Onko imetyksessä järkeä?
Ihan vaan piruuttani aloitan tällaisen ketjun. Tänne vaan kaikki imetysterroristit, korviketerroristit, soseterroristit ja vesiterroristit tappelemaan! Antaa tulla vaan täydeltä laidalta, älkää turhaan säästelkö sanoja!!
Saadaan me tavikset hupaisaa luettavaa. Siis jos kaikissa muissakin ketjuissa versoilevien ruokintariitojen jälkeen joku kaipaa vielä lisää.
nimim. Vettä Myllyyn & Pinna Palaa
Kommentit (45)
Imettajat usein yrittavat puhua imetyksen puolesta, mutta mina loydan rivien valista vain kannustusta ja neuvoja, en mitaan ilkeilyja.
Mita enemman tata palstaa luen, sita vahvemmaksi tulee mielipiteeni, etta korvikeaidit taalla syyllistyvat ilkeisiin kommentteihin ja puolustelevat itseaan ja omia valintojaan, vaikka kukaan niita ole tuominnutkaan.
Tuttuja ilmauksia palstalta ovat " imetysfasistit" ja " imetysterroristit" jne, korvikeaideille ei ole kukaan keksinyt samanmoisia, halventavia lempinimia.
[/quote]
Veit jalat suustani!!
Siis toi äskönen oli kopsattu stacys:mum tekstistä..
Itse olen imetyksen kannalla,mutta jos joku ei vaan pysty jostain hyvästä syystä imettämään niin ei hän ole minusta huono äiti. Tälläisiä äitejä ketkä eivät vaan halua imettää ja kun sairaalasta tulevat niin siirtyvät pullolle silti löytyy ja se on minusta surullista. Osa siirtyy pullolle kotiutuessaan ihan ilman mitään syitä,koska imetys olisi mallillaan,mutta osalla on ongelmana esim se että eivät ole lukeneet imetysopasta huolella ja antaneet heti tutin joka on voinut aiheuttaa viallisen imuotteen ja tissit verillä.Kun hirmu monet unohtaa sen että ei pulloa eikä tuttia alle 2 viikkoselle ettei imuote sekaannu. Kyllä se meinaan pahalta tuntuu että jollain äitillä on esim.3-4 lasta ja ketään ei ole imettänyt kuin viikon tai pari vaikka maitoa olisi tullut.Tosiaan en syllistä niitä ketkä eivät ole pystyneet imettämään hyvän syyn takia. Itsekkin pelkään että pystynköhän imettämään tät toista niin hyvin kuin tuota ekaa.Masennun totaalisesti jos en mutta kai se täytyy sitten hyväksyä jos niin käy. Ekaa imetin ilman korvikkeita ja ilman tutteja 1 vuoden ja olihan se rankkaa mutta itsestäni ja vauvasta paras ratkaisu. Minusta naiset jotka eivät omasta tahdostaan halua imettää ovat itsekkäitä. On äitejä jotka korviketta antaessaan eivät unohda läheisyyden antamista ja muistavat sen koko vuoden ,mutta sitten olen nähnyt monia ketkä antavat korviketta silleen että alussa pitävät sylissä tai pistävät jonkun muun pitämään sylissä korviketta antaessa ja sitten kun lapsi ite oppii pitämään kiinni pullosta niin jättävät yksin lattialle tai sänkyyn juomaan.Eli se siitä läheisyydestä ja etenkin äidin antamasta läheisyydestä.Tietenkin vauvaa voi välillä syöttää joku muu mutta kyllä sen yleensä pitäisi olla äiti. Itse en koskaan imettänyt julkisesti koska koin vauvalleni rauhallisemmaksi ja itselleni imettää huoneessa jossa ei ollut muita.Kuitenkin poika nukahti aina ja hänet sai suoraan nukkumaan.Korvike on ihan hyvä lapselle vaikka ei ihan äidinmaidon veroinen.Mutta se on nimensä mukaisesti pelkkä korvike eli jos äiti ei pysty imettämään niin siihe on turvauduttava ja vauva kasvaa silläkin oikein hyvin. Yrittäkää äidit imettää koska se on kuitenkin helpoin tapa antaa läheisyyttä ja ruokaa,mutta jos ei onnistu kovalla yrittämiselläkään niin antakaa sitä korviketta hyvillä mielin koska aina imetyskään ei voi onnistua ja ette silti ole huonoja äitejä.Mutta te ketkä ette edes viitsi ja ette anna läheisyyttä niin menkää itseenne ja miettikää miksi hankitte vauvan.Vauvan ensisijaiset tarpeet ovat kuitenkin läheisyys,turvallisuus ja maito.Jotain imetys ahdistaa ja tuntuu pahalta,mutta tiedän itsekkin kokemuksesta että niin voi alussa olla,mutta kannattaa vaan rentoutua ja ajatella miten paljon vauva siitä tykkää niin itseäkään ei enään ahdista.
Varmaan molemmissa on järkeä tietyissä tilanteissa ja tietyillä ihmisillä. Jos mietitään tieteellisiä tutkimuksia (jotka siis kertovat keskimääräisyyksistä ja suurista linjoista!), on rintaruokinnalla havaittu selkeitä etuja, esim. kognitiivisen kehityksen alueella. Itse olen imettänyt, koska pidän sitä suositeltavampana vaihtoehtona esim. juuri tutkimusten valossa. Lisäksi pidän imettämisestä, sen läheisyydestä jne. Tätä ei kenenkään tarvitse tukita tuomioksi imettämättömiä kohtaan. Miksi mulla olisi siihen tarvetta :).
olen huomannut jonkin verran samaa. Ehkä se johtuu siitä, että aihe on arka ja imettämättömyys herättää syyllisyydentunteita, joita ei kestetä itsessä ja projisoidaan toiseen näkemällä kommentoijat fanaatikkoina tms. Taitaa niitä fanaatikkoja kuitenkin oikeastikin löytyä, en tarkoita sitä. Jollekin vain tuntuisi riittävän ärsykkeeksi jo se, että ilmaisee täysin neutraalisti imettävänsä: " ai jaa, enks mä sit oo hyvä äiti, kun mä en imetä?" . Mitäs siihen sanomaan, kuin että relaa vähän. Ihan tavallinen ihminen olet.
