Kiltin tytön " syndroomasta" kärsivät! Kertokaa miten selviätte elämässä :-/

.. ikuisena altavastaajana.

Kokoajan mietin miten voin tehdä asiat niin ettei kellekään tule paha mieli. Tunnen syyllisyyttä kaikesta. Otan iskut vastaan mukisematta ja itken kun muut ei näe.

Masennun aika ajoin niin etten meinaa sängystä ylös päästä. Toimin kuin mikäkin maanis-depressiivinen rikkinäinen duracel-pupu. Linkkaan eteenpäin täysin rampana, mutta hymyiltävä on.



Hassua. Olin juuri tulossa tänne avautumaan kuinka olen aivan tieni päässä sen kanssa, etten jaksa tätä ahdistusta. Mietin kokoajan mitä muut ajattelee, teenkö mitä taas väärin ja sitärataa.



Suoritan äidilleni, suoritan isälleni, en tee mitään itseni vuoksi, hoidan lähi-ihmisiä heidän ongelmissaan, kuuntelen, paikkaan ja puhallan. Istun terapeutin leima otsaani tatuoituna ja kuuntelen. Kuuntelen. Kuuntelen.



Mitä suorittamiseen tulee; olen kuin pikkutyttö saparot päässä näyttämässä kukkapiirrustusta äidille joka vähät välittää.

Ihmissuhteessa olen jatkuva skeptikko. Milloin epäilen itseäni ihmisenä, milloin äitinä, milloin puolisona. Välillä suren niin paljon että henki salpaantuu.



Suollan tolkuttoman määrän hyviä neuvoja - mutta en noudata itse niitä. Olen kova puhumaan, miellyttävä, kiltti pikku seurapiirin maskotti. Saan kaikki ympärilläolijat viihtymään, nauramaan, rentoutumaan.

Pyörin öitä nukkumatta jos koen että olen " loukannut kärpästäkään" . Tietyntyyppiset ihmiset voivat puhaltaa minut kumoon yhdellä yrityksellä. En kestä riitatilanteita, haukkumista, syyllistämistä. En osaa riidellä kuin äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti, enkä riitele kuin yhden ainoan ihmisen kanssa: sen jonka kanssa tunnen oloni niin turvalliseksi että voin suuttua; oma mieheni.

Hän saa sitten koko maailman edestä paskaa niskaan. Ja voin kertoa; tällä kauhalla sitä tulee ihan rekkalasteittain.



Tässä kaikessa on kaksi puolta. Pystyn realisoimaan asian, pystyn kirjoittamaan siitä, keskustelemaan siitä.. mutten pääse kehästä pois.

Onko se kuviteltua, sitä en tiedä? Koska jos kysyy itseltään että miksi olen kiltti tai mitä tarkoitusta se palvelee.. -en osaa vastata.



Saavutan välillä lakipisteen missä vedän jo liput salkoon - kunnes rysähdän naamalleni alas. Alan vääntämään aiheesta kun aiheesta ongelmaa.. nykyinen suurin ongelmani on äitini ja hänelle " muka-velkaa-oleminen" . Hän ei pidä minua missään velassa, mutta jostain kumman syystä psyykeeni pakottaa minut pohtimaan kaikki niin että " miten vaan äidillä olisi hyvä olla."



Yksi tärkeä pointti tässä on: kiltteys on myös äärimmäistä egoismia.

Pysähtyisikö muka maailma jos lopettaisin kiltteyden tähän?



Oletko lukenut Anna-Liisa Valtavaaran " Kiltteydestä kipeät" ?

En ihan tykkää koko tyylistä mitä kirjassa on mutta ihan jees.

Paljon tärkeitä pointteja, kuten se että pitäisi oppia sanomaan " ei" .



- -



Olipahan avautuminen :/

Lukee ken jaksaa..

Oli pakko ihan tulostaa toi teksti, kun aina oon miettinyt, että miten pystyn oleen omalle miehelleni niin ilkeä vaikka koskaan en tappele muiden kanssa. Tää on kyllä niin itsetutkiskelun paikka.

Hyvä että osuu ja uppoaa :)

Tätä kiltteyttä on tullut pohdiskeltua useita vuosia jo. Täytän kohta 28 ja olen asettanut itselleni rajapyykin: kolmekymppisenä saan olla kiltti, mutta ihan eri tavalla. En aio olla enää kiltti omalla kustannuksellani, en pitää kaikkea agressiota sisälläni, opettelen kanavoimaan raivon ja vihan oikeaan osoitteeseen jne jne..

