Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Pörrösukat on kivat korkeintaan toiseen pesuun asti. Sen jälkeen ne on roskiskamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään joillekin kova paikka, että nuorempi polvi haluaa eroon kerskakulutuksesta. Häpeäisivät kiittämättömät kakarat, kyllä pitää olla kiitollinen kaikesta mitä joku keksii pistää pakettiin.
Ei se ole kova paikka. Kova paikka on se, että oletetaan tavaran tilalle automaattisesti tulevan rahaa ikään kuin isovanhemmat tai kummit tai kaverit olisi joku raha-automaatti.
Olen alkanut ottaa oppia nuoremmista, joten nyt olen minäkin isoäitinä ilmoittanut, että ei minulle mitään pidä ostaa, mutta kun käytte, niin antakaa toki jokainen50 e, laitan sen reissurahastooni. Kummallista, että sekä tytär että miniä moittivat minua ahneeksi.
Ai että, siinä yksi isovanhempityyppi, kouluttaja. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, pakko kostaa, oppivatpa olemaan.
Jos mummolla on ollut tapana ostaa jotain 5-10 euron pörrösukkia, niin ei siitä rahasta taitaisi paljon apua olla läppärin ostamiseen.
Joulu on aikuisille parhaimmillaan antamisen iloa ja ehkä sitä kannattaisi yrittää myös mummolle järjestää.
Osaako mummo vaikka leipoa jotain hyvää, lapset voisi pyytää mummoa tuomaan vaikka kakkua tai Stollenpullan tai hilloa tai itse tekemää sinappia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.
Kolmen nuoren äiti
Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?
ap
Jaaha. Teidän lapset ei tarvitse vuoden aikana kertaakaan vaatteita (olisit voinut ehdottaa lahjakorttia), eivät kosmetiikkaa tai hygieniatarpeita (voit ehdottaa merkkiä tai lahjakorttia tähänkin), eivät käy kampaajalla, leffassa vain niin monta kertaa kuin kummit antavat lippuja, eivät missään syömässä kavereiden kanssa, eivät menisi esim teatteriin, näyttelyyn, huvipuistoon jne minne saisivat liput? Koko vuoden aikana heillä on vain ne kaksi kallista tarvetta ja mitään muuta teille ei osteta?
Ihmiset kysyy lahjatoivetta koska eivät halua ostaa turhaa mutta haluavat kuitenkin ostaa lahjan. Osa kysyy ihan kohteliaisuudestakin. Mutta sitä ei kysytä sen vuoksi että sinä annat tilauslistan tai määräät mihin kysyjä rahansa laittaa, toiveen noudattaminen on täysin vapaaehtoista ja lahjasta valittaminen on yksiselitteisesti huonoa käytöstä.
Osa on niin itsekkäitä, että heille on tärkeä ilahtua itse, shopata sitä krääsää.
Ajatella, elämänkokemusta 70 v, eikä vieläkään ole oppinut että lahjassa idea on ilahduttaa saajaa, ei itseä.
Että ei laiteta joulupakettiin juttuja, jotka tuli vähän harkitsemattomasti shopattua itselle. Mutta kun ei miellytäkään niin laitanpa pakettiin ja pakotan jonkun muun esittämään ilahtunutta pörrösukista ja hajusaippuoista, joita en itsekään kelpuuta omaan käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään joillekin kova paikka, että nuorempi polvi haluaa eroon kerskakulutuksesta. Häpeäisivät kiittämättömät kakarat, kyllä pitää olla kiitollinen kaikesta mitä joku keksii pistää pakettiin.
Ei se ole kova paikka. Kova paikka on se, että oletetaan tavaran tilalle automaattisesti tulevan rahaa ikään kuin isovanhemmat tai kummit tai kaverit olisi joku raha-automaatti.
Olen alkanut ottaa oppia nuoremmista, joten nyt olen minäkin isoäitinä ilmoittanut, että ei minulle mitään pidä ostaa, mutta kun käytte, niin antakaa toki jokainen50 e, laitan sen reissurahastooni. Kummallista, että sekä tytär että miniä moittivat minua ahneeksi.
Ai että, siinä yksi isovanhempityyppi, kouluttaja. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, pakko kostaa, oppivatpa olemaan.