Juuri kun paasin sanomasta, etteivat imetyksen puolestapuhujat tuomitse korviketta antavia...
titsu82:
Minusta naiset jotka eivät omasta tahdostaan halua imettää ovat itsekkäitä.
Olen sita mielta, etta kulttuuriset tekijat vaikuttaa niin paljon tahan asiaan, ettei se ole yksittaisen henkilon itsekkyytta vaikka tietoisesti valitsisi korvikkeen.
Luin raskausaikana Gabrielle Palmerin kirjan " Politics of Breastfeeding" , jossa kasiteltiin kulttuurisia ja " poliittisia" syita siihen, miksi imettaminen on jollain lailla tabu tai hankala aihe nykyajan lansimaisissa kulttuureissa.
Usein miehen roolia imetyksessa ei oteta ollenkaan huomioon, mutta huomasin itse imetyksen alkuaikoina, kuinka tarkea rooli omalla miehellani ja hanen tuellaan oli imetyksen onnistumisessa. Palmer mainitsee kirjassaan, kuinka mies saattaa kokea itsensa ulkopuoliseksi imetystilanteessa ja huomaamattaan kannustaa imetyksen lopettamista tai kokonaan unohtamista.
Miehesta saattaa myos joskus tuntua, etta imettavan aidin vartalo on varattu lapselle, ja tama saattaa vaikuttaa jossain tapauksissa pariskunnan seksielamaan. Mies saattaa taman vuoksi kiirehtia imetyksen lopettamista, tietoisesti tai tiedostamattaan. Tama on valonarka aihe, josta harvemmin puhutaan.
Imettaminen voi olla miehille mystinen ja hieman pelottavakin asia. Tilanne ei ole valttamatta aivan samanlainen Suomessa kuin esim taalla Iso-Britanniassa, jossa miehet ovat silminnahden vaivautuneita jos seurassa sattuu olemaan imettava nainen. Feministiksikin itsensa luokittelevat naiset voivat lopettaa imetyksen lyhyeen koska ympariston painostus on niin suuri, oli se sitten perhesovun sailyttamiseksi tai haveliaisyyssyista.
Omassa suomalaisessa perheessani kaikki naiset ovat imettaneet, joten itse koin olevani toisenlaisen (hyvin miedon) paineen alla. Siita olikin valtava apu varsinkin hankalilla alkumetreilla, mutta voin vain kuvitella mita vastaavanlainen painostus toiseen, korvikkeiden suuntaan voi tehda imetysta yrittavalle, synnytyksesta vasyneelle uudelle aidille.
Olen kanssasi samaa mielta siina, etta olisi mahtavaa, jos jokainen aiti edes yrittaisi imettaa. Gabrielle Palmerin mukaan on erittain harvinaista, etta aidin keho ei tuota tarpeeksi maitoa lapsen tarpeisiin. Sen sijaan on paljon tilastoja ja tutkimustuloksia siita, kuinka aidit imettavat eniten maissa ja alueilla, joissa on tarjolla paljon tukea, tietoa ja neuvoja imetykseen.
Kuten talta palstalta ja naista keskusteluista kuultaa, imettaminen on herkka aihe. Jopa imetysneuvojat joutuvat pysyttelemaan neutraaleina - vakisin, haukkumalla, syyllistamalla tai saarnaamalla ei varmasti saa ketaan imettamaan. Kyse on yhteiskunnan asenteista koko imettamisen instituutioon, siis paljon suuremmista asioista kuin yksittaisen ihmisen valinnoista.
Tietenkin vauvaa voi välillä syöttää joku muu mutta kyllä sen yleensä pitäisi olla äiti.
Miksei se isakin saisi ruokkia vauvaa? Yhta paljon hellyytta ja rakkautta heillakin on tarjota.
Mutta te ketkä ette edes viitsi [yrittaa imettää?] ja ette anna läheisyyttä niin menkää itseenne ja miettikää miksi hankitte vauvan.
Lapsia ei hankita, heita saadaan. Aika harva varmaan " hankkii" vauvan sen takia etta paasisi imettamaan. Lisaantymisvietti on sisaanrakennettu tarve, ja lapsi ei on loppujen lopuksi vauva vain hyvin lyhyen aikaa.
kun luulin tätä " pilke silmäkulmassa" pinoksi...
Muutamassa viestissä täällä sanottiin, että: päättää imettääkö vai ei? Mulle tätä päätöksen mahdollisuutta ei annettu. Jos olisi annettu, päätökseni olisi ollut imettäminen!
