Joulupuu-keräys. Pienituloisten perheiden lasten toiveena 1000 e lahjoja

Me ollaan keskituloisia mutta meillä on normaalia enemmän varallisuutta järkevästä taloudenpidosta johtuen. Esim yksi maksettu omistusasunto kolmekymppisenä. Oon huomannut että köyhät ostaa kalliita asioita ja opettaa holtittoman rahankäytön lapsilleenkin. Oma lapsi pyysi LOL-taloa joululahjaksi, sanoin että ei osteta. Liian kallis ja pelkkää muovikrääsää. Jos vielä ensi jouluna pyytää niin voin harkita. Jos jouluna ei tule hyvä mieli lautapeli-lahjasta tai leffalipuista niin sitten on peiliin katsomisen paikka. Elämänarvot ei ole kohdallaan.

Näistä överitoiveista tulee mieleen, että suomalaisella köyhällä on asiat sen verran hyvin, että ainoa mikä enää puuttuu on merkkilaukku ja viimeisimmän mallin iPhone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka näihin lahjoittaa voisi mennä vapaaehtoiseksi mukaan näihin keräyksiin. Näkisivät kuinka paljon lahjoja jää jakamatta kun ne ei kenellekään kelpaa. 

Vähän kyllä säälitti keräykseen osallistuvan naisen käsitys hänen mielestään ilahduttavasta avusta: leffaliput tai jokin peli. Eikös juuri tällaisiin lahjoihin köyhä ole ihan tottunut..?

Itse sanoisin niin, että jos ei ole varaa auttaa tuon enempää, niin älä auta. Onhan olemassa myös varakkaita ihmisiä, joilla on varaa auttaa.

Miksi pitäisi saada jotain muuta kuin mihin on tottunut? Kyllä meidän lapset on kiitollisia myös niistä leffalippupaketeista, vaikka keskituloinen perhe ollaankin. Leffassa käyminen on kallista lystiä, eikä meilläkään joka päiväistä, tuskin köyhälläkään.

Mitä ihmettä? Itse olen ajatellut että keräyksissä ostetaan lahjoja lapsille, jotka eivät muuten saisi yhtään lahjaa. Jätänpä tuon ostamani pelin sitten viemättä. Ei meillä omatkaan lapset saa mitään satojen eurojen lahjoja, vaan juuri pelejä, kirjoja, legoja, leffalippuja. Kallein yksittäinen lahja on yleensä joku 30-40€ legopaketti. Tokihan lapsi toivoo koko lelukuvaston mutta kyllä meillä lapset tietävät ettei kaikkea voi saada kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka näihin lahjoittaa voisi mennä vapaaehtoiseksi mukaan näihin keräyksiin. Näkisivät kuinka paljon lahjoja jää jakamatta kun ne ei kenellekään kelpaa. 

Mitä tarkoitat?

Eihän saaja pysty valitsemaan kasasta tavaraa, vaan hänelle kootaan se lahja lahjojen välittäjän toimesta.

Välittä toimittaa lahjat esim. kunnan sosiaalitoimeen ja perheen sosiaalivirkailia käy läpi perheen lahjat ja näin lahjat jää kuntien käsiin.

Niin miten ne tuossa jää kuntien käsiin? En nyt kyllä oikein ymmärtänyt tuota selitystäsi.

Vä-lit-tä-jä toi-mit-taa lah-jat esim. kun-nan so-si-aa-li-toi-meen. Lahjoja joita kukaan ei huoli ei palaudu tälle organisaatiolle vaan ne jää kuntien käsiin.

Ok, miksi niitä ei huolita kun lahjatoiveetkin on kysytty etukäteen? En oikein keksi muuta syytä kuin että perheen tilanne onkin parantunut eikä enää ole sosiaalin asiakas.

Toivottu sitä iPhonea, mutta paketissa onkin ne villasukat. Ei pidä köyhän alistua moiseen halventamiseen.

Ei vaan esim toivottu iPhone (11/11pro mielessä) saataisiin iPhone 7 mutta se ei kelpaa, koska 'liian vähän muistia' tms. Puhumattakaan siitä jos se onkin jo käytetty.

Ja siis ei, kaikki eivät todellakaan ole tälläisiä vaan moni nuori olisi iloinen jostain Huaweistakin, mutta valitettavasti löytyy myös mätiä omeniakin (usein niistä vanhemmista).