En minä mieltäni pahoita, kunhan teen saman kuin muutkin eli ei tavaraa. Miksi muka myös isoäiti ei saisi sanoa, että nyt riitti halvat suklaarasiat ja hyasintit, niistä ei ole mitään iloa. Kun lahjan joka tapauksessa haluatte antaa, niin antakaa selvää rahaa, niinhän nyt pyydetään lapsenlapsillekin. Isovanhemmat on ihan samassa asemassa kuin muutkin, kyllä heilläkin on oikeus sanoa, mitä lahjaksi halutaan ja oikeus sitä myös osata vaatia.
Jotain pitää saada pohauttaa mutta niin ettei se ilahduta lasta eikä ainakaan äitiä!
Sama asenne oli mm siinä että isovanhemmalla olisi ollut oikeus kirja-alennuksiin mutta sitä ei annettu käyttää. Minä jyllä 8 vuotta ostin vastaavasti samalla lailla alella kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään joillekin kova paikka, että nuorempi polvi haluaa eroon kerskakulutuksesta. Häpeäisivät kiittämättömät kakarat, kyllä pitää olla kiitollinen kaikesta mitä joku keksii pistää pakettiin.
Ei se ole kova paikka. Kova paikka on se, että oletetaan tavaran tilalle automaattisesti tulevan rahaa ikään kuin isovanhemmat tai kummit tai kaverit olisi joku raha-automaatti.
Olen alkanut ottaa oppia nuoremmista, joten nyt olen minäkin isoäitinä ilmoittanut, että ei minulle mitään pidä ostaa, mutta kun käytte, niin antakaa toki jokainen50 e, laitan sen reissurahastooni. Kummallista, että sekä tytär että miniä moittivat minua ahneeksi.
Ai että, siinä yksi isovanhempityyppi, kouluttaja. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, pakko kostaa, oppivatpa olemaan.
En minä mieltäni pahoita, kunhan teen saman kuin muutkin eli ei tavaraa. Miksi muka myös isoäiti ei saisi sanoa, että nyt riitti halvat suklaarasiat ja hyasintit, niistä ei ole mitään iloa. Kun lahjan joka tapauksessa haluatte antaa, niin antakaa selvää rahaa, niinhän nyt pyydetään lapsenlapsillekin. Isovanhemmat on ihan samassa asemassa kuin muutkin, kyllä heilläkin on oikeus sanoa, mitä lahjaksi halutaan ja oikeus sitä myös osata vaatia.
Minä annan aina kimppalahjanaisovanhemmille rahaa. Juurikin esim matkakassaan.
Rahat teidän tilille? Tuntuuko se edes lahjan antamiselta teinille? Käytöksellänne te dissaatte isovanhempia, että ette te kuitenkaan mitään osaa ostaa. Sitä sitten tulee kun olette noin ylimielisiä.
Kyllä teidän pitäisi keksiä joku yksi järkevä kohtuuhintainen juttu per teini, että isovanhemmat voivat osallistua muilla kuin pörrösukilla. Varmasti löytyisi joku lahjakortti teinin suosimaan vaate/peli/elektroniikka/urheilukauppaan. Joku arvostamaasi kalliiseen epäkrääsään liittyvä lisätuote, esim läppäriin suojapussi tai puhelimeen varavirtalaite. Kyllä keksii jos yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa on niin itsekkäitä, että heille on tärkeä ilahtua itse, shopata sitä krääsää.
Ajatella, elämänkokemusta 70 v, eikä vieläkään ole oppinut että lahjassa idea on ilahduttaa saajaa, ei itseä.
Että ei laiteta joulupakettiin juttuja, jotka tuli vähän harkitsemattomasti shopattua itselle. Mutta kun ei miellytäkään niin laitanpa pakettiin ja pakotan jonkun muun esittämään ilahtunutta pörrösukista ja hajusaippuoista, joita en itsekään kelpuuta omaan käyttöön.
Jos näin on ja ihminen on 70v, ei kannata olettaa, että hän siitä enää muuttuu.
Me voidaan sensijaan hyvin elää tämän asian kanssa ja käyttäytyä kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa itse ne kallit lahjanne ja antakaa muille se ilo että että saa vaikka sukkia paketoida. 15 ja 17 ikäiset voivat jo mennä kesätöihin tienaamaan kallista elekroniikkaa. Vanhat ihmiset eivät ymmärrä miksi pitää niin kalliita lahjoja antaa kun eivät ole itsekkään sellaisia saaneet. Ennen piti mennä töihin tienaamaan kallimmat tarvikkeensa sillä sellaiset eivät kuuluneet perustarpeisiin.