Joku sanoikin, että ehkä " korvikeäideillä" on syyllisyydentunnetta mukana, kun hyökkäävät imettäviä äitejä vastaan. Omalta osaltani voin sanoa, että näin on. Siis minähän en hyökkää ketään vastaan, en mielestäni ole koskaan haukkunut ketään, olen puolustanut omaa tilannettani (vaikka ei tarvitsisi). Sillä kun luen näitä ketjuja (pitäisi lopettaa) pahoitan mieleni melkeinpä aina. Kun kaikki puolustavat tiukasti omaa puoltaan, se ei ole mukavaa luettavaa. Itselleni tulee tunne, että täytyy minunkin puolustaa itseäni. Vaikka kukaan ei minua " syytäkkään." Vain saman kokenut (ja meissäkin on monen luontoisia ihmisiä) voi tietää, miltä tuntuu, kun ei pysty lastaan imettämään. Pettymys on kova ja syyllisyys. Olisinko voinut tehdä raskausaikana jotakin toisin, miksi minun rintani ei toimi niinkuin pitäisi... Itse imetin vauvaani ensimmäisen kuukauden ajan aina, kun hänellä nälkä oli. Sen jälkeen pullolle. Viimeiset hetket olivat yhtä " tappelua" ja itkua. Pojalle oli vaikeata saada rintaa suuhun, kun hän oppi, ettei sieltä mitään tule. Tuon kuukauden ajan isä syöttikin poikaa pullolla aina kun oli mahdollista. Minulla se teki sen verran tiukkaa. Tuon kuukauden jälkeen kun päätin lopettaa rinnan tarjoamisen, rentouduin ensimmäistä kertaa kunnolla synnytyksen jälkeen. Pystyin kunnolla nauttimaan lapsestani, kun ei tarvinnut taistella rinnan antamisen kanssa.
Ja sanon vielä sen, että olen saanut suurenmoista tukea imettäviltä ystäviltäni. Eräskin sanoi, kun kuuli minun lopettaneen imetyksen, että: hyvä kun lopetit itsesi rääkkäämisen. Sukulaiseni ovat suhtautuneet tosi ihanasti. Ainoastaan pari " ikävämpää" kommenttia olen kuullut. Toisen laukoi eläkkeellä oleva lapseton neuvolatäti, sanoi kun kuuli tilanteeni, että sehän on korvien välistä kiinni. Ja toisen totesi siskonmies: katseli poikaani, jolla on atooppista ihottumaa, että olisit sinäkin saanut saada vähän äidinmaitoa, että olis tullu vastustuskykyä. (Totesin kyllä että niinhän vauva saikin, vähän siis).
Tässä minun kantani tähän asiaan, imetyksessä on järkeä, mutta kaikille se ei valitettavasti ole mahdollista!!
Eli totta..lapsia ei hankita vaan saadaan,mutta monille kyseessä on kuitenkin tietoinen päätös että haluan vauvan nyt. Toiseksi kyllä isä voi tosiaan antaa vauvalle korviketta useinkin,mutta olen vain näitä vanhanaikasempia ihmisiä keistä se on kuitenkin enemmän naisten hommaa.Toki isän on hyvä auttaa ja hienoa jos auttaakin.
Jossain toisessa pinossa minun vastauksia haukuttiin imetysvastaisiksi, mitä en ymmärrä, mutta tämän kyseisen ihmisen mielestä olen sitten imetysvastainen.
Minulle myös on ihan sama miten kukakin tekee. Itsestäni tuntuu pahalta, etten voinut imettää kuin 2kk. Monta kertaa olen selittänyt (miksi edes vaivaudun selittelemään... kai tuntuu tarpeelliselta...), että painoni putosi viikossa 19.5kg kotiin tultuani, ja tästä syystä maito loppui (ja rinnat kurtahtivat kokoon kuin tyhjät ilmapallot :(...). 2kk kuitenkin jaksoin sinnitellä niillä pienillä tiruilla, mitä maitoa tuli.
Missään nimessä en ole katkeroitunut siitä, että oma imettämiseni epäonnistui, ja siksi " mollaisin" imettäjiä. Mutta valitettavasti teidän imettäjienkin keskuudessa on ihmisiä, jotka katsovat parhaaksi tuputtaa imetystään, tissejään ja terveännäköisiä vauvojaan näytille, jotta koko maailma näkisi, miten hyvvee imetys tekee.
Mitä tuohon isän osuuteen tulee, niin meidän isi ainakin oli jokaisessa imetyshetkessä mukana (no okei, ei ehkä IHAN JOKAISESSA, mutta melkein... myös yöllä). Imetin makuultani, ja isi silitteli minua ja vauvaa ja kertoi, kuinka paljon meitä rakastaa.
Ja voi sitä riemua (?) kun isi sai ensimmäistä kertaa syöttää vauvaa (oli tietenkin pahoillaan, ettei mun imetys onnistunut)! Hänen silmänsä säihkyivät innosta ja hän leperteli tauottomasti vauvalle samalla kun syötti.
Seuraavan vauvan kohdalla toivon voivani imettää pidempään, mutta en todellakaan aio tuntea enää ikinä sellaista syyllisyyttä, mitä tunsin viikon ajan esikoisen kohdalla! Se oli täyttä helvettiä!
heather ja neiti-nessukka 10kk
Minä en ymmärrä, miksi jotkut jaksavat välittää siitä, miten toisten ihmisten vauvat saavat maitonsa. Mitä se muille kuuluu? Jotkut imettävät ja toiset antavat maidon pullosta, siinä se. Yhtä hyviä tapoja molemmat.
Jotkut vauvat eivät kerta kaikkiaan osaa imeä rintaa. Tai eivät jaksa. Joidenkin äitien rinnoista ei kerta kaikkiaan tule maitoa, ainakaan tarpeeksi. Ja maidontulo voi myös lakata kuin seinään. Jotkut äidit eivät pysty imettämään sairauden ja/tai lääkityksen vuoksi. Joidenkin arki vauvan ja isompien lasten kanssa voi olla niin rankkaa, että he kokevat pulloruokinnan helpommaksi kuin imettämisen. Toiset taas kokevat imettämisen helpommaksi kuin pulloruokinnan. Joku vauva voi olla niin moniallerginen, että äidin oma ruokavalio ja oma jaksaminen menisi niin minimalistiseksi, että imetys käy hirvittävän raskaaksi. Ja jotkut eivät tahdo imettää, syy voi olla mikä tahansa eikä se kuulu kenellekään toiselle.