Oma lapseni, 16v. toivoi _käytettyä_ Iphonea (n.400) ja ehdotti itse, että se olisi yhteislahja kaikilta. Ei kuulemma tarvitsisi mitään muuta. Arvokas lahja, mutta oli hyvin ilahduttavaa, että ymmärtää kutakuinkin rahan arvon ja tyytyy vanhaan malliin yms. Kolehti on kerätty ja lahja hankittu. Aiemmin on saanut suunnilleen tuon arvoiset lahjat yhteensä ja nyt saa siis tuon yhden toivomansa.

Itse ajattelen niin, että jos suinkin pystyn edes yhden kunkin lapsen lahjatoiveista täyttämään, sen teen. Jos lapset ovat toivoneet kuuta taivaalta, olen palauttanut maan pinnalle ja kertonut realiteetit. Yleensä olen myös haastanut miettimään, onko joku toive tarpeellinen. Kun toive on jonkin ajan kuluttua edelleen voimissaan, on se toteuttamisen arvoinen.

Muistan itse, kun toivoin vuosia Leviksiä. En saanut. Sain monet tarjousfarkut, joiden hinnalla olisi varmaan Levikset jo ostanutkin. Kun sitten vihdoin sain lahjaksi rahaa, kävin ne ostamassa, vaikka ei enää yleisesti olleetkaan enää niin coolit. Halusin ne niin kovin saada. En saanut rahoillani mitään muuta, mutta muusta ei ollutkaan väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka näihin lahjoittaa voisi mennä vapaaehtoiseksi mukaan näihin keräyksiin. Näkisivät kuinka paljon lahjoja jää jakamatta kun ne ei kenellekään kelpaa. 

Vähän kyllä säälitti keräykseen osallistuvan naisen käsitys hänen mielestään ilahduttavasta avusta: leffaliput tai jokin peli. Eikös juuri tällaisiin lahjoihin köyhä ole ihan tottunut..?

Itse sanoisin niin, että jos ei ole varaa auttaa tuon enempää, niin älä auta. Onhan olemassa myös varakkaita ihmisiä, joilla on varaa auttaa.

Miksi pitäisi saada jotain muuta kuin mihin on tottunut? Kyllä meidän lapset on kiitollisia myös niistä leffalippupaketeista, vaikka keskituloinen perhe ollaankin. Leffassa käyminen on kallista lystiä, eikä meilläkään joka päiväistä, tuskin köyhälläkään.

Mitä ihmettä? Itse olen ajatellut että keräyksissä ostetaan lahjoja lapsille, jotka eivät muuten saisi yhtään lahjaa. Jätänpä tuon ostamani pelin sitten viemättä. Ei meillä omatkaan lapset saa mitään satojen eurojen lahjoja, vaan juuri pelejä, kirjoja, legoja, leffalippuja. Kallein yksittäinen lahja on yleensä joku 30-40€ legopaketti. Tokihan lapsi toivoo koko lelukuvaston mutta kyllä meillä lapset tietävät ettei kaikkea voi saada kukaan.

On surullista, että silti löytyy vielä lapsia, jotka itse lämmittävät kalapuikkoja mikrossa jouluateriaksi, eivätkä saa yhtään lahjaa. Näitä, joiden vanhempi (usein yh) ei vaivaudu edes pyytämään ilmaista lahjaa niille lapsilleen, kun ei vaan jaksa välittää :(

Itse valitsin pienehkön perheen, jota autoon viime vuonna. Tänä vuonna en enää pysty. Miksiköhän? Koska pääsin heidän Facebook-kaverikseen ja olen saanut aitiopaikalta seurata miten mielettömiä määriä kiinapaskaa he tilailevat ja miten paljon pientä ja isompaakin Tokmanni-aarretta he itse lapsille hankkivat. (Tänä vuonna esim toinen lapsista sai synttärilahjaksi yli 40 pakettia - ja siis tukiverkkoja ei ollut ja kuvasta päätellen paketit olivat lähinnä leluja 🙄). Ja perheen tilanne ei ole 'parantunut' ja tänäkin vuonna olivat Jouluapua-kartalla kun ei ole varaa mihinkään 'jouluisempaan ruokaan'.

Ärsyttää niiden aidosti ilman olevien lasten tilanne.

Ihmettelen myös sitä, miten se, että on 'köyhä perhe' tarkoittaa sitä, että ventovieraiden pitäisi ostaa vielä (jouluapua-kartalla) niille aikuisillekin lahjoja. Siis voi toki antaa vaikka suklaarasian mutta siis lakanoita, ulkoiluvaatteita, hygieniasettejä???

