Joulupuu-keräys. Pienituloisten perheiden lasten toiveena 1000 e lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varakkaan perheen lapsi eikä mieleeni olisi tullut ikinä pyytää Cuccin reppua. Lahjatoiveet pysyivät kyllä aina alle 100e, koska todellakin ymmärsin mitä on ok toivoa ja mitä ei. 

Teini-ikäisenä lahjatoiveet kasvoivat toki, mutta muistan että 16 vuotiaana toivoin ensimmäsen kerran kalliimman lahja, kannettavan tietokoneen ja tästäkin varmistin että se on halvin 300-400e malli koska tiesin että omalla käytöllä se on riittävä, korostin myös että mitään muuta en toivo. 

Täysin käsittämätöntä että Joulupuu -keräykseen laitetaan tälläisiä lahjatoiveita. Tälle tytölle tulee ehkä ikävä yllätys jouluna kun kukaan ei hankkinut hänelle mitään, tälläiset toiveet nimittäin kierrän itse kyllä kaukaa.

Kyse ei todellakaan ole siitä että lapsi ei saisi "unelmoida". Kyllä minäkin unelmoin hevosesta, mutta en ikipäivänä olisi tälläistä pyytänyt vanhemmiltani.

Sinun vanhemmat olivat varmaan tehneet sinulle ajoissa selväksi, että et ansaitse mitään. Ja nyt oikein hiot sädekehääsi kirkkaammaksi, jotta ei itselläsi tarvitsisi huomata, kuinka tuo sinun kirjoittamasi kertoo vain surullisesta lapsesta. Lapselle on normaalia haaveilla ja kertoa muillekin, että haluaa hevosen, tulee maailmanmestariksi tai asuu Hollywoodissa kuuluisana näyttelijänä. Sinä taisit vain pelätä vanhempiasi ja kelpasit heille vain suoritustesi ja vaatimattomuutesi kautta.

Enpä tiedä tänä päivänä olisiko pieni vaatimattomuus ja nöyryys paikallaan nykypäivän lapsillakaan. Käytöstavat aivan käsittämättömiä ja luulot myös vähän liian korkealla itsestään. 

Minä lopetin näihin osallistumisen pari vuotta sitten, kun otin yhteyttä perheeseen, missä oltiin köyhiä ja kipeitä ja lapset näki nälkää ja tarvittiin vaikka ja mitä. Perheen äiti vastasi, että helpointa olisi, jos panisin pari sataa hänen tililleen, että tavaraa on niin hankalaa tuoda heille.

Googletin sitten rouvan nimen ja kas, sieltä löytyi herran ja rouvan nimet ja hyvinvoiva yritys toisella ja toinen löytyi hyvän työpaikan palkkalistoilta.

 Mikä lie pikkurahan tarve heillä olisi ollut. En laittanut sitten sitä kahtasataa heidän tililleen, vaan maksoin sillä oman sähkölaskun.

Ymmärtääkö lapsi sitä rahan arvoa/näiden tuotteiden oikeaa hintaa?

Pitäisikö vanhempien sitten suoraan yrittää takoa lasten kalloon ettei heillä ole mahdollisuutta niihin kalliisiin, koska ei kukaan lahjoita useamman kuukauden ruokærahojen verran. Lapsethan eivät näitä asioita tiedä,

Ehkä vanhemmat antavat vain toivoa, ja että ehkä joku toive joskus toteutuu, kuin että lähtisivät sanelemaan että ei se joulupukki sinulle tuo sormivärejä kummempaa vaikka naapurin Ainolle tuokin.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle sanotaan, että esitä toive mitä ikinä haluat. Lapsi esittää. Vanhemman on vaikea sanoa, että älä toivo tuota. Hän voi keskustella, että tuo toive voi olla liian kallis. Ja esim.itse en tietäisi paljonko cuccin reppu maksaisi. Ja just opin mikä on MC . Eli jos lapseni olisi toivonut mc- reppua niin se olisi ollut minulla samalla viivalla Adidaksen ja Niken kanssa.

Tuo toivomisen pitäisi esittää jotenkin muuten, kuin niin että lapsi saa toivoa ihan mitä tahansa. Tuo puu on vähän kuin kirje joulupukille. Siihen voi laittaa toiveet, vaikka maailman rauhasta, ei se silti toteudu.

Miksi on vaikea sanoa?

Kyllä minä omille lapsilleni sanon, että liian kallis/suuri joululahjatoiveeksi, vaikka olisikin varaa ostaa. Lapset sanovat että aijaa, ok, ja toivovat jotain muuta.