He voivat olla onnellisia, joiden imetys onnistuu ja sujuu jopa hyvin. Ja kyllä me muut ymmärrämme, että ulkopuolisten silmissä hyvin sujuva imetys voi olla välillä todella raskasta tiheän imun kausineen jne.
Ja me, jotka olemme taistelleet imetyksen kanssa (ja ehkä lopulta luovuttaneet) etsimme pulloruokinnan hyviä puolia ja olemme tyytyväisiä näin. Eikö se ole aivan oikein ja luonnollista? Pääasia on, että jokainen vauva saa ruokaa.
...kirjoitan aiheesta, ja toisaalta johan mut on täällä tuomittukin provosoinnista nauttivaksi korvikeäidiksi joten ei kai mulla mitään menetettävää ole.
En vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää sitä että KUKAAN voi olla kiinnostunut jonkun muun imetyksestä. Mulle on aivan sama miten kukain lapsensa ruokkii, pullosta tai tissistä tai vaikka lusikalla. Miten ihmeessä se mun elämänlaatuuni vaikuttaa, niin et mun tarttis ottaa asia huolekseni ja tulla valistamaan?
Sama juttu näissä kiinteissä. Jos joku kysyy milloin vauvan saa antaa maistaa sormenpäällisen hedelmäsosetta, niin ketjusta tulee 15 sivua pitkä tappelu jossa kaikki jauhavat siitä että ei saa antaa mitään muuta kuin maitoa niin pienelle. Eihän siinä sitä kysytty, aivan varmasti jokainen tuntee tän WHO:n suosituksen!
Jos nyt joku suoraan kysyy että mitä hyötyä imetyksestä on tai kannattaako mun imettää niin ymmärrän sen kiihkoilun ja vouhotuksen. Mutta kun joku kysyy jotakin ihan muuta, ja sitte tullaan kertomaan tuhannen kerran who:n suosituksesta ja imetyksen ihanuudesta ja siitä että kyllä imetys se vaan kannattaa niin ei ihme jos joku vetää herneen nenään. Kumma juttu että ihmisillä on niin suunnaton kiinnostus muiden äitien imetystä kohtaan. Ja mikään muu ratkaisuhan ei koskaan ole oikea kuin se mitä who sanoo ja kaikk ilapset kyllä pärjäävät 6kk ikään pelkällä maidolla, myös korvikevauvat! WHO:N sana on laki, ja joka sitä rikkoo niin sen lapsi sairastuu sydänsairauksiin, diabetekseen ja saa heikot munuaiset ja suolinukan! Näin on.
Näistä korvikkeista mä en enää jaksa edes puhua. Sanottakoon vaan, ett siinä baiheessa kun 3kk ikäinen poika syö 12 purkkia maitoa päivässä on ehkä aiheellista antaa jotain muutakin. Ja vaikka kuvioissa on aamupuuro, lounas, välipala ja iltavelli silti maitoa menee 1,5l. Hmm. No, kyllähän sillä maidolla hyvin pärjää. Puolen tunnin välein kun syökin niin on saletti juttu että äidin mielenterveys on huippuluokkaa ja varmasti vauvankin.
Br1t ja Aki 2kk1vko
titsu82:
Itse olen imetyksen kannalla,mutta jos joku ei vaan pysty jostain hyvästä syystä imettämään niin ei hän ole minusta huono äiti. Tälläisiä äitejä ketkä eivät vaan halua imettää ja kun sairaalasta tulevat niin siirtyvät pullolle silti löytyy ja se on minusta surullista. Osa siirtyy pullolle kotiutuessaan ihan ilman mitään syitä,koska imetys olisi mallillaan,mutta osalla on ongelmana esim se että eivät ole lukeneet imetysopasta huolella ja antaneet heti tutin joka on voinut aiheuttaa viallisen imuotteen ja tissit verillä.Kun hirmu monet unohtaa sen että ei pulloa eikä tuttia alle 2 viikkoselle ettei imuote sekaannu. Kyllä se meinaan pahalta tuntuu että jollain äitillä on esim.3-4 lasta ja ketään ei ole imettänyt kuin viikon tai pari vaikka maitoa olisi tullut.Tosiaan en syllistä niitä ketkä eivät ole pystyneet imettämään hyvän syyn takia. Itsekkin pelkään että pystynköhän imettämään tät toista niin hyvin kuin tuota ekaa.Masennun totaalisesti jos en mutta kai se täytyy sitten hyväksyä jos niin käy. Ekaa imetin ilman korvikkeita ja ilman tutteja 1 vuoden ja olihan se rankkaa mutta itsestäni ja vauvasta paras ratkaisu. Minusta naiset jotka eivät omasta tahdostaan halua imettää ovat itsekkäitä. On äitejä jotka korviketta antaessaan eivät unohda läheisyyden antamista ja muistavat sen koko vuoden ,mutta sitten olen nähnyt monia ketkä antavat korviketta silleen että alussa pitävät sylissä tai pistävät jonkun muun pitämään sylissä korviketta antaessa ja sitten kun lapsi ite oppii pitämään kiinni pullosta niin jättävät yksin lattialle tai sänkyyn juomaan.Eli se siitä läheisyydestä ja etenkin äidin antamasta läheisyydestä.Tietenkin vauvaa voi välillä syöttää joku muu mutta kyllä sen yleensä pitäisi olla äiti. Itse en koskaan imettänyt julkisesti koska koin vauvalleni rauhallisemmaksi ja itselleni imettää huoneessa jossa ei ollut muita.Kuitenkin poika nukahti aina ja hänet sai suoraan nukkumaan.Korvike on ihan hyvä lapselle vaikka ei ihan äidinmaidon veroinen.Mutta se on nimensä mukaisesti pelkkä korvike eli jos äiti ei pysty imettämään niin siihe on turvauduttava ja vauva kasvaa silläkin oikein hyvin. Yrittäkää äidit imettää koska se on kuitenkin helpoin tapa antaa läheisyyttä ja ruokaa,mutta jos ei onnistu kovalla yrittämiselläkään niin antakaa sitä korviketta hyvillä mielin koska aina imetyskään ei voi onnistua ja ette silti ole huonoja äitejä.Mutta te ketkä ette edes viitsi ja ette anna läheisyyttä niin menkää itseenne ja miettikää miksi hankitte vauvan.Vauvan ensisijaiset tarpeet ovat kuitenkin läheisyys,turvallisuus ja maito.Jotain imetys ahdistaa ja tuntuu pahalta,mutta tiedän itsekkin kokemuksesta että niin voi alussa olla,mutta kannattaa vaan rentoutua ja ajatella miten paljon vauva siitä tykkää niin itseäkään ei enään ahdista.