Se ei tarkoita sitä että kolmekymppispäivänä räjähdän kuin jätkänkyttilä ja katoan, vaan että saisin seesteyttä pääni sisälle, lopetettua ikuisen syyllisyyden imemisen -ja kaksi tärkeintä: oppisin riitelemään reilusti (siis metaforana: reiluilla aseilla, ei vyön ali lyönneillä) ja oppisin olemaan armollisempi itselleni.



Mies sanoo että on jo tottunut minun kohtauksiin, mutta välillä tuntuu tolkuttoman epäoikeudenmukaiselta. Joutuu taistelemaan ettei sanoisi minulla pahasti; koska loppujenlopuksi tietää etten tarkoita pahaa: olen vaan niin perkeleen täynnä raivoa :/

Ja mikä pahinta; miehellä taitaa olla ns. kiltin miehen syndrooma :D

Melody Beattien " irti läheisriippuvuudesta" . Se kirja on niin täynnä asiaa ja täynnä tietoa miten päästä eroon vääränlaisesta minäkuvasta.



Nyt 30-kymppisenä osaan olla kiltti terveellä tavalla. :) Ja suuttuakin, jopa ventovieraille ihmisille jos koen että joku polkee oikeuksiani.

Itse tunnen syyllisyyttä aina ja kaikkien ihmisten seurassa. Pyrin AINA toimimaan niin, ettei kukaan vain pahoita mieltään.



Miten tästä pääsee eroon? Ja miksi minä olen tällainen?

Sain elämäni parhaat naurut kun luin Melody Beattien kuvausta LR-tyypityksestä!! (netissä laitettu pätkä)

Niin minä niin minä! Pakko hommata kirja :) :)

Pikkuhiljaa.. tää on tällasta opiskelua. Soutamista ja huopaamista.

Itsetunnon ja itsearvostuksen miinustilaa.

Jostain pitää saada kiinni se pikkiriikkinen nappi mikä on painettu virheasentoon. Löytää se kohta itsessä miksi tekee niinkuin tekee.

Suosittelen kirjallisuutta, yksi ajatus johtaa toiseen - ties vaikka " oma itse" vastaisi jonain hiljaisena hetkenä :)



Jotain itsearvostuksen puutetta sen on.



Joskus katkerina yön tunteina mietin miksi olen kiltti muille kun muut ei ole minulle. Ei kukaan uhraa niin paljon ajatuksia minulle kuin minä heille. Mutta suuntani on väärä. Miksi syyttää muita asiasta mistä he ovat autuaan tietämättömiä.

Tuskin Kelan työntekijä arvaakaan kuinka monta tuntia minä hikoilin yöllä että sanoinko hänelle pahasti vai en. Tuskin kaverini kiinnitti mitään huomiota äänenpainooni millä sanoin " hei hei" - kun minä taas jäin pohtimaan että jaa, saakoihan hän nyt väärän käsityksen. Muistan elämäni joka ikisen mokan yksityiskohtaisesti, mutta en onnistumisia. Muistan jokaisen joka on sanonut minulle pahasti, mutten kauniita sanoja. Muistan jokaisen vihaisen ilmeen, nolon tilanteen, häpeän..



Pitäisi pystyä päästämään irti katkeruudesta sitä kohtaan että on kiltti ja päästä tilalle tunne siitä että on siitä ainutllaatuinen että ajattelee asioita muiden kannalta. Ei empaattisuudessa ja välittämisessä ole mitään pahaa - kun tekee sitä ainoastaan omalla kustannuksellaan, mennään jo ihan perse edellä puuhun. Pitää oppia jaottelemaan missä on oikea tarve olla kiltti ja mikä on sitä omaa pakkotarvetta olla kiltti.

Vähitellen myös rakentaa itselleen varmuutta vaatia onnea itselleen, ottaa kiitos vastaan jne.

Oppia arvostamaan itseään ilman että kokee sen olevan väärin.



Terv. kolmonen

Ehkä pekää että jos näyttää tunteensa, tulee hylätyksi?