Miten se tuntuu, että köyhät ajattelevat että lapsille pitää ostaa kalliita lahjoja. Ei se lapsi siitä rikki mene, jos ei saa kaikkea mitä haluaa ja kaikkea kallista, päin vastoin.

Onko ongelma se, että lapset sanovat ääneen mitä toivovat? Toive on toive ja lapsikin osaa suhtautua siihen unelmana. Vai onko ongelma se, että ketuttaa jos jonkun lapsi saa kalliin lahjan ventovieraalta?

Minun lapsi toivoo ja haaveilee 2000€ takista. Tietää ettei sitä koskaan saa. Ja tietää kun on töissä ja saa rahaa, niin ei omilla rahoilla sitä osta. Jos joku kysyisi häneltä mitä toivot, niin hän voisi sanoa tuon, odottamatta että saisi sen.

Monelle köyhälle joulu on ehkä ainoa mahdollisuus saada edes jotain kalliimpaa. Luksusta ei ehkä saada koskaan, koska siihen ei ole varaa. Joulupuusta toivotaan kalliita juttuja, koska kuvitellaan, että hyvätuloisilla on varaa ostaa vierailla lapsille. Yleensä köyhissä perheissä vanhemmillakaan ei ole rahan tajua. Monet köyhien perheiden aikuisetkin kuvittelee, että me hyvätuloiset ei ikinä jouduta tinkimään mistään ja elämä on pelkkää luksusta.

Moni sanoo, että kyllä heidän lapset toivoo vain vaatimattomia juttuja, vaikka on hyvätuloinen perhe. Sekin on vääristynyt näkökulma. Vaikka hyvätuloisillakaan ei ole varaa kaikkeen, on silti varaa paljon enemmän arjen luksukseen kuin perheellä, jossa molemmat vanhemmat on työttömiä. Ei minun lapseni toivo meiltä joululahjaksi esim. iPhonea, kånkenia tai bluetooth-kuulokkeita, sillä hänellä on ne. Hän toivoi kirjoja ja yhden lautapelin.

Lisäksi yleensä hyvätuloisissa perheissä rahaa käytetään fiksusti ja lapset saa hyvän mallin jo pienestä asti. Kalliit hankinnat tehdään harkiten ja lapsi osaa arvostaa tavaroitaan eikä pidä niitä itsestäänselvyytenä.

Ei tulisi omillekkaan lapsille mielenkään ostaa mitään yli 100€ arvoista lahjaa. Vanhimmalle ehkä, tajuaa jo rahan arvosta. Olisi kiva auttaa, mutta en ala tuntemattomille ostamaan 1000€ arvoisia puhelimia ja merkkilaukkuja, varsinkaan kun ei ole varmuutta kenelle ne oikeasti päätyvät. Pienemmät toiveet onkin toteutettavissa.

Ai niin mainitsinko jo, että asun 700k omakotitalossa Espoossa?

Aivan hullua.

Meillä omat lapset saa kyllä kalliitakin lahjoja, mutta kyllä meillä raja kulkee noin 1000€ per lapsi. Sen takia me tehdään töitä ja ollaan aikanaan opiskeltu, että ei olis rahasta tiukkaa.

Mä voisin oikeesti tarpeeseen ostaa lahjan jollekin, mutta nämä todella mahdottomat pyynnöt on vieneet auttamishalut kokonaan. Huijauksen makua tullut liikaa tuohon touhuun.

Mä uskon siihen, että mitä vähemmän pyytää, sitä enemmän saa. Ahneella on paskanen loppu. Jää kokonaan ilman.

Arvostaen muistan oman pienituloisen yh-äitini toimintaa. Hän oli matalapalkka-alalla töissä 6h päivässä ja maksoi isoa asuntovelkaa aikana, jolloin korot olivat ihan toista kuin nyt. Silti hän kykeni aina järjestämään meille kivan joulun toivomillani lahjoilla ilman sossun tai ventovieraiden apua. Hän oli taitava ja järkevä rahankäyttäjä, ja siinä sivussa myös lapsi oppi rahankäytön taidon.

Ninnuli777 kirjoitti:

Ehkä se köyhä lapsikin haluaa vain samaa mitä muilla on. Keskituloisilla on 1000-1500€ iphonet on guccia ja tonnin canada goosen takkia jne.. .Somessa kun ei muuta näy kun parasta mahollista elämää.. ei kukaan ota sinne kuvaa itsestään ottamassa selfietä 100€ käytetyllä samsumgilla vaan kyllä niissä kuvissa komeilee ne uudet iphonet

En tunne yhtäkään perhettä joiden lapsella olisi tonnin luuri tai takki.