Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen tunteen, kun olet ensin ollut kovin ihastunut
13.12.2019 |
johonkin ja jossain vaiheessa se ihminen alkaakin ällöttää? Ja vaan ihmettelee että miten on tuon näköiseen voinut joskus ihastua.
Kommentit (30)
Ihastuin nuorena esimieheeni, joka oli minua muutaman vuoden vanhempi. Se oli tosin aikaa, jolloin ihastuin suurinpiirtein kaikkiin, pariin muuhunkin työkaverimiehiin. Omassa parisuhteessa meni silloin kurjasti, siitä selvittiin ihme kyllä. :) Mutta niin esimerkkinä tämä esimieheni oli todella sosiaalinen ja ystävällinen ja positiivinen tyyppi. Ja hyvä kroppa vaikka naama ei alunperinkään viehättänyt ihan hirveästi. Sitten satunnaisesti porukassa huomasin kuinka rumasti hän puhui eksästään/lapsensa äidistä (joka taisi oikeastikin olla hankala ja epäkypsä tapaus, mutta kuitenkin yksityisasia) ja pisteet laski. Vähitellen aloin huomata, että hän puhui muistakin ihmisistä herkästi aika ilkeästi ja se hohto meni siinä. Naama alkoi näyttää vaan pahemmalta ja pahemmalta ja se näkemäni positiivisuuskin muuttui korkeintaan perusnormaaliksi kivaksi, ei miksikään erityiseksi. Nykyään muistan hänet ihan kivana, mutta melko tyhmänä. Vaikka on varmaankin viisastunut, todella nuoriahan silloin oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Sairastin jokunen vuosi sitten vaikeaa masennusta sekä kärsin heikosta, epäterveestä itsetunnosta. Ajauduin tuolloin muutamaan otteeseen tapailemaan rumia, lyhyitä, työttömiä sekä alkoholisoituneita miehiä. Ihan puistattaa kun välillä muistuu mieleen nuo ällötykset.
Ihan kuin minun suustani oli tuo kuvaus. Olen juuri tuollainen ja ajattelen, etten saisi ketään parempaa. Minut itseasiassa torjui romanttisessa mielessä eräs alkoholistimies, joka on minua 17-vuotta vanhempi. Olin tähän mieheen todella ihastunut, ja taidan vieläkin olla ihan vähäisen. Tosin, hänen käytöksensä on ollut sellaista että tämä mies on alkanut jo jossain määrin ällöttämään minua. Helvetti että osaa olla ihminen säälittävä, ei minusta ole yhtään mihinkään.
Ihastuin kerran oikein kunnolla mieheen, joka oli oikeasti mukava, mutta hänen vaatteensa olivat aika oudot. Ihastuneena en sitä oikeastaan huomannut, mutta kun ihastus alkoi pikkuhiljaa varisemaan, niin kiinnitin oikein kunnolla hänen vaatteisiinsa ja myös niiden alta näkyvään kroppaan huomion.
Vaatteet olivat aina liian pienet yläpuolelta ja liian isot alapuolelta. Paita oli varmaan kaksi numeroa liian pieni ja pinkeä kaikkialta niin, että miesnännit vain nöpöttivät läpi ja vatsan röllykkä näkyi hyvin selvästi. Housut taas olivat liian isot reisitaskuhousut, jotka oli kiristetty liian pitkällä vyöllä suurinpiirtein vyötärön kohdille, välillä niissä ei ollut edes vyötä ja miehen kumartuessa työmiehen viiva paistoi muiden silmille. Samanlaiset vaatteet miehellä oli ollut varmasti häneen ihastuessanikin, mutta en vain jotenkin huomannut, kun ihastus täytti ajatukset.
Ihastus karisi lopullisesti pois ja ihmettelin mihin olin miehessä edes ihastunut. Olinko vain ihastunut ihastumisen tunteeseen ja miehen antamaan vastakaikuun, ehkä.
