"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

No ei ole ei. Mutta näitä juttuja on kiva kertoa nuoremmille millaista ennen oli. Oma kertomukseni:

Elettiin vuotta -94 asuin Vantaalla ja olin hankkinut tv:n paria kuukautta aiemmin. Lupa oli hankinnan alla. Oli harvinaisen hurja talvimyräkkä ja tulin töistä kotiin. Kannoin raskasta kissanhiekkasäkkiä ja varmaan olisin lentänyt tuulen mukana ilman sitä. No niin.. tulin kotiin ja laitoin telkan auki, SIihen aikaan tuli ensin onnenpyörä ja sitten kauniit ja rohkeat. Laittelin ostoksia kaappiin, ovikello soi.

Menin oelle, ja heti tajusin olemuksesta millä asialla on. Raavas mies siinä lupa-asioilla, Sanoin hämilläni että minulla on vuokratv (siihen aikaan oli sellaisiakin). No mies heittäytyi vallan agressiivikseksi ja yritin sulkea ovea, mies laittoi turvakenkänsä oven väliin. Heti kun otti kenkänsä pois, vedin oven kiinni.

Sitten pudotti postiluukusta lapun ja huusi perään: 'jos ei hyvällä niin sitten pahalla' ... Maksoin erät aika pian sen jälkeen. Huh, olipa tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Ratsastusleiriltä soitettiin kotiin vastapuhelu.

Luin että vatsastapuhelu. Mietin, etten itse ainakaan muista tuollaista.

C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.

Vierailija kirjoitti:

Lauantaina limupullo, jossa oli se repäisykorkki. Ja usein haava sormessa.

Bussilippuvihko.

Konnari ei koskaan herättänyt nättejä nuoria tyttöjä, jotka esitti nukkuvansa. Asemalla pystyi sitten vaihtamaan leimaamattoman lipun kaljarahaksi.

Nätit nuoret tytöt eivät juo kaljaa. Se on pulimummojen hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Pankkikirjalla haettiin käteistä.

Oli myös shekkivihkoja ja shekeillä maksettiin.

Asun maassa, jossa on edelleen pankkikirja ja shekit käytössä.

Kunhan käyt rippikoulun, sitten saat mennä tansseihin.

Onko teillä jo väri-TV?

Vierailija kirjoitti:

Live-esiintymisestä nauttiminen ilman kännykällä kuvaamista.

Tätä ihmettelen: ihmiset pilaavat katselu- ja kuuntelukokemuksensa esityksestä keskittymällä kuvaamaan siitä aika heikkolaatuisen videon, joka katsotaan ehkä kerran.

Edelleen nauhotan ihan c-kasetille musiikkia. Toki sillä erolla että nykyään nauhoitan sinne spotifystä ja youtubesta ;) Sitten kuuntelen vanhoilla stereoilla.

Muistatteko höyrykihartimen tunnelmallista suhahtelua ja pihahtelua ennen kartsalle juoksua? Huom. kartsalle, sekin ilmaisu varmaan jo katoavaa kansanperinnettä :D

[quwote=Vierailija]Korvalappustereot, lapset nauroi kippurassa kun kerroin niistä ja hitto miten ylpeä olin omista Sonyista. Harmi etteivät ole tallessa tai yhtään kuvaa niistä.[/quote]

Mulla oli kans Sonyn korvalappustereot 🙂 ja taitaa olla vieläkin jossain laatikossa tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Palkkapussi, kirjekuori jossa palkka.

Kelpaisi vieläkin tuollainen käytäntö, siinä olisi helpompi saada itselleen enemmän omia rahojaan.

Vierailija kirjoitti:

80-90-luvulla opiskelija-asunnoissa tai yksityisellä vuokralla asuessa ei ollut tietenkään lankapuhelinta. Seurusteluaikoina opiskeltiin arkipäivät eri paikkakunnalla. Jos oli viikolla kotiin asiaa,   piti lähteä kylille soittamaan kolikkojen kanssa puhelinkopista  ja toivoa, että joku on silloin kotona. Perjantaina jälleen istuttiin tuntikausia linja-autossa/ junassa matkalla joko hellun luo tai kotiin. Kotona sai sitten jutella rauhassa puhelimella (sovittiin etukäteen mihin aikaa soitetaan), pitkän jatkojohdon kanssa vaikkapa toisessa huoneessa pois veljien tai vanhempien korvien luota.  Sunnuntaina matkattiin linja-autolla takaisin opiskelupaikkakunnalle, ikävä iski ja illalla kirjoitettiinkin kaipaava kirje, laitettiin se maanantaina postiin ja odotettiin kirjeen tulevan keskiviikkona tai torstaina perille.

Kampuksen opiskelijakahviossa oli pieni "puhelinkoppi". Sieltä soitettiin esim. hammaslääkäriaikoja tai e-pillerireseptin uusimista varten. Oppilaitoksen kansliaan pystyi hellu tai vanhemmat jättämään tarvittaessa soittopyynnön. Se soittopyyntö oli sitten ilmoitustaululla odottamassa, hellulta tuli ehkä kerran pyyntö, vanhemmilta ei koskaan. Kovin kiireellisiä asioita ei sen varaan voinut jättää.

Meillä oli opiskelijasolun rappukäytävässä korttipuhelin. Kasarilla (kun itse vielä lapsi) oli kolikkopuhelimia opiskelija-asuntojen rappukäytävässä.

Vierailija kirjoitti:

Anttilan postimyyntiluettelo oli kovassa käytössä. En muista, että olisi koskaan tilattu mitään, mutta selattiin usein.

Kyllä todellakin oli, silleen nuorena miehenä Anttilan postikuvasto ahkerassa käytössä. :D

Joku tuossa kirjoitti, että tietokoneen äänikortti on ihmeellinen asia. Kyllähän niitä edelleen on saatavilla pöytäkoneisiin. Jos haluaa kunnon äänet, erillinen äänikortti pitää edelleen olla, emolevyyn integroitu ei ole riittävän hyvä.

Pallomeret kauppojen aulassa, niissä penskana mylvittiin, kun vanhemmat kävi ostoksilla.Tais olla joku kolikolla toimiva leikki hevonen tai auto, joka sitten aikansa piti liikettä ja soitti musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä vielä nykypäivänä tarvitse olla kovinkaan vanha tietääkseen, mikä TV-lupatarkastaja on. Tarkastuksethan loppuivat vasta vuodenvaihteessa 2012-2013. Joten ihan hyvin esim. vuoden 2005 paikkeilla syntyneet lapset voivat tietää ja muistaakin TV-lupatarkastajan.

Juu, mutta mulla on vaikeuksia uskoa, että silloin aikoinaan kun näitä tarkastajia alkoi olla ja oli myös tullut näitä transistoriradioita, matkaradioita siis, joita saattoi ottaa vaikka uimarannoille mukaan, niin näitä tarkastajia sitten väitteen mukaan saattoi ilmestyä myös sinne rannoille radiolupaa kyselemään! Tällaista väitetään Salossa toimivassa elektroniikkamuseossa, jossa on muuten valtavasti vanhaa radiokantaa hyllyillä nähtävillä, televisioita ja ensimmäisiä pelimikrojakin... puhelimia myös.

No, että siis mukamas uimarannoillekin tultiin lupia kyselemään,,, radiolupa piti siis olla aina taskussa, jos matkaradion kanssa lähti liikenteeseen? En usko!

Penskana tuli haettua matkatoimistosta katalogi, josta sai katsottua eri lomakohteita hintoineen, niitä sitten selailtiin ja haaveiltiin ulkomaanreisusta, johon ei koskaan päästy kun rahat oli tiukassa lama-aikaan, haaveessa oli hyvä elää.

[q yhyyuote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Ostin Ärrältä puhelinkortin ja kävin puhelinkopista soittamassa. Kätsää, kun ei tartte markkoja!

Teininä tungettiin porukalla puhelinkoppiin pakkasella "lämmittelemään", vaikka kopissa yhtä paljon pakkasta kuin ulkona.

Ja soiteltiin ilmaisiin seksilinjoihin ja pilailtiin ukkojen kustannuksella, silloin oli myös mieslinjoja.

Fanitettiin fanaattisesti jotain julkkua esim.Leonardo Dicapriota ja vuorattiin seinät idolin kuvilla, etsittiin lehtiroskiksista julkkisten kuvia ja leikeltiin niitä talteen, ostettiin kaikki mahdolliset nuorisolehdet ihanan julisteen takia, keräiltiin muutenkin kaikkea mahdollista krääsää ja fanituotteita esim.spice girls ja matkittiin heidän tyyliä.