Terv. Kolmonen edelleen :)

ja kyllä kannatti.

paljon se kyllä vaati!Vuosien masennuksen ja ahdistuksen jolle en keksinyt syytä, piti moneen kertaan erota kun voin niin pahoin parisuhteissakin,paikkakuntaa ja työtä vaihdoin,otin etäisyyttä kontrolloiviin vanhempiini, ystäväpiirikin vaihtui kun lakkasin olemasta aina se olkapää,tuki ja turva muille, niille jotka sitten itse kaikkosivat heti kun mulla vaikeata



Luin aiheesta paljon(mm. Tommy Hellstenin tuotannon + paljon muuta aiheeseen liittyvää), kävin psykologin ja psyk. sairaanhoitajan kanssa keskusteluja. pikkuhiljaa vahvistuin vaikka koko elämänpiiri harrastuksia myöten muuttui(ehkä juuri siksi " paraninikin" kun uskalsin jättää vanhan uudistusten tilalta)Nyt elän mielettömän paljon terveempää,tasapainoisempaa ja onnellisempaa elämää kuin koskaan aiemmin,ihmissuhteet,perhesuhteet toimii!



Lukekaa,pohtikaa,hakekaa ammatti- ja vertaisapua!Tahtokaa muutosta niin joku päivä vielä helpottaa!Kiltti voi ja saa olla mutta ei " liikaa" eikä etenkään oman terveyden ja hyvivoinnnin kustannuksella!

Olen opetellut pitämään puoliani, kieltäytymään sellaisesta mikä ei ole minulle hyväksi, sietämään sitä ettei joku pidä silloin minusta. Alkuun se vaati sitä, että karsin tietyt hallitsevat ja määräilevät ihmiset pois tai etäämmälle elämästäni, nyttemmin olen heitä voinut välillä taas tavatakin mutta omilla ehdoillani eikä liian usein. Otan vain sellaisia ihmisiä elämääni joiden kanssa tulee hyvä olo ja voin olla oma itseni. Elämä on silti jatkuvaa opettelua, mutta minähän opin, voittamaan itseni ja rakastamaan itseäni sellaisena kuin todella olen! Omien lasteni en halua kärsivän liiasta kiltteydestä, vaan yritän opettaa pitämään puoliaan ja puutun lasten tekemiin vääryyksiin esim puistoissa vaikkei kyseessä olisi edes omat lapseni.

Kyllä kai siitä sitten vähitellen oppii sen tasapainon löytämään.

taitaa olla paljon samaa mitä minullakin on sisälläni, vaikka ulospäin jossain mielessä voin vaikuttaa vahvaltakin, sitä kai se kiltteys jossain mielessä saattaa ollakkin, toisten taakkojen kantamista. Itselleni on vaikeinta sietää sitä, että jos joku pahoittaa mieleni minun takiani ja monesti jälkeenpäin mietin, että tuliko taas sanottua tai tehtyä jotain, josta toiselle jäi paha olo!?



Rakkautta ja hyvää jatkoa sinulle, toivottavasti miehesi rakkaus on niin vahvaa että jaksaa purkauksesi. Itse toivon samaa omaltani, ja yritän antaa paljon rakkautta ja tukea miehelleni kaiken oman pahan oloni vastaanottamisen vastapainoksi.

Osaksi terapian ansiosta. Nykyään saatan sitten ajaa kaikki ihmiset pois suorasanaisuudellani. No eipähän enää vain mies saa kaikkea ryöpytystä päälleen.

- Ajatella ja tuntea olevansa vastuussa muista ihmisistä - muiden tunteista, ajatuksista, teoista, valinnoista, haluista, tarpeista, hyvinvoinnista tai sen puutteesta, ja koko kohtalosta

- Tuntea ahdistusta, sääliä ja syyllisyyttä kun jollakin toisella ihmisellä on ongelma

- Tuntea olevansa velvollinen, melkein pakotettu, auttamaan tuota henkilöä ongelman ratkaisussa esimerkiksi tarjoamalla neuvoja vaikka ei olisi pyydettykään, keksimällä pikaisesti joukon ratkaisuehdotuksia tai hoitamalla tämän tunteita

- Tulla vihaiseksi kun apu ei tehoa

- Ennakoida muiden ihmisten tarpeita

- Ihmetellä, miksi muut eivät tee samoin heille

- Huomata sanovansa " kyllä" tarkoittaessaan " ei" , tekevänsä sellaista, jota eivät tosiasiassa haluaisi tehdä, tekevänsä enemmän kuin oman osuutensa ja tekevänsä asioita, joita muut pystyisivät tekemään itsekin

- Olla tietämätön omista toiveistaan ja tarpeistaan, tai jos ne ovat selvillä, uskotella itselleen, etteivät ne ole tärkeitä.