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan keskituloisia mutta meillä on normaalia enemmän varallisuutta järkevästä taloudenpidosta johtuen. Esim yksi maksettu omistusasunto kolmekymppisenä. Oon huomannut että köyhät ostaa kalliita asioita ja opettaa holtittoman rahankäytön lapsilleenkin. Oma lapsi pyysi LOL-taloa joululahjaksi, sanoin että ei osteta. Liian kallis ja pelkkää muovikrääsää. Jos vielä ensi jouluna pyytää niin voin harkita. Jos jouluna ei tule hyvä mieli lautapeli-lahjasta tai leffalipuista niin sitten on peiliin katsomisen paikka. Elämänarvot ei ole kohdallaan.

Köyhät käy kalliissa pikkukaupoissa ostamassa kalliita pikkupakkauksia ja kahvia juodaan R-kioskilla kuppi paketin hinnalla. Sitten ihmetellään kun rahat ei riitä.

En minäkään kyllä noin kalliita lahjoja ostaisi vieraille. Omille lapsille toki tuhansia voi mennä 😊

Periaatteessa ymmärrän, että totta kai köyhänkin lapsi saa haaveilla. Vanhempien olisi kuitenkin tärkeää muistuttaa lapsia, että kaikkea, mitä haluaa, ei kannata toivoa vierailta ihmisiltä, koska harva ostaa uusinta iPhonea tmv. tuntemattomalle lapselle (jos omallekaan). Sen sijaan toki voi pyytää kalliimpaakin, koska esim. työporukat saattavat yhdessä kerätä rahaa tällaisen yksittäisen kalliimman asian toteuttamiseen. Tässäkin pitäisi pitää järki vain mukana, kannattaako sitten pyytää sitä Guccin Reppua vai esimerkiksi pelikonsolia, jonka saa kyllä myytyä aikanaan myös ja joka ei kulje muodin mukana. 

Katsoin juuri alkukuusta muutamaa joululahjakeräystä ja oli siellä kyllä niitä täysin absurdejakin pyyntöjä. Esimerkiksi nuori toivoi Jeffree Starin kosmetiikkaa, muistaakseni joku kalliimpi paletti mitä ei edes Suomesta saa, toinen nuori taas pyysi Macbook Prota. Paljon oli sitten ihan toteuttamiskelpoisia, kuten leffalippuja, kuulokkeet, harrastusvälineitä ja kirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka näihin lahjoittaa voisi mennä vapaaehtoiseksi mukaan näihin keräyksiin. Näkisivät kuinka paljon lahjoja jää jakamatta kun ne ei kenellekään kelpaa. 

Mitä tarkoitat?

Eihän saaja pysty valitsemaan kasasta tavaraa, vaan hänelle kootaan se lahja lahjojen välittäjän toimesta.

Välittä toimittaa lahjat esim. kunnan sosiaalitoimeen ja perheen sosiaalivirkailia käy läpi perheen lahjat ja näin lahjat jää kuntien käsiin.

Niin miten ne tuossa jää kuntien käsiin? En nyt kyllä oikein ymmärtänyt tuota selitystäsi.

Vä-lit-tä-jä toi-mit-taa lah-jat esim. kun-nan so-si-aa-li-toi-meen. Lahjoja joita kukaan ei huoli ei palaudu tälle organisaatiolle vaan ne jää kuntien käsiin.

Ok, miksi niitä ei huolita kun lahjatoiveetkin on kysytty etukäteen? En oikein keksi muuta syytä kuin että perheen tilanne onkin parantunut eikä enää ole sosiaalin asiakas.

Toivottu sitä iPhonea, mutta paketissa onkin ne villasukat. Ei pidä köyhän alistua moiseen halventamiseen.

Ei vaan esim toivottu iPhone (11/11pro mielessä) saataisiin iPhone 7 mutta se ei kelpaa, koska 'liian vähän muistia' tms. Puhumattakaan siitä jos se onkin jo käytetty.

Ja siis ei, kaikki eivät todellakaan ole tälläisiä vaan moni nuori olisi iloinen jostain Huaweistakin, mutta valitettavasti löytyy myös mätiä omeniakin (usein niistä vanhemmista).

