolissa olevan miehen henkilökohtaisena avustajana ja en kyllä mitään sääliä tms missään vaiheessa huomannut.
Ja joo itse en voisi seurustella kovin pahasti liikuntavammaisen kanssa. Haluan parisuhteen, en avustussuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kitisee jos eivät kelpaa kun ovat lyhyitä, kaljuja, ylipainoisia, vammaisia, alkoholisteja jne, mutta naisen sitten pitäisi olla se hoikka isorintainen missi. Mistähän johtuu että tuntemani naiset hyväksyvät pakit paljon paremmin kuin miehet?
Sinä niputat yhteen lyhyyden, kaljuuden, ylipainoisuuden, vammaisuuden ja alkoholismin... Ovatko nuo oikeasti sinun mielestäsi keskenään samankaltaisia ominaisuuksia? Missä keskustelussa täällä on vaadittu hoikkia, isorintaisia missejä? Linkitä vaikka jokin sellainen ketju.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kitisee jos eivät kelpaa kun ovat lyhyitä, kaljuja, ylipainoisia, vammaisia, alkoholisteja jne, mutta naisen sitten pitäisi olla se hoikka isorintainen missi. Mistähän johtuu että tuntemani naiset hyväksyvät pakit paljon paremmin kuin miehet?
Eihän. Osa kitisee ja osa ei. Ehkä sinä katselet maailmaa vähän puolueellisten lasien läpi ;)
Tapahtuiko tämä vasta vai miksi asia tuli nyt mieleesi? Minä tutustuin ja seurustelen nyt jo toista vuotta vammaisen miehen kanssa. Kertoi vammasta heti kättelyssä (tutustuimme deittisovelluksessa). Hänellä on tapaturman seurauksena tullut aivovamma. Se näkyy niin että hän kuormittuu nopeammin kuin terveet, esim. tarvitsee lepoa enemmän. Muuten häntä ei kukaan vammaiseksi arvaisi ja ihmisten käsitys vammaisista onkin aika suppea. Minulle vamma ei ollut este koska hänen kanssa pystyy normaaliin parisuhteeseen vaikka toki vamma asettaa joitain rajoitteita eikä ole mikään pikkujuttu.
Naiset ottaa pakit paremmin siksi, koska tietävät että pian seuraava rakas jo odottelee vuoroaan. Miehillä ei useinkaan ole samoin ja siksi pakit ottaa koville, jokainen tilaisuus saattaa olla se joka ratkaisee elääkö yksin loppuelämänsä vai ei.
Ihan ymmärrettävää. Tuommoinen asia olisi hyvä kertoa varhaisessa vaiheessa, säästyy molemmilta aika. Vaikka toki sillä on merkitystä mistä vammasta on kyse. Voisin ihan hyvin seurustella vaikka kuuron miehen kanssa, tai miehen, jolta on amputoitu käsi. Miksipä en, jos on hyvä ja mukava mies. Mutta en halua alkaa omaishoitajaksi kenellekään.
Riippuu vamman laadusta että haittaako. Esim joku kuulovamma ei minua haittaisi, täysi kuurous toisi jo haasteita. Olen käynyt treffeillä miehen kanssa jolla selkeästi oli ollut jonkinlainen halvaus, ehkä aivoinfarkti. Oli muutenkin vähän hidas, ei kiinnostanut tavata uudelleen. Itselleni liikunta, luonnossa liikkuminen, monipuolinen seksi jne on tosi tärkeitä asioita. En myöskään tapaa uudelleen miehiä jotka ovat unohtaneet kertoa että heillä on lapsia. Haluan itse omia lapsia, ei uusioperhesäätöä tai miehen vedätystä siitä että hankitaan niitä lapsia joskus eli sitten kun olen jo liian vanha tulemaan raskaaksi... Myös tupakoinnista on hyvä kertoa, sen verran iso turn off monille.