..ja johan oli tekstiä. En kyllä ole kanssasi alkuunkaan smaaa mieltä.
Ensiksi, miksi isä ei saisi syöttää vauvaa jos vauva on pullolla? Eikö ole ihan hyvä että isästäkin tulee lapselle läheinen? En tieenkään tarkoita sitä että jos äiti imettää niin ehdoi ntahdoin tarttis antaa joskus pulloa että isästäkin tulis läheinen, vaan sitä jos vauva jokatapauksessa saa pulloa.
En vaan jksa ymmärtää miksi kenenkään meilestä on surullista se jos joku ei halua imettää. Eihän se ole sulta mitään pois! Miksi jollain on edes enrgiaa ajatella tuollaista...
Jokainen tekee oman päätöksensä, miksi sitä ei voi kunnioittaa, oli se sitten " vapaaehtoinen" korvikeruokinta tai todella onnistunut täysimetys? Se kun kuitenkaan ei ole keneltäkään mitään pois jos joki ei halua tai " viitsi" (kuten täällä usein snaotaan) imettää.
Br1t
Mielenkiinnolla olen seurannut tätä keskustelua ja nyt on pakko kommentoida vaikka ensin ajattelin etten viitsi.
Minusta on pääasia että lapsi saa ruokaa, on se sitten äm, korviketta tai velliä (siis ennen WHO:n suosituksia). Kuka äiti ei lastaan ruokkisi kun lapsella on nälkä?
Tähän voisi luetella vaikka mitä tutkimustulosta (mitä jotkut ovat tehneetkin) ja voisin yrittää siten syyllistää toisia aikuisia ihmisiä mutta en viitsi ottaa puolesta enkä vastaan. Jokainen tietää itse mikä on lapselleen ja itselleen paras vaihtoehto lapsen nälän kukistamiseksi.
Itse olen täysimettänyt poikaamme, ja ongelmaksi onkin muodostunut se ettei osaa syödä pullosta edes lypsettyämaitoa koska olisi kiva edes käväistä vaikka kampaajalla yksikseen.
Olen kylläkin iloinen että olen pystynyt imettämään poikaamme jo 3,5 kuukautta joka on perheessämme ennätys, äitini ja siskoni imetykset ovat loppuneet totaalliseen maidon loppumiseen hyvin varhaisessa vaiheessa.
JA tähän ei ketään tarvitse kommentoimaan ettei maidon eritys lopu vaan vastaa aina kysyntään. Äitini luovutti maitoa suuria määriä kunnes eräänä kauniina päivänä ei maito riittänyt lypsylle eikä vauvalle ja näin sattui kolmen lapsen kohdalla, samoin kävi siskolleni.
Minun pitäisi olla täysimetyksen kannattaja (koulutuksen kautta) mutta minusta on pääasia että lapsi kasvaa ja voi hyvin. Ei sitä äidin rakkautta tissistä imetä.
Mrs.K:
Itse olen täysimettänyt poikaamme, ja ongelmaksi onkin muodostunut se ettei osaa syödä pullosta edes lypsettyämaitoa koska olisi kiva edes käväistä vaikka kampaajalla yksikseen.
Olen kylläkin iloinen että olen pystynyt imettämään poikaamme jo 3,5 kuukautta joka on perheessämme ennätys, äitini ja siskoni imetykset ovat loppuneet totaalliseen maidon loppumiseen hyvin varhaisessa vaiheessa.
JA tähän ei ketään tarvitse kommentoimaan ettei maidon eritys lopu vaan vastaa aina kysyntään. Äitini luovutti maitoa suuria määriä kunnes eräänä kauniina päivänä ei maito riittänyt lypsylle eikä vauvalle ja näin sattui kolmen lapsen kohdalla, samoin kävi siskolleni.
Alkuun onnea onnistuneesta imetyksestä! On varmaan ikävää jos johonki tahtois mennä mutta ei sitte tosiaan pääse..Mulla on aina poika joka paikassa mukana vaikka pullolla onkin..en halua jättää kellekkään hoitoon..
Mä olen satatuhatta kertaa kuullut ton et " maito ei voi loppua niin ettei sitä vaan yhtäkkiä tule" . vaan entäs kun loppui? vaikka kuinka vauva imisi tai koittaisit lypsä eikä tuu tippaakaan.
valitettavasti siis kyllä, niin voi käydä.
br1t
Monissa viesteissä on mainittu, että äiti on itsekäs, jos ei imetä vauvaansa, vaikka maitoa tulisi.
Missä se itsekkyyden raja sitten kulkee? Meidän vauva oli pari ekaa päivää teho-osastolla ja sai maitonsa nenämahaletkusta, koska ei jaksanut/osannut syödä tai ei vain suostunut syömään. Sitten parin päivän kuluttua aloin imettää.