Applen hinnassa on ilmakuplat jossain kohtaa tuotantoketjua, niin hyvä puhelin se ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni, 16v. toivoi _käytettyä_ Iphonea (n.400) ja ehdotti itse, että se olisi yhteislahja kaikilta. Ei kuulemma tarvitsisi mitään muuta. Arvokas lahja, mutta oli hyvin ilahduttavaa, että ymmärtää kutakuinkin rahan arvon ja tyytyy vanhaan malliin yms. Kolehti on kerätty ja lahja hankittu. Aiemmin on saanut suunnilleen tuon arvoiset lahjat yhteensä ja nyt saa siis tuon yhden toivomansa.

Itse ajattelen niin, että jos suinkin pystyn edes yhden kunkin lapsen lahjatoiveista täyttämään, sen teen. Jos lapset ovat toivoneet kuuta taivaalta, olen palauttanut maan pinnalle ja kertonut realiteetit. Yleensä olen myös haastanut miettimään, onko joku toive tarpeellinen. Kun toive on jonkin ajan kuluttua edelleen voimissaan, on se toteuttamisen arvoinen.

Muistan itse, kun toivoin vuosia Leviksiä. En saanut. Sain monet tarjousfarkut, joiden hinnalla olisi varmaan Levikset jo ostanutkin. Kun sitten vihdoin sain lahjaksi rahaa, kävin ne ostamassa, vaikka ei enää yleisesti olleetkaan enää niin coolit. Halusin ne niin kovin saada. En saanut rahoillani mitään muuta, mutta muusta ei ollutkaan väliä.

ARGH! Minulla on aika samanalainen lapsuus kuin sinulla. Halpaa paskaa paljon, mutta ei koskaan laatua. Munkin vanhemmilleni tärkeää oli se, että paketteja oli paljon sen sijaan, että ne asiat olisivat olleet laadukkaita. Muistan yhden joulun, jolloin olin kaikilla mahdollisilla tavoilla anellut vanhemmiltani tietokoneeseen uutta näytönohjainta. Kerroin asentavani sen itse ja mitään muuta en tarvitsisi. Olin niin epätoivoinen, että kerran heittäydyin jopa polvilleni heidän eteensä sitä anelemaan, mutta ei vaikutusta. Sen sijaan sain halpis-CDitä, karkkia PALJON, muutaman lapsellisen kirjan jne.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa ymmärrän, että totta kai köyhänkin lapsi saa haaveilla. Vanhempien olisi kuitenkin tärkeää muistuttaa lapsia, että kaikkea, mitä haluaa, ei kannata toivoa vierailta ihmisiltä, koska harva ostaa uusinta iPhonea tmv. tuntemattomalle lapselle (jos omallekaan). Sen sijaan toki voi pyytää kalliimpaakin, koska esim. työporukat saattavat yhdessä kerätä rahaa tällaisen yksittäisen kalliimman asian toteuttamiseen. Tässäkin pitäisi pitää järki vain mukana, kannattaako sitten pyytää sitä Guccin Reppua vai esimerkiksi pelikonsolia, jonka saa kyllä myytyä aikanaan myös ja joka ei kulje muodin mukana. 

Katsoin juuri alkukuusta muutamaa joululahjakeräystä ja oli siellä kyllä niitä täysin absurdejakin pyyntöjä. Esimerkiksi nuori toivoi Jeffree Starin kosmetiikkaa, muistaakseni joku kalliimpi paletti mitä ei edes Suomesta saa, toinen nuori taas pyysi Macbook Prota. Paljon oli sitten ihan toteuttamiskelpoisia, kuten leffalippuja, kuulokkeet, harrastusvälineitä ja kirjoja. 

Sanotaan ettei lapset ymmärrä rahan arvoa, ei kyllä ymmärrä noiden vanhemmatkaan kun eivät ole itse tienanneet rahojaan.

Lapsille kannattaa opettaa, että kaiken saa, kun ymmärtää pyytää. Aina joku heltyy. Miksi pyytää halpa meikkisivellin, kun voi pyytää sen, joka maksaa 90 e ja joka pitää tilata brittiläisestä verkkokaupasta. Kun taikaseinä antaa rahat, ei tarvitse hintaa miettiä.

