"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Vierailija kirjoitti:

Anttilan postimyyntiluettelo oli kovassa käytössä. En muista, että olisi koskaan tilattu mitään, mutta selattiin usein.

Olisin halunnut tilata sieltä vaikka mitä. Kiinnosti sellainen veivattava leluompelukone, koska sillä pystyi oikeasti ompelemaan. Siitä lelusta haaveilin ja toiveikkaana sitä äidiltä pyytelin tilattavaksi, mutta vastaus oli ei.

Sitten kerran menimme äidin työkaverin luo kylään. Työkaverin tyttärellä oli juuri sellainen ompelukone, mistä olin haaveillut.

Hän antoi minun ommella sillä. Koneessa oli kuitenkin vain päällilanka, aluslankaa ei lainkaan, joten ommel purkautui saman tien, eikä sillä oikeasti kangaskappaleita saanut yhdessä pysymään. Kunhan oli sellainen lelu.

Tämän jälkeen minua ei harmittanutkaan, etten saanut sitä ompelukonetta.

Suurta huvia oli leikellä naisten- ja viikkolehdistä missien kuvia ja liimailla niitä vihkoihin. Halpa huvi, kun vain sai lehtiä käsiinsä. Meille tuli pari lehteä, joista kuvia sai riittämiin ja niistä riitti kaverillekin.

Apu-lehden paperinuket.

Onko sulla Däni? Vicky? Mulla on myös Tapani Kansa ja Riitta Väisänen.

Ahaa. Miten kasetti avataan. Mysteerikotelo lapsille.

Uuno Turhapuro, ei ne tiedä.

Mut luetteleppa sata vloggaajaa lapsille tubesta. Et tiedä.

Jonnen media ei oo tv. Jo ne ei ei netistä hakusanalla ysöri. Se elää omaa historiaansa.

Vierailija kirjoitti:

Pallomeret kauppojen aulassa, niissä penskana mylvittiin, kun vanhemmat kävi ostoksilla.Tais olla joku kolikolla toimiva leikki hevonen tai auto, joka sitten aikansa piti liikettä ja soitti musiikkia.

Kolikolla toimivia autoja tms. näkyy vielä olevan isommissa kauppakeskuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Kontrollifriikit vanhempani maksoivat puolestani telkkariluvan. Ei mennyt jakeluun vaikka kerroin ettei muloo telkkarii.

Maksoin opiskelukämppään tv-luvan. Kun tuli tiukkaa, irtisanoin sen. Jos olisin vaan jättänyt uusimatta, olis varmaan tullut tarkastaja käymään.

Käytiin koulun jälkeen kemikaliossa haistelemassa kumeja.

Vierailija kirjoitti:

Käytiin koulun jälkeen kemikaliossa haistelemassa kumeja.

Kemikaliosta myös ostettiin kauniita kukkakuvioisia kirjepaperi- ja kirjekuoripakkauksia. Oli niin ihanaa aloittaa uudet kirjeet uusilla papereilla. 70-luvulla oli paljon myös yksivärisiä kirjepapereita, erityisesti muistoissa kirkkaankeltaiset.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko höyrykihartimen tunnelmallista suhahtelua ja pihahtelua ennen kartsalle juoksua? Huom. kartsalle, sekin ilmaisu varmaan jo katoavaa kansanperinnettä :D

Huvitan joskus itseäni ja kiusaan teiniä puhumalla kartsalle menosta, koska tiedän että sana aiheuttaa kuvottavaa oloa.

ala-asteelaisilla oli avaimet kaulassa,semmoisessa venyvässä puhelimenjohdon näköisessä avainkaulanauhassa :) kaikilla oli semmoiset 80-luvulla :)

tv-kuuluttaja,joka esitteli seuraavan ohjelman :)

Vierailija kirjoitti:

Käytiin koulun jälkeen kemikaliossa haistelemassa kumeja.

Silloin peloteltiin, että hajukumien ja hajustettujen kirjepapereiden haistelusta saa syövän.

Vierailija kirjoitti:

tv-kuuluttaja,joka esitteli seuraavan ohjelman :)

Onhan niitä vieläkin.

apina-automaatit markettien yhteydessä,jossa sai vaikka kaverikuvan käytyä ottamassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.

Ennen meritaa oli syp, suomen yhdyspankki. Niin ja oli myös postipankki.

Ensin oli KOP, johon sulautettiin konkurssin partaalla hoippunut SYP ja saatiin Merita. Logona homeinen reikäleipä, jossa puolet petäjäistä.

KOP horjui konkurssin partaalla ja fuusioitiin SYP:iin. Metita ja logo juuri noin.

Ja näitä ennen oli STS

Vierailija kirjoitti:

C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.

Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.

Kalkkeripaperi kahden paperin väliin saatiin kätevästi kopioitua kirjoitus. Lottokupongissa oli myös jäljentävä paperi. Kosmoskynä oli siitä kiva ettei pyyhekumilla saanut pyyhittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.

Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.

Tekniikan Maailman arkistoa kun selailee, niin kyllä nimitys "C-kasetti" näyttää lyöneen itsensä läpi käytännössä samaan aikaan kuin itse C-kasettikin, eli melko tarkalleen vuonna 1971. Ensimmäinen kasettinauhurien vertailu lehdessä oli numerossa 18/71 ja kasettivertailu numerossa 19/71, ja niissä puhutaan jo C-kaseteista.

Aiempina vuosina koko kasetista löytyy vasta hajanaisia mainintoja, eikä vakiintunutta nimitystä vielä ole, vaan vuorollaan esiintyy mm. ilmaisuja "Philips-kasetti", "nauhakasetti", "CC-kasetti" (sanoista Compact Cassette) ja "stereokasetti". Kasetti-sana tarkoitti vielä tuohon aikaan ylivoimaisesti useammin kameran filmikasettia.

Vierailija kirjoitti:

tv-kuuluttaja,joka esitteli seuraavan ohjelman :)

Mitä?! Eikö tv- kuuluttajia ole enää?

Neonväriset Dingo huivit