Täysimetys kesti 6 viikkoa. Koko tuon ajan imetin, imetin ja imetin. Söin ja join yhdellä kädellä samalla kun imetin. Vauvaa ei voinut laskea mihinkään eikä antaa kenenkään toisen syliin, koska hän söi ihan koko ajan. Ei voi puhua tiheästä syömisestä, koska mitään taukoa imettämisestä ei ollut. Ennemminkin voi puhua tauottomasta syömisestä. Oma unkin jäi vähäiseksi. Kun kävin vessassa, vauva huusi koko ajan.
Sitten tuli kuvioihin itkeminen: vauva itki, koska tauottomasta syömisestä huolimatta sillä oli koko ajan nälkä. Ravasimme neuvolassa useamman kerran viikossa painokontrollissa: vauvan paino nousi kyllä, mutta ei niin paljon kuin olisi pitänyt. Neuvolassa sanottiin, että painonnousu ei ole riittävää, mutta lisämaitoa ei ole kuitenkaan pakko antaa: vauva kuulemma pysyy hengissä sellaisellakin painonnousulla.
Aloimme antaa vauvalle korviketta tuttipullosta, koska pumppaamalla tai lypsämällä en saanut irti kuin 5 milliä vuorokaudessa. Lisämaitoa meni ja vauvan paino lähti nousemaan kunnolla. Viikoittainen painonnousu tuplaantui lisämaidon myötä, vähän ylikin.
Pian vauva ei enää huolinut rintaa lainkaan. Yritin ja yritin ja vauva huusi, rauhoittui vasta saatuaan pullonsa. Puolitoista kuukautta yritin aina tarjota rintaa ennen pulloa ja pullon jäkeen. Vauva huoli tissin 0 - 2 kertaa vuorokaudessa. Pumppaamalla ei maitoa tullut kuin se 5 milliä, kohta ei enää sitäkään.
Vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen lopetin " imetyksen" . Maitoa ei enää tullut.
Olisin halunnut imettää ja yritin kaikkeni, jotta imetys onnistuisi. Lisämaidon antamisen myötä vauvamme rauhoittui ja muuttui tyytyväiseksi: jatkuva nälkä oli poissa. Vauva alkoi viihtyä muidenkin kuin minun sylissäni sekä lattialla ja sitterissä. Voin rehellisesti sanoa, että minä aloin nauttia vauvasta ja vauva-arjesta vasta sitten, kun vauva oli 6 viikoa vanha ja aloimme antaa korviketta. Siihen päivään saakkahan olin koko ajan imettänyt vauvaa, nyt pystyin tekemään hänen kanssaan muutakin. Pystyin myös syömään ilman, että imetin samaanaikaisesti. Pystyin myös käy,ään vessassa ja suihkussa ilman, että nälkäisen vauvan huuto kaikuin korvissani koko ajan. Ja mikä tärkeintä, siitä alkaen vauva oli tyytyväinen oloonsa ja hänen oli hyvä olla.
Toivoin, että osittaisimetys olisi onnistunut, mutta ei niin ei. Imetys on minulle kuitenkin (vain) tapa ruokkia vauvaa: jos tuo tapa ei onnistu, niin sitten ruokitaan toisella tavalla. Minun maailmani ei järkkynyt enkä masentunut imetyksen epäonnistuttua.
Joidenkin mielestä minä varmaankin olen itsekäs eikä minulla olisi ollut oikeutta " tehdä" lasta (me yritimme saada lasta pitkään ja surun ja pettymysten sekä hoitojen jälkeen se sitten onnistui). Ehkä minun olisi joidenkin mielestä pitänyt huudattaa lasta ja olla antamatta lisämaitoa ja imettää tauotta vuorokaudet ympäri. En kuitenkaan halunnut pitää lasta jatkuvassa nälässä, mutta en myöskään halunnut imettää tauotta, poistumatta kotoani minnekään hetkeksikään. Mielestäni olen terveen itsekäs.
191105:
Monissa viesteissä on mainittu, että äiti on itsekäs, jos ei imetä vauvaansa, vaikka maitoa tulisi.Missä se itsekkyyden raja sitten kulkee? Meidän vauva oli pari ekaa päivää teho-osastolla ja sai maitonsa nenämahaletkusta, koska ei jaksanut/osannut syödä tai ei vain suostunut syömään. Sitten parin päivän kuluttua aloin imettää.
Täysimetys kesti 6 viikkoa. Koko tuon ajan imetin, imetin ja imetin. Söin ja join yhdellä kädellä samalla kun imetin. Vauvaa ei voinut laskea mihinkään eikä antaa kenenkään toisen syliin, koska hän söi ihan koko ajan. Ei voi puhua tiheästä syömisestä, koska mitään taukoa imettämisestä ei ollut. Ennemminkin voi puhua tauottomasta syömisestä. Oma unkin jäi vähäiseksi. Kun kävin vessassa, vauva huusi koko ajan.
Sitten tuli kuvioihin itkeminen: vauva itki, koska tauottomasta syömisestä huolimatta sillä oli koko ajan nälkä. Ravasimme neuvolassa useamman kerran viikossa painokontrollissa: vauvan paino nousi kyllä, mutta ei niin paljon kuin olisi pitänyt. Neuvolassa sanottiin, että painonnousu ei ole riittävää, mutta lisämaitoa ei ole kuitenkaan pakko antaa: vauva kuulemma pysyy hengissä sellaisellakin painonnousulla.
Aloimme antaa vauvalle korviketta tuttipullosta, koska pumppaamalla tai lypsämällä en saanut irti kuin 5 milliä vuorokaudessa. Lisämaitoa meni ja vauvan paino lähti nousemaan kunnolla. Viikoittainen painonnousu tuplaantui lisämaidon myötä, vähän ylikin.
