"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

"Kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää kasettia" <3

Pankkikirjalla haettiin käteistä.

Oli myös shekkivihkoja ja shekeillä maksettiin.

Matkaradiolle ja autoradiolle piti olla erillinen radiolupa.

Vierailija kirjoitti:

"Rillipäät älkää vaivautuko"

Älkööt eikä älkää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkosta sai vaan 4 kossupulloa kerrallaan yksi ostaja.

Vaikeinta in ymmärtää aikaa, jolloin joku tarvitsi edes neljä kossupulloa.

Alkoja ei ollut joka kunnassa joka marketin yhteydessä. Oli olemassa myös ns. kuivia kuntia, joissa ei saanut myydä edes keskiolutta. Tämän takia varauduttiin.

Vierailija kirjoitti:

Joku ehdotti, että nauhoittaisin sen telkkariohjelman.

Me miehen kanssa käytetään edelleen tätä - onneks ystävät on yhtä vanhoja, ei aiheuta ihmetystä :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopit olivat muuten ihan hyvä juttu, mutta aika usein niitä oli rikottu. Oli esimerkiksi vedetty luurin johto irti, yritetty murtaa kolikkosäiliö ja revitty kopissa vakiovarusteena ollut puhelinluettelo.

Otti todella päähän, kun ei päässytkään soittamaan, vaikka olisi ollut tärkeä puhelu. Piti vaan äkkiä yrittää etsiä seuraava mahdollinen koppi ja toivoa, että se oli kunnossa.

80-luvulla niissä oli tarroja "Tämä puhelin voi pelastaa ihmishengen - ÄLÄ RIKO SITÄ!" Olisi kiinnostavaa tietää, montako niitä sen takia jäi rikkomatta.

Tunnustan rikoksen. Aikana ennen navigaattoria varastin eräästä puhelinkopista puhelinluettelosta, koska emme muuten olisi osanneet ulos Porista. Ajelimme joissakin lähiöissä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

Onneksi saadaan kompostitarkastajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopit olivat muuten ihan hyvä juttu, mutta aika usein niitä oli rikottu. Oli esimerkiksi vedetty luurin johto irti, yritetty murtaa kolikkosäiliö ja revitty kopissa vakiovarusteena ollut puhelinluettelo.

Otti todella päähän, kun ei päässytkään soittamaan, vaikka olisi ollut tärkeä puhelu. Piti vaan äkkiä yrittää etsiä seuraava mahdollinen koppi ja toivoa, että se oli kunnossa.

80-luvulla niissä oli tarroja "Tämä puhelin voi pelastaa ihmishengen - ÄLÄ RIKO SITÄ!" Olisi kiinnostavaa tietää, montako niitä sen takia jäi rikkomatta.

Tunnustan rikoksen. Aikana ennen navigaattoria varastin eräästä puhelinkopista puhelinluettelosta, koska emme muuten olisi osanneet ulos Porista. Ajelimme joissakin lähiöissä.

Siis varastin kartan repimällä karttasivut itselleni.

Sisustus oli kyllä ihan erilaista. Akvaario taisi olla muotia. Meillä oli ainakin -80 luvun lopussa ja myös 90 luvulla. Vesisänky oli myös. Kumpaakaan noista en ottaisi enään.

Lauantaina limupullo, jossa oli se repäisykorkki. Ja usein haava sormessa.

Bussilippuvihko.

Konnari ei koskaan herättänyt nättejä nuoria tyttöjä, jotka esitti nukkuvansa. Asemalla pystyi sitten vaihtamaan leimaamattoman lipun kaljarahaksi.

Anttilan postimyyntiluettelo oli kovassa käytössä. En muista, että olisi koskaan tilattu mitään, mutta selattiin usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä käyttää puhelimessa ollessaan sanontaa "saisko sen ja sen henkilön langan päähän". Ei aukea teineille.

Mun poika ei tajunnut kun virastossa virkailija kysyi henkilöllisyysPAPEREITA.

Meillä oli töissä puhetta pankkikortin höyläämisestä. Siellä oli useampi parikymppinen kun ei tiennyt että penkkikortteja on höylätty jollain koneella. Eikä sanonta tule siitä magneettijuovan livauttamisesta koneeseen.

Meillä teinit löysi varastosta diskettejä ja kysyivät mitä ne on. Annoin heidän pähkäillä hetken ja vinkkasin miettimään mitä toimintoa tietsikalla kuvataan ton näköisellä kuvakkeella. Ne oli niin äimistyneitä, ettei edes uskaltaneet ehdottaa tallennusta kun eivät käsittäneet mitään niin alkeellista asiaa kuin disketti. Saivat hyvät naurut lopulta.

Ohjelmien nauhoittaminenkin alkaa varmaan olemaan kohta sellainen käsite, ettei lapset tiedä mitä sillä tarkoitetaan.

Itse asiassa höylääminen ei tarkoita magneettijuovaa, vaan erillistä laitetta mikä vedettiin kortin päältä. Google kertonee lisää.

Näin itsekin ajattelen, -pelkän mangneettijuovan lukemisesta tuli sitten varmaan sanonta "vinguttaa visaa", eli äänestä, joka kortin lukuaukon välistä vetäisystä kuului

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä käyttää puhelimessa ollessaan sanontaa "saisko sen ja sen henkilön langan päähän". Ei aukea teineille.

Langan pää on nykyteineille viestiketjun viimeinen kommentti.

Vieläkin hymyilyttää, kun perjantaina kuuluvassa radio Suomen puhelin langat laulaa ohjelmassa kysellään, että "kukas siellä langan toisessa päässä soittelee", Mahtaa olla lankapuhelimesta soittelivat jo katoavaa perinnettä.

Ilmaisjakeluna tuli kuponkiuutiset, josta katsottiin lähinnä pornahtavat alusasut ennen kuin oli nettipornoa.

Valkoinen kohina. Ei siis se uusi Netflix elokuva tai kirja johon se pohjautuu, vaan valkoinen kohina televisiossa. Televisiossa ei näy enää koskaan "lumisadetta" kuten ennen vanhaan eikä kuulu "valkoista kohinaa". Vaikka se on aika hauska juttu, kun se on alkuräjähdyksen kaikumista taajuuksilla.

Ratsastusleiriltä soitettiin kotiin vastapuhelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopit olivat muuten ihan hyvä juttu, mutta aika usein niitä oli rikottu. Oli esimerkiksi vedetty luurin johto irti, yritetty murtaa kolikkosäiliö ja revitty kopissa vakiovarusteena ollut puhelinluettelo.

Otti todella päähän, kun ei päässytkään soittamaan, vaikka olisi ollut tärkeä puhelu. Piti vaan äkkiä yrittää etsiä seuraava mahdollinen koppi ja toivoa, että se oli kunnossa.

80-luvulla niissä oli tarroja "Tämä puhelin voi pelastaa ihmishengen - ÄLÄ RIKO SITÄ!" Olisi kiinnostavaa tietää, montako niitä sen takia jäi rikkomatta.

Tunnustan rikoksen. Aikana ennen navigaattoria varastin eräästä puhelinkopista puhelinluettelosta, koska emme muuten olisi osanneet ulos Porista. Ajelimme joissakin lähiöissä.

En ihmettele. Eräs porilainen opiskelukaverini voivotteli 80-luvulla sitä, että Porissa ei osaa ajaa autoa edes syntyperäinen porilainen. Yksisuuntaisten katujen suunnat kuulemma vaihdettiin säännöllisen epäsäännölisesti eikä koskaan tiennyt, mihin suuntaan tietyllä kadulla ajetaan minäkin vuonna. Minä raumalaisena pidin tätä erittäinkin tyypillisenä osoituksena porilaisuudesta. 😁

Vierailija kirjoitti:

Ratsastus leireiltä soitettiin kotiin vastapuhelu.

Mun ratsastusleirillä ysärillä porukat antoivat mukaan (perheen ainoan) kännykän siltä varalta, että tulee tarve soittaa. Vannottivat että piilotan sen hyvin laukkuun enkä esittele sitä kenellekään ettei sitä varasteta, niin harvinaisia ja kalliita ne silloin olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratsastus leireiltä soitettiin kotiin vastapuhelu.

Mun ratsastusleirillä ysärillä porukat antoivat mukaan (perheen ainoan) kännykän siltä varalta, että tulee tarve soittaa. Vannottivat että piilotan sen hyvin laukkuun enkä esittele sitä kenellekään ettei sitä varasteta, niin harvinaisia ja kalliita ne silloin olivat.

Muistan kun ysärillä isäni jutteli naapurin kanssa että on miettinyt, hankkisiko sellaisen tietokoneen. Minä siihen innostuneena että joo ja sellainen intternetti siihen koneeseen! Isä pyöritteli silmiään vähän silleen kiusaantuneena moisesta nousukasmaisesta pröystäilystä.