Tekisi mieli oksentaa, kun ajattelen exääni. Mutta oikein kun ajattelen, niin en koskaan ollut häneen kunnolla ihastunut. Me vain ajauduttiin yhteen, silloin nuorena oli kova tarve saada joku rinnalle. Onneksi tulin lopulta järkiini. Niissä tapauksissa kun olen oikeasti ihastunut, niin ketään ei ole tainnut "sammakoksi" muuttua.
Joo, mä olin ihastunut vanhan työpaikkani vuoroesimieheen, mua 10 v. vanhempi mies. Myöhemmin mietin mitä helv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kertoo vain että kykenee jollain alkeellisella tasolla näkemään erilaisista näkökulmista asioita.
Yleensä nuoret ja lapset näkee asioita mustavalkoisesti.
Sinällään vähän epäkypsää sen takia sen analysoimatta katkaista suhdetta sen takia että provosoituu jostain asiasta joka on sattumalta laajentanut tajuntaa katsoa asioita erilaisista näkövinkkeleistä.
Se vain sitten kertoo siitä että vaikka hetkittäinen viisastuminen kävi mielessä, niin palataan lähtökohdille eikä mietitä miksi asia ärsytti tai aiheutti kammotusta.
Itse aikoinaan kävin terapiassa ja hypnotisoija sai minut näkemään rumat kasvoni erilaisista näkövinkkeleistä.
Tajusin peilistä itseäni katsellessa sen kuinka kaunis olen ja kuinka ruma olen. Huomasin ne piirteet mihin ihastutaan ja miksi olen niin ruma joistain.
Kokemus avarsi mieltäni siinä määrin että itsetunto-ongelma korjaantui hetkessä.
Muistan kuinka sain itkukohtauksia ja kyynelehdin kaikki ne rumat vuodet pois kasvoiltani.
Rumasta ankanpojasta tuli kaunis nuori nainen.
Monesti nykyäänkin osaan purkaa näitä hetkittäisiä tuntemuksia ja ärsyyntymisen tiloja.
Ne kertovat meille mitä meidän päänsisällä tapahtuu. Ne eivät ole henkilön vikoja vaan meidän vikoja.
Meidän päämme on ulkopuolella. Meidän päämme ei ole pään tai vartalon sisällä.
Maailma minkä havainnoimme on meidän päämme. Se on kuplamme.
Siksi jos henkilö ärsyttää, niin se olen minä joka ärsyttää minua itseäni :)
Halusin älykkäänä ja viisaana tulla alas kertomaan teille tälläisen vapahduksen että saattaisitte itsekin kokea mielettömän helpotuksen elämäänne. Tuntisitte itsenne kelvollisiksi ilman inhoa ja pimeyttä elämissänne.
Elämä on kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Ihastukseni ei alkanut ällöttää, vaan hän on todella upea ihminen yhä vieläkin ja tästä eteenpäinkin, mutta ihastus haipui täydelliseksi kaveruudeksi. Olin useamman kuukauden mieheen hyvin ihastunut ja kun hän osoittautui ihanaksi ihmiseksi kaikin puolin, niin ihastukseni vain syveni kunnes se vain jotenkin loppui. En voinut enää edes kuvitella, että olisimme vaikka pussailleet, saati tehneet mitään enempää, mies ei vain saanut mitään sellaisia tunteita minussa aikaan. Yritin ja pinnistelin, mutta ei, miehestä tuli minulle hyvä kaveri tai ehkä enemmänkin kuin veli.
Mietin joskus mitä mies tunsi minua kohtaan ja luulen, että hänellä on myös täsmälleen samoja fiiliksiä. Me emme olleet toisiamme varten miehenä ja naisena, mutta ystävyys/hyvä kaveruus jäi ja uskon sen jatkuvan.
Anu ja Helmeri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa hypnoosia kirjoitti:
Tuo kertoo vain että kykenee jollain alkeellisella tasolla näkemään erilaisista näkökulmista asioita.
Yleensä nuoret ja lapset näkee asioita mustavalkoisesti.