Pian vauva ei enää huolinut rintaa lainkaan. Yritin ja yritin ja vauva huusi, rauhoittui vasta saatuaan pullonsa. Puolitoista kuukautta yritin aina tarjota rintaa ennen pulloa ja pullon jäkeen. Vauva huoli tissin 0 - 2 kertaa vuorokaudessa. Pumppaamalla ei maitoa tullut kuin se 5 milliä, kohta ei enää sitäkään.
Vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen lopetin " imetyksen" . Maitoa ei enää tullut.
Olisin halunnut imettää ja yritin kaikkeni, jotta imetys onnistuisi. Lisämaidon antamisen myötä vauvamme rauhoittui ja muuttui tyytyväiseksi: jatkuva nälkä oli poissa. Vauva alkoi viihtyä muidenkin kuin minun sylissäni sekä lattialla ja sitterissä. Voin rehellisesti sanoa, että minä aloin nauttia vauvasta ja vauva-arjesta vasta sitten, kun vauva oli 6 viikoa vanha ja aloimme antaa korviketta. Siihen päivään saakkahan olin koko ajan imettänyt vauvaa, nyt pystyin tekemään hänen kanssaan muutakin. Pystyin myös syömään ilman, että imetin samaanaikaisesti. Pystyin myös käy,ään vessassa ja suihkussa ilman, että nälkäisen vauvan huuto kaikuin korvissani koko ajan. Ja mikä tärkeintä, siitä alkaen vauva oli tyytyväinen oloonsa ja hänen oli hyvä olla.
Toivoin, että osittaisimetys olisi onnistunut, mutta ei niin ei. Imetys on minulle kuitenkin (vain) tapa ruokkia vauvaa: jos tuo tapa ei onnistu, niin sitten ruokitaan toisella tavalla. Minun maailmani ei järkkynyt enkä masentunut imetyksen epäonnistuttua.
Joidenkin mielestä minä varmaankin olen itsekäs eikä minulla olisi ollut oikeutta " tehdä" lasta (me yritimme saada lasta pitkään ja surun ja pettymysten sekä hoitojen jälkeen se sitten onnistui). Ehkä minun olisi joidenkin mielestä pitänyt huudattaa lasta ja olla antamatta lisämaitoa ja imettää tauotta vuorokaudet ympäri. En kuitenkaan halunnut pitää lasta jatkuvassa nälässä, mutta en myöskään halunnut imettää tauotta, poistumatta kotoani minnekään hetkeksikään. Mielestäni olen terveen itsekäs.
Mielenkiintoinen tokaisu tuo että kyllä vauva pysyy hengissä. Halleluja, kiva elämä varmaan sitte tollanen ku ei nukkuakaan saa!
Joo, jonkun mielestä oot todennäköisesti itsekäs. Mun mielestä terve itsekkyys on aina hyvästä, tässä esimerkki siitä. Olisitte molemmat varmaan parin kuukauden päästä olleet maanalla jos oisit jatkanut hei. Ja tiedät sen varmasti itsekin.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että imetys on vain tapa ruokkia vauvaa. Minulle siihen ei kuulunut mitään sen kummempaa niin kauan kun se jatkui.. Meillä nautitaan sylistä ja läheisyydestä muutenkin niin paljon, vauva ei suostu paljon muualla oleman kuin minun sylissä ja nukkuukin minun vatsan päällä.
hmm...
Bt1t
mielenkiintoinen ketju. minä en ole koskaan aikaisemmin osannut luokitella itseäni mihinkään katekoriaan, mutta tekstit luettuani huomasin, että täysimettäjä äidit ovat ihan omaa kastiaan ja sinne en kuulu, enkä kyllä haluakkaan kuulua.
Itse olen sekä täysimettänyt, että osittaisimettänyt ja nyt olen antanut pelkästään korviketta että kiinteitä ja vauvani on 5kk vanha. Täällä on humoristista lukea näitä tekstejä, koska meidän suvussa imettämisestä ei ole tehty mitään showta. En edes tiedä kauanko siskoni tai äitini on imettänyt, eivätkä hekään ole sitä tullut minulta kyselemään. Tärkeintä on että vauvat saa ruokaa ja kasvaa. En tiedä tieteellisistä tutkimuksista, mutta meidän vaavi on ollut koko ajan terve kuin pukki vaikka sai ensimmäisen kerran korviketta jo 1kk vanhana. imetyksen lopetin täysin 3kk kohdalla.
Oudointa on lukea väitteitä, että korvike äidit eivät antaisi lapselleen läheisyyttä. Meillä ainakin pulloruokinta on hyvinkin läheinen ja ihana hetki...varsinkin iltaisin. Ei se siitä mitenkään eronnut kun poika roikkui rinnassa. Olen miettinyt, että uskovatkohan nämä kiihkoilija täysimettäjät että pelkästään imettämällä lastaan pitkään, he ovat lunastaneet lippunsa hyvien äitien kerhoon :) kyllä tulee karu todelisuus vastaan kun huomataan, että äidin ja lapsen välisen siteen vahvuus muotoutuu aivan toisista seikoista. Lapsi ei taatusti ole kiinnostunut siitä miten hänet on ruokittu vauvana vaan siitä miten hänen kanssaan vietetään koko loppu elämä. Ja se on kyllä pakko sanoa, että vaikka rintaruokinta onkin luonnollista ja kaunista ja kaikkea, niin meni mulla ruokahalut kun olin ystäväni kanssa syömässä ja hän läväytti tissinsä pöydässä esiin ja alkoi lastansa imettämään. Oli viimeinen kerta kun menen tämän ystävän kanssa syömään. Itse ainakin imettäessäni menin esim vessaan imettämään. Onhan piereskelykin luonnollista mutta ei sitä silti jokapaikassa tehdä.
