Onko muita jotka välttelevät anopin kanssa oloa?

Meillä jos anoppi tulee käymään, niin se on mies joka pitää hänelle seuraa ja leipoo/hakee jotain tarjoiltavaa. Minä totta kai tervehdin ja saatan jutella niitä näitä jos esim. Kysyy lapsen kuulumisia, mutta muuten yleensä olen omissa oloissani, usein eri huoneessa.

Kun luen näitä keskusteluja kauhuanopeista, en vaan osaa asettua heidän asemaan koska mulle anoppi on vain nainen joka käy välillä moikkaamassa ja jonka luona me käydään. Siellä käyminen onkin vähän hankalampaa kun ei voi niin vain karata, mutta yleensä leikinkin omien lasteni kanssa ja juttelen heille... Toki nyt mies on ehdottanut että alkaisi käymään yksin äidillään ettei mun tarvitse siellä kökkiä, mutta katsotaan nyt.
Anoppi ei esim. Tiedä mun syntymäpäiviä, perhetaustoja, koko nimeä tai muutakaan henkilökohtaista minusta. Onko muita samanlaisessa tilanteessa olevia?

Miehen isän ja tämän uuden naisystävän kanssa ei ole samaa tilannetta, heidän kanssa tuntuu kemiat natsaavan ja nautinkin jopa heidän kanssa olostaan mutta anopin kanssa ei vain ole löytynyt yhteistä säveltä enkä sitä jaksa muodollisuuden vuoksi esiittääkään.