- Yrittää miellyttää kaikkia muita paitsi itseään

- Tuntea ja ilmaista suuttumusta helpommin toisille tapahtuneista vääryyksistä, kuin omaan itseen kohdistuneista vääryyksistä.

- Tuntea olonsa turvallisimmaksi ollessaan antavana osapuolena

- Tuntea epävarmuutta ja syyllisyyttä ollessaan saavana osapuolena

- Olla pahoillaan siitä, että käyttävät koko elämänsä muiden hyväksi saamatta keneltäkään mitään vastalahjaksi

- Huomata tuntevansa viehtymystä apua tarvitseviin ihmisiin

- Huomata apua tarvitsevien hakeutuvan luokseen

- Tuntea olonsa ikävystyneeksi, tyhjäksi ja arvottomaksi, ellei elämässä ole kriisiä, ratkaistavaa ongelmaa tai jotakuta autettavaa

- Poiketa päiväjärjestyksestään auttaakseen jotakuta tai tehdäkseen jotain jonkun puolesta

- Sitoutua liikaa

- Tuntea olonsa kiusatuksi ja painostetuksi

- Uskoa syvällä sisimmässään, että muut ihmiset ovat jotenkin vastuussa heistä.

- Syyttää muita siitä jamasta, jossa itse ovat

- Sanoa, että muut ihmiset aiheuttavat sen, miltä heistä tuntuu.

- Uskoa, että muut tekevät heidät hulluiksi

- Tuntea olevansa vihaisia, väärin kohdeltuja, aliarvioituja ja hyväksi käytettyjä

- Huomata muiden ihmisten hermostuvan tai suuttuvan heille yllä mainittujen tunnuspiirteiden ansiosta





HEIKKO ITSETUNTO

"

- Olla peräisin sekasortoisesta, tukahduttavasta tai häiriintyneestä perheestä

- Kieltää, että perhetausta oli levoton, tukahduttava tai häiriintynyt

- Syyttää itseään kaikesta

- Arvostella itseään kaikesta, kuten ajatuksistaan, tunteistaan, ulkonäöstään, teoistaan ja käytöksestään

- Suhtautua vihaisesti, puolustavasti, omahyväisesti tai närkästyneestsi, jos muut syyttävät ja arvostelevat häntä - kohtelu, jota LR-persoonallisuudet säännöllisesti kohdistavat itseensä

- Torjua kiitokset tai kehumiset

- Masentua jäädessään ilman kiitoksia ja kehuja

- Tuntea olevansa erilainen kuin kaikki muut ihmiset

- Tuntea syyllisyyttä käytettyään rahaa itseensä tai tehtyään jotain tarpeetonta tai hauskaa omaksi ilokseen

- Pelätä torjuntaa

- Suhtautua asioihin henkilökohtaisesti.

- Olla joutunut seksuaalisen, fyysisen tai henkisen väkivallan, laiminlyönnin, hylkäämisen tai alkoholismin uhriksi

- Tuntea olevansa uhri

- Uskotella itselleen, ettei osaa tehdä mitään oikein

- Pelätä tekevänsä virheitä

- Ihmetellä, miksi päätösten teko tuntuu vaikealta

- Odottaa itseltään täydellisiä suorituksia

- Ihmetellä, miksi mikään oma suoritus ei tyydytä

- Tuntea paljon syyllisyyttä

- Hävetä omaa itseään

- Pitää elämäänsä arvottomana

- Yrittää sen sijaan auttaa muita ihmisiä elämään elämäänsä

- Saavuttaa keinotekoista omanarvontuntoa muiden auttamisesta

- Kokea voimakasta itsetunnon laskua - hämmennystä, epäonnistumisen tunnetta jne., muiden ihmisten epäonnistumisista ja ongelmista

- Toivoa, että jotain hyvää sattuisi kohdalle

- Uskoa, ettei mitään hyvää voi koskaan tapahtua

- Uskoa, ettei ansaitse hyviä asioita eikä onnea

- Toivoa muiden ihmisten hyväksyntää ja rakkautta

- Yrittää todistaa olevansa kyllin hyvä muiden silmissä

- Tyytyä olemaan tarpeellinen"



Melody Beattie: " Irti Läheisriippuvuudesta - miten lopetan muiden holhoamisen ja alan huolehtia itsestäni"

_________________

Mulla sama ongelma, mutta en nyt sentään haluaisi alkaa paskamaiseksikaan. Tosin välillä ottaa päähän, kun ei saa sanotuksi joskus tosi veemäisesti takaisin...