Jokainen ruokkikoon lapsensa miten itse parhaaksi näkevät. Ja onni niillä kenellä maitoa tulee niin kauan kun haluavat. jokatapauksessa hyvä äitiys mitataan aivan muilla arvoilla kuin sillä miten ja missä aikataulussa on lapset vauvana ruokittu!
Milla-79 lainaten: " Ja se on kyllä pakko sanoa, että vaikka rintaruokinta onkin luonnollista ja kaunista ja kaikkea, niin meni mulla ruokahalut kun olin ystäväni kanssa syömässä ja hän läväytti tissinsä pöydässä esiin ja alkoi lastansa imettämään. Oli viimeinen kerta kun menen tämän ystävän kanssa syömään. Itse ainakin imettäessäni menin esim vessaan imettämään. Onhan piereskelykin luonnollista mutta ei sitä silti jokapaikassa tehdä."
Vaikka itse kuulunkin täysimettäjiin, (imetyksen vaivalla ja työllä opetellut ja kipuakin siitä tuntenut) en siitä ole ennen kiihkonnut mitenkään, pitänyt ihan luonnollisena minulle (vaikkakaan en siitä kovin nauti) ja kuulun niihin, jotka eivät epäilisi antaa korvikkeita lapselleni ( en kuitenkaan ymmärrä, miten täällä hyvinvointivaltiossa on vara maidon tissistä vain loppua, kun kehitysmaissa se tietäisi vääjäämättä lapsen kuolemaa) jos hänen terveytensä sitä edellyttäisi, niin tuo Milla-79 kommentti yllä saa koko kropan värisemään. Haluaisin vain kysellä sinulta, että menisitkö itse syömään eväitäsi vessaan, joka on juuri oikea paikka tuolle mainitsemallesi piereskelylle? Jos et niin tekisi, niin miksi veisit lapsesi sinne syömään?
Ehkä juuri tällaisten kommenttien ja asenteiden takia imetys ei koskaan tule saamaan täysivaltaista suosiota.
terveisin
mine
Pakko kommentoida.
Miksi on vain korvikeäitejä tai imettäviä äitejä??? Äiti on äiti vaikka antaisi vauvalle mitä. En haluaisi itseäni ainakaan lokeroitavan mihinkään. Olen ÄITI, isoilla kirjaimilla ja äärimmäisen ylpeä pienestä ihmeestäni, minun tyttärestäni.
Ja tiedoksi kaikille: täysimetin ensimmäiset kaksi kuukautta, osittaisimetin seuraavan kuukauden, jonka jälkeen tyttäremme on syönyt pullomaitoa. Enkä pode syyllisyyttä, lähinnä olin surullinen että jouduin imetyksen lopettamaan. Kohta kymmenen kuukauden ikäinen neitimme on valloittava, nauravainen, juuri kävelemään oppinut makkarajalkamme, jota rakastamme yli kaiken!! Eikö se ole kaikista tärkeintä?
Päätin kuitenkin kirjoittaa, koska ajattelin, että minulla on aika hyvä pointti.
Reilut puoli vuotta sitten olisin vastannut viipymättä, täysin provosoituneena ja kiihkomielin. Nyt siis mietin pitemmän tovin... Lapseni on nyt 14kk. Täysimetin 2kk, osittaisimetin siihen vielä kuukauden päälle. " Syitä" en jaksa eritellä, koska mielestäni mitään syitä ei tarvitse kenenkään tekemisistä näissä asioissa etsiä. Mitään rikosta kun ei ole tapahtunut.
Reilut puoli vuotta sitten vihasin " imetysterroristeja" . Nyt, kun lapseni juo ykkösmaitoa ja syö perunoita ja jauhelihakastiketta, minulle on ihan sama. Ja nyt oikeasti tarkoitan sitä. Haluan oikeasti viestittää kaikille riiteleville osapuolille, että relatkaa vähän!
Reilut puoli vuotta sitten ajoin toisinaan itseni ihan kiukun partaalle tämän palstan imetys vs. korvike -keskusteluja lukiessani. Miehenikin nauroi, mutta en tajunnut vitsiä. Nyt tajuan miten hölmöksi itseni tein.
Reilut puoli vuotta sitten jokainen imetyksen hyötyjä korvikkeeseen verrattuna esille tuova kirjoitus oli henkilökohtainen hyökkäys minua vastaan. Mielestäni jokainen kirjoitus tuomitsi minut, " korvikeäidin" , ihmisenä alimpaan pohjasakkaan. Nyt, kun luen palstaa ja kirjoitukset ovat ihan samanlaisia kuin reilu puoli vuotta sitten , huomaan, että eihän niissä oikeastaan kukaan ketään tuomitse. Jokainen vain puolustelee omia valintojaan.
Toivon lämpimästi, että puolen vuoden päästä kaikki tähän pinoon kirjoittaneista tajuavat saman kuin minä. Sillä miten sinä tai joku muu lapsensa ruokkii ei OIKEASTI ole mitään väliä. Jokainen äiti tekee omat valintansa perustuen johonkin sillä hetkellä tärkeältä/välttämättömältä tuntuvaan asiaan, enkä usko, että kukaan joutuu pahasti valintojaan katumaan.
Ymmärrän toki, että provosoituminen on joskus kivaa. Ei kuitenkaan kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Sitä vaan pahoittaa turhaan mielensä. Tsemppiä kaikille lapsiaan ruokkiville äideille. Muistakaa näin kesäkuumalla antaa riittävästi tisua, vastiketta taikka sitä vettä (minkä makuun kannattaa oikesti totuuttaa, jos vaikka tulee paha ripulitauti vuoden ikäisenä. Meillä ei vesi tipu vieläkään vaikka siis ikää jo 14kk!).