Ei köyhän lapset edes laita tuonne toiveitaan, isot ja tavikset ehkä, en ainakaan usko, että minun köyhä 11 vuotias laittaisi mitään noin kallista, ostan hänelle kaksi lahjaa ja ne ovat talvitakki ja luistimet suklaarasian kanssa. Uhteensä 70 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni, 16v. toivoi _käytettyä_ Iphonea (n.400) ja ehdotti itse, että se olisi yhteislahja kaikilta. Ei kuulemma tarvitsisi mitään muuta. Arvokas lahja, mutta oli hyvin ilahduttavaa, että ymmärtää kutakuinkin rahan arvon ja tyytyy vanhaan malliin yms. Kolehti on kerätty ja lahja hankittu. Aiemmin on saanut suunnilleen tuon arvoiset lahjat yhteensä ja nyt saa siis tuon yhden toivomansa.

Itse ajattelen niin, että jos suinkin pystyn edes yhden kunkin lapsen lahjatoiveista täyttämään, sen teen. Jos lapset ovat toivoneet kuuta taivaalta, olen palauttanut maan pinnalle ja kertonut realiteetit. Yleensä olen myös haastanut miettimään, onko joku toive tarpeellinen. Kun toive on jonkin ajan kuluttua edelleen voimissaan, on se toteuttamisen arvoinen.

Muistan itse, kun toivoin vuosia Leviksiä. En saanut. Sain monet tarjousfarkut, joiden hinnalla olisi varmaan Levikset jo ostanutkin. Kun sitten vihdoin sain lahjaksi rahaa, kävin ne ostamassa, vaikka ei enää yleisesti olleetkaan enää niin coolit. Halusin ne niin kovin saada. En saanut rahoillani mitään muuta, mutta muusta ei ollutkaan väliä.

ARGH! Minulla on aika samanalainen lapsuus kuin sinulla. Halpaa paskaa paljon, mutta ei koskaan laatua. Munkin vanhemmilleni tärkeää oli se, että paketteja oli paljon sen sijaan, että ne asiat olisivat olleet laadukkaita. Muistan yhden joulun, jolloin olin kaikilla mahdollisilla tavoilla anellut vanhemmiltani tietokoneeseen uutta näytönohjainta. Kerroin asentavani sen itse ja mitään muuta en tarvitsisi. Olin niin epätoivoinen, että kerran heittäydyin jopa polvilleni heidän eteensä sitä anelemaan, mutta ei vaikutusta. Sen sijaan sain halpis-CDitä, karkkia PALJON, muutaman lapsellisen kirjan jne.

Tämä aina jotenkin kalskahtaa korvaan, kun aikuinen ihminen on katkera lapsuuden joululahjoistaan, joita kuitenkin on ollut.

Sulla on ollut vanhemmat, rakkautta, ruokaa, koti, järjestetty joulu ja lahjojakin.

Get over it.

Kyllä jo ekaluokkalainen ymmärtää rahan arvosta jotain. Jos on opetettu. En tiedä miten ”köyhä” tässä maassa määritellään. Tuet ovat hyvät, mekin saamme asumistukea. Lahjat pystytään hyvin hankkimaan. Lapset tietävät, että saavat toivoa vaikka legoja, mutta eivät saa niitä kalliimpia paketteja. Samoin iphonea saa toivoa, mutta tietävät että se ostetaan käytettynä ja malli on vanha. Mihin ihmeeseen on kadonnut säästämisen taito? Jouluunkin voi alkaa varautua jo kesällä hankkimalla niitä lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka näihin lahjoittaa voisi mennä vapaaehtoiseksi mukaan näihin keräyksiin. Näkisivät kuinka paljon lahjoja jää jakamatta kun ne ei kenellekään kelpaa. 

Vähän kyllä säälitti keräykseen osallistuvan naisen käsitys hänen mielestään ilahduttavasta avusta: leffaliput tai jokin peli. Eikös juuri tällaisiin lahjoihin köyhä ole ihan tottunut..?

Itse sanoisin niin, että jos ei ole varaa auttaa tuon enempää, niin älä auta. Onhan olemassa myös varakkaita ihmisiä, joilla on varaa auttaa.

Jos köyhä on tottunut leffalippuihin tai peliin, niin en nyt sanoisi köyhäksi sellaista.. Miksi näitä keräyksiä järjestetään, jos jo muutenkin köyhillä on varaa ostaa peruslahjat, jotka ovat ihan arkea normaalituloisissakin perheissä. Tuntuu, että näiden köyhien käsitys rahasta on täysin kadonnut ja itseasiassa lahjat ja muut on ihan keskutuloisen tasolla... Joo, en todellakaan osallistu keräykseen, jos sillä on tarkoitus tehdä köyhän elämästä rikasta; parempi lapsillekin oppia, ettei kaikki tule annettuna..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka näihin lahjoittaa voisi mennä vapaaehtoiseksi mukaan näihin keräyksiin. Näkisivät kuinka paljon lahjoja jää jakamatta kun ne ei kenellekään kelpaa. 

