Lue keskustelun säännöt.
Mikähän aikuista lastani vaivaa? Kaikki mielipiteet tervetulleita.
14.12.2019 |
Mitenhän tämän selittäisi.
No ensinnäkin, kyseessä 34v mies.
Hänen mielialat heittelee todella paljon, välillä ei puhu yhtään mitään ja on jopa todella vihaisen oloinen kun taas yleensä heittää älyttömästi vitsiä ja pelleilee kaikesta. Nämä vaihtelee ihan päivittäin joskus paljon nopeamminkin.
Menetti asuntonsa eron takia jo yli 6kk sitten, mutta ei ole tehnyt elettäkään hankkiakseen uutta vaan majailee kavereiden nurkissa.
Ei hoida laskujaan, saattaa jättää kokonaan avaamatta vaikka olisi rahaa maksaa. Tilaa tavaroita netistä ja ostelee vaatteita muttei avaa laskuja. Ei kuulemma välttämättä edes aio maksaa niitä. (Luottotiedot menettänyt joitain vuosia sitten)
Ei siivoa jälkijään ollenkaan, siis kun käy vaikka meillä pesemässä pyykkiä tai kokkaamassa niin sotkee kaikki paikat eikä siivoa mitään.
Ei tunnu ymmärtävän mitä voi tehdä ja mitä ei, saattaa heittää vaikka jonkun paidan lieden päälle niin että se meinaa syttyä tai syttyy tuleen eikä reagoi tähän mitenkään.
Heittää koirille keppejä ulkona niin että ne lentää ikkunaan tai tuo ison kepin sisälle ja heittää sen seinään niin että seinä lommoutuu eikä välitä siitä.
Entinen asuntonsa oli täynnä reikiä, lommoja ja kaikenmaailman vaurioita eikä se häirinnyt häntä mitenkään.
Siinä nyt jotain.
Kommentit (34)
Sinä olet narsisti ja olet kaltoinkohtelulla aiheuttanut suurimman osan noista ongelmista.
Vain tarkkailet hänen käytöstään ja puhut hänestä hänen selkänsä takana, yrität hänen selkänsä takana selvitellä että mistä oikein on kyse. Sulle ei sitten ole tullut mieleen puhua hänen kanssaan? No, todennäköisesti olet lakannut puhumasta hänen kanssaan avoimesti ja rehellisesti jo hänen varhaisessa lapsuudessa. Hänellä ei siis ole koskaan ollut vanhempaa/läheistä joka aidosti rakastaisi häntä, välittäisi hänestä, olisi rehellinen ja olisi turvallinen. Arvaa vain, kuinka paljon hänen sisällään on noin kamalan elämän jäljiltä kipua.
Ja silti sinä vain keskityt hänen käytökseensä. Et ole koskaan pohtinut miltä hänestä tuntuu? Ei niinkuin tunteet ja kivut olisi tärkeämpi asia kuin käytös? Ei tietenkään sinun mielestäsi, koska narsisti välittää vain käytöksestä, vain siitä että lapset tekevät sitä mitä narsisti tahtoo heidän tekevän.
Kaikki vika on siis sinussa. Et voi auttaa poikaasi. Voit vain satuttaa häntä. Kaikki mitä sinä olet tähän mennessä poikasi elämän aikana tehnyt "auttaaksesi" häntä on vain satuttanut häntä.
Joten neuvo: anna pojallesi tilaa. Siis niin paljon tilaa että et enää koskaan ole hänen kanssaan tekemisissä, et enää koskaan tarkkaile häntä, et enää koskaan puhu hänestä hänen selkänsä takana, et enää koskaan lähesty häntä millään tavalla.
Poikasi on lapsuudesta erittäin pahasti traumatisoitunut. Sinä olet traumatisoija. Ja niin kauan kuin sinä olet hänen elämässään sinä ylläpidät hänen traumaansa, estät häntä paranemasta. Joten häivy kokonaan hänen elämästä, kokonaan, ikiajoiksi. Sitten hän voi alkaa työstää lapsuudentraumojaan.
Suosittelen sinulle samaa: työstä lapsuudentraumojasi. Sinulla on niitä, et sinä muutoin olisi narsisti, olet vain unohtanut traumasi. Unohda poikasi - auta itseäsi.
Ja älä nyt sano että ei omaa lasta saa hylätä. Pah. Et sinä koskaan ollut hänen kanssaan tekemisissä hänen onnellisuutensa vuoksi. Sinä olet lapsesi kanssa tekemisissä ainoastaan siksi että sinä tarvitset häntä, siksi että sinä olet melkein koko elämäsi ajan käyttänyt läheisiäsi hyväksi välttääksesi omaa pahaa oloasi. Erityisesti olet käyttänyt poikaasi. Et rakasta häntä, hän on vain "kipulääke" jolla välttelet lapsuudenkipujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Tuollainen "millään ei mitään väliä" -asenne on jo hälyttävää. Masentunut ei välttämättä itse tunnista tautia, mutta olisi paras saada psykiatrille käymään ja juttelemaan säännöllisesti.
Pyri auttamaan pieni pala kerrallaan. Työpaikka olisi avain, jotta voisi kokea saavansa elämänsä hallintaan. Antaisi elämälle jotakin sisältöä ja sitä omaa käyttörahaa. Velat saisi joskus myös kuitattua. Voisiko hän hakea opiskelemaan jotain itseä kiinnostavaa? Aikuisopiskelijana voisi motivaatiota löytyä koulunkäyntiin teinivuosia enemmän. Korkeakouluissa on paljon myös alanvaihtajia ja vanhempia opiskelijoita.
Moni tässä keskustelussa on ihan pihalla. Ei todellakaan ole masennus.
Kun ihminen on lapsesta asti aina ollut narsistin uhri niin hänen identiteettinsä (ja koko muukin sielunsa) on tuhottu viimeistä palasta myöten, mitään identiteettiä ei ole päässyt koskaan edes muodostumaan. Silloin millään ei ole mitään väliä, mikään ei kiinnosta, mistään ei pidä, motivaatiota ei ole. Sitä ihmistä ei varsinaisesti ole olemassa, siis ei persoonallisuutta, ei mitään, vaan hänen sisällään on enää silkkaa kipua ja sekasortoa ja epätoivoa.
Tuossa tilanteessa todellakaan mitkäät työt tai lääkkeet tai ruokavaliot tai harrastukset tai opinnot tai rahat tai asunnot eivät hyödytä yhtään mitään. Turhaan annatte tuollaisia neuvoja, ne ovat silkkaa sontaa.
Joku sanoisi että tuollaisella ihmisellä on epävakaa persoonallisuushäiriö. Jotkut taas sanoisivat että tuo on vielä enemmän, kaikki mahdolliset häiriöt mitä erittäin kaltoinkohdellulle lapselle kehittyvät.
Joka tapauksessa, hoito on aina sama:
1. Potilas turvaan kaikilta stressitekijöiltä eli kaikilta kaltoinkohtelijoilta
2. Traumaterapiaa, traumaterapiaa, traumaterapiaa,...
3. Koko identiteetti ja persoonallisuus täytyy rakentaa aivan täysin alusta asti. Ihan kaikki, koko henkilö täytyy rakentaa alusta asti. Sitten hän on uusi henkilö, hänellä on uusi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Bipo. Onko suvussa samoja vaivoja? Pitäisi viedä psykiatrille. Ei työtä nyt alkuun, vaan elämänhallinnan opettelua lääkityksen avulla.
Elämänhallinnalla ei ole merkitystä jos mikään ei tunnu miltään. Ei onni ole sitä että tekee oikeita asioita, ei hyvinvointi ole sitä että tekee oikeita asioita. Hyvinvointi on sitä että tuntuu hyvältä, että edes jokin edes joskus tuntuu hyvältä. Mikään ei koskaan tunnu hyvältä jos aina pään sisällä tuntuu ainoastaan järkyttävän pahalta, jos tunteista löytyy silkkaa kipua. Se ei ole bipo. Se on narsistisen kaltoinkohtelun uhri.
Hei ap: milloin viimeksi juttelit poikasi kanssa täysin rauhallisesti, rehellisesti ja avoimesti, puhuitte tunteista? Jos vastauksesi on "30 vuotta sitten" niin sinun pitäisi jo ymmärtää että teidän suhteenne on aivan täysin sairas ja tulehtunut, teidän suhteenne on loppunut jo 30 vuotta sitten. Suhteenne ja kommunikointinne loppuminen ei todellakaan johtunut pojastasi, ei pikkulapsi tahallaan katkaise välejä vanhempiinsa. Sinä et osannut olla hänen kanssaan kun hän oli pieni, etkä osaa olla hänen kanssaan nyt kun hän on aikuinen. Et ole koskaan osannut olla hänen kanssaan ihan normaalisti. Joten miksi yhä tuppaudut hänen elämäänsä?
Jos joku heittäisi mun kotona sisällä kepin seinään niin en enää päästäisi häntä mun kotiin. Aivan sama onko se sukulainen vai kuka hyvänsä.
Ap jatkaa.
On siis asunut aiemmin yksinkin ja pitänyt kodin siistinä ja hoitanut elämänsä. Ei ole aina jatkuvasti ollut parisuhteessa.
Sen tiedän, että elää nykyään sellaista" luonnollista" elämää (syö puhdasta ja ruokaa ja on "henkinen") ja on pari vuotta ainakin polttanut kannabista, voiko se yksin aiheuttaa tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet narsisti ja olet kaltoinkohtelulla aiheuttanut suurimman osan noista ongelmista.
Vain tarkkailet hänen käytöstään ja puhut hänestä hänen selkänsä takana, yrität hänen selkänsä takana selvitellä että mistä oikein on kyse. Sulle ei sitten ole tullut mieleen puhua hänen kanssaan? No, todennäköisesti olet lakannut puhumasta hänen kanssaan avoimesti ja rehellisesti jo hänen varhaisessa lapsuudessa. Hänellä ei siis ole koskaan ollut vanhempaa/läheistä joka aidosti rakastaisi häntä, välittäisi hänestä, olisi rehellinen ja olisi turvallinen. Arvaa vain, kuinka paljon hänen sisällään on noin kamalan elämän jäljiltä kipua.
Ja silti sinä vain keskityt hänen käytökseensä. Et ole koskaan pohtinut miltä hänestä tuntuu? Ei niinkuin tunteet ja kivut olisi tärkeämpi asia kuin käytös? Ei tietenkään sinun mielestäsi, koska narsisti välittää vain käytöksestä, vain siitä että lapset tekevät sitä mitä narsisti tahtoo heidän tekevän.
Kaikki vika on siis sinussa. Et voi auttaa poikaasi. Voit vain satuttaa häntä. Kaikki mitä sinä olet tähän mennessä poikasi elämän aikana tehnyt "auttaaksesi" häntä on vain satuttanut häntä.
Joten neuvo: anna pojallesi tilaa. Siis niin paljon tilaa että et enää koskaan ole hänen kanssaan tekemisissä, et enää koskaan tarkkaile häntä, et enää koskaan puhu hänestä hänen selkänsä takana, et enää koskaan lähesty häntä millään tavalla.
Poikasi on lapsuudesta erittäin pahasti traumatisoitunut. Sinä olet traumatisoija. Ja niin kauan kuin sinä olet hänen elämässään sinä ylläpidät hänen traumaansa, estät häntä paranemasta. Joten häivy kokonaan hänen elämästä, kokonaan, ikiajoiksi. Sitten hän voi alkaa työstää lapsuudentraumojaan.
Suosittelen sinulle samaa: työstä lapsuudentraumojasi. Sinulla on niitä, et sinä muutoin olisi narsisti, olet vain unohtanut traumasi. Unohda poikasi - auta itseäsi.
Ja älä nyt sano että ei omaa lasta saa hylätä. Pah. Et sinä koskaan ollut hänen kanssaan tekemisissä hänen onnellisuutensa vuoksi. Sinä olet lapsesi kanssa tekemisissä ainoastaan siksi että sinä tarvitset häntä, siksi että sinä olet melkein koko elämäsi ajan käyttänyt läheisiäsi hyväksi välttääksesi omaa pahaa oloasi. Erityisesti olet käyttänyt poikaasi. Et rakasta häntä, hän on vain "kipulääke" jolla välttelet lapsuudenkipujasi.
Mikäs diagnoosi sulla on?
Lueskelin noista teidän ehdottamista mt-ongelmista ja jotkut asiat osui, mutta ei mielestäni täysin osunut niihinkään. Jonkinlaista harhaluuloa tuntuu kyllä olevan, tai sellaista "suuruuskuvitelmaa", että voisi hallita erialisia luontoon liittyviä asioita, mutta olen pitänyt niitä tämän henkisyyden sivutuotteena. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bipo yhdessä kannabiksen kanssa. Suuruuskuvitelmat voivat johtaa psykoosiin. Sekä bipo että kannabis yksinään voivat viedä psykooseihin, yhdessä niillä vielä suurempi riski. Häneltä ehkä puuttuu sairauden tunne.
Vierailija kirjoitti:
Bipo yhdessä kannabiksen kanssa. Suuruuskuvitelmat voivat johtaa psykoosiin. Sekä bipo että kannabis yksinään voivat viedä psykooseihin, yhdessä niillä vielä suurempi riski. Häneltä ehkä puuttuu sairauden tunne.
Täytyy googlettaa vielä tarkemmin näistä. Apuahan hänelle ei saa, koska vastustaa länsimaalaista lääketiedettä ja yrittänyt kieltää minuakin ottamasta lääkkeitäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoosi. Saattaa kehittyä jopa kuukausien/vuosien aikana pikkuhiljaa, kunnes psykoottinen käytös on ilmeistä. Kokemusta lähipiiristä ja kauempaakin.
Voi olla, että joku mielenterveyden ongelma on puhjennut, muttei sitten osannut tunnistaa sitä sellaiseksi. Selitti tämän sitten mahdollisesti uskonnollisten näkemysten kautta, ajatellen että koska ongelma on uskonnollinen, ratkaisun täytyy myös tulla sieltä uskonnosta. En tiedä, olisiko tyyliin itämaiseen lääketieteeseen positiivisesti suhtautuvasta psykologian/psykiatrian ammattilaisesta apua, jos poikasi voisi hyväksyä sellaisen henkilön länsimaisesta koulutuksesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi. Saattaa kehittyä jopa kuukausien/vuosien aikana pikkuhiljaa, kunnes psykoottinen käytös on ilmeistä. Kokemusta lähipiiristä ja kauempaakin.
Jotain luulin psykoosista tietäväni, mutta oli uutta tietoa että voi kehittyä hitaasti. Jos yhden esimerkin kerron niin hän siis ajattelee voivansa hallita luonnon eläimiä. Ajattelin sen kuuluvan tähän "henkisyyteen" kun niissä piireissä sitä ei ole pidetty outona. Ap
Huumeet sanon minäkin. Ilmeisesti käyttänyt jo pidempäänkin.