Sinällään vähän epäkypsää sen takia sen analysoimatta katkaista suhdetta sen takia että provosoituu jostain asiasta joka on sattumalta laajentanut tajuntaa katsoa asioita erilaisista näkövinkkeleistä.
Se vain sitten kertoo siitä että vaikka hetkittäinen viisastuminen kävi mielessä, niin palataan lähtökohdille eikä mietitä miksi asia ärsytti tai aiheutti kammotusta.
Itse aikoinaan kävin terapiassa ja hypnotisoija sai minut näkemään rumat kasvoni erilaisista näkövinkkeleistä.
Tajusin peilistä itseäni katsellessa sen kuinka kaunis olen ja kuinka ruma olen. Huomasin ne piirteet mihin ihastutaan ja miksi olen niin ruma joistain.
Kokemus avarsi mieltäni siinä määrin että itsetunto-ongelma korjaantui hetkessä.
Muistan kuinka sain itkukohtauksia ja kyynelehdin kaikki ne rumat vuodet pois kasvoiltani.
Rumasta ankanpojasta tuli kaunis nuori nainen.
Monesti nykyäänkin osaan purkaa näitä hetkittäisiä tuntemuksia ja ärsyyntymisen tiloja.
Ne kertovat meille mitä meidän päänsisällä tapahtuu. Ne eivät ole henkilön vikoja vaan meidän vikoja.
Meidän päämme on ulkopuolella. Meidän päämme ei ole pään tai vartalon sisällä.
Maailma minkä havainnoimme on meidän päämme. Se on kuplamme.
Siksi jos henkilö ärsyttää, niin se olen minä joka ärsyttää minua itseäni :)
Halusin älykkäänä ja viisaana tulla alas kertomaan teille tälläisen vapahduksen että saattaisitte itsekin kokea mielettömän helpotuksen elämäänne. Tuntisitte itsenne kelvollisiksi ilman inhoa ja pimeyttä elämissänne.
Elämä on kaunista.
Kaikki ei ole noin älykkäitä että kykenisivät ajattelemaan noin laajasti.
Meitä tavallisiakin on joiden mielestä asiat on yksinkertaisia.
Jos joku on rumaa niin se on rumaa ja se on sen ruman vika, eikä minun vika että näen ruman.
Ruma lähinnä ällöttää ja se tekee mieli tuhota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Sairastin jokunen vuosi sitten vaikeaa masennusta sekä kärsin heikosta, epäterveestä itsetunnosta. Ajauduin tuolloin muutamaan otteeseen tapailemaan rumia, lyhyitä, työttömiä sekä alkoholisoituneita miehiä. Ihan puistattaa kun välillä muistuu mieleen nuo ällötykset.
Ihan kuin minun suustani oli tuo kuvaus. Olen juuri tuollainen ja ajattelen, etten saisi ketään parempaa. Minut itseasiassa torjui romanttisessa mielessä eräs alkoholistimies, joka on minua 17-vuotta vanhempi. Olin tähän mieheen todella ihastunut, ja taidan vieläkin olla ihan vähäisen. Tosin, hänen käytöksensä on ollut sellaista että tämä mies on alkanut jo jossain määrin ällöttämään minua. Helvetti että osaa olla ihminen säälittävä, ei minusta ole yhtään mihinkään.
Sinä et ole säälittävä. Alkoholisti ottaa tahallaan itseään "huonomman" puolison joka kiltisti ja nöyränä katselee ryyppäämistä ja sikailua. Olit sen juopon miehen mielestä liian hyvä hänelle. Ole iloinen. Väistit luodin
Jep. Sairastin jokunen vuosi sitten vaikeaa masennusta sekä kärsin heikosta, epäterveestä itsetunnosta. Ajauduin tuolloin muutamaan otteeseen tapailemaan rumia, lyhyitä, työttömiä sekä alkoholisoituneita miehiä. Ihan puistattaa kun välillä muistuu mieleen nuo ällötykset.