Vähän kyllä säälitti keräykseen osallistuvan naisen käsitys hänen mielestään ilahduttavasta avusta: leffaliput tai jokin peli. Eikös juuri tällaisiin lahjoihin köyhä ole ihan tottunut..?

Itse sanoisin niin, että jos ei ole varaa auttaa tuon enempää, niin älä auta. Onhan olemassa myös varakkaita ihmisiä, joilla on varaa auttaa.

Miksi pitäisi saada jotain muuta kuin mihin on tottunut? Kyllä meidän lapset on kiitollisia myös niistä leffalippupaketeista, vaikka keskituloinen perhe ollaankin. Leffassa käyminen on kallista lystiä, eikä meilläkään joka päiväistä, tuskin köyhälläkään.

Mitä ihmettä? Itse olen ajatellut että keräyksissä ostetaan lahjoja lapsille, jotka eivät muuten saisi yhtään lahjaa. Jätänpä tuon ostamani pelin sitten viemättä. Ei meillä omatkaan lapset saa mitään satojen eurojen lahjoja, vaan juuri pelejä, kirjoja, legoja, leffalippuja. Kallein yksittäinen lahja on yleensä joku 30-40€ legopaketti. Tokihan lapsi toivoo koko lelukuvaston mutta kyllä meillä lapset tietävät ettei kaikkea voi saada kukaan.

On surullista, että silti löytyy vielä lapsia, jotka itse lämmittävät kalapuikkoja mikrossa jouluateriaksi, eivätkä saa yhtään lahjaa. Näitä, joiden vanhempi (usein yh) ei vaivaudu edes pyytämään ilmaista lahjaa niille lapsilleen, kun ei vaan jaksa välittää :(

Itse valitsin pienehkön perheen, jota autoon viime vuonna. Tänä vuonna en enää pysty. Miksiköhän? Koska pääsin heidän Facebook-kaverikseen ja olen saanut aitiopaikalta seurata miten mielettömiä määriä kiinapaskaa he tilailevat ja miten paljon pientä ja isompaakin Tokmanni-aarretta he itse lapsille hankkivat. (Tänä vuonna esim toinen lapsista sai synttärilahjaksi yli 40 pakettia - ja siis tukiverkkoja ei ollut ja kuvasta päätellen paketit olivat lähinnä leluja 🙄). Ja perheen tilanne ei ole 'parantunut' ja tänäkin vuonna olivat Jouluapua-kartalla kun ei ole varaa mihinkään 'jouluisempaan ruokaan'.

Ärsyttää niiden aidosti ilman olevien lasten tilanne.

Ihmettelen myös sitä, miten se, että on 'köyhä perhe' tarkoittaa sitä, että ventovieraiden pitäisi ostaa vielä (jouluapua-kartalla) niille aikuisillekin lahjoja. Siis voi toki antaa vaikka suklaarasian mutta siis lakanoita, ulkoiluvaatteita, hygieniasettejä???

Juuri tätä se on kun ei itse tienata omia rahoja. Tuhlataan päättömästi ja ihmetellään kun ei rahat riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo ekaluokkalainen ymmärtää rahan arvosta jotain. Jos on opetettu. En tiedä miten ”köyhä” tässä maassa määritellään. Tuet ovat hyvät, mekin saamme asumistukea. Lahjat pystytään hyvin hankkimaan. Lapset tietävät, että saavat toivoa vaikka legoja, mutta eivät saa niitä kalliimpia paketteja. Samoin iphonea saa toivoa, mutta tietävät että se ostetaan käytettynä ja malli on vanha. Mihin ihmeeseen on kadonnut säästämisen taito? Jouluunkin voi alkaa varautua jo kesällä hankkimalla niitä lahjoja.

Suomessa keskimääräinen "köyhä" =tuhlannut rahansa turhuuksiin. Poikkeuksia on.

Olen kuullut, että perheet käyvät sosiaalitoimessa itse hakemassa ja valitsemassa lahjat. Ja niitä riittää useampi per lapsi.