Haluaisin oppia sanomaan ei ja oppia pitämään puoliani. Hyvin helposti, jos toinen on eri mieltä, itselleni tulee sellainen olo, että olen väärässä ja toinen oikeassa, vaikka niin ei välttämättä olekaan. Häkellyn, enkä osaa perustella omaa kantaani, vaikka se olisi ihan selväkin. Kai se on ylipäätän sellaista epävarmuutta.

Harmittaa, kun esim. juuri tänään yhden ihmisen piti hoitaa yksi juttu, hänen piti hoitaa se jo viikolla, muistutin pari kertaa, ja sitten tänään häneltä tuli vaan tekstari, että ei hän muistanut, että voinko minä hoitaa asian. Minulla on kolme pientä lasta ja vaikea hoitaa se, mutta koska kaikki ovat tottuneet siihen, että minä aina kuitenkin kannan vastuun, niin näin sitten hyvin usein tapahtuu. Ja minä vaan sitten, että no ei voi mitään, että minä hoidan, kun koen, että hoidettava se on.

Itse en uskaltaisi unohtaa, kun pelkäisin, että minulle suututaan.

Harmittaa kun en pysty sitten tekemään niin, että sanoisin, että no se jää sitten hoitamatta, että minä en pysty sitä hoitamaan, mutta olen liian vastuuntuntoinen. Tyhmää.

Olen lukemassa työelämään liittyen kirjaa " Kiltti tyttö ei pääse pomoksi - 101 tapaa hävitä miehelle" (Lois p. Frankel). Siinä on myös aiheeseen liittyen ajateltavaa, siis muutenkin kuin työelämän näkökulmasta.

Burn out jo koettu... niskat aina jumissa jännityksestä ja stressistä... aina ajattelemassa muita ja tekemässä kaiken heidän eteensä, ittestä ei niin väliä. Miten oppisi vetämään rajan kohtuuteen, niin ettei kuitenkaan tarvitsisi miettiä öitä, että teinkö väärin, kun en kaikkeani antanut... syyllisyys painaa... minut on kasvattanut tunnolliseksi isä, ei äiti...

Nuorempana tilanne oli pahempi, mutta nyt tilanne on parempi. On kuitenkin yksi tunne..tai oikeastaan toimintatapa, jota " toteutan" elämässäni edelleen ja haluaisin tietää, olenko ainoa hölmö, joka tätä tekee vai liittyisiko se tähän " kiltin tytön syndroomaan" .. Eli jos huomaan, että joku ihminen ei pidä minusta, alan vältellä tilanteita, joissa joutuisin hänen kanssaan tekemisiin. Tämä siitä syystä, että haluan, että hänellä on mahdollisimman neutraaleja tunteita minua kohtaan...etten vain vahingossakaan olemassaolollani häntä ärsyttäisi.. Siis kyse voi olla esim. jostain opiskelututusta, jonka kanssa meillä on yhteisiä kavereita tms. Eli tavallaan olisi luonnollista olla toisinaan hänen kanssaan samassa seurueessa, mutta poistun, koska en halua aiheuttaa negatiivisia tunteita. Aika hölmöä.. :)

syy ilmeisesti siinä että jouduin lapsena paljon olemaan tekemisissä ikäiseni sukulaistytön kanssa joka aina suuttui ja haukkui MINUT jos mua oli kehuttu enemmän kuin HÄNTÄ(joka hemmoteltu lapsi)jostain tekemisistämme. Opin teeskentelemään huonompaa ettei tulisi riitaa Mulla myös sellainen piirre aikoinaan että tunsin itse syyllisyyttä ja olin suunnilleen itse anteeksipyytelemässä vaikka mua oli loukattu. . ??