Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mihin deittailusta katosi romantiikka?
14.12.2019 |
Deittaillessani 20-32-vuotiaana kaikki oli jotenkin viattomampaa. Miehet pyysi deiteille kahville, leffaan, syömään. Tekivät kotona illallista tai järjestivät picnicin. Ei kuuloonkaan, että ekoilla deiteillä tulisi seksiehdotuksia. Nekin, jotka halusivat lähinnä seksiä näkivät vaivaa ja tapailtiin edes muutaman kerran.
Nyt 40-vuotiaana tämä Tinder-kulttuuri on ihan hanurista. Olen käynyt syksyn aikana noin 15 miehen kanssa deiteillä. Niistä vain kolme on johtanut uuteen tapaamiseen. Nekin ovat olleet lopulta 1-2 yön suhteita, ja miehet eivät ole halunneet sitoutua.
Moni deitti on mennyt oikeasti hyvin. Juttua ja flirttiäkin on riittänyt useiksi tunneiksi. Sitten joko moikka ilman puhetta uusista deiteistä tai tekstailua, joka ei johda mihinkään.
Ja joo, en varmaan ole täydellinen, mutta ihan nätti, kehtaanko sanoa, mutta isorintainen, hyvässä työssä, hauska, asiat kunnossa. En varmasti mikään jäykkä tosikko. Usein miehet kehuvat ulkonäköä deiteillä. En tiedä mikä menee pieleen. Sillä ulkoisista seikoista ei luulisi olevan kyse, kyllä moni tavallinenkin nainen löytää seuraa. Olen toisella kierroksella, samoin miehet. Siitäkö on kiinni, että nämä miehet ovat pettyneitä valmiiksi? Ei tule kuuloonkaan, että mies kutsuisi esim luokseen tai näkisi vaivaa. Tai olisi herrasmies kuten nämä opiskeluaikojen deitit, jotka tapasin yleensä yliopiston bileissä
. Kukaan näistä ei ole vielä ainakaan Tinderistä poistunut, joten ilmeisesti kukaan muukaan ei ole kolahtanut.
Onko tämä tyypillistä vai onko mussa vika, josta en tiedä ja kukaan ei myöskään kehtaa kertoa?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä sain hirveät haukut ja trollisyytökset, kun kirjoitin tänne siitä, että en usko miehen kiinnostuksen aitouteen koska olen nelikymppinen. Ja kun kirjoitin, kuinka mies sitten lopettikin yhteydenpidon, sain samat syytökset. Ei ei ei, ei voi johtua iästä kuulemma.
No nythän täälläkin on jo miesten suusta useampaan otteeseen kuultu, että ei meihin nelikymppisiin naisiin enää viitsitä nähdä vaivaa.
Minä opin omasta kokemuksestani paljon, jatkan elämääni ilman minkäänlaista kiinnostusta miehiin. Se ei vain enää kannata, pelkän pahan mielen saa. Ja minun kohdallani oli kyse jo seurustelusta, ei mistään Tinder-tapailusta, mehän tutustuimmekin ihan livenä, emme netissä.
Alapeukuttajat olivat naisia.
Minä olen se joka kirjoitti kommentit 54 ja 56:
Nelikymppinen nainen voi kiinnostaa miestä. Nelikymppinen nainen voi löytää hyvän miehen ja hyvän parisuhteen. Minäkin olen kiinnostunut nelikymppisestä naisesta vaikka olen itse vielä vähän aikaa alle 40.
Yllätyitkö?
Juju on siinä että ymmärrät tilanteen olevan erilainen. Et voi enää pelata prinsessataktiikalla, eli odotella että prinssi tulee luo ja hurmaa. Sinunkin on oltava aloitteellinen miehen suuntaan, kenties jopa toimittava vuoprostasi hurmaajana.
Ulkonäöstä huolehtiminen on myös olennaisempaa. Vähän pyöreämpikin kroppa voi näyttää kivalta parikymppisellä, mutta kun ne kurvit ovat siirtyneet peffasta/reisistä keskivartaloon, se ei näytäkään miesten silmiin hyvältä.
Plussana on se että jos mies rakastuu sinuun nyt, tiedät että se perustuu muuhunkin kuin siihen että olet nuori nainen ja nuori mies himoitsee nuorta naista.
Ja kyllä, saatat joutu arvioimaan uusiksi millaisia ulkonäkö- ja statuskiriteerejä sinulla voi olla miehelle.
Mutta kuten sanoin, mitään syytä en keksi miksei nelikymppinen nainen voisi hyvää miestä ja hyvää parisuhdetta löytää. Kyse on vain siitä mitä oletr valmis tekemään asian eteen nyt kun saavutetut edut ovat paljastuneet väliaikaisiksi (nuoruuden tuomiksi) eduiksi.
Minä pidin ja pidän huolta ulkonäöstäni, mutta ihmeisiin en pysty. Vaikka olen normaalipainon alarajoilla, niin ei vartalo ole enää todellakaan yhtä timmi kuin nuorena. Myöskään kasvonpiirteille ei voi mitään, tyypilliset suomalaiset kasvonpiirteet, jotka minullakin on, eivät ikäänny hirveän tyylikkäästi. Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä. Minusta hän oli miellyttävän näköinen, en sitten tiedä olisiko minun pitänyt etsiä miestä, jonka kokisin ulkoiselta olemukseltaan luotaantyöntäväksi?
Ja statusasiat tähän aina vedetään, ihan oli tavallisesta duunarista kyse. Ilmeisesti tässä iässä pitäisi laskea rima elämäntapatyöttömiin, jotka etsivät äidinkorviketta, mutta ihan siihen en olisi valmis. Kyllä minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun iässäni on melko turha etsiä enää tavallista, asiallisen oloista miestä.
Siitä, pitääkö naisen olla itse aloitteellinen on miehillä hyvin erilaisia käsityksiä. Minä olen monesti saanut sen kuvan, että ainakaan silloin kun nainen ei kuulu kovin viehättävinä pidettyihin, niin nimenomaan EI saisi olla aktiivinen, vaan pitäisi odottaa jos miestä sattuu kiinnostamaan. Minä en haluaisi tuputtaa seuraani kenellekään.
Olet saanut sen kuvan siksi koska naiset eivät halua olla aloitteellisia, ja suosivat miehiä jotka ovat aloitteellisia.
Paras tilanne on aina se jossa mies hoitaa soidinmenot, se jos nainen joutuu hurmaamaan katsotaan ikään kuin myönnytykseksi ettei ollakaan yhtä haluttavia kuin ne jotka saavat aloitteita tekemättä mitään itse.
Enemmistö miehistä kuitenkin pitää aloitteellisista naisista.
"Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä."
Aika monikin nainen sanoo että vähän masua saa olla, mutta esim. lyhyt tai heiveröinen mies ei sitten käykään. Pian käy ilmi että mies oli yksi niistä nallekarhumaisista, joista muutkin ikäisesti naiset viehättyvät.
Miehissä on muitakin "tasoja" kuin kalsarimalli ja ne loput.
Kun nainen sanoo, että ylipainoinenkin nainen kelpaa, niin se on maks. 5 kiloa ylimääräistä pienen isimahakummun muodossa. Ei oikeasti ylipainoiset miehet kelpaa.
T. nimimerkillä kokemusta on
” Kun nainen sanoo, että ylipainoinenkin nainen kelpaa” :’D
No riippuu vähän kuinka paljon, jos liikkuminen on jo hankalaa ja hidasta tms? Ei se ole enää terveydellekään hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä sain hirveät haukut ja trollisyytökset, kun kirjoitin tänne siitä, että en usko miehen kiinnostuksen aitouteen koska olen nelikymppinen. Ja kun kirjoitin, kuinka mies sitten lopettikin yhteydenpidon, sain samat syytökset. Ei ei ei, ei voi johtua iästä kuulemma.
No nythän täälläkin on jo miesten suusta useampaan otteeseen kuultu, että ei meihin nelikymppisiin naisiin enää viitsitä nähdä vaivaa.
Minä opin omasta kokemuksestani paljon, jatkan elämääni ilman minkäänlaista kiinnostusta miehiin. Se ei vain enää kannata, pelkän pahan mielen saa. Ja minun kohdallani oli kyse jo seurustelusta, ei mistään Tinder-tapailusta, mehän tutustuimmekin ihan livenä, emme netissä.
Alapeukuttajat olivat naisia.
Minä olen se joka kirjoitti kommentit 54 ja 56:
Nelikymppinen nainen voi kiinnostaa miestä. Nelikymppinen nainen voi löytää hyvän miehen ja hyvän parisuhteen. Minäkin olen kiinnostunut nelikymppisestä naisesta vaikka olen itse vielä vähän aikaa alle 40.
Yllätyitkö?
Juju on siinä että ymmärrät tilanteen olevan erilainen. Et voi enää pelata prinsessataktiikalla, eli odotella että prinssi tulee luo ja hurmaa. Sinunkin on oltava aloitteellinen miehen suuntaan, kenties jopa toimittava vuoprostasi hurmaajana.
Ulkonäöstä huolehtiminen on myös olennaisempaa. Vähän pyöreämpikin kroppa voi näyttää kivalta parikymppisellä, mutta kun ne kurvit ovat siirtyneet peffasta/reisistä keskivartaloon, se ei näytäkään miesten silmiin hyvältä.
Plussana on se että jos mies rakastuu sinuun nyt, tiedät että se perustuu muuhunkin kuin siihen että olet nuori nainen ja nuori mies himoitsee nuorta naista.
Ja kyllä, saatat joutu arvioimaan uusiksi millaisia ulkonäkö- ja statuskiriteerejä sinulla voi olla miehelle.
Mutta kuten sanoin, mitään syytä en keksi miksei nelikymppinen nainen voisi hyvää miestä ja hyvää parisuhdetta löytää. Kyse on vain siitä mitä oletr valmis tekemään asian eteen nyt kun saavutetut edut ovat paljastuneet väliaikaisiksi (nuoruuden tuomiksi) eduiksi.
Minä pidin ja pidän huolta ulkonäöstäni, mutta ihmeisiin en pysty. Vaikka olen normaalipainon alarajoilla, niin ei vartalo ole enää todellakaan yhtä timmi kuin nuorena. Myöskään kasvonpiirteille ei voi mitään, tyypilliset suomalaiset kasvonpiirteet, jotka minullakin on, eivät ikäänny hirveän tyylikkäästi. Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä. Minusta hän oli miellyttävän näköinen, en sitten tiedä olisiko minun pitänyt etsiä miestä, jonka kokisin ulkoiselta olemukseltaan luotaantyöntäväksi?
Ja statusasiat tähän aina vedetään, ihan oli tavallisesta duunarista kyse. Ilmeisesti tässä iässä pitäisi laskea rima elämäntapatyöttömiin, jotka etsivät äidinkorviketta, mutta ihan siihen en olisi valmis. Kyllä minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun iässäni on melko turha etsiä enää tavallista, asiallisen oloista miestä.
Siitä, pitääkö naisen olla itse aloitteellinen on miehillä hyvin erilaisia käsityksiä. Minä olen monesti saanut sen kuvan, että ainakaan silloin kun nainen ei kuulu kovin viehättävinä pidettyihin, niin nimenomaan EI saisi olla aktiivinen, vaan pitäisi odottaa jos miestä sattuu kiinnostamaan. Minä en haluaisi tuputtaa seuraani kenellekään.
Olet saanut sen kuvan siksi koska naiset eivät halua olla aloitteellisia, ja suosivat miehiä jotka ovat aloitteellisia.
Paras tilanne on aina se jossa mies hoitaa soidinmenot, se jos nainen joutuu hurmaamaan katsotaan ikään kuin myönnytykseksi ettei ollakaan yhtä haluttavia kuin ne jotka saavat aloitteita tekemättä mitään itse.
Enemmistö miehistä kuitenkin pitää aloitteellisista naisista.
"Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä."
Aika monikin nainen sanoo että vähän masua saa olla, mutta esim. lyhyt tai heiveröinen mies ei sitten käykään. Pian käy ilmi että mies oli yksi niistä nallekarhumaisista, joista muutkin ikäisesti naiset viehättyvät.
Miehissä on muitakin "tasoja" kuin kalsarimalli ja ne loput.
Kun nainen sanoo, että ylipainoinenkin nainen kelpaa, niin se on maks. 5 kiloa ylimääräistä pienen isimahakummun muodossa. Ei oikeasti ylipainoiset miehet kelpaa.
T. nimimerkillä kokemusta on
Jo yli puolet suomalaisista työikäisistä miehistä on ylipainoisia, monet reilusti. Suurella osalla heistä on parisuhteita.
Jos tarkoitetaan aivan sairaalloista ylipainoa, niin se kyllä varmasti vaikeuttaa kumppanin löytämistä, mutta niin se tekee naisillakin ja vielä paljon enemmän kuin miehillä. Suurimmalla osalla ylipainoisista kuitenkin se ylipaino on vielä tavallisissa rajoissa, myös niillä ihan "oikeasti" ylipainoisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sillä ulkoisista seikoista ei luulisi olevan kyse, kyllä moni tavallinenkin nainen löytää seuraa."
Sinä olet tavallinen nainen.
Nelikymppisenä naisen pitää olla filmitähtitasoa jotta näyttää ei-tavalliselta miesten silmissä.
Jos googlaan kuvia kauniista nelikymppisistä naisista, 90% on silmissäni taviksia tai ihan nättejä.
Jos vaihdan ikähaitarin parikymppisiin, 100% on erittäin kauniita.Tuossahan se selitys tuli. Kuvittelet olevasi huippulaatua ja treffailet kärkitason miehiä. Et huomioi ikääsi ja luulet hyvin työn olevan naiselle samanlainen valtti kuin miehelle. Kärkitason miehille kelpaa seksi, mutta parisuhteeseen vaaditaan kovempaa tasoa.
Olet itse pinnallinen, ja olit silloinkin kun odotit passiivisena miehen tekevän aloitteen ja hurmaavan. Mutta silloin olit nuori ja lapseton.
Tiedoksi: Kaikki hyvätasoiset nelikymppiset miehet EIVÄT hae ja halua 2-3-kymppistä tissitelinettä, jolla matala koulutus. Moni haluaa älyllisesti samalla tasolla olevan ihmisen, joka on kouluttautunut ja edennyt työelämässä. Viehättävä pitää olla, totta kai. Mutta nelikymppinen itsestään huolehtiva nainen voi olla tyylikäs ja kaunis eli edustava kumppani vastaavalle miehelle. Esim. omissa piireissäni olisi aika erikoista, jos joku eronnut ryhtyisi ns. vakavaan suhteeseen tissibimbon kanssa.
Selvästikään kouluttautuminen ja työelämässä eteneminen ei ole auttanut ap:ta löytämään kumppania joka haluaisi sitoutua.
Onneksi kouluttauduin ja hankin työn ihan muista syistä. Onhan se kiva, että voi elättää itsensä esim. eron jälkeen ja päivissä on mielekästä tekemistä. Veikkaan, että nelikymppisellä kouluttamattomille, pienituloisella naisella nyt ei ainakaan helpompaa ole. Edes deittimielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä sain hirveät haukut ja trollisyytökset, kun kirjoitin tänne siitä, että en usko miehen kiinnostuksen aitouteen koska olen nelikymppinen. Ja kun kirjoitin, kuinka mies sitten lopettikin yhteydenpidon, sain samat syytökset. Ei ei ei, ei voi johtua iästä kuulemma.
No nythän täälläkin on jo miesten suusta useampaan otteeseen kuultu, että ei meihin nelikymppisiin naisiin enää viitsitä nähdä vaivaa.
Minä opin omasta kokemuksestani paljon, jatkan elämääni ilman minkäänlaista kiinnostusta miehiin. Se ei vain enää kannata, pelkän pahan mielen saa. Ja minun kohdallani oli kyse jo seurustelusta, ei mistään Tinder-tapailusta, mehän tutustuimmekin ihan livenä, emme netissä.
Alapeukuttajat olivat naisia.
Minä olen se joka kirjoitti kommentit 54 ja 56:
Nelikymppinen nainen voi kiinnostaa miestä. Nelikymppinen nainen voi löytää hyvän miehen ja hyvän parisuhteen. Minäkin olen kiinnostunut nelikymppisestä naisesta vaikka olen itse vielä vähän aikaa alle 40.
Yllätyitkö?
Juju on siinä että ymmärrät tilanteen olevan erilainen. Et voi enää pelata prinsessataktiikalla, eli odotella että prinssi tulee luo ja hurmaa. Sinunkin on oltava aloitteellinen miehen suuntaan, kenties jopa toimittava vuoprostasi hurmaajana.
Ulkonäöstä huolehtiminen on myös olennaisempaa. Vähän pyöreämpikin kroppa voi näyttää kivalta parikymppisellä, mutta kun ne kurvit ovat siirtyneet peffasta/reisistä keskivartaloon, se ei näytäkään miesten silmiin hyvältä.
Plussana on se että jos mies rakastuu sinuun nyt, tiedät että se perustuu muuhunkin kuin siihen että olet nuori nainen ja nuori mies himoitsee nuorta naista.
Ja kyllä, saatat joutu arvioimaan uusiksi millaisia ulkonäkö- ja statuskiriteerejä sinulla voi olla miehelle.
Mutta kuten sanoin, mitään syytä en keksi miksei nelikymppinen nainen voisi hyvää miestä ja hyvää parisuhdetta löytää. Kyse on vain siitä mitä oletr valmis tekemään asian eteen nyt kun saavutetut edut ovat paljastuneet väliaikaisiksi (nuoruuden tuomiksi) eduiksi.
Minä pidin ja pidän huolta ulkonäöstäni, mutta ihmeisiin en pysty. Vaikka olen normaalipainon alarajoilla, niin ei vartalo ole enää todellakaan yhtä timmi kuin nuorena. Myöskään kasvonpiirteille ei voi mitään, tyypilliset suomalaiset kasvonpiirteet, jotka minullakin on, eivät ikäänny hirveän tyylikkäästi. Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä. Minusta hän oli miellyttävän näköinen, en sitten tiedä olisiko minun pitänyt etsiä miestä, jonka kokisin ulkoiselta olemukseltaan luotaantyöntäväksi?
Ja statusasiat tähän aina vedetään, ihan oli tavallisesta duunarista kyse. Ilmeisesti tässä iässä pitäisi laskea rima elämäntapatyöttömiin, jotka etsivät äidinkorviketta, mutta ihan siihen en olisi valmis. Kyllä minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun iässäni on melko turha etsiä enää tavallista, asiallisen oloista miestä.
Siitä, pitääkö naisen olla itse aloitteellinen on miehillä hyvin erilaisia käsityksiä. Minä olen monesti saanut sen kuvan, että ainakaan silloin kun nainen ei kuulu kovin viehättävinä pidettyihin, niin nimenomaan EI saisi olla aktiivinen, vaan pitäisi odottaa jos miestä sattuu kiinnostamaan. Minä en haluaisi tuputtaa seuraani kenellekään.
Olet saanut sen kuvan siksi koska naiset eivät halua olla aloitteellisia, ja suosivat miehiä jotka ovat aloitteellisia.
Paras tilanne on aina se jossa mies hoitaa soidinmenot, se jos nainen joutuu hurmaamaan katsotaan ikään kuin myönnytykseksi ettei ollakaan yhtä haluttavia kuin ne jotka saavat aloitteita tekemättä mitään itse.
Enemmistö miehistä kuitenkin pitää aloitteellisista naisista.
"Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä."
Aika monikin nainen sanoo että vähän masua saa olla, mutta esim. lyhyt tai heiveröinen mies ei sitten käykään. Pian käy ilmi että mies oli yksi niistä nallekarhumaisista, joista muutkin ikäisesti naiset viehättyvät.
Miehissä on muitakin "tasoja" kuin kalsarimalli ja ne loput.
Kun nainen sanoo, että ylipainoinenkin nainen kelpaa, niin se on maks. 5 kiloa ylimääräistä pienen isimahakummun muodossa. Ei oikeasti ylipainoiset miehet kelpaa.
T. nimimerkillä kokemusta on
Jo yli puolet suomalaisista työikäisistä miehistä on ylipainoisia, monet reilusti. Suurella osalla heistä on parisuhteita.
Jos tarkoitetaan aivan sairaalloista ylipainoa, niin se kyllä varmasti vaikeuttaa kumppanin löytämistä, mutta niin se tekee naisillakin ja vielä paljon enemmän kuin miehillä. Suurimmalla osalla ylipainoisista kuitenkin se ylipaino on vielä tavallisissa rajoissa, myös niillä ihan "oikeasti" ylipainoisilla.
Tuota mikä on "tavallinen ylipaino"...? BMI-luokituksen mukaan jos otetaan lievän lihavuuden ylärajoilta niin kyllä se on tosi monelle naiselle jo turn-off. Tämä ihan oman kokemuksen perusteella. Sairaalloinen ylipainohan tarkoittaa jo todella isoja kilolukemia suhteutettuna pituuteen.
Amerikan hömpötystä koko deittailu. Ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minä sain hirveät haukut ja trollisyytökset, kun kirjoitin tänne siitä, että en usko miehen kiinnostuksen aitouteen koska olen nelikymppinen. Ja kun kirjoitin, kuinka mies sitten lopettikin yhteydenpidon, sain samat syytökset. Ei ei ei, ei voi johtua iästä kuulemma.
No nythän täälläkin on jo miesten suusta useampaan otteeseen kuultu, että ei meihin nelikymppisiin naisiin enää viitsitä nähdä vaivaa.
Minä opin omasta kokemuksestani paljon, jatkan elämääni ilman minkäänlaista kiinnostusta miehiin. Se ei vain enää kannata, pelkän pahan mielen saa. Ja minun kohdallani oli kyse jo seurustelusta, ei mistään Tinder-tapailusta, mehän tutustuimmekin ihan livenä, emme netissä.
Alapeukuttajat olivat naisia.
Minä olen se joka kirjoitti kommentit 54 ja 56:
Nelikymppinen nainen voi kiinnostaa miestä. Nelikymppinen nainen voi löytää hyvän miehen ja hyvän parisuhteen. Minäkin olen kiinnostunut nelikymppisestä naisesta vaikka olen itse vielä vähän aikaa alle 40.
Yllätyitkö?
Juju on siinä että ymmärrät tilanteen olevan erilainen. Et voi enää pelata prinsessataktiikalla, eli odotella että prinssi tulee luo ja hurmaa. Sinunkin on oltava aloitteellinen miehen suuntaan, kenties jopa toimittava vuoprostasi hurmaajana.
Ulkonäöstä huolehtiminen on myös olennaisempaa. Vähän pyöreämpikin kroppa voi näyttää kivalta parikymppisellä, mutta kun ne kurvit ovat siirtyneet peffasta/reisistä keskivartaloon, se ei näytäkään miesten silmiin hyvältä.
Plussana on se että jos mies rakastuu sinuun nyt, tiedät että se perustuu muuhunkin kuin siihen että olet nuori nainen ja nuori mies himoitsee nuorta naista.
Ja kyllä, saatat joutu arvioimaan uusiksi millaisia ulkonäkö- ja statuskiriteerejä sinulla voi olla miehelle.
Mutta kuten sanoin, mitään syytä en keksi miksei nelikymppinen nainen voisi hyvää miestä ja hyvää parisuhdetta löytää. Kyse on vain siitä mitä oletr valmis tekemään asian eteen nyt kun saavutetut edut ovat paljastuneet väliaikaisiksi (nuoruuden tuomiksi) eduiksi.
Minä pidin ja pidän huolta ulkonäöstäni, mutta ihmeisiin en pysty. Vaikka olen normaalipainon alarajoilla, niin ei vartalo ole enää todellakaan yhtä timmi kuin nuorena. Myöskään kasvonpiirteille ei voi mitään, tyypilliset suomalaiset kasvonpiirteet, jotka minullakin on, eivät ikäänny hirveän tyylikkäästi. Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä. Minusta hän oli miellyttävän näköinen, en sitten tiedä olisiko minun pitänyt etsiä miestä, jonka kokisin ulkoiselta olemukseltaan luotaantyöntäväksi?
Ja statusasiat tähän aina vedetään, ihan oli tavallisesta duunarista kyse. Ilmeisesti tässä iässä pitäisi laskea rima elämäntapatyöttömiin, jotka etsivät äidinkorviketta, mutta ihan siihen en olisi valmis. Kyllä minä olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun iässäni on melko turha etsiä enää tavallista, asiallisen oloista miestä.
Siitä, pitääkö naisen olla itse aloitteellinen on miehillä hyvin erilaisia käsityksiä. Minä olen monesti saanut sen kuvan, että ainakaan silloin kun nainen ei kuulu kovin viehättävinä pidettyihin, niin nimenomaan EI saisi olla aktiivinen, vaan pitäisi odottaa jos miestä sattuu kiinnostamaan. Minä en haluaisi tuputtaa seuraani kenellekään.
Olet saanut sen kuvan siksi koska naiset eivät halua olla aloitteellisia, ja suosivat miehiä jotka ovat aloitteellisia.
Paras tilanne on aina se jossa mies hoitaa soidinmenot, se jos nainen joutuu hurmaamaan katsotaan ikään kuin myönnytykseksi ettei ollakaan yhtä haluttavia kuin ne jotka saavat aloitteita tekemättä mitään itse.
Enemmistö miehistä kuitenkin pitää aloitteellisista naisista.
"Miehelle minulla ei ole ollut ulkonäkövaatimuksia, minusta mies voi aivan hyvin olla esimerkiksi ylipainoinen ja niin oli tämäkin mies, aika moni on tässä iässä."
Aika monikin nainen sanoo että vähän masua saa olla, mutta esim. lyhyt tai heiveröinen mies ei sitten käykään. Pian käy ilmi että mies oli yksi niistä nallekarhumaisista, joista muutkin ikäisesti naiset viehättyvät.
Miehissä on muitakin "tasoja" kuin kalsarimalli ja ne loput.
Kun nainen sanoo, että ylipainoinenkin nainen kelpaa, niin se on maks. 5 kiloa ylimääräistä pienen isimahakummun muodossa. Ei oikeasti ylipainoiset miehet kelpaa.
T. nimimerkillä kokemusta on
Jo yli puolet suomalaisista työikäisistä miehistä on ylipainoisia, monet reilusti. Suurella osalla heistä on parisuhteita.
Jos tarkoitetaan aivan sairaalloista ylipainoa, niin se kyllä varmasti vaikeuttaa kumppanin löytämistä, mutta niin se tekee naisillakin ja vielä paljon enemmän kuin miehillä. Suurimmalla osalla ylipainoisista kuitenkin se ylipaino on vielä tavallisissa rajoissa, myös niillä ihan "oikeasti" ylipainoisilla.
Tuota mikä on "tavallinen ylipaino"...? BMI-luokituksen mukaan jos otetaan lievän lihavuuden ylärajoilta niin kyllä se on tosi monelle naiselle jo turn-off. Tämä ihan oman kokemuksen perusteella. Sairaalloinen ylipainohan tarkoittaa jo todella isoja kilolukemia suhteutettuna pituuteen.
Mutta kun tällä väitettiin, että naiset eivät hyväksyisi kuin muutaman kilon ylipainoa miehillä. Todella monella suomalaisella miehellä on enemmän ylipainoa, ja silti he onnistuvat löytämään parisuhteita. Naiset sietävät kumppanin ylipainoa huomattavasti enemmän kuin miehet, varsinkin tavalliset keski-ikäiset naiset joista moni on ylipainoinen itsekin. En ihan usko, että ylipaino olisi ainoa syy jos kukaan nainen ei kiinnostu, ellei sitten itse tavoittele vain paljon nuorempia, hoikkia naisia.
En tiedä, että haluasinko itse edes seurustella jonkun tinder löydön kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Kasvoit aikuiseksi.