Mun 1920-luvulla syntyneet isovanhemmat kyllä hyvin ymmärsivät ja totesivat jo 90-luvulla että antavat mieluummin rahaa, jotta voimme ostaa sitä mitä halutaan. Kirjekuoren kaverina tuli konvehtirasia. Epäitsekkyys ja aito antamisen ilo ei ole iästä kiinni vaan luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään joillekin kova paikka, että nuorempi polvi haluaa eroon kerskakulutuksesta. Häpeäisivät kiittämättömät kakarat, kyllä pitää olla kiitollinen kaikesta mitä joku keksii pistää pakettiin.
Ei se ole kova paikka. Kova paikka on se, että oletetaan tavaran tilalle automaattisesti tulevan rahaa ikään kuin isovanhemmat tai kummit tai kaverit olisi joku raha-automaatti.
Olen alkanut ottaa oppia nuoremmista, joten nyt olen minäkin isoäitinä ilmoittanut, että ei minulle mitään pidä ostaa, mutta kun käytte, niin antakaa toki jokainen50 e, laitan sen reissurahastooni. Kummallista, että sekä tytär että miniä moittivat minua ahneeksi.
Ai että, siinä yksi isovanhempityyppi, kouluttaja. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, pakko kostaa, oppivatpa olemaan.
Missä tuossa on kosto?
Isoäiti kysyy, että mitä lahjaksi lastenlapsille ja saa vastauksen, että ei tavaraa, sitä on liikaa. Lapsi säästää rahaa leirikouluun/mopoon/isoon legorasiaan, joten lahjaksi toivotaan rahaa. Isoäiti sanoo, että jaha, laitan sitten lahjat kirjekuoreen.
Aikuinen lapsi kysyy, että mitäs me sitten sinulle hankittaisiin lahjaksi. Isoäiti vastaa, että ei tavaraa, sitä on liikaa, mutta säästän tässä lomareissuun. Lahjaksi toivoisin rahaa. Tätä se kysyjä pitää kostona? Miksi ihmeessä? Eikö isovanhemmilla saa olla omia toiveita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa itse ne kallit lahjanne ja antakaa muille se ilo että että saa vaikka sukkia paketoida. 15 ja 17 ikäiset voivat jo mennä kesätöihin tienaamaan kallista elekroniikkaa. Vanhat ihmiset eivät ymmärrä miksi pitää niin kalliita lahjoja antaa kun eivät ole itsekkään sellaisia saaneet. Ennen piti mennä töihin tienaamaan kallimmat tarvikkeensa sillä sellaiset eivät kuuluneet perustarpeisiin.
Mun 1920-luvulla syntyneet isovanhemmat kyllä hyvin ymmärsivät ja totesivat jo 90-luvulla että antavat mieluummin rahaa, jotta voimme ostaa sitä mitä halutaan. Kirjekuoren kaverina tuli konvehtirasia. Epäitsekkyys ja aito antamisen ilo ei ole iästä kiinni vaan luonteesta.
Eivät kuitenkaan sitä rahaa laittaneet äidillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kovin hyvä teidän ehdotuskaan ollut, olisin kysynyt teineiltä mitä tarvitsevat. En ole koskaan tavannut teiniä jolla ei ole YHTÄÄN kohtuuhintaista toivetta kuten vaikkapa lahjakortti vaateliikkeeseen, verkkokauppaan, urheilu/musiikki/harrastejuttuja, partavesi, leffaliput, ravintolan lahjakortti (kai teinisi käyvät jossain syömässä kavereiden kanssa?)..you name it.
Toisaalta ongelmasi on ns. first world problem, joten ota ihan rennosti ja koita kierrättää lahjat, lahjoita pois jne. Varmasti selviät, tsemppiä!
Meillä on kaksi.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on näköjään joillekin kova paikka, että nuorempi polvi haluaa eroon kerskakulutuksesta. Häpeäisivät kiittämättömät kakarat, kyllä pitää olla kiitollinen kaikesta mitä joku keksii pistää pakettiin.
Ei se ole kova paikka. Kova paikka on se, että oletetaan tavaran tilalle automaattisesti tulevan rahaa ikään kuin isovanhemmat tai kummit tai kaverit olisi joku raha-automaatti.
Olen alkanut ottaa oppia nuoremmista, joten nyt olen minäkin isoäitinä ilmoittanut, että ei minulle mitään pidä ostaa, mutta kun käytte, niin antakaa toki jokainen50 e, laitan sen reissurahastooni. Kummallista, että sekä tytär että miniä moittivat minua ahneeksi.
Ai että, siinä yksi isovanhempityyppi, kouluttaja. Kyllä minä niin mieleni pahoitan, pakko kostaa, oppivatpa olemaan.
Missä tuossa on kosto?
Isoäiti kysyy, että mitä lahjaksi lastenlapsille ja saa vastauksen, että ei tavaraa, sitä on liikaa. Lapsi säästää rahaa leirikouluun/mopoon/isoon legorasiaan, joten lahjaksi toivotaan rahaa. Isoäiti sanoo, että jaha, laitan sitten lahjat kirjekuoreen.
Aikuinen lapsi kysyy, että mitäs me sitten sinulle hankittaisiin lahjaksi. Isoäiti vastaa, että ei tavaraa, sitä on liikaa, mutta säästän tässä lomareissuun. Lahjaksi toivoisin rahaa. Tätä se kysyjä pitää kostona? Miksi ihmeessä? Eikö isovanhemmilla saa olla omia toiveita?
Sanotaanhan sitä, että vanhetessaa ihminen alkaa kummasti muistuttaa lasta. Taitaa pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on niin itsekkäitä, että heille on tärkeä ilahtua itse, shopata sitä krääsää.
Ajatella, elämänkokemusta 70 v, eikä vieläkään ole oppinut että lahjassa idea on ilahduttaa saajaa, ei itseä.
Että ei laiteta joulupakettiin juttuja, jotka tuli vähän harkitsemattomasti shopattua itselle. Mutta kun ei miellytäkään niin laitanpa pakettiin ja pakotan jonkun muun esittämään ilahtunutta pörrösukista ja hajusaippuoista, joita en itsekään kelpuuta omaan käyttöön.
Jos näin on ja ihminen on 70v, ei kannata olettaa, että hän siitä enää muuttuu.
Me voidaan sensijaan hyvin elää tämän asian kanssa ja käyttäytyä kauniisti.
Niinhän minä kirjoitinkin, että kiitin kauniisti, vaikka oikeasti minua ne yöpaidat pelkästään harmittivat. Opiskelujana en voinut olla laskematta, että tuonkin turhan paidan hinnalla olisin saanut kuukauden ruuat.
Mikä se lahjan tarkoitus on, onko sen tarkoitus ilahduttaa, vai harmittaa?
Teini voisi esittää kohtuullisia toiveita, vaikka ei-materialistia.
Vierailija kirjoitti:
Moni ostaa lahjoja, joista ilahtuu itse. Just sitä turhaa krääsää jne.
Mä sain aikoinani joka vuosi yöpäidan mummolta. En käytä yöpaitaa, siellä niitä oli pinossa paketissa sitten monta, kunnes kerran vein UFFiin koko kasan.
Harmitti, koska opiskelijalle olisi ollut käyttöä vaikka viidellä eurolla rahaa, muttei niillä kalliilla turhakkeilla.
Sellaista se on.
Ja kukaan ei olisi ostanut käyttämätöntä yöpaitaa paketissa viidellä eurolla 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa itse ne kallit lahjanne ja antakaa muille se ilo että että saa vaikka sukkia paketoida. 15 ja 17 ikäiset voivat jo mennä kesätöihin tienaamaan kallista elekroniikkaa. Vanhat ihmiset eivät ymmärrä miksi pitää niin kalliita lahjoja antaa kun eivät ole itsekkään sellaisia saaneet. Ennen piti mennä töihin tienaamaan kallimmat tarvikkeensa sillä sellaiset eivät kuuluneet perustarpeisiin.
Mun 1920-luvulla syntyneet isovanhemmat kyllä hyvin ymmärsivät ja totesivat jo 90-luvulla että antavat mieluummin rahaa, jotta voimme ostaa sitä mitä halutaan. Kirjekuoren kaverina tuli konvehtirasia. Epäitsekkyys ja aito antamisen ilo ei ole iästä kiinni vaan luonteesta.
Eivät kuitenkaan sitä rahaa laittaneet äidillesi.
Jos ostetaan yhteislahja, se raha yleensä just maksetaan jonkun tilille, joka aitten ostaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei se ole kova paikka. Kova paikka on se, että oletetaan tavaran tilalle automaattisesti tulevan rahaa ikään kuin isovanhemmat tai kummit tai kaverit olisi joku raha-automaatti.
Olen alkanut ottaa oppia nuoremmista, joten nyt olen minäkin isoäitinä ilmoittanut, että ei minulle mitään pidä ostaa, mutta kun käytte, niin antakaa toki jokainen50 e, laitan sen reissurahastooni. Kummallista, että sekä tytär että miniä moittivat minua ahneeksi.