Työkaverin loputon itsekehu

Näitä on aina välillä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Laita Peltorit päähän jos haluat alleviivata sille sen paskapuheen määrää ja massiivisuutta. Tai jotkut podit jos et halua herättää huomiota.

Vielä eläkkeeltäkin kaikenmaailman tissiposket, pallinaamat ja puutarhatontut soittelevat. Jos ei niille vastaa, laittavat joutoväkeä soittelemaan ja kyselemään tyhmiä. Tosiasiassa persekärpäset haluavavat udella uusia juoruja.

Naura satunnaiseti ja kovaa väärissä kohdissa. Poimi sen jutuista vääriä avainsanoja ja ala jankuttaa, toistella ja makustella niitä ääneen kuin olisit skitsofreenikkorunoilija. Kun se välillä hiljenee, ala kertoa peräpukamien parannuskeinoista ja välttämisestä ja esittele salaperäisesti sille netistä tuote nimeltään Scheriproct, näytät kuvan ja kerrot, miten se ruiskutetaan suoraan anukseen muovisella asettimella jne. Seuraa sitä välillä liian lähellä ja matki kaikkea mitä se tekee ja sanoo. 

Ihan parasta on, jos se vahingossa istuu sun syliin kun ei huomaa että olet ihan takana.

Päästele muutenkin satunnaisesti mihinkään liittymättöiä huudahduksia. Täytä tila mölyllä niin hän joutuu väistymään.

Joko sinulla on työkaverina ihan ehta narsisti tai sitten hyvin epävarma tyyppi, jolla on hillitön itsensä korostamisen ja oman pätevyyden varmistelun tarve. 

Mulla oli tiimissä kerran yksi tyyppi, ei varmaan ihan noin paha, mutta joka selkeesti oli hyvin epävarma ja hänellä oli paljon tällaista katastrofiajattelua, oli ihan varma että esim. saadaan potkut ja firma menee nurin, vaikka mistään sellaisesta ei ollut merkkejä. No, jotka tapauksessa hänellä tämä jotenkin ilmeni niin, että palavereissa ja keskusteluissa korosti koko ajan omaa osaamistaan, luetteli keiden kaikkien kanssa oli tehnyt yhteistyötä (name dropping) ja aina tilaisuuden tullen morkkasi muita, antoi ymmärtää että olisi itse tehnyt paljon paremmin tai että jokin asia oli tehty ihan väärin ja huonosti. Raskasta, joskus myös vähän huvittavaa kuunneltavaa. 

Meillä kävi sillä tavalla onnekkaasti, että ilmeisesti kyseinen ihminen sai jotenkin yksityiselämänsä järjestykseen ja itsetuntoaan takaisin ja turvallisuudentunnettaan takaisin niin, että hiukan rauhoittui työpaikallakin. Ei se muiden mollaaminen ja oman osaamisen korostaminen kokonaan kadonnut, mutta väheni ainakin ajan myötä merkittävästi. 

Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin. 

Voimme ottaa minkä tahansa sadan hengen ryhmän mistä päin maailmaa tahansa, ja siinä on aina suunnilleen sama määrä tietynlaisia ihmisiä.

Ettei vaan ap itse luulisi olevansa erityisen pätevä. On katkeroitunut, kun kukaan ei ole huomannut. 

Mulla on työkaveri, joka omasta mielestään on erityinen. Hän kertoo usein minulle, kuinka istui ravintolassa ja JUURI HÄNET huomasi se julkkismies siellä tiskillä. Tai kuinka meni hienoon hotelliin ja JUURI HÄN sai aivan erityisen hyvää palvelua ja upean sviitin ihan noin vain. TAI kuinka isosta, satojen ihmisten yleisöstä JUURI HÄNET bongattiin sinne eturiviin kuvauksiin ja ministeri pyysi JUURI HÄNET kahvipöytäänsä istumaan...

Sitten täytyy aina yhdessä taivastella, että on kyllä jännä ja mistähän johtuu, että JUURI HÄNET aina huomataan ja JUURI HÄN saa niin valtavan hyvää palvelua ja huomiota kaikkialla. 

Leikin mukana, koska on pakko, mutta sisimmässäni ajattelen, että mistähän on viisikymppinen nainen jäänyt elämässään paitsi, kun tällaisia asioita mielessään pyörittelee.

Tuliko työ tehtyä? Kuoliko kukaan? Tuliko palkka tilille? 

Kertoo erittäin huonosta itsetunnosta.

Sääli, älä vihaa.

Nyky-yhteiskunnassa on tärkeintä kertoa, että kaikki on ihan hemmetin epätäydellistä. Työpaikka on surkea. Pomo on ääliö. Työkaverit on kaikki narsisteja. Blaa, blaa, blaa. Tee se duunisi ja mene kotiin, sieltä löytyy ne oleellisuudet. 

Joskus on miettinyt miksi jotkut työpäivät ovat ylitsepääsemättömän raskaita, no näiden takia. Olen itsekin täysin lopen uupunut kun jatkuvasti pitäisi olla yhtä kehumassa ja päivittelemässä hänen erinomaisuuttaan asiassa kuin asiassa. Ihminen vie kaiken ilman tilasta missä on. Näitä tyyppejä nyt vaan on kaikkialla, joka paikassa. Ja raskaita he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo erittäin huonosta itsetunnosta.

Sääli, älä vihaa.

Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostaa sitä omaa egoaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo erittäin huonosta itsetunnosta.

Sääli, älä vihaa.

Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostaa sitä omaa egoaan. 

Höpsis. Jos joku on epävarma, se on merkki heikkoudesta. Miten viha auttaa siinä?

Vierailija kirjoitti:

Naura satunnaiseti ja kovaa väärissä kohdissa. Poimi sen jutuista vääriä avainsanoja ja ala jankuttaa, toistella ja makustella niitä ääneen kuin olisit skitsofreenikkorunoilija. Kun se välillä hiljenee, ala kertoa peräpukamien parannuskeinoista ja välttämisestä ja esittele salaperäisesti sille netistä tuote nimeltään Scheriproct, näytät kuvan ja kerrot, miten se ruiskutetaan suoraan anukseen muovisella asettimella jne. Seuraa sitä välillä liian lähellä ja matki kaikkea mitä se tekee ja sanoo. 

Ihan parasta on, jos se vahingossa istuu sun syliin kun ei huomaa että olet ihan takana.

Päästele muutenkin satunnaisesti mihinkään liittymättöiä huudahduksia. Täytä tila mölyllä niin hän joutuu väistymään.

😂😂😂😂😂😂😂

Ja mitä sinä olisit tarkalleen ottaen menossa sille pomolle marisemaan? 

Usein nämä erinomaiset työntekijät ovat keskivertoja, mutta erottuvat joukosta, koska muut alisuorittavat. Itsekehu on tapa provosoida ja kettuilla sluibaajille.

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, on paras vaihtoehto. Neutraali suhtautuminen eli ei kommentoi mitään, ei ystävällisesti, eikä mitenkään. Kuulee, mutta ei reagoi.

Jos taas haluaa kettumaiseksi heittäytyä, niin voi ruveta vaikka ylisuurin sanoin ylistämään häntä. Jospa hän siitä tajuaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä sinä olisit tarkalleen ottaen menossa sille pomolle marisemaan? 

Kastanja luulee itsestään liikoja ja hän jättää minut varjoonsa, eikä oma erinomaisuuteni pääse